Työn kysyntä

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työn kysyntä on kasvanut historiallisen nopeaa vauhtia jo pari vuosisataa.

Työn kysyntä kertoo, kuinka monta ihmistä saisi töitä milläkin palkkatasolla. Mitä alempi palkkataso, sitä useammalle löytyy töitä, joita sillä hinnalla kannattaa teettää.

Jos minimipalkka olisi miljoona euroa, Suomessa vain muutama saisi töitä. Jos se pudotettaisiin alas, yrittäjät joutuisivat maksamaan paljon minimipalkkaa enemmän tapellessaan työntekijöistä - ja kannattaisi tapella.

Sisällysluettelo

Miten työn kysyntä toimii

Työn kysyntä on siis palkkatason funktio.

Voidaan puhua koko kansantalouden työn kysynnästä tai esimerkiksi tietyn alan tai yrityksen työn kysynnästä.

Yrityksessä ehkä löytyy yhdelle töitä 30 euron tuntipalkalla. Toinen työntekijä lisäisi myyntiä sen verran, että siitä jäisi kulujen jälkeen reilut 60 euroa yli työtuntia kohden, joten yli 20 euron bruttotuntipalkkaa siitä ei voi maksaa, jos eläkemaksut ym. vievät kolmanneksen palkkaan käytettävästä rahasta. Kolmas tuottaisi ehkä enää 15 euron tuntipalkan verran lisää nettotuottoja, neljäs 10 euron, viides 8 euron, kuudes 7 euron jne. Työn kysyntä on siis laskeva palkan funktio: mitä korkeampi palkka, sen harvempi kannattaa palkata.

Kyseisen yrityksen työn kysyntäfunktio K on K(30) = 1, K(20) = 2, K(15) = 3, K(10) = 4, K(8) = 5, K(7) = 6, jne. Se siis kertoo, montako ihmistä kannattaa palkata milläkin palkkatasolla. Kysyntä on siis palkkatason myötä laskeva luku. Kun lasketaan kaikkien nykyisten ja potentiaalisten yritysten (niiden, jotka perustettaisiin, jos palkkataso olisi alempi), kotitalouksien, yhdistysten ym. työn kysyntäfunktiot, saadaan kansantalouden kysyntäfunktio, jossa K(0,01) on lähes ääretön ja joka laskee paljon hitaammin alaspäin. Jos 3 miljoonaa ihmistä haluaa töihin, palkkataso asettuu tasolle K(3 000 000), joka olisi nykyistä korkeampi, ellei niin monia työpaikkoja estettäisi erilaisilla laeilla.

Koska työntekijöitä on vain rajallinen määrä, he teoriassa menevät koko kansantalouden tuottoisimpiin työpaikkoihin, ja loppuihin yritykset eivät saa ketään. Kunkin alan palkkataso asettuu vähiten tuottavan työpaikan mukaan: jos yrittää tarjota töitä halvemmalla, työntekijälle löytyy jostain parempi tarjous, jos kalliimmalla, haaskaa yrityksen rahoja, koska sillä palkkatasolla ei riitä töitä kaikille, siksi halvemmallakin saisi työntekijöitä.

Käytännössä palkan lisäksi työn miellyttävyys, työilmapiiri, työehdot, työpaikan sijainti ja moni muu tekijä vaikuttavasti siihen, minkä työpaikan kukin valitsee.

Lisäksi eri ihmisillä on erilaiset taidot, joten se toinen työntekijä kannattaa ehkä tarvittaessa palkata jopa 30 eurolla, jos saa tarpeeksi hyvän, mutta ehkä korkeintaan 9 eurolla, jos on huono. Näin ihmiset ohjautuvat sinne, missä juuri heidän työpanoksestaan on eniten hyötyä, palkkaeroja syntyy mutta toisaalta talous kasvaa nopeammin ja palkat sen myötä ajan mittaan.

Palkkatason nousu vähentää työn kysyntää

Pitkän aikavälin työvoiman kysynnän palkkajousto on Suomessa -0,4 (eri yrityksissä 0,1 - 2,1, elintarviketeollisuudessa 0,7 ja vähittäiskaupassa 0,5). [1] Tämä tarkoittaa, että jonkin yrityksen tai alan minimipalkkojen nousu 1 %:n verran vähentää sen yrityksen tai alan työllisyyttä keskimäärin 0,4 %. Vähemmän vasemmistolaiset tutkijat olisivat ehkä onnistuneet tuottamaan korkeamman luvun, mutta suuruusluokka lienee oikea.

Palkkojen nousu ei ole ongelma silloin, kun se johtuu työnantajien kilpailusta työtekijöistä. Ongelmallista on, jos parlamentti tai ammattiliitot nostavat minimipalkkoja niin, että yrityksiä kielletään työllistämästä niitä, joita ei kannata palkata tietyllä palkkatasolla. Periaatteessa vain pakottavat kiellot vähentävät työllisyyttä.

Käytännössä lannistava sosiaaliturva lupaa työntekijöille rahaa sillä ehdolla, että nämä eivät mene töihin, ja tuottaa siten turhia implisiittisiä minimipalkkoja: työntekijä ei suostu menemään töihin, ellei saa tarpeeksi korkeaa palkkaa tai erityisen miellyttävää työtä. Korkean palkan ja miellyttävän työn haluaminen ovat hyvä asia, mutta vain silloin kun töitä vaihdetaan parempiin, ei silloin, kuin töiden sijaan valitaan työttömyys.

Talouskasvu lisää työn kysyntää

Talouskasvu on seurausta siitä, että työpanos käytetään yhä tehokkaammin mm. tehokkaampien markkinoiden, uusien ideoiden, paremman työn organisoinnin ja lisääntyvän pääoman vuoksi. Se johtaa käytännössä aina työn rajatuottavuuden nousuun, siis lisätyöntekijän tuottaman hyödyn nousuun. Tämä rajatuottavuus (eli rajahyöty) määrää palkkatason.

Talouskasvua edistävät teknologinen kehitys, luova tuho konkursseineen ja irtisanomisiin, siis työvoimaa ja pääomia tuottavampiin kohteisiin vapauttavat rakennemuutokset, pääomien kasautuminen jne.

Luddiitti on ihminen, joka ei tajua tätä vaan luulee teknologisen kehityksen vähentävän työn kysyntää. Kehitys voi kyllä lisätä palkkaeroja, mutta historian valossa se on käytännössä aina tapahtunut siten, että ajan mittaan kaikkien palkat ovat nousseet paljon, vaikka rikkaiden palkat olisivatkin nousseet eniten. Harva suostuisi palaamaan 1700-luvun kurjuuteen - tai edes "auvoisen" 1970-luvun suhteelliseen kurjuuteen.

Viitteet

  1. Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin, Jutta Moisala, Jukka Pekkarinen, Heikki Taimio, Juhana Vartiainen, Palkansaajien tutkimuslaitos, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004, sivut 223-224

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut