Populismi

Kohteesta Liberalismiwiki
(Ohjattu sivulta Populisti)
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Populismi on "kansankosiskelua", mikä tarkoittaa suurin piirtein suosionkalastelua pitämättä kiinni periaatteista. Populismiksi kutsutaan asioiden harhaanjohtavaa yliyksinkertaistamista tai suosittujen asioiden ajamista silloinkin, kun ne ovat haitallisia, sen sijaan, että selitettäisiin, miksi niitä ei pidä ajaa.

Filosofi Tuomas Nevanlinnan mukaan populistit esittävät hyvältä kuulostavia mutta vastuuttomia vaatimuksia usein toivoen, että niillä saa suosiota mutta niitä ei toteuteta, "karjuvat katsomossa sen joukkueen puolesta, jonka häviöstä ovat lyöneet vetoa". Esimerkkinä tästä on hänen mukaansa Sdp:n vastustus Kreikan-tukipakettia kohtaan keväällä 2010. [1]

Usein populistit ovat kansallispopulisteja. Näiden talouspolitiikka on yleensä vasemmistolaista, mutta silti niitä saatetaan kutsua nimellä oikeistopopulisti. Vasemmistoliitto ei kuitenkaan ole ytimeltään kansallispopulistinen eikä muutenkaan täysi populistipuolue.

Alemman keskiluokan asemanpalautus

Maailmanpankin tutkimuksen "norsukuvaajan" mukaan erityisesti Aasian keskiluokan ostovoima kasvoi huikeasti 1998-2008 mutta heitä yhä vauraampien länsimaiden työväenluokan ja alemman keskiluokan ei. HS-pääkirjoitustoimittaja Juha Akkasen mukaan Trump, Soini ym. ovat tätä "asemaansa menettäneen kansanosan" protestia.[2]

Donald Trump

Trumpin kannattajat ovat usein vähän koulutettuja ja pelkäävät globalisaation ja digitalisoitumisen uhkaavan heidän työpaikkojaan. He suhtautuvat kielteisesti vapaakauppaan ja maahanmuuttoon.[3].

Donald Trumpin kannattajia yhdistää tutkimuksen mukaan selvimmin autoritäärisyys. Saska Saarikosken mukaan kyse on siitä, että sääntöihmisillä on nyt paha olla. Saarikoski viittaa taloushistorioitsija Michael Lindin jaotteluun, jossa republikaanit ovat muuttumassa nationalistiseksi työväenpuolueeksi, joka on kriittinen markkinataloutta ja vapaakauppaa kohtaan. Demokraateista taas olisi tulossa maailmankansalaisia, jotka vastustavat nationalismia ja kannattavat yrittämistä, kilpailua ja maahanmuuttoa.[4]

Kannattajilla on samanlaisia näkemyksiä kuin (demokraattien ehdokkuutta tavoittelevan) sosialisti Bernie Sandersin kannattajilla, paitsi että jälkimmäiset suhtautuvat siirtolaisiin myönteisemmin. Republikaanien johto suhtautuu markkinatalouteen myönteisemmin kuin Trumpin kannattajat.[3]

Perussuomalaiset

Timo Soini teki Pro gradu -työnsä populismista.[5]

"Profeetallinen johtaja"

Vuonna 2000 Timo Soini halusi Perussuomalaisille "profeetallisen johtajan", joka tekisi puolueesta vuoteen 2005 mennessä 10 %:n puolueen (muuten hän olisi "epäonnistunut"), samanlaisen "oikeistopopulistisen" puolueen kuin Jörg Haiderin "Vapauspuolue" Itävallassa ja Carl Hagenin "Edistyspuolue" Norjassa.[6] Näitä ei pidä sekoittaa liberaaleihin puolueisiin kuten Suomen aiempi Edistyspuolue, LKP:n edeltäjä.

Vasemmistopopulismi ja kansallispopulismi

"Vasemmistopopulisteilla kyse on yleensä jostakin sosialismin lajista, valtion roolin tuntuvasta vahvistamisesta."[7]

Ranskan Jean-Luc Mélenchon, Kreikan Syriza, Espanjan Podemos ja Venezuelan Hugo Chávez ovat esimerkkejä vasemmistopopulisteista.[7] Etenkin Syriza ja Chaves ovat samalla kansallispopulisteja.

Pohjoisessa on enemmän "oikeistopopulisteja", kuten Donald Trump, perussuomalaiset ja Ruotsidemokraatit,[7] joskin etenkin kaksi viimeksi mainittua eivät ainakaan aiemmin ole olleet talouspoliittisesti oikeistolaisia, ainakin Ruotsidemokraatit peräti vasemmistolaisia.

Oikeistopopulismi

"Oikeistopopulisteilla näitä isäntäaatteita tapaavat olla nationalismi ja muukalaisvastaisuus."[7] Siksi jotkut nimittävät kansallissosialisteja oikeistolaisiksi, vaikka nämä ovat vasemmistolaisia sosialisteja mutteivät marxilaisia. Jos muukalaisvastaisuus on peitellympää ja sosialismin ja vastaavan rooli on populistiksikin erityisen vahva, puhutaan usein vasemmistopopulismista. Kummatkin voivat olla kansallispopulisteja.

Itävallan ja Hollannin vapauspuolueita voi kuitenkin kutsua oikeistopopulistisiksi.

Viitteet

Katso myös