Marinatieteet

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Marinatieteet (Grievance Studies, kaunatieteet, valitustieteet) tarkoittaa sukupuolentutkimuksen intersektionaalisen haaran kaltaisia "tieteitä", joissa objektiivisuus ja totuus on korvattu ideologialla ja politiikalla, kuten alan tutkijat itsekin myöntävät pitämättä sitä ongelmana.

LSE:n Emma Spruce ym. kirjoittivat Pluckrosen ym. valittavan heidän alojensa ("erityisesti sukupuolentutkimuksen, seksuaalisuuden tutkimuksen ja kriittisen rotututkimuksen") hylänneen objektiivisuuden ja totuuden ja korvanneen ne ideologialla ja politiikalla. Vaikka näin onkin, se ei heistä ole ongelma, vaan esimerkiksi subjektiivisuus on eksaktimpaa kuin objektiivisuus.[1]

Näin he vastasivat vastasivat alan huippulehdissä puppuartikkeleita julkaisseelle Helen Pluckrosen ym. tutkijaryhmälle, jonka artikkeleiden aiheita olivat mm. "Penis on sosiaalinen konstruktio", joka aiheuttaa ilmastonmuutosta, Mein Kampf -luku naistutkimuksen kielellä, "Huijausartikkeleita ei saa julkaista sukupuolentutkimuslehdissä", "Koirapuistot tuottavat raiskauskulttuuria", "Valkoiset oppilaat pitää kahlehtia luokissa, jotta he oppisivat etuoikeutensa".

Sitaatteja keskimmäisestä linkistä:

Fat Studies julkaisi artikkelin, jossa he perustelivat lihottautumisen olevan legitiimiä kehonrakennusta, niin että sen pitäisi saada sarja ammattimaisissa kehonrakennuskilpailuissa.

Kun kannustetaan miehiä penetroimaan itsensä dildoilla, heidän homo- ja transfobiansa vähenee ja heistä tulee feministisiä. Tämä puppu julkaistiin Sexuality & Culture -lehdessä nimellä Going in Through the Back Door: Challenging Straight Male Homohysteria and Transphobia through Receptive Penetrative Sex Toy Use. Arvioija: ”Tämä artikkeli on uskomattoman rikas ja innoittava kontribuutio”.

Arvostettu Gender, Place & Culture kuvasi ”upeaksi artikkeliksi” tekstin, jonka mukaan miehet pitää kouluttaa kuin koirat, jotta raiskauskulttuuri estettäisiin, ja nosti sen yhdeksi juhlavuotensa pääartikkeleistä. Artikkelin päätuloksia oli myös, että koirapuistot tuottavat koirien raiskauskulttuuria.

”Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tieteistä ei saa tehdä pilaa eikä huijausartikkeleita, he saavat tehdä muista” – julkaistiin ykköslehdessä

Tekoälyt pitää ohjelmoida feministis-irrationaalisella datalla

Feminist Theory -lehden arvioijien ja editorin mukaan Feminist AI on vahva artikkeli. Lehti pyysi lähettämään sen uudelleen lyhyempänä ja lehden asettelun mukaisena. Tällaiset tapaukset melkein aina hyväksytään.

Artikkelin ajatus oli: tekoäly on vaarallinen, koska rationalistinen data on imperialistis-maskulinistista. Siksi valkoiset miehetkin pelkäävät sitä. Näin ollen tekoäly pitää ohjelmoida feministisellä pluralistisella ja irrationaalisella tietämyksellä ja antaa sille valta ihmiskunnan yli.

Ulkopuolisten tutkijoiden arvioita kohusta

Moni tutkija kommentoi tapahtunutta yllättymättä: on tunnettua, että naistutkimus, sosiologia ja moni muu yhteiskuntatiede ovat muuttuneet yhä subjektiivisemmiksi ideologisiksi kasvatusalustoiksi. Niillä aktivistitutkijat manipuloivat viattomia nuoria, jotka etsivät omaa heimoa ja tapettavia lohikäärmeitä.

Eräs tutkijoista kommentoi, että tieteessä pitäisi esittää tosiasioita ja niille todisteet, joiden arvoa tarkastellaan kriittisesti.

Filosofi Ilkka Niiniluoto on suositellut naistutkijoita vaihtamaan epäuskottavan tietoteoriansa kriittiseen tieteelliseen realismiin.

”Kun ala keksii omat epästandardit tietoteoriansa, jotka ovat ristiriidassa parhaiden tietoteoreettisten standardian kanssa, epäilylle on hyvät syyt.” – filosofi Peter Boghossian.

Kuuluisat tutkijat ovat puolustaneet kolmikon toimintaa[2] ja motiiveja, myös Steven Pinker.[3]

Harvardin psykologi Steven Pinker sanoi projektin esittäneen kysymyksen, "onko mitään niin käsittämätöntä ajatusta, että sitä ei julkaistaisi Critical/PoMo/Identity/'Theory'-lehdessä?"[4]

Jonathan Haidt puolusti kolmikkoa:

Projekti toteutettiin siksi, että eräissä tiedekunnissa on meneillään pitkäaikainen ja valtava akateemisen rehellisyyden rikkominen. Eräillä aloilla ja lehdissä on normina julkaista artikkeleita, joilla on tietty moraalis-poliittinen kanta, vaikkei niillä olisi tieteellisiä ansioita. Se oli myös Alan Sokalin artikkelin tarkoitus: niin kauan kuin hän näytti puolustavan sosiaalista konstruktionismia, ei haitannut, että (lehden) editorit eivät ymmärtäneet, mitä hän oli kirjoittanut. Marinatieteiden huijaus osoittaa, että tämä ongelma jatkuu, monissa lehdissä monilla aloilla. Boghossian kollegoineen ryhtyi pitkään, aikaavievään ja uran vaarantavaan projektiin puolustaakseen akateemista rehellisyyttä paljastamalla akateemisen alakulttuurin, joka hyväksyy älyllisen petoksen.[5]

Richard Dawkins viittasi George Orwellin kirjaan Eläinten vallankumous seuraavasti:

Do your humourless colleagues who brought this action want Portland State to become the laughing stock of the academic world? Or at least the world of serious scientific scholarship uncontaminated by pretentious charlatans of exactly the kind Dr Boghossian and his colleagues were satirising? ... How would you react if you saw the following letter: "Dear Mr Orwell, It has come to our notice that your novel, Animal Farm, attributes to pigs the ability to talk, and to walk on their hind legs, chanting 'Four legs good, two legs better'. This is directly counter to known zoological facts about the Family Suidae, and you are therefore arraigned on a charge of falsifying data..."[2]

Sitaatteja LSE:n blogista

LSE:n marinatutkijat kirjoittivat, että Pluckrosen ym. mukaan marinatieteilijät ovat "abandoned objectivity and truth in favour of ideology and politics. In a sense, they are correct in this; ‘subjectivity’ is indeed understood as more rigorous than ‘objectivity,’ and the fields in which we work are fundamentally political and politicized. Where they err, however, is in thinking that these characteristics of our fields are problems.”[1]

Helen Pluckrose vastasi: "OK, then. This works. Our claim was that this happens and people in the fields think it is fine. You have confirmed this. We can continue arguing about whether this is good or not."[1]

Pluckrose jatkoi: "We don’t criticise “feminist” critique. We criticise a particular form of feminist epistemology which draws on intersectionality and critical race theory and queer theory – in short the branch of feminist “theory” which drew on and evolved from postmodern theory. ... We avoided critiquing liberal, radical, materialist and socialist feminism because this is not what we were exploring here and, in fact, some of the strongest support for our project has come from these feminists. We even had one of our papers (Mein Kampf) be very critical of liberal, neo-liberal & choice feminism and postfeminism because we knew that would go down well with our targeted feminists – the intersectional and critical race epistemologists."[1]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Emma Spruce, Jacob Breslow & Tomás Ojeda: Study Your Grievances Engenderings. 29.10.2018. London School of Economics and Political Science.
  2. 2,0 2,1 Richard Dawkins Defends Academic Peter Boghossian Who Hoaxed Journals With 'Feminist Mein Kampf' (January 9, 2019). Luettu January 15, 2019.
  3. Student letter. Luettu January 15, 2019.
  4. "'Sokal Squared': Is Huge Publishing Hoax 'Hilarious and Delightful' or an Ugly Example of Dishonesty and Bad Faith?", The Chronicle of Higher Education, October 3, 2018. 
  5. Jonathan Haidt. Luettu 15 January 2019. “"The project was undertaken because there is a long running and colossal violation of academic integrity in a few departments in the academy. There is a disciplinary norm in some fields and journals of publishing papers that take a particular moral/political position, whether or not they have scholarly merit. That was Alan Sokal's point in his hoax paper: as long as he seemed to be taking a social constructionist point of view, it didn't matter that the editors could not understand what he had written. The grievance studies hoax shows that this problem persists, across multiple journals in several fields. Boghossian and his colleagues undertook a long, time consuming, and career-risking project to stand up for academic integrity by exposing what is, arguably, an academic subculture that tolerates intellectual fraud."”

Aiheesta muualla

Linkit yltä sekä: