Uusliberalismi
uusliberalismi on "olkinukketermi", haukkumasana, jota monet nationalistiset, sosialistiset tai muuten totalitaristiset tahot käyttävät vastustamastaan politiikasta. Toisinaan uusliberalismilla tarkoitetaan liberalismia tai libertarismia. Johan Norberg lähipiireineen kutsuu toisinaan itseään piruuttaan uusliberaaleiksi.
"Uusliberaali" politiikka tarkoittaa toisinaan managerialismia julkisen sektorin sisällä, toisinaan sääntelyn vähentämistä, usein myös uuskonservatismia.
Uusliberalismi ei siis niinkään ole aate vaan joukko toimintoja (esimerkiksi valtiontalouden säästöt ja sääntelyn vähentäminen), joita harjoittavat jotkut konservatiivit, liberaalit ja nimelliset sosialistit hyvin erilaisissa maissa. Osa noista toimista (muun muassa vapaan markkinatalouden vastaisten lakien vähentäminen) on klassisen liberalismin mukaisia, osaa (esimerkiksi tietyt tavat organisoida virastoja) vain väitetään sellaisiksi. Termiä "uusliberalismi" käyttävät etenkin ko. politiikan vastustajat (haukkumanimenä), ja siksi sen merkitys vaihtelee melkoisesti käyttäjästä riippuen.[1]
Sisällysluettelo |
Maailmanpankki, IMF ja uusliberalismi
Maailmanpankki ja IMF ovat Keynesin suunnittelemia valtionjohtoisia maailmantalouden ohjailuelimiä, joita libertaristit tyypillisesti pivätä liberalismin vastaisina mutta sosialistit "uusliberaaleina", koska ne usein vaativat taloutensa huonoon jamaan saaneilta mailta talousuudistuksia.
Tätä kuvaa seuraava esimerkki: Yrityksen perustaminen laillisesti vaati kenialaiselta 11 byrokraattista toimenpidettä, 68 päivää ja vuoden tulot. Se on eräs syistä sille, miksi Kenia pysyy köyhänä. Maailmanpankin päivitetty "Doing Business" -raportti kuvaa, että sittemmin on tapahtunut jonkin verran liberalisointia. Nyt vaaditaan vain 11 byrokraattista toimenpidettä, 61 päivää ja puolen vuoden tulot! Nyt vain odotan, että joku antikapitalisti alkaa sanoa, miten uusliberalismi ja armoton deregulaatio ovat tuhonneet Kenian. - Johan Norberg[2]
Esimerkiksi liberaalin ("uusliberaalin") Cato-instituutin Deepak Lal on vaatinut IMF:n lakkauttamista, koska sen harjoittama rahoitusmarkkinoiden sääntely on haitallista, epäliberaalia ja vapaan markkinatalouden vastaista[3]. Cato pitää myös maailmanpankkia kehitysmaille haitallisena valtioiden työkaluna[4][5][6]
Monet uusliberaaleiksi kutsutut tahot pitävät IMF:ää, maailmanpankkia ja EU:ta ei suinkaan markkinatalouden yksityisinä eliminä vaan vastustettavina (moni)valtiollisina sääntelyeliminä.[7][8][9][10]
Uusliberalismi ja uuskonservatismi
Uusliberalismia ei pidä samastaa uuskonservatismiin. Esimerkiksi Milton Friedman vastusti Irakin sotaa, Chilen diktatuuria ym. uuskonservatismiin liitettyjä asioita.[11]
Uusliberaaliksi väitetty vaikutusvaltainen liberaali ajatushautomo Cato-instituutti on suomalaissukuisen puheenjohtajansa suulla todennut George W. Bushin hallinnon uuskonservatismin terrorismiin verrannolliseksi vaaraksi vapaudelle.[12]
Uusliberalismin mittaaminen
Valtion uusliberalismin asteen mittaamiseen on käytetty valtion talousliberalismin astetta mittaavaa taloudellisen vapauden indeksiä.[13]
Uusliberalismi Suomessa
Professori Matti Wibergin mukaan "Uusliberalismin väitetyn voittokulun henkilöiminen Paavo Lipposeen on pinnallista ja historiallisesti väärin. Suomen esittäminen uusliberalismin laboratoriona on harha vailla todellisuuspohjaa. - - Valtiovarainministeriön huippuvirkamiehet ovat nähdäkseni pikemminkin jonkinlaisen manageriaalisen kamreeritehokkusajattelun innoittamia kuin valtiointerventiota vastustavia uusliberaaleja."[14] Kyse on siis managerialismistisesta valtiollisesta toiminnasta eikä markkinaehtoisuudesta saati minimivaltiosta.
"Bill Clinton = uusliberalismi"
Mm. Reasonin päätoimittaja Matt Welch kutsuu uusliberaaleiksi markkinataloutta kannattavia USA:n demokraatteja kuten presidentti Bill Clintonia (1993-2000), joka "rajoitti valtion menoja, tasapainotti budjetin, ylisti vapaakaupan etuja ja julisti, että suuren hallinnon aika on ohitse", kun taas George W. Bush jakeli tukipaketteja yrityksille. Tosin kongressin kannat vaikuttivat Clintonin ratkaisuihin. Reasonin mukaan Bushin - Obaman aika on ollut paluu Clintonin uusliberalismista keynesiläiseen tukiaisaikaan: vaikka demokraatit ottavat yhä kunnian Clintonin saavutuksista, he irtisanoutuvat ne tuottaneista toimista. [15]
Welsh rinnastaa uusliberalismin, "kolmannen tien" ja "uudet demokratit" ("New Democrats").[15]
Valtion johtaminen yritysmäisesti
Joskus valtion johtamista yritysmäisesti kutsutaan uusliberalismiksi. Thomas Taussin mukaan tällaisella ei ole mitään tekemistä liberalismin tai markkinatalouden kanssa. [16]
Viitteet
- ↑ Johan Norberg: At last i understand Esbati
- ↑ Johan Norberg: Still a mess
- ↑ THE THREAT TO ECONOMIC LIBERTY FROM INTERNATIONAL ORGANIZATIONS Deepak Lal, Cato-instituutti
- ↑ World Bank Vs. the World Poor - policy analysis, James Bovard
- ↑ the World Bank's Performance, Adam Lerrick
- ↑ Bank Ian Vásquez 2.7.2007
- ↑ THE THREAT TO ECONOMIC LIBERTY FROM INTERNATIONAL ORGANIZATIONS Deepak Lal, Cato-instituutti
- ↑ European Union Regulations, Daniel J. Mitchell, Cato-instituutti
- ↑ IT´S GETTING REALLY INTERESTING Johan Norberg
- ↑ an Unholy Alliance to a Concert of Powers Johan Norberg, 2004
- ↑ Johan Norberg (Friedmanista)
- ↑ Upholding Liberty in America William Niskanen, 24.6.2003
- ↑ Johan Norberg: : Linton, liberalism and Latin America
- ↑ Talouselämä 27/2009 s. 57
- ↑ 15,0 15,1 The Death of Neoliberalism - Pro-market Democrats disappeared just when we needed them most, Matt Welch, Reason Magazine, August-September 2010
- ↑ Valtio ei ole yritys, Thomas Taussi, 28.04.2011
