Uusliberalismi

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uusliberalismi on "olkinukketermi", haukkumasana, jota monet nationalistiset, sosialistiset tai muuten totalitaristiset tahot käyttävät vastustamastaan politiikasta. Toisinaan uusliberalismilla tarkoitetaan liberalismia tai libertarismia. Johan Norberg lähipiireineen kutsuu toisinaan itseään piruuttaan uusliberaaleiksi.

Uusliberalismi tarkoittaa toisinaan managerialismia julkisen sektorin sisällä, sääntelyn vähentämistä, rikkaiden veronkiertoa tai valtion johtamista yritysmäisesti, usein myös uuskonservatismia.

Uusliberalismi ei siis niinkään ole aate vaan joukko toimintoja (esimerkiksi valtiontalouden säästöt ja sääntelyn vähentäminen), joita harjoittavat jotkut konservatiivit, liberaalit ja nimelliset sosialistit hyvin erilaisissa maissa. Osa noista toimista (muun muassa vapaan markkinatalouden vastaisten lakien vähentäminen) on klassisen liberalismin mukaisia, osaa (esimerkiksi tietyt tavat organisoida virastoja) vain väitetään sellaisiksi. Termiä "uusliberalismi" käyttävät etenkin ko. politiikan vastustajat (haukkumanimenä), ja siksi sen merkitys vaihtelee melkoisesti käyttäjästä riippuen.[1]

Heikki Patomäelle "uusliberaali" on professori Vesa Kanniaisen mukaan haukkumanimi, jota hän voi käyttää vastustajistaan itse keksiminsä perustein. Näitä "uusliberaaleja" ovat Patomäen mukaan etenkin demaripoliitikko Paavo Lipponen ja demarivirkamies Raimo Sailas. [2]

Termiä uusliberalismi käytetään ideologioiltaan hyvin erilaisista ihmisistä. Luultavasti tämä harhauttaminen on tahallista: termi "uusliberalismi" on tarkoitettu puhujan vastustajien mustamaalaamiseen riippumatta siitä, mitä ideologiaa nämä sattuvat kannattamaan, ja kun termiä käytetään hyvin epämääräisesti, leimaa on mahdotonta todistaa vääräksi.

Sisällysluettelo

Maailmanpankki, IMF ja uusliberalismi

Maailmanpankki ja IMF ovat Keynesin suunnittelemia valtionjohtoisia maailmantalouden ohjailuelimiä, joita libertaristit tyypillisesti pivätä liberalismin vastaisina mutta sosialistit "uusliberaaleina", koska ne usein vaativat taloutensa huonoon jamaan saaneilta mailta talousuudistuksia.

Tätä kuvaa seuraava esimerkki: Yrityksen perustaminen laillisesti vaati kenialaiselta 11 byrokraattista toimenpidettä, 68 päivää ja vuoden tulot. Se on eräs syistä sille, miksi Kenia pysyy köyhänä. Maailmanpankin päivitetty "Doing Business" -raportti kuvaa, että sittemmin on tapahtunut jonkin verran liberalisointia. Nyt vaaditaan vain 11 byrokraattista toimenpidettä, 61 päivää ja puolen vuoden tulot! Nyt vain odotan, että joku antikapitalisti alkaa sanoa, miten uusliberalismi ja armoton deregulaatio ovat tuhonneet Kenian.[3]

Esimerkiksi liberaalin ("uusliberaalin") Cato-instituutin Deepak Lal on vaatinut IMF:n lakkauttamista, koska sen harjoittama rahoitusmarkkinoiden sääntely on haitallista, epäliberaalia ja vapaan markkinatalouden vastaista[4]. Cato pitää myös maailmanpankkia kehitysmaille haitallisena valtioiden työkaluna[5][6][7]

Monet uusliberaaleiksi kutsutut tahot pitävät IMF:ää, maailmanpankkia ja EU:ta ei suinkaan markkinatalouden yksityisinä eliminä vaan vastustettavina (moni)valtiollisina sääntelyeliminä.[8][9][10][11]

Uusliberalismi ja uuskonservatismi

Uusliberalismia ei pidä samastaa uuskonservatismiin. Esimerkiksi Milton Friedman vastusti Irakin sotaa, Chilen diktatuuria ym. uuskonservatismiin liitettyjä asioita.[12]

Uusliberaaliksi väitetty vaikutusvaltainen liberaali ajatushautomo Cato-instituutti on suomalaissukuisen puheenjohtajansa suulla todennut George W. Bushin hallinnon uuskonservatismin terrorismiin verrannolliseksi vaaraksi vapaudelle.[13]

Uusliberalismin mittaaminen

Valtion uusliberalismin asteen mittaamiseen on käytetty valtion talousliberalismin astetta mittaavaa taloudellisen vapauden indeksiä.[14]

Uusliberalismi Suomessa

Professori Matti Wibergin mukaan "Uusliberalismin väitetyn voittokulun henkilöiminen Paavo Lipposeen on pinnallista ja historiallisesti väärin. Suomen esittäminen uusliberalismin laboratoriona on harha vailla todellisuuspohjaa. - - Valtiovarainministeriön huippuvirkamiehet ovat nähdäkseni pikemminkin jonkinlaisen manageriaalisen kamreeritehokkusajattelun innoittamia kuin valtiointerventiota vastustavia uusliberaaleja."[15] Kyse on siis managerialismistisesta valtiollisesta toiminnasta eikä markkinaehtoisuudesta saati minimivaltiosta.

"Bill Clinton = uusliberalismi"

Mm. Reasonin päätoimittaja Matt Welch kutsuu uusliberaaleiksi markkinataloutta kannattavia USA:n demokraatteja kuten presidentti Bill Clintonia (1993-2000), joka "rajoitti valtion menoja, tasapainotti budjetin, ylisti vapaakaupan etuja ja julisti, että suuren hallinnon aika on ohitse", kun taas George W. Bush jakeli tukipaketteja yrityksille. Tosin kongressin kannat vaikuttivat Clintonin ratkaisuihin. Reasonin mukaan Bushin - Obaman aika on ollut paluu Clintonin uusliberalismista keynesiläiseen tukiaisaikaan: vaikka demokraatit ottavat yhä kunnian Clintonin saavutuksista, he irtisanoutuvat ne tuottaneista toimista. [16]

Welsh rinnastaa uusliberalismin, "kolmannen tien" ja "uudet demokratit" ("New Democrats").[16]

"Uusliberalismi = vanhaliberalismi"

Tietokirjailija Johan Norbergin mukaan pääministeri Olof Palme (s) sanoi uusliberalismin olevan samaa vanhaa liberalismia. Norbergin mukaan uusliberaaleiksi nimitetään henkilöitä, jotka ovat nimittelijän mielestä liian liberaaleja. [17]

Ei ole uusliberaalia taloustiedettä

Professori Vesa Kanniaisen " Taloustieteessä ei ole olemassa uusliberalismin koulukuntaa" eikä lehtiä eikä taloustieteen konferensseissa käsitellä uusliberalismia.[2]

Heikki Patomäki on Kanniaisen mukaan ottanut vapauden nimitellä vastustajiaan "uusliberaaleiksi" itse keksiminsä perustein. Kanniainen kirjoittaa, että Patomäki on kirjassaan ristiretkellä uusliberalismia vastaan muttei edes määrittele sitä kirjassaan, ja lisäksi Patomäen kirjan taloustiede on "täynnä virheitä ja väärinymmärryksiä." [2]

Valtion johtaminen yritysmäisesti

Joskus valtion johtamista yritysmäisesti kutsutaan uusliberalismiksi. Thomas Taussin mukaan tällaisella ei ole mitään tekemistä liberalismin tai markkinatalouden kanssa. [18]

Uusi liberalismi

Uusi liberalismi on 1800-luvun lopulla liberalismin kilpailijaksi tai muunnelmaksi syntynyt aate, jossa lakattiin kannattamasta vapaata markkinataloutta. Se on siis liberalismia taloustotalitaarisempi aate, ei talousliberaalimpi. Tämä on aivan eri asia kuin "uusliberalismi".

1900-luvun alkupuolella syntyi myös nimillä "uusliberalismi" ja "ordoliberalismi" tunnettu aate, joka sekin oli liberalismia hieman vähemmän talousliberaali, siinä haluttiin tiettyjä monopolien ja kartellien vastaisia valtion interventioita. Haukkumasanan "uusliberalismi" nykyiset käyttäjät eivät kuitenkaan tarkoita tätäkään aatetta.

Viitteet

  1. At last I understand Esbati, Johan Norberg, 2005
  2. 2,0 2,1 2,2 Analyysi: Patomäki ideologisella ristiretkellä, professori Vesa Kanniainen, marraskuu 15, 2012
  3. Still a mess, Johan Norberg, 21.10.2003
  4. THE THREAT TO ECONOMIC LIBERTY FROM INTERNATIONAL ORGANIZATIONS Deepak Lal, Cato-instituutti
  5. World Bank Vs. the World Poor - policy analysis, James Bovard
  6. the World Bank's Performance, Adam Lerrick
  7. Bank Ian Vásquez 2.7.2007
  8. THE THREAT TO ECONOMIC LIBERTY FROM INTERNATIONAL ORGANIZATIONS Deepak Lal, Cato-instituutti
  9. European Union Regulations, Daniel J. Mitchell, Cato-instituutti
  10. IT´S GETTING REALLY INTERESTING Johan Norberg
  11. an Unholy Alliance to a Concert of Powers Johan Norberg, 2004
  12. Johan Norberg (Friedmanista)
  13. Upholding Liberty in America William Niskanen, 24.6.2003
  14. Clinton, liberalism and Latin America, Johan Norberg, 2007.
  15. Talouselämä 27/2009 s. 57
  16. 16,0 16,1 The Death of Neoliberalism - Pro-market Democrats disappeared just when we needed them most, Matt Welch, Reason Magazine, August-September 2010
  17. Förvirrad debatt om nyliberalism, Johan Norberg, Metro, 23.1.2013.
  18. Valtio ei ole yritys, Thomas Taussi, 28.04.2011

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut