Kulttuurituet

Liberaalit suhtautuvat usein myönteisesti kulttuuriin mutta pitävät epätoivottavana sitä, että valtio päättää, mikä on hyvää ja suosittavaa kulttuuria, koska tällöin sen tukeminen vaatii lisäverottamista ja on pois muulta kulttuurilta ja inhimilliseltä toiminnalta. Valtion tulisi suhtautua puolueettomasti ihmisten arvostuksiin.

Liberaalit kannattavat pääsääntöisesti hajautettua päätöksentekoa, jossa jokainen päättää itse, mitä kulttuuria (ja muuta) rahoillaan tai työllään tukee tai itse tuottaa, yksin tai yhdessä, yhdistyksissä, yhteisöissä tai yrityksissä. Jotkut liberaalit kuitenkin haluavat nykymalliin pakottaa vanhempia käyttämään osan verorahoistaan musiikkikasvatukseen esimerkiksi musiikkiopistojärjestelmän tai palvelusetelien avulla sen sijaan, että nämä rahat annettaisiin vanhemmille käteisenä itse käytettäviksi.

Lisäksi julkinen rahanjako johtaa lobbaukseen ja korruptioon ja samalla ohjaa kulttuurintekijät keskittymään kulttuurin sijaan poliitikkojen miellyttämiseen.

Taiteet ovat kuitenkin usein kukoistaneet parhaiten aikansa kapitalistisimmilla seuduilla: renessanssin Italiassa, 1600-luvun Hollannissa jne. Shakespeare ei nauttinut valtionapuja vaan rahasti teatteriyleisöään, vastaavasti hyvin ahne Rembrandt jne.

Esimerkkejä

Broidit-elokuva sai 383 638 euroa tukea elokuvasäätiöltä vuonna 2003. Sitä katsoi 575 katsojaa.

Miljardi euroa vuodessa

Kuntien kulttuurimenot olivat 636 miljoonaa euroa vuonna 2004, mistä kirjastojen osuus oli 242 miljoonaa. Yritysten kulttuurituki oli 9 - 10 miljoonaa euroa vuonna 1999, 4 miljoonaa vuonna 2004.

Valtion kulttuurimenot olivat 293 miljoonaa euroa vuonna 2000. Siitä 71 % tuli veikkauksesta ja raha-arpajaisista. Yksin neljä suurinta kulttuurisäätiötä tukivat kulttuuria 14 miljoonalla eurolla.

Kotitalouksien joukkoviestintä- ja kulttuurimenot olivat vajaat 3000 miljoonaa euroa vuonna 2001. Kotitaloudet käyttivät kulttuuriin ja joukkoviestintään keskimäärin 1200 euroa vuodessa, mistä lehtien ja kirjojen osuus oli 420 euroa.

Hyödyt: musiikkivienti 38 miljoonaa euroa

Suomen musiikkivienti oli 38 miljoonaa euroa vuonna 2010. Ilman valtavia musiikkitukia se olisi saattanut olla vähän alhaisempi - tai sitten korkeampi, koska tällöin musiikintuotanto olisi enemmän kuluttajamakujen ja vähemmän politiikan ohjaamaa.

Julkinen rahanjako johtaa lobbaukseen ja korruptioon

Kun valtio jakaa rahoja yrityksille tai kulttuurintuottajille, tämä luonnollisesti luo näille kannustimen korruptoida poliitikkoja ja virkamiehiä rahan saamiseksi sen sijaan, että nämä keskittyisivät tuottamaan sellaista kulttuuria, mitä yleisö pitää maksunsa arvoisena.

Sitä paitsi kulttuurituet keskittyvät tyypillisesti rikkaiden eliittiharrastuksiin sen sijaan, että köyhien harrastamia kulttuurimuotoja tuettaisiin.

"Kulttuurirahoja käytetään puolueiden teatterimatkoihin"

Helsingin kulttuurivirkamiehet yrittivät poistaa puolueiden kulttuuriyhdistysten tuet (77 000 euroa), mutta "esitys kaadettiin demareiden, vasemmistoliiton ja kokoomuksen äänin". Kulttuurilautakunnan jäsen Hannu Oskalan mukaan rahoilla kustannetaan "muutaman kymmenen ikääntyneemmän kansalaisen lähialuematkailua - - samaan aikaan oikeiden kulttuuritoimijoiden" avustuksia leikataan.

FAQ

Eikö mielestänne ooppera ole tukemisen arvoinen? Millä perusteella kiellätte teattereilta julkisen rahoituksen?

Mielestämme poliitikkojen ei pidä päättää kansan puolesta, mitä kulttuuripalveluja kansan tulisi käyttää. Miksi emme alentaisi veroja ja antaisi ihmisten pitää omat rahansa, jolloin he voisivat päättää, mihin haluavat ne käyttää?

Eikö kulttuurilla ole mielestänne itseisarvo?

Ei tosiaankaan. Ihmisillä ja luonnolla on itseisarvo. Kuinka kulttuuri voisi olla tärkeämpää kuin ihmiset? Jokainen oopperan tukemiseen käytetty sentti on pois köyhiltä ja vähäosaisilta.

Kulttuurihan "maksaa itsensä takaisin", koska oopperassakäynnin yhteydessä ihmiset kuluttavat rahaa myös muihin yrityksiin, käyvät ulkona syömässä, jne.?

Väärin. Mihin tuo raha sitten muuten menisi? Jos ooppera rahoitettaisiin pelkästään pääsylipputuloilla ja hyväntekeväisyydellä, ihmiset käyttäisivät edelleen tuon saman summan rahaa niihin ravintoloihin ja muihinkin yrityksiin - se, onko ooppera julkisesti vai yksityisesti rahoitettu ei asiaan vaikuta. Itse asiassa, vaikkeivat ihmiset kävisi oopperassa, he varmasti käyttäisivät tuon summan rahaa. Ehkä sitten villapaitoihin tai suklaapatukoihin oopperan sijaan.

Mielestänne teatterit, ooppera ja muu kulttuuri tulisi siis lakkauttaa?

Ei, mielestämme ihmisten pitäisi vain saada päättää itse, mihin omat rahansa käyttävät. Jos joku haluaa oopperan sijaan käyttää rahansa rock-konserttiin tai rave-tapahtumaan, saa vapaasti tehdä niin. Tai jos joku haluaa mieluummin jättää konsertit väliin ja ostaa samalla rahalla mieluummin uudet kengät, saa tehdä myös niin. Sitä se vapaa markkinatalous on. Kuluttaja saa vapaasti valita.

Aino Ackté perusti Kansallisoopperan osuuskuntana 1911, vuonna 1914 se muuttui osakeyhtiöksi. Vuonna 1912 Ackté perusti Savonlinnan oopperajuhlat. Alkuvuosina Kansallisoopperan talous oli tiukoilla, johtaja ei ottanut palkkaa ja työntekijöidenkin palkat olivat matalat. Vuodesta 1926 valtio alkoi tukea oopperaa veikkausvoittovaroin. (Aiemmin ei ollut julkisia tukia oopperalle eikä veikkauspelejä?) http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Kansallisooppera

Eikö kuntien pitäisi kumminkin ylläpitää kirjastoja, jotta kansaa voidaan valistaa?

Ensimmäisen nykyaikaisen kirjaston perusti liberaali Benjamin Franklin mutta kansalaisyhteiskunnan pohjalta eikä valtion väkivaltakoneiston kautta.

Liberaalit yleensä kannattavat kirjastoja, mutta heillä on vaihtelevia mielipiteitä siitä, pitäisikö julkisen sektorin puuttua niiden toimintaan kuten nyt. Osa katsoo, että kirjastoista on niin suuria ulkoishyötyjä, että joko nykymuotoiset tai ainakin lapsille suunnatut kirjastot voidaan rahoittaa verorahoinkin, osa ei.

Libertaristit eivät erityisesti usko, että sosialismi toimisi kulttuurintuotannossa tai kirjojen lainausbisneksessä sen paremmin kuin missään muuallakaan. "Tasa-arvoisten lähtökohtien" luomista opiskeluun on turha sotkea tähän, koska taloudellista tasa-arvoa olisi parempi luoda pelkillä tulonsiirroilla, eikä vääristämällä ihmisten valintamahdollisuuksia tuotantopuolella ("ilmaisilla" julkisilla palveluilla).

Yleisesti ottaen kirjastolaitosta pidetään dogmaattisesti pyhänä arvona, jolta ei saa vaatia mitattavia tai verifioitavissa olevia tuloksia. Siinä mielessä se muistuttaa enemmän kirkkoa kuin palvelubisnestä, mikä on hyvin ongelmallista, kun siihen vaaditaan rahoitusta veronmaksajilta.

Jos kirjojen lainaaminen olisi yksityinen bisnesala:

• Se toimisi kirjakauppojen ja divarien yhteydessä, mikä tietenkin on jo maalaisjärjellä ajatellen järkevämpi tapa.
• Se markkinoisi itseään paremmin, sillä nythän kukaan ei mainosta kirjastopalveluja, ja siksi ihmiset eivät lue niin paljon kirjoja, kuin he kirjojen vapaassa lainausmarkkinataloudessa lukisivat.
• Se maksaisi parempaa palkkaa työntekijöilleen kuten yksityinen sektori yleensä.
• Se toimisi asiakkaiden ehdoilla, eikä ylhäältä annetun etatistisen kansanvalistusfilosofian hengessä.
• Se ei kuluttaisi verorahoja.
• Asiakkaat olisivat tyytyväisempiä, koska maksettuuaan jostain palvelusta ihmiset tutkitusti ovat siihen tyytyväisempiä kuin saatuaan sen ilmaiseksi.
• Ihmisillä olisi rohkeutta ja kannusteita vaatia kirjastoilta enemmän, kun taas nykyään vallitseva mentaliteetti on, että asiakas ei voi vaatia kovin paljon ilmaispalvelulta.

Eikö liikunnalla ole kansanterveydellinen vaikutus? Ihmisten työkyky paranee ja he ovat tehokkaampia työpaikallaan?

Ihmiset saavat itse päättää, miten paljon liikuntaa harrastavat, hehän siitä itse hyötyvät. Ihmisillä ei todellakaan ole mitään velvoitteita "pysyä parhaassa mahdollisessa työkyvyssä". Valtio on ihmisiä varten; eikä päinvastoin. Mikäli joku haluaa antaa kuntonsa laskea, on se hänen oma asiansa, koska ihmiset eivät ole valtion omaisuutta. Jos työnantaja haluaa huolehtia työntekijöidensä työkyvystä, voi vapaasti järjestää jotain puulaakiurheilua tai antaa verovapaana työsuhde-etuna liikuntaseteleitä käytettäväksi kuntosalilla. Tämä ei kuulu valtiolle lainkaan, joten valtiolla ei ole mitään syytä tukea moista.

Useimmat liberaalit kuitenkin kannattavat valtion osallistumista terveydenhuollon rahoitukseen, ja osa heistä ajattelee, että rahoitussäästöjä vastaava kuntourheilun varovainen tukeminen on tämän vuoksi perusteltua. Huippu-urheilun tukeminen verovaroin on selkeän epäliberaalia.