Ruoka

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Ruoka: kriittisen vähällä ruoalla (alle 2000 kaloria) elävien määrä oli 52 % vuonna 1965 ja 3 % vuonna 2005. Yli 2500 kaloria päivässä saavien määrä lähes kaksinkertaistui 61 %:iin. Nykyään maailmankauppa tasapainottaa paikallisia ruokavajeita, jotka ennen johtivat ruokapuliin. [1]

Vuodesta 1800 vehnän hinta on pudonnut 90 %. Nälänhädät johtuvat enää sodista tai politiikasta, eivät väestönkasvusta. [2] Kyseessä ovat yleensä kommunistiset tai muuten sosialistiset maat.

Ruoantuotanto

Viljelyalaa on saatavissa lisää jo nykymaasta. Lisäksi pystysuora viljely tuottaisi riittävästi ruokaa yli biljoonalle ihmiselle. Merillä voisi tuottaa esimerkiksi levistä valtavasti ruokaa halvalla. Lähiplaneettojen viljely ei ole tarpeen. [3].

Kalorinsaanti henkeä kohden on lisääntynyt kehitysmaissa 27 % vuosina 1963 - 1997. Aliravitsemuskuolemia on vähemmän kuin koskaan ennen. [4]

Taloudellinen vapaus ja talouskasvu ovat jo nyt vähentänyt nälänhätiä huomattavasti, vaikka sosialistisimmissa maissa niitä onkin yhä.

Ruoan hinta on laskenut

Tuoreista huonoista sadoista huolimatta ruoan hinta on yhä halvempi kuin 1980-luvulla.[5] Luonnonvarat eivät ole loppumassa, päinvastoin, niiden niukkuus eli (reaali)hinta on pudonnut vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.[6] Vuosina 1950 - 1990 ruoan reaalihinta eli niukkuus putosi 74 %.[7]

Pessimistisiä ennusteita

Worldwatch Instituten Lester Brown on vuodesta 1973 asti ennustanut väestönkasvun ohittavan ruoantuotannon. Brown toistaa ennustuksensa aina vehnän hinnan noustessa. Oltuaan jo 21 vuotta väärässä vuonna 1994 hän ennusti, että 40 vuoden ennätyslisätuotannon jälkeen "tuotanto henkeä kohden on nyt kääntynyt yllättävän nopeaan laskuun". Kaksi satoa myöhemmin vehnän hinta oli ennätysalhainen mutta silti Brownin pessimistiset näkemykset ovat suosittuja lehdissä. [4]

Sen sijaan ihmiset, jotka ennustivat ruoan ja muiden luonnonvarojen riittävyyden paranevan ja hinnan laskevan, vaietaan lehdissä ja ympäristöliike panettelee heitä mm. "oikeistolaisiksi". [4]

Stanfordin yliopiston kuuluisa professori Paul Ehrlich väitti, että globaalit nälänhädät tappaisivat miljardeja 1970- ja 1980-luvuilla. Silti vuodesta 1960 kehitysmaissa ruoan määrä henkeä kohden on kasvanut 38 % ja aliravittujen määrä on pudonnut 35 %:sta 18 %:iin ja putoaminen näyttäisi jatkuvan huomattavana. Ruoan hinta on 2/3 alhaisempi kuin 1960-luvulla. Kehitysmaiden farmien sato on paljon alhaisempi kuin se jo nykyisillä tekniikoilla voisi olla, edes ilman tulevaa kehitystä. [8]

Esimerkiksi vuonna 1962 asiantuntijat kiistelivät YK:ssa siitä, pystytäänkö ikinä tuottamaan ruokaa 3 miljardille ihmiselle (silloinen väkiluku). Puolet maailman väestöstä näki tuolloin nälkää. [9]

Maapallon kantokyky

YK:n mukaan vuonna 2050 ihmisiä olisi 9,2 miljardia ja sitten väkimäärä alkaisi laskea. Jopa pelkän 1960-luvun teknologian avulla maapallo elättäisi Harvardin yliopiston Roger Revellen mukaan 40 miljardia ihmistä, Colin Clarkin mukaan 157 miljardia, mutta arvioita on monenlaisia eikä 1960-luvun teknologiaan tarvitse rajoittua. Michael Lindin mukaan teknologian kehitys on monesti tehnyt virheellisiksi esitetyt arviot maapallon kantokyvystä. Nälänhädät ovat tyypillisesti johtuneet omavaraisuuteen pyrkivästä politiikasta. [10]

Lind huomauttaa, että mm. libertarismeissa, marxilaisissa ja Lindin kaltaisessa liberaalissa vasemmistossa on vahva antimalthusilainen traditio, jonka mukaan maapallon kantokyky ei ole tulossa vastaan. Lindin mukaan köyhyys ei pääsääntöisesti johdu väestönkasvusta ja ympäristöongelmienkin ratkaisemissa on kyse teknologiasta eikä väestönmäärästä. [10]

Historia

Ruoan- ja energiantuotantoa on pystytty lisäämään nopeammin kuin väestömäärä on kasvanut ja raaka-aineiden niukkuuskin on vähentynyt (reaalihinnoilla mitattuna). Väestön 6-kertaistuessa 1776-1975 maailman reaalinen BKT 80-kertaistui. [7]

Sheldon Richmanin mukaan liikakansoituksen mittarit kuten nälänhädät, lisääntyvä köyhyys, sairaudet, ympäristön laatu ja resurssien riittävyys todistavat kaikki liikakansoitusta vastaan: kussakin niistä pitkän aikavälin trendi on ollut paranevaan eikä pahentuvaan suuntaan. YK:n mukaan vuodesta 1948 ruoantuotannon kasvu on ylittänyt väestönkasvun. Kuolleisuus on selvästi vähenemään päin. Richmanin mukaan kehitysmaidenkin pidentyvä elinikä osoittaa, ettei väestönkasvu lisää köyhyyttä. [7]

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maailman tiheimmin asutut seudut ovat rikkaimmat. Tämä selittyy Richmanin mukaan sillä, että ideoiden yhdistelyn mahdollisuudet lisääntyvät geometrisesti väestön kasvaessa. Nobelisti Simon Kuznetsin mukaan "lisää väestöä tarkoittaa lisää luojia ja tuottajia". Suurempi ihmismäärä mahdollistaa tehokkaamman työnjaon. [7]

Vuoden 1985 jälkeen suuria nälänhätiä on ollut Etiopiassa, Sudanissa ja Somaliassa, jotka ovat maailman harvimmin asuttujen alueiden joukossa, eikä 1900-luvulla ole enää ollut nälänhätiä kuin poliittisina kostoina, sisällissodan seurauksena tai irrationaalisen talouspolitiikan tuloksena. Lisäksi nälänhädistä kärsivien määrä on laskenut 1800-luvun lopulta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. [7]

Viitteet

  1. ↑ "Yhä useampi saa riittävästi ruokaa", Aalto University Magazine 10, March 2014, sivu 7.
  2. ↑ Population, Ronald Demos Lee, The Concise Encyclopedia of Economics (accessdate 2011-11-28)
  3. ↑ Overpopulation? Not a problem!, Michael Anissimov, 2006-7-12
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 Plenty of gloom, The Economist, Dec 18th 1997
  5. ↑ Malthusian mouthfuls, The Economist online, Nov 17th 2010. Sisältää kuvaajan ruoan hinnasta 1980 - 2010.
  6. ↑ "More People, Greater Wealth, More Resources, Healthier Environment", professori Julian Simon, Economic Affairs, April, 1994. "Every resource economist knows that all natural resources have been getting more available rather than more scarce, as shown by their falling prices over the decades and centuries."
  7. ↑ 7,0 7,1 7,2 7,3 7,4 Testimony before the United States Senate, Sheldon Richman, Senior Editor, July 20, 1995
  8. ↑ Dire Predictions?, Ronald Bailey, Reason, October 2, 2001
  9. ↑ "Paul G. Hoffman: Väestön ja ravintomäärän kilpajuoksu maapallollamme", Helsingin Sanomat 18.12.2012, sivu C8.
  10. ↑ 10,0 10,1 Too many people?, Michael Lind, Policy Director, Economic Growth/Next Social Contract Programme, New America Foundation, The Economist, Aug 21st 2009

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Ruoka&oldid=8321”