Reilu kauppa

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

"Reilu kauppa" on toki hyväksyttävää vaikkakin haitallista ja epäreilua.

Sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa valitaan tietyt etuoikeutetut tuottajat (esim. kahvin tai banaanien) ja nämä sitoutuvat tiettyihin ehtoihin ja saavat ylihintaa. Liberaalien mielestä olisi tehokkaampaa antaa markkinoiden ohjata tuotantoa ja lahjoittaa ylihinta eniten tarvitseville. Liberaalit vastustavat myös järjestelmän valtiontukia.

Ehkä siirtää rahaa köyhistä maista rikkaisiin

Professori Pertti Haaparannan mukaan on helppo todistaa, että reilu kauppa heikentää tavallisten tuottajien tuotteiden hintaa ja näin heikentää heidän asemaansa. Halvemmista hinnoista hyötyvät rikkaiden maiden kuluttajat, joten on epäselvää, siirtääkö reilu kauppa rahaa rikkaista maista köyhiin vain päinvastoin.[1]

Koska reilun kaupan tuottajat myyvät usein suurimman osan tuotannostaan muuta kautta, reilu kauppa voi heikentää myös reilun kaupan omien tuottajien tuloja.[1]

Reilun kaupan toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorpan mukaan Helsingin yliopiston kehitysmaatutkija Joni Valkilan tutkimuksessa Reilun kaupan kahvikilosta päätyi 50 senttiä enemmän tuottajamaahan kuin tavallisesta. Kuluttajan maksaessa 50 prosenttia ylimääräistä tuottajayhteisö sai arviolta viisi prosenttia ylimääräistä. Viljelijälle siitä ei näytä päätyvän juuri enempää kuin tavallisen markkinahinnan verran. Tutkimuksen mukaan Reilun kaupan kahvi on tehoton keino siirtää suomalaiskuluttajien rahoja viljelijöille.[2]

Lisähinta menee usein 80-95-prosenttisesti hukkaan

Esimerkiksi Reilun kaupan suklaapatukasta vain 5 prosenttia päätyy köyhään maahan.[3]

  • Kuluttaja-lehden 3/2001 tutkimuksen mukaan tyypillisesti vain 18 % hintaerosta päätyy tuottajalle (tämä tosin vaihtelee tuotteesta ja vuodesta toiseen).
    • Tämäkin lisää ylituotantoa ja siksi vähentää tavallisten tuotteiden hintoja niin, että kokonaisuutena reilu kauppa voi aiheuttaa tulovirran köyhistä maista rikkaisiin.
  • Kansainvälisen tutkimuksen mukaan tuottajalle menee vain 10 % lisähinnasta[4]. Tai vieläkin vähemmän[5]
  • Tehokkaampaa on ostaa halpaa kahvia ja antaa erotus viljelijälle tai mieluiten jollekulle vielä enemmän tarvitsevalle.
    • Sekin olisi tehokkaampaa, jos ostaisit samalla rahalla tavallista kahvia, koska siitä viljelijä saa suuremman osuuden. Lisäksi tällöin viljelijältä ei kulu rahaa "Reilun kaupan" sertifikaattimaksuihin.[2]
  • "Reilun" kaupan kahvista hyötyvät vain "reilun" kaupan ohjelmaan mukaan päässeet viljelijät. Osatta jäävät kaikki muut kyseisen maan asukkaat, mukaanlukien muut kahvinviljelijät, jotka usein tarvitsevat tukea enemmän.

Puolet julkista tukea?

Reilun kaupan yhdistyksen julkaisemista tiedoista päätellen yhdistys saa veronmaksajien rahoja monia reittejä pitkin, mutta yhdistys ei ole antanut tietoja, joista voisi tarkistaa, onko näiden rahojen osuus mitenkään merkittävä kuluttajilta saatujen rahojen rinnalla. ”Reilun kaupan edistämisyhdistys rahoittaa 58 % toiminnastaan lisenssituotoilla, loppu [42 %] tulee ulkoministeriön tiedotustuesta ja EU:n hankeavustuksina”, kertoi sentään Talouselämä 14/2007.

Siis jotta viljelijä saisi sen 10 - 20 senttiä ylimääräistä, sinä joudut maksamaan euron ylimääräistä "reilun" kaupan tuotteista ja lisäksi veronmaksajat joutuvat maksamaan päälle. Rahan hyväntekeväisyystehokkuus on siis ehkä jopa alle 10 %, ja lisäksi se menee satunnaisesti järjestelmän piiriin otetulle tuottajalle eikä sille köyhälle, joka sitä eniten tarvitsisi, ja siinä sivussa pahennat ylituotanto-ongelmaa ja kehitysmaiden talouden vinoumia.

Reilukauppa pahentaa ylituotanto-ongelmaa

Lisäksi "ylihinnan" maksaminen kahvista houkuttelee alalle lisää yrittäjiä ja hidastaa sinne vähiten kuuluvien luopumista alalta, mikä pahentaa ylituotanto-ongelmaa. Tästä kärsivät eniten ne köyhimpien maiden tuottajat, joilla ei ole parempiakaan vaihtoehtoja kuin jäädä alalle, sekä ne tuottajat, jotka toimivat tehokkaimmin.

Joillekin tuottajille annettu lisähinta saattanee siis muut tuottajat sitäkin huonompaan asemaan[4] </ref>

Reilu kauppa haittaa kehitystä

The Guardian -lehden yhdeksi johtavista kehitysmaajournalisteista nimeämän Andrew Chambersin[6] mukaan Reilun kaupan säännöt ohjaavat tehottomaan tuotantoon ja välttämään moderneja viljelytekniikoita, kuten mittakaavaetuja, koneistusta ja geenimuuntelua. Järjestelmä lisää ylituotantoa ja siten laskee hintoja, jolloin ei- Reilun kaupan viljelijät kärsivät.[7]

Reilu kauppa vaikeuttaa viljelijöiden edellytyksiä monipuolistaa toimintaansa, automatisoida sitä tai siirtyä ylöspäin arvoketjussa[4].

Reilu kauppa sorsii pienviljelijöitä

Useissa maissa reilun kaupan ohjelmiin pääsy edellyttää isoja tiloja, esimerkiksi tässä artikkelissa esitetyn tapauksen mukaisesti jopa 20 tonnia vuodessa. Jos pienemmillä kauppiailla olisikin mahdollista päästä reilun kaupan ohjelmiin, he harvoin kykenevät maksamaan 2431 dollaria, jolla saada reilun kaupan sertifiointi, kun normaalit hinnat kahvista pyörivät suuruusluokassa dollari/kilo. Pienviljelijät jäävät isompien jalkoihin.

Rikkaita suositaan köyhien kustannuksella

Vuoden 2002 tietojen mukaan Meksikossa on 51 Reilun kaupan kahvintuottajaa, Burundissa ei yhtään, Etiopiassa 4, kaikkiaan tuottajista 23 % on Meksikosta, joten "Reilu kauppa tukee suhteellisen varakkaita meksikolaisia kahvintuottajia köyhempien maiden kustannuksella". Reilun kaupan lisähinta lisää kahvintuotantoa ja siten polkee vapaita maailmanmarkkinahintoja vaikka piirin sisään otetut etuoikeutetut tuottajat hyötyisivätkin muiden kustannuksella.[8]

Työntekijöitä riistetään

Lontoon yliopiston tutkijoiden nelivuotisen tutkimuksen mukaan Reilun kaupan kahvi, tee ja kukat eivät parantaneet köyhimmän maalaisväestön elintasoa Ugandassa ja Etiopiassa. Reilun kaupan sertifioimissa tuottajaorganisaatioissa työntekijöiden palkat olivat alemmat kuin muissa.[9]

Väitöstutkimuksen mukaan Reilu kauppa ei pysty esittämään tiukkoja vaatimuksia työntekijöiden olosuhteiden parantamisesta, koska viljelijöiden Reilusta kaupasta saama hyöty voi olla niin vähäistä ja vaihtelevaa.[10]

Helsingin yliopiston Ympäristötieteen laitoksen tutkimuksen mukaan Reilun kaupan kahvinviljelytyöntekijät eivät saa Nicaraguassa parempaa palkkaa kuin muut.[1][11]

Kahvitilojen säännöt ajavat työläisten lyhytaikaisiin työsopimuksiin.[7]

Kahvifarmit eivät saa olla yli 5 hehtaarin suuruisia eivätkä työllistää yhtään täysaikaista työntekijää ("perheviljelmä"). Tästä seuraa, että työvoimaa palkataan lyhytaikaisin sopimuksin.[8][7] Farmit eivät voi tehostaa toimintaansa mittakaavaeduin, joten niistä tehdään riippuvaisia FairTrade-järjestelmästä.

Ylikansalliset yritykset maksavat kaikkialla parempaa palkkaa kuin paikalliset. Chiquitan työntekijät saavat korkeampaa palkkaa kuin ”Reilun kaupan” viljelmien työntekijät (Haaparannan tilastot ovat noin vuodelta 2004). [12]

Eettinen ihminen ei tue reilua kauppaa

"Reilulle kaupalle on parempia vaihtoehtoja, ja eettisenä henkilönä minä tuen niitä enkä reilua kauppaa", punavihreä professori Pertti Haaparanta sanoi[12].

Reilu kauppa marginalisoi kehitysmaat

Reilu kauppa näyttää siis harmittomalta rahan haaskaukselta. Vaarallista siinä on kuitenkin se, että ay-liike ja MTK käyttävät sitä verukkeena vastustaa vapaakauppaa ja karsinoida kehitysmaiden työntekijät marginaaliselle sektorille. Samaa kehitysmaavastaista ideologiaa tuputetaan myös Reilun kaupan lehden pääkirjoituksissa. Reilu kauppa myös sitoo viljelijöitä alkutuotantoon tuottavamman toiminnan sijaan.

Kuitenkin kehitysmaiden ihmiset voivat nousta köyhyydestä vain samalla tavalla kuin mekin aikanamme: tekemällä sitä, mitä suhteessa parhaiten osaavat, ja vaihtamalla sitä siihen, mitä muut tekevät tehokkaammin. He tarvitsevat globaalia vapaakauppaa.

Vapaakauppa on reiluinta kauppaa

Maailmanpankin laskelmien mukaan tavara- ja palvelukaupan vapauttaminen tuottaisi kehitysmaille 1300 miljardin ja teollisuusmaille 600 miljardin lisätulot vuosittain.

"Reilun kaupan" säännöt voivat myös lisätä korruptiota[4]. ASI:n raportti käy läpi parempia korvikkeita "reilulle kaupalle"[4].

"Ei boikoteille, kyllä vaurastumiselle"

Orjakaupan aikana perustettu ihmisoikeusjärjestö Anti-Slavery International ei kannata ei- Reilun kaupan tuotteiden boikottia, koska se köyhdyttäisi köyhiä entisestään. Köyhyys on ihmiskaupan eräs syy ja vaurastuminen lääke. [13]

Epäreilu markkinointi: ei kerrota viljelijöiden osuuen pienuutta

Reilun kaupan kahvista väitöskirjansa tehnyt tutkija arvostelee sitä, että Reilua kauppaa mainostetaan viljelijöitä hyödyttävällä korkealla hinnalla kertomatta, miten pieni osa siitä menee heille.[14][10]

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 Pertti Haaparanta: Ovatko reilun kaupan hinnat reiluja kuluttajille? (103. vsk. 3 /2007) Kansantaloudellinen aikakauskirja. 2007.
  2. ↑ 2,0 2,1 Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle Yle Uutiset. 22.11.2010.
  3. ↑ Feel-good factor The Guardian. 20.5.2005.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Unfair Trade (pdf), Marc Sidwell, Adam Smith Institute, 25.2.2008. tiivistelmä (en)
  5. ↑ Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle, Yle.fi 20.11.2010: "Jos kuluttaja maksaa Reilun kaupan kahvista 50 prosenttia enemmän kuin tavallisesta kahvista, tuottajayhteisöt saavat ehkä viisi prosenttia enemmän kuin mitä he saisivat samasta kahvista markkinoilta", siis 10 % kertaa tuottajahinnan osuus tavallisesta kahvista, siis alle 10 % kertaa 1. "Reilu kauppa ei ole osoittautunut erityisen tehokkaaksi järjestelmäksi siirtää tuloja suomalaiskuluttajalta kahvinviljelijälle, toteaa Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen tutkija Joni Valkila."
  6. ↑ Andrew Chambers The Guardian.
  7. ↑ 7,0 7,1 7,2 Andrew Chambers: Not so fair trade The Guardian. 12.12.2009.
  8. ↑ 8,0 8,1 Facts about FairTrade, professori Tyler Cowen 12.12.2009
  9. ↑ Research finds Fairtrade fails the poorest workers in Ethiopia and Uganda SOAS, University of London, 24.5.2014.
  10. ↑ 10,0 10,1 Joni Valkila: Fair Trade Coffee in Nicaragua : Impacts of Certified Production on Cooperatives, Farmers, and Laborers (Väitöskirja) 7.2.2014. Helsingin yliopisto.
  11. ↑ Valkila, J. (2007), Better or bitter coffee? Implications of fair trade coffee certification for farmers, labourers, and cooperatives in Nicaragua. World Institute for Development Economics Conference on Fragile States, Fragile Groups, Helsinki, Finland, kesäkuu 2007.
  12. ↑ 12,0 12,1 professori Pertti Haaparanta, Yle Radio Puhe (Radio Peili) 9.3.2006
  13. ↑ Melko reilun kaupan ihmisiä, Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönen, HS-pääkirjoitussivu 26.5.2012
  14. ↑ Minkä verran Reilu kauppa hyödyttää kahvintuottajia? Taloussanomat. 31.1.2014.

Tietoa muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Reilu_kauppa&oldid=13830”