Taistolaisuus
Taistolaiset eli vähemmistökommunistit eli stalinistit eli stallarit[1] eli sarvikuonot[1] tarkoitti SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon kannattajia eli "SKP:n vähemmistöä". SKDL oli käytännössä melkein sama puolue kuin SKP, vaikka mukana oli muutama äärivasemmistolainen ei-kommunisti. Taistolaiset ja enemmistökommunistit perustivat vasemmistoliiton vuonna 1990.
Taistolaisia pidetään stalinisteina, ja heidän katsotaan hyväksyneen Neuvostoliiton pahimmatkin toimet, mm. Jaakko Laakson sanotaan puolustelleen jopa toisinajattelijoiden heittämistä mielisairaaloihin, Tshekkoslovakian miehitystä 1968 jne. siinä missä 1960-luvun puolivälistä alkaen SKP:n uudistusmieliset mm. Aarne Saarisen johdolla tuomitsivat nämä.
Helsingin Sanomat keksi nimityksen 70-luvun alussa, ja liike kuihtui sosialismin myötä, mutta sen kansanedustajat, mm. Laakso ja Esko-Juhani Tennilä sekä Stasin ilmiantaja Pentti Tiusanen, ovat hyvin vaikutusvaltaisia Vasemmistoliitossa, joskin jäivät taustalle 2011. Paavo Arhinmäki eli "pikku-Tennilä" (SK) nousi Vasemmistoliiton johtoon taistolais- eli änkyräsiiven avulla.
Kiusaaminen
Toimittaja Päivi Istalan kertoi, miten nykyisessä Teatterikorkeakoulussakin taistolaiset harjoittivat "häikäilemätöntä mielipideterroria". Häntä kiusattiin, painostettiin, syrjittiin ja ulossuljettiin.[2] Istalan Naisten tunti pyöri Radio Suomessa 13 vuotta "Sika, sika, sika" -tunnarin säestämänä ja jakoi sikapalkintoja miehille.[3][4]
"Me emme tienneet. No, okei, tiesimme"
Agit-Prop-yhtyeen historiikin tehnyt dokumentaristi Jouko Aaltonen kertoi, että kommunistit suhtautuivat Neuvostoliittoon kaksinaismoralistisesti. He paheksuivat julkisuudessa niitä, jotka arvostelivat Neuvostoliittoa, mutta kuitenkin salaa tiesivät itsekin ongelmista. Pekka Aarnio muotoili saman: "Vitutti, että oltiin ajauduttu tällaiseen pattitilanteeseen."[5]
Stalinistit ja revisionistit
(Etenkin 60-luvulta alkaen) Skp oli jakautunut stalinisteihin eli dogmaatikkoihin ja revisionisteihin, jotka kannattivat Marxin ja Leninin oppeja mutta halusivat tarkistaa ja soveltaa niitä. Kun marxilaisuuden periaatteet eivät kuitenkaan toimi käytännössä, stalinistit turvautuivat "vallankumouksellisiin kokemuksiin" eli Neuvostoliiton, "reaalisesti olemassa olevan sosialistisen yhteiskunnan", toimintatapaan. [6]
Revisionistit tunnettiin myös nimellä enemmistökommunistit. He onnistuivat pitämään Skp:n vallassaan dogmaatikkojen eli stalinistien eli taistolaisten yrityksistä huolimatta.
"Stalinistit aikovat vallata Skp:n piirit", Helsingin Sanomat uutisoi 5.2.1971 stalinistien aikomuksen saada piirijärjestöjen enemmistöjen kautta Skp "lopullisesti" valtaansa vuoden 1972 puoluekokouksessa.[7]
Terrorismi ja Toimittajaliitto
1970-luvulla taistolaisena Tiedonantaja-lehden toimittajana työskennellyt Anssi Sinnemäki (Annin isä) kertoi, että taistolaisliikkeeessä muokattiin ilmapiiriä väkivaltaisten ratkaisujen hyväksymiselle ja siten luotiin kasvualustaa terrorismille. Terrorismi oli osa ajan henkeä. Sinnemäen mukaan kuitenkin Suomessa Neuvosto-ohjatun liikkeen johto suitsi radikaaleinta vasemmistoa, mikä ei kuitenkaan kokonaan poistanut terrorin vaaraa. [8]
Taistolaisten peitejärjestöistä tunnetuimpia on Toimittajaliitto, joka oli taistolaisten käsissä 1970-luvusta alkaen, sekä Rauhanpuolustajat, joka tuki kommunististen terrorijärjestöjen "vapaustaistelua" ympäri maailmaa. Toimittajaliittolaisia olivat mm. Antti Blåfield ja Taina West; Rauhanpuolustajien puheenjohtaja on Karl Marx -seuran Markku Kangaspuro ja varapuheenjohtaja on SKP:stä [Wp].
Taistolaiset toimittajat
Toimittajien koulutus on tapahtunut pitkälti äärivasemmistolaisten professorien kuten toimesta, esimerkiksi Tampereen yliopiston Pertti Hemánus ja Kaarle Nordenstreng. 1970-luvulla suuri osa toimittajista oli taistolaisia. Tarkemmin: ks. Toimittajaliitto.
Helsingin Sanomien toimittajista "puolet" stalinisteja
Helsingin Sanomien myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen kertoi naureskelleensa 1970-luvulla sitä, että puolet toimituksesta oli stalinisteja, mikä oli länsimieliselle Olli Kiviselle raskasta. [9]
Punainen Tampereen yliopisto
1970-luvulla taistolaiset saivat vahvan aseman korkeakouluissa ja taiteilijapiireissä. [1]
Suurinta kannatus oli Tampereen yliopistossa, jonka yliopistojen yhteiskuntatieteellisten ainejärjestöjen 9 puheenjohtajasta 6 oli taistolaisia, hallituspaikoista taistolaisilla oli 40 %:ia. Muissa tiedekunnissa ei nähty vastaavaa paitsi historian ainejärjestö Patinassa. TamY:n edustajiston vaaleissa kommunistit saivat 37 % annetuista äänistä, mistä taistolaiset 2/3. [1]
Edustajistovaalien äänestysprosentit ovat yleensä alhaisia ja eduskuntavaalaissa taistolaisten kannatus oli paljon alhaisempi. Tampereen yliopisto tuotti Suomeen paljon taistolaisia toimittajia.
Sosiologi Anna Kontulan (vas) mukaan 2000-luvulla taistolaisia sekä romantisoidaan että mustamaalataan, koska keski-ikäiset entiset taistolaiset ovat nyt nousemassa valtaan. Hänen mukaansa alkoholi ja hauskanpito kuuluivat 70-lukulaiseen nuorisokulttuuriin yleisemminkin eikä vain taistolaisilla. [1]
Entinen taistolainen Heikki Mäki-Kulmala kiistää taistolaisten vallan ja sanoo historiassa kommunisteja syrjityn mutta myöntää, että taistolaiset opiskelijat saattoivat tehdä ei-taistolaisten opettajien olot "vittumaisiksi". [1]
Tarkemmin: ks. Toimittajaliitto
Taideteollinen korkeakoulu
Taideteollisen korkeakoulun (1973) tultua perustetuksi taistolaiset kaappasivat vallan kaikissa sen hallintoelimissä. Kaikki muut enemmistökommunisteista kokoomukseen ryhmittyivät yhdessä näitä vastaan ja saivat kevään 1978 vaaleissa niukan enemmistön korkeakoulun hallitukseen. [10]
"Me olimme rauhan ja ihmisoikeuksien puolella"
Ben Zyskowicz: "Minua ottaa päähän, kun vanhat taistolaiset aivan suoraan valehtelevat esimerkiksi 70-vuotishaastatteluissaan. Kertovat, että he 1970-luvulla toimivat ennen kaikkea rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta. – Niin he eivät todellakaan tehneet. He toimivat Neuvostoliiton ja kommunismin puolesta. Se ei todellakaan ole sama asia. Miten he kehtaavat? Luulevatko he, että enää ei ole hengissä meitä, jotka muistamme tosiasiat?"[11]
Taistolaiset hyväksyivät törkeät ihmisoikeusloukkaukset sosialistisissa diktatuureissa, Prahan kevään tukahduttamisen ja hyökkäykset mm. Afganistaniin. He eivät yleensä pitäneet vääränä talvisotaa (Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen), Baltian maiden miehittämistä, sananvapauden tukahduttamista ja toisinajattelijoiden sulkemista mielisairaaloihin tai työleireille. Tosin monet oikeasti pitivät mutta julkisuudessa teilasivat ne, jotka sen toivat julki.
Tunnettuja taistolaisia
Wikipedia esittää taistolaisista luettelon, joka on kopioitu alle pienin muutoksin.
Kansanedustajat
Vuosina 1970–1986 SKP:n oppositiolla oli SKDL:n eduskuntaryhmässä 10–13 kansanedustajaa. Vuonna 1986 SKDL erotti kymmenen oppositiokansanedustajaa, jotka perustivat Demokraattisen Vaihtoehdon. Vaaleissa 1987 Deva sai neljä paikkaa.
- Mikko Kuoppa (1979-1987, 1995-)
- Taisto Sinisalo (1962-1979)
- Marjatta Stenius-Kaukonen (1975-1994, 1999-2003)
- Esko-Juhani Tennilä (1975-)
- Pentti Tiusanen (1995-) (Stasin ilmiantaja, epäilty sukupuoliyhteyteen pakottamisesta)
KTL:n aktiivit
SOL:n aktiivit
- Yrjö Hakanen, SOL:n pj., nykyään uuden SKP:n puheenjohtaja
- Satu Hassi, SOL:n hallituksen jäsen 1973–1975, nykyään vihreiden europarlamentaarikko, tuominnut taistolaisuuden
Toimittajat
- Jaakko Laakso, Tiedonantajan toimittaja 1976–1991, nykyään kansanedustaja ja Vasemmistoliiton piilopäättäjä
- Leif Salmen
- Erkki Susi, Tiedonantajan toimittaja 1971–1984, päätoimittaja 1984– (lehti on nykyään uuden SKP:n pää-äänenkannattaja)
- Esko-Juhani Tennilä, Hämeen Yhteistyön toimittaja, nykyään kansanedustaja
- Nils Torvalds, Arbetartidningen Enhetin päätoimittaja, nykyään RKP:n varapuheenjohtaja
Muut
- Ilkka Kylävaara, kokosi 2004 Taistolaisuuden mustan kirjan
- Johannes Pakaslahti, Rauhanpuolustajien entinen pääsihteeri
- Veikko Porkkala, kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen toimihenkilö
- Rauno Setälä
- Björn Wahlroos, Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja, aiempi kansantaloustieteen professori[12]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=11/2004&id=5ecbde9 Ihana mörkö kummittelee taas], Aviisi 11/2004
- ↑ Taistolaiset harjoittivat häikäilemätöntä mielipideterroria Helsingin Sanomat. 2.2.2022.
- ↑ Naisten tunti jakaa sikapalkintoja Yle Elävä Arkisto. 15.11.2010.
- ↑ Seija Aunila: Sikapalkinto syrji naisia - eivätkö naiset osaa sikailla? 15.2.2012. Yle.
- ↑ aistolaisten laulukvartetti Agit-Prop lauloi sosialistiutopiasta, vaikka laulajat tiesivät Neuvostoliiton vankileireistä ja matkoilla todistettiin takapajuisuutta: ”Ääneen sitä ei voinut sanoa” Helsingin Sanomat. 19.11.2020.
- ↑ "Jukka Jaakkola: Suomalaista normalisointia", Suomen Kuvalehti 8/1970 (20.2.1970). Suunnilleen sama myös: vasemmistososialisti Kalevi Suomela, Pitkät jäähyväiset vai uudistuminen?, Kansan Uutiset Verkkolehti 25.4.2015.
- ↑ Stalinistit aikovat vallata Skp:n piirit (HS 50 vuotta sitten) Helsingin Sanomat. 5.2.1971.
- ↑ "Verikoirat, Arvi-setä ja Gunnar Björling", Anssi Sinnemäki, Kanava 3/2010, sivu 16
- ↑ Toverit arvostivat tinkimätöntä Kivistä, HS Kotimaa 22.7.2014.
- ↑ Rehtori rauhoitti korkeakoulun - Torsten Laakso 1930–2014, Helsingin Sanomat 7.9.2014.
- ↑ http://www.suomenmaa.fi/uutiset/ben-zyskowicz-ruoskii-yha-kommunistien-tekosia--34minua-ottaa-paahan-kun-vanhat-taistolaiset-aivan-suoraan-valehtelevat34-6.3.229817.580e5e7264
- ↑ Kontula, Anna: Kuollut muttei kuopattu: Taistolaisuus ja miten sitä muistetaan (doc) (Pro gradu -tutkielma) 2002. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.2.2009.
Aiheesta muualla
Katso myös
- Toimittajaliitto (Taistolaisten peitejärjestö 1970-luvun alusta, hallitsi 1970-luvulla mm. Helsingin Sanomien toimittajaosastoa ja merkittävästi muitakin keskeisiä tiedotusvälineitä)
- Teiniliitto (joutui taistolaisten valtaan 1970-luvun alussa)
- Skp