Oikeudenmukaisuus

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa useiden liberaalien sitä, että kukin saa ansionsa mukaan (vrt. meritokratia) ja ihmiset eivät riko tekemiään sopimuksia.

Jotkut taas tarkoittavat oikeudenmukaisuudella enemmistön oikeuskäsityksen mukaisuutta tai jotakin muuta, esimerkiksi vasemmistofilosofi John Rawls sitä, että maksimoidaan huono-osaisimman hyvinvointi. Yksimielisyyttä asiasta ei ole.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo usein liitetään oikeudenmukaisuuteen.

Sisällysluettelo

Taloustiede

Taloustieteessä "oikeudenmukaisuus" (justice) on luokassa JEL: D63 kuten muutkin normatiiviset mitat ja kriteerit. Sillä ei ole yksikäsitteistä määritelmää. Etenkin aiemmin se liitettiin yleensä yhteiskunnallisen hyvinvointifunktion maksimointiin eli yleisen edun edistämiseen. Toisaalta yleinen etu on moniselitteinen, yhteiskunnallisista preferensseistä riippuva käsite.

Vertikaalinen ja horisontaalinen oikeudenmukaisuus

Horisontaalinen oikeudenmukaisuus (horizontal fairness) tarkoittaa, että samanlaisia kohdellaan samalla tavalla,[1] esimerkiksi samanlaisessa sopimusasemassa olevia työntekijöitä kohdellaan keskenään samalla tavalla,[2] samanlaisista tuloista peritään samanlainen vero ja lait kohtelevat samalla tavalla ihmisiä, jotka ovat relevanttien seikkojen osalta samanlaisia. Kiista relevanttien seikkojen rajauksesta määrää, miten tiukka tämä kriteeri on - liberaalit yleensä hyväksyvät vähemmän kriteerejä, siis vaativat enemmän yhdenvertaisuutta lain edessä.

Vertikaalinen oikeudenmukaisuus (vertical fairness) tarkoittaa sitä, miten erilaisia tulisi kohdella suhteessa toisiinsa.[1] Esimerkiksi peliteoriassa vertikaali oikeudenmukaisuus kertoo hyötyjen jakamistavoista keskenään erilaisissa asemissa olevien toimijoiden kesken kuten päämiehen ja agentin kesken, horisontaali oikeudenmukaisuus puolestaan samassa asemassa olevien kohtelun samuutta.[3] Vertikaalille oikeudenmukaisuudelle ei ole yksiselitteistä oikeaa.

Vertical equity tarkoittaa verotuksessa, että maksukykyisemmiltä peritään enemmän veroja, esimerkiksi suhteellisella tai progressiivisella verotuksella.[4] Vastaavasti Horizontal equity tarkoittaa verotuksessa, että yhtä maksukykyisiltä peritään sama määrä veroa ja näin ei syrjitä ihmisiä eikä vääristetä heidän käyttäytymistään.[5]

Työntekijöiden päättäessä työsopimusten hyväksymisestä vertikaalinen ja horisontaalinen oikeudenmukaisuus kompensoivat toisiaan: mitä paremmaksi toinen koetaan, sitä enemmän vääryyttä toisessa siedetään. [6]

Oikeudenmukaisuusreaktioita mittaava psykologinen rahapeli The Ultimate Game toimii niin, että 1. pelaaja ottaa 100 rahasta haluamansa summan, ja 2. pelaaja hyväksyy tai hylkää jaon. Jos hänelle jätetään vain 20 rahaa, noin puolet pelaajista valitsee hylkäämisen eli koston mieluummin kuin rahat; miehet naisia useammin, joskin mantelitumaketta rauhoittava lääke poistaa sukupuolieron ja saa molemmat hyväksymään jaon melkein aina, vaikka he yhä pitävät sitä epäoikeudenmukaisena.[7]

Verotuksen oikeudenmukaisuus

Tasapuolisuus

Verotuksen tasapuolisuus tarkoittaa joko vertikaalista oikeudenmukaisutta tai että verotus on suhteessa maksajan kansalaisilta saamiin etuihin. Nämä kriteerit ovat ristiriidassa keskenään. [8]

Ei mielivaltaisia

Verojen pitää olla selkeästi määriteltyjä ja ne eivät saa olla mielivaltaisia. Tämä tekee välttämättömäksi horisontaalisen tasa-arvon: samassa asemassa olevia ei saa asettaa eri asemaan perusteettomasti. Esimerkiksi yleinen asevelvollisuus rikkoo tätä kriteeriä syrjimällä miehiä sukupuolen perusteella. [8]

Mahdollisimman kivuton

Verot tulee kerätä mahdollisimman kivuttomasti. [8]

Minimaaliset vääristymät ja byrokratiakustannukset

Verotus ei saisi aiheuttaa välttämätöntä enempää käyttäytymisvääristymiä eikä hallinnollisia kustannuksia. [8]

Taloustieteessä on tutkittu paljon tasapainoilua tulontasauksen ja sen aiheuttamien tehokkuustappioiden välillä. [8]

Historiaa

" John Locken (1632–1704) oikeudenmukaisuuskäsitys on liberalistinen. Hänestä käsite perustuu yhteiskuntaan, jonka tärkein velvoite on suojella yksityistä omistusta.[7]" "Immanuel Kant (1724–1804) pitää oikeudenmukaisuutta hyveen sijasta yhteiskunnan ominaisuutena, joka mahdollistaa ihmisten välisen oikeudellisen tilan. Tämä vaatii samanarvoisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua" [Wp]

On the other hand, some scholars reject the very idea of social justice as meaningless, religious, self-contradictory, and ideological, believing that to realize any degree of social justice is unfeasible, and that the attempt to do so must destroy all liberty. The most complete rejection of the concept of social justice comes from Friedrich Hayek of the Austrian School of economics: “ There can be no test by which we can discover what is 'socially unjust' because there is no subject by which such an injustice can be committed, and there are no rules of individual conduct the observance of which in the market order would secure to the individuals and groups the position which as such (as distinguished from the procedure by which it is determined) would appear just to us. [Social justice] does not belong to the category of error but to that of nonsense, like the term `a moral stone'.[24] http://en.wikipedia.org/wiki/Social_justice

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Fairness Within Firms: The Case Of One Principal And Multiple Agents, Werner Güth et. al., Schmalenbach Business Review. Volume (Year): 53 (2001) Issue (Month): 2 (April) Pages: 82-101 (e.g., abstract)
  2. Wage Differentials, Fairness and Social Comparison: An experimental study of the Co-Employment of Permanent and Temporary Agency Workers,Dorothea Alewell & Andreas Nicklisch, Max Planck Institute for Research on Collective Goods, Bonn 2006/8, SSRN
  3. Wage Differentials, Fairness and Social Comparison: An experimental study of the Co-Employment of Permanent and Temporary Agency Workers,Dorothea Alewell & Andreas Nicklisch, Max Planck Institute for Research on Collective Goods, Bonn 2006/8, SSRN, pp. 9-10
  4. Richard A. Musgrave (1959). The Theory of Public Finance: A Study in Political Economy, p. 20.
  5. Richard A. Musgrave (1987). "public finance," The New Palgrave: A Dictionary of Economics, v. 3, pp. 1055–60.
  6. Wage Differentials, Fairness and Social Comparison: An experimental study of the Co-Employment of Permanent and Temporary Agency Workers,Dorothea Alewell & Andreas Nicklisch, Max Planck Institute for Research on Collective Goods, Bonn 2006/8, SSRN, p. 18
  7. Oikeudenmukaisuus on ohjelmoitu aivoihin, T&T 4.5.2011
  8. 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 6. NORMATIIVISIA NÄKÖKULMIA VALTION TOIMINTAAN, Julkisen talouden syventävä kurssi, professori Panu Poutvaara, Helsingin yliopisto, 5.10.2006, s. 95-96

Katso myös

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut