Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan
Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan on sosialisti August Beckerin fraasi, jota myös Marx käytti.
Se toteutuu parhaiten kapitalismissa: köyhät saavat monet tuotteensa jopa alle kymmenesosalla siitä, mitä rikkaat maksavat. Tätä on hintasyrjintä, ja se maksimoi voitot.
Esimerkiksi Onnibussi täyttää bussin viimeiset paikat eurolla kappale, lehtiä ja kirjoja saa tarjouksesta eurolla tai parilla, vaikka kovakantiset ensipainokset ovat maksaneet jopa satasen, ja jalkapallo-ottelun hintahaitari voi olla 20-kertainen. Yhteiskunnallinen hyöty lisääntyy, kun tuotteen tai palvelun saa jokainen, joka suostuisi maksamaan siitä muuttuvia kustannuksia enemmän.
Sosialismi nimenomaan ei pysty hyödyntämään murto-osaakaan alamaistensa kyvyistä eikä saa tyydytettyä heidän tarpeitaan, kuten sosialististen maiden kymmenet miljoonat nälkäkuolemat ja Venezuelan nykypäivä todistavat.
Etelä- ja Pohjois-Korea ja moni muu maapari myös osoittavat, miten kapitalismi tekee ihmisistä 20 kertaa niin rikkaita kuin sosialismi. Ennen Korean jakoa 1950-luvulla Pohjois-Korea oli se rikkaampi puolisko.
Useimmiten köyhät saavat tuotteensa paremmalla hinta-laatusuhteella kuin rikkaat. Esimerkiksi 1000 euron älypuhelimen hyöty ei todellakaan ole 17-kertainen 60 euron älypuhelimeen nähden, vaan tässäkin on hintasyrjintää: hieman lisälaatua, paljon lisähintaa. Sama koskee asuntojakin, vaikka liika sääntely usein kieltääkin köyhille kaikkein parhaiten sopivat edulliset asunnot. Wal-Martin ansiosta köyhien inflaatiokin on ollut mitatusti alempi kuin rikkaiden. Poikkeuksia on, mutta niiden merkitys on pienempi.
