Luokkaviha
Luokkaviha tarkoittaa johonkin yhteiskuntaluokkaan kohdistuvaa vihaa.
Suomessa sosialisti-agitaattoreita syytettiin jo 1800-luvulla luokkavihan lietsomisesta, ja sitä nykytutkijatkin pitävät osasyynä vuoden 1918 sisällissotaan. Sdp:n lehdistö puolustautui syyttämällä porvarien toimia työväen luokkavihasta.[1]
Kongressin raportin mukaan luokkaviha on kommunismin perusta ja luokkavihan propagointi on kommunistien päästrategia samoin kuin rotuviha on kansallissosialismin perusta.[2]
Luokka-, rotu- ja uskonvihat ovat Nyanaponika Theran mukaan olleet valtaa tavoitteleville tehokas vaikutuskeino. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet tällaisen kiihotuksen uhreiksi.[3]
Myös raiskaus selitetään usein rotu- tai luokkavihalla.[4]
Luokkavihollinen ja kansanvihollinen ovat kommunistien ym. toisinajattelijoista ym. käyttämiä termejä. Kansanvihollisista puhuivat myös natsit ja USA:n vasemmistolaiset, kuten Black Panther Party ja Students for a Democratic Society (SDS). BPP-johtaja nimitti kahta muuta pantteria kansanvihollisiksi. https://en.wikipedia.org/wiki/Enemy_of_the_people
Vihaisimpia yhdysvaltalaisia ovat valkoiset, republikaanit, keskiluokkaiset ja naiset. Suomalaisten kahtiajako on lievempi, esimerkiksi syyskuussa 2018 SAK joutui poistamaan kampanjansa, jolla Saska Saarikosken mukaan kiihotettiin "luokkavihaan hallitusta vastaan".[5]
Professori Irina Eremia-Bragin kertoo, miten sosialistisessa Romaniassa, jossa hän kasvoi, merkit vauraudesta saattoivat viedä poliisikuulusteluun, kun taas Yhdysvalloissa rikkautta ei ole pidetty rikoksena. Vuoden 2016 vaaleissa sellainen marxilainen retoriikka tuli vasemmiston ("liberal") valtavirtaan, jonka satirisoimisesta kirjassaan hänen isänsä sai 25 vuoden vankilatuomion. Nyt on sallittua vihata rikkauden perusteella. Seksuaalisista valinnoista ei saa tuomita mutta uravalinnoista saa. Naimattomuudesta ei saa moittia mutta vauraudesta saa. Hänen mukaansa luokkaviholliset ovat saaneet kärsiä murhista ja pahoinpitelyistä, gulageista ja vankiloista, kidutuksista ja nälkiinnyttämisestä, mutta luokkavihapuhe vetoaa nyt nuoriin, jotka ovat kasvaneet pikemminkin videopeleihin kuin historiaan tutustuen.[6]
Luokkaviha ja rotuviha kulkevat Eremia-Braginin mukaan yhdessä. Monet vasemmistolaiset eivät hyväksy juutalaisten vihaamista juutalaisuuden vuoksi mutta hyväksyvät rikkaiden juutalaisten vihaamisen. Näitä syytetään samasta petollisuudesta kuin juutalaisia aina.[6]
Suomi
Suomessakin jo 1800-luvun lopulta alkaen kiertävät puoluepuhujat (agitaattorit) loivat palopuheisiinsa intensiteettiä kiihottamalla luokkavihaan. Siinä kanavoitiin kateutta ja vihaa. Otto Wille Kuusinen vastasi syytöksiin luokkavihan lietsomisesta, että sosialismi kyllä syntyi vihasta ja katkeruudesta mutta niitä oli tunnettu jo ennen agitaatiota työväenluokkaa uhkaavien toimenpiteiden vuoksi. Anthony F. Uptonin mukaan työväenlehdet eivät tahallaan keksineet tarinoita vaan kirjoittivat huhujen perusteella ja pyrkivät uskottelemaan kapitalistien yrittävän näännyttää työläiset nälkään. Tämä synnytti pelon, jota johtajat eivät enää kyenneet hallitsemaan. Väitöskirjan mukaan lehdet melko harvoin esittivät tahallisuussyytöksiä avoimesti mutta silti nämä harvat esimerkit on yleisemminkin todettu tutkimuskirjallisuudessa todisteeksi tahallisesta luokkavihaan kiihottamisesta.[1]
Punaisten syksyllä 1917 suurlakon aikaan tekemien murhien, pahoinpitelyjen, ryöstelyjen ja paikallisten vallankaappausten jälkeen porvarilliset lehdet syyttivät niistä sosiaalidemokraattisia lehtiä ja työväenliikettä. Lakkoa oli muka kauan valmisteltu "Sosialistilehtien melkein vertatihkuvilla kirjoituksilla porvaristoa vastaan" (Helsingin Sanomat). Työmies-lehti puolustautui väittämällä luokkavihan syntyneen porvariston tekojen seurauksena. Vuoden 1918 sisällissodassa lehdet syyttivät sosiaalidemokraattien lehtiä työväen kiihottamisesta kapinaan, ja näitä syytöksiä esiintyy myöhemmässäkin tutkimuskirjallisuudessa. Joulukuussa 1917 osa Sdp:n jäsenistä Kansan Lehden entistä päätoimittajaa myöten erosikin puolueesta ja perusti kaksi uutta työväenlehteä, jotka puhuivat luokkataistelun puolesta mutta luokkavihaa, aseistautumista, proletariaatin diktatuuria sekä "bolsevikkilaista vapauden sortoa ja hirmu-valtaa" vastaan. Sdp tuomitsi nämä lehdet. 6.1.1918 Helsingin punakaarti Sdp:n tahdon vastaisesti muutti sääntönsä: nyt se oli "työväen tarkoitusperien täytäntöönpaneva vallankumouksellinen voima." Sdp:ssä vaadittiin irtisanoutumista, mutta Kuusisen sai puolueen pidättymään toimista, jottei työväenliike hajoaisi. Lehdet kuitenkin kirjoittivat punakaartien vallankumouksellisuutta vastaan.[1]
"Luokkaviha" olisi yleinen termi myös Venäjän valtakunnanduumassa vuonna 1917.[7]
Esimerkkejä
Vuonna 1936 Michiganin korkein oikeus hylkäsi vaatimuksen kieltää elokuva siksi, että se muun muassa kiihottaa luokkavihaan. Säädökset sallivat vain epäsiveellisten ja moraalittomien elokuvien kieltämisen.[8]
Vuonna 1968 toimittaja Henry Hazlitt kirjoitti hallituksen säätämän erittäin kireän suurituloisten verotuksen olevan haitallista ja luokkavihan motivoimaa.[9]
Miljardööri Leon Cooperman syytti vuonna 2016 Hillary Clintonia luokkavihan levittämisestä.[10]
Toimittaja Michael Collinsin mukaan luokkavihaa on myös se, kun vasemmistoeliitti vähättelee Brexitin puolesta äänestänyttä valkoista työväenluokkaa.[11]
Sukupuolen sosiologia -lehden varapäätoimittaja Antti Saali katsoo, että luokkavihaa on sekin, kun opiskelijabileissä irvaillaan "valkoisen roskasakille" ja työväenluokkaisten miesten habitukselle.[12]
Luokkavihasta tutsien joukkosurmaan
"Vuosisatainen luokkaviha purkautuu teurastukseksi", otsikoi Helsingin Sanomat arviolta puolen miljoonan uhrin[13] Ruandan kansanmurhasta vuonna 1994. Toimittaja Sami Sillanpään mukaan "tutsi" tarkoitti alun perin niitä, jotka omistivat yli 10 lehmää. Vuosien vihapuhe kiihotti muut eli "hutut" tutsien kansanmurhaan.[14]
Rotuviha ja luokkaviha
Europarlamentaarikko Wojciech Roszkowskin mukaan "Rotuviha ja luokkaviha ovat vain kaksi versiota samasta asiasta – vihasta – joka tuhoaa ihmisten omiatuntoja ja sosiaalisia suhteita", ja näin natsismi ja kommunismi ovat saman asian eri versioita.[15]
"Bolsevistinen luokkaviha ja fasistinen rotuoppi olivat molemmat saavuttaneet uskonnon syvyyden ja kiihkeyden", kuvaili 1930-lukua dosentti Jouni Tilli.[16]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Juha Matikainen: Parlamentarismin kannattajasta vallankumouksen äänitorveksi: Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen lehdistö 1917-1918 (väitöskirja, sivut 54-55, 58, 138, 151-152, 155-157, 173, 188-191) 2018. Jyväskylän yliopisto.
- ↑ United States Congressional Serial Set (H. Rept. 2, 76-I-4, 76th Congress, 1st Session, House of Representatives, Report No. 2, Investigation of Un-American Activities and Propaganda, sivut 11 ja 32) 3.1.1939.
- ↑ Nyanaponika Thera: The Worn-out Skin 1989. Britannica Online Encyclopedia ja the Project Gutenberg Consortia Center.
- ↑ Rape Encyclopaedia Britannica. 19.11.2020.
- ↑ Saska Saarikoski: Amerikkalaiset eivät osaa lopettaa vihaamista Helsingin Sanomat. 23.9.2018.
- ↑ 6,0 6,1 Irina Eremia-Bragin: Why doesn’t class hatred count as hatred? Jerusalem Post. 8.2.2017.
- ↑ Pakkovenäjä iski yo-kirjoituksiin Pietarin-sähkeellä – siis sata vuotta sitten Aamulehti. 10.3.2017.
- ↑ Schuman v. Pickert Casemine. 3.1.2021.
- ↑ Henry Hazlitt: Confiscation and Class Hatred Los Angeles Times. 1.7.1968.
- ↑ Confront Clinton on 'Class Hatred' 26.2.2016. Bloomberg.
- ↑ ‘The working class is smarter than Labour thinks’ Spiked. 23.10.2020.
- ↑ Sukupuolen sosiologia Sosiologi. 2019.
- ↑ Yrjämä-Rantinoja Tellervo: Vuosisatainen luokkaviha purkautuu teurastukseksi Helsingin Sanomat. 17.5.1994.
- ↑ Sami Sillanpää: Pelon politiikka on taas voimissaan, ja se pelaa ihmisen vaistoilla Helsingin Sanomat. 13.11.2016.
- ↑ 10. Eurooppalainen omatunto ja totalitarismi (keskustelu) 25.3.2009. Euroopan parlamentti.
- ↑ valtio-opin dosentti Jouni Tilli: Kun ideologiasta tuli uskonto 12.01.2020.
Katso myös
Aiheesta muualla
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokkataistelu
- https://en.wikipedia.org/wiki/Class_hatred (ohjautuu luokkasyrjintään, jonka ajatellaan kohdistuvan vain alempiin luokkiin)
