Maksimihinta
Maksimihinta eli hintakatto on valtiovallan asettama yläraja sille, miten kalliilla hyödykkeen saa myydä. Maksimihintoja perustellaan usein halulla taata kuluttajille halpoja tuotteita.
Koska hintakatto tyypillisesti vähentää tuotteen tarjontaa ja lisää sen kysyntää, hintakatto usein pahentaa pulaa entisestään. Usein korkea hinta on vain oire ja hyödykkeen niukkuus on todellinen ongelma.
Esimerkiksi määrättäessä ruoalle markkinahintaa alhaisempi hintakatto kysyntä lisääntyy ja ruoantuotanto vähenevät niin, että vain osalle halukkaista riittää myytävää ruokaa, jolloin tuottajat saattavat myydä alihintaisen ruoan esimerkiksi ystävilleen köyhimpien sijaan tai ottaa sitä vastaan lahjuksia, pimeää ylihintaa[1]. Tästä syystä hintakatto voi vaatia lisäksi valtiovallan organisoimaa tuotteen säännöstelyä [1] kuten ruokakupongit toisen maailmansodan Suomessa. Vaihtoehto olisi olla sääntelemättä hintaa mutta antaa köyhimmille rahaa tai ruokaseteleitä.
Vapaassa markkinataloudessa maksimihintoja tai muuta sääntelyä ei ole.
Jonot ja pulat
Jono ja pula johtuvat lähes poikkeuksesta liian alhaisesta hinnasta - riittävän korkea hintahan houkuttelisi enemmän myyjiä ja vähemmän ostajia. Syynä alihintaan on usein hintasääntely, joskus typeryys tai hintajäykkyydet (esimerkiksi lakkopäivinä kaupat eivät yleensä nosta hintoja, joten tuotteet loppuvat kesken, mutta pidempiaikaiset jonot korjataan nostamalla hintoja).
Hintasääntelyn vaikutuksia
Vaikutukseton ja vaikuttava hintakatto
Jos määrätty hintakatto on markkinahinnan yläpuolella, sillä ei ole vaikutusta. Jos se on markkinahinnan alapuolella, tyypillisesti hinta asettuu hintakaton tasalle, ne tuottajat lakkaavat tuottamasta, joiden kustannukset ylittävät hintakaton, ja ne uudet kuluttajat alkavat ostaa tuotetta, joiden arvostus tuotetta kohtaan ylittää määrätyn hintakaton; vanhatkin kuluttajat saattavat alkaa ostaa entistä enemmän. Näin ollen tarjonta vähenee ja kysyntä lisääntyy niin, että tuotetta ei enää riitä kaikille halukkaille.
Tosin käytännössä tuotteet ovat erilaisia ja tyypillisesti laadukkaimmat tuotteet jäävät tuottamatta, jos määrätään niiden kustannuksia korkeampi hintakatto (esimerkiksi leiville, bensiinille tai asunnoille).
Taloustieteellinen analyysi
Kun hinta määrätään alhaisemmaksi, myös tuotettu määrä ja hyvinvointi vähenevät. Vain osan tuottajista kannattaa tuottaa kattohinnalla, joten tuotettu määrä vähenee (kuvaajassa siirrytään vasemmalle). Kysyntä taas kasvaa, koska vähemmänkin kiinnostuneet kuluttajat ostaisivat enemmän hinnan laskiessa, joten syntyy pula (ylikysyntä).
Tuotannosta syntyvä hyvinvointi on kuluttajan ostohalun ja tuottajan tuotantokustannuksen erotus eli yhteensä kysyntä- ja tarjontakäyrien väliin jäävä pinta-ala (yksikkönä euro). Kun sääntely vähentää tuotantoa, osa pinta-alasta menetetään. Tämä on yhteiskunnan hyvinvointitappio.
Hintakaton seurauksia
Taloustieteilijöiden mukaan edellä kuvatun tehokkuustappion eli hyvinvointitappion lisäksi syntyy muita tappioita pulan aiheuttamista käyttäytymismuutoksista (jonottaminen, pimeät markkinat, syrjintä, laatumuutokset jne.). Kun kysyntä alittaa tarjonnan, markkinataloudessa hinta yleensä nousee sen verran, että kysyntä ja tarjonta asettuvat yhtä suuriksi. Hintakaton vuoksi näin ei voi käydä, vaan alkaa kilpailu tuotteesta muilla keinoilla, joita ovat
- pimeä (laiton) ylihinta: tuotetta myydään salaa markkinahintaan, joka sääntelyn vähentämän tarjonnan vuoksi on entistä korkeampi (tätäkin tapahtui Suomessa toisen maailmansodan aikana, väitteiden mukaan yhä asuntomarkkinoilla)
- jonottaminen
- myyjien suosion kalastelu
- tuottajat laskevat tuotteen laatua ja kokoa, koska laadukkaammista ei enää makseta enemmän (esimerkiksi toisen maailmansodan aikana tuottajat pienensivät hintasäänneltyjen ruokatuotteiden kokoa ja korvasivat lihaa rasvalla)
- vuokra-asuntojen kohdalla hintakatto johtaa asuntojen kunnossapidon huononemiseen[2].
- syrjintä: väitetään että vuokrasääntelyn vuoksi vuokra-asuntopulasta kärsivässä New Yorkissa kuuluisat näyttelijät saavat omistajilta helposti vuokra-asuntoja toisin kuin monet köyhät.
Hintasääntelyn hyödyt
Toisaalta on väitetty, että mikäli jollain alalla (esimerkiksi sähkönjakelu tai vedenjakelu) vallitsee monopoli (tai oligopoli) ja kysynnän ja tarjonnan hintajoustot sattuvat olemaan epäsuotuisia, monopolihinta asettuu niin korkealle tuotantokustannusten yläpuolelle, että sen alan hintasääntelystä voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa.
Lisäksi hintasääntelyllä voidaan joissain tapauksissa siirtää vaurautta yksiltä toisille, joskin taloustieteilijöiden mukaan saman avun antaminen käteisenä tuottaa normaalioloissa vähemmän hyvinvointitappioita.
Kolmas motiivi hintasääntelyyn on siinä, että sen haitat muille kuin tuottajille ovat epäsuoria, vaikeasti ymmärrettäviä.
Esimerkkejä
Suomi
Professori Ari Hyytisen mukaan hitas-asuntohintasääntelyjärjestelmä suosii niitä, joilla on aikaa tai vaikeuksia jonottaa ulkona, ja on siten epäoikeudenmukainen lapsiperheitä, yksinhuoltajia, pitkäaikaissairaita ja vanhuksia kohtaan. Lisäksi hänestä on selvää, että keinotekoisen halpa hinta luo ylikysyntää ongelmineen. [3]
Professori Niko Määttäsen mukaan Hitas-järjestelmässä ei ole järkeä, koska se nostaa muiden asuntojen markkinahintaa, on kallis, kohdistaa tuen epätasapuolisesti ja johtaa asuttomien tehottomaan kohdentumiseen niille, jotka ne sattuvat saamaan, eikä niille, joille juuri ne asunnot sopivat parhaiten, kuten markkinataloudessa kävisi. [3]
Yhdysvallat
Öljykriisien aikana 70-luvulla, mm. 1973-74 öljykriisin aikana Yhdysvaltojen "Cost of Living Council" määräsi bensiinille hintakaton. Raakaöljyn hinta oli niin korkea, ettei tuolla hinnalla kannattanut juurikaan tuottaa bensiiniä, joten bensiinistä tuli niin kova pula, että monet bensiiniasemat sulkivat kokonaan ja loputkin pystyivät myymään vähemmän kuin olisi haluttu ostaa. Siksi bensiiniasemien edessä oli pitkiä auto- ja rekkajonoja. Markkinahinta olisi johtanut toisaalta siihen, että kaikki halukkaat olisivat saaneet bensiiniä kuten yleensä sääntelemättömissä maissa, ja toisaalta markkinahinnan korkeus olisi johtanut bensiinin säästämiseen siten, että vain välttämättömimmät ajot olisi tehty, ilman jonotuksen vaivaa ja uhkaa, että tärkeätkin ajot jäävät tekemättä, jos bensiiniä ei saada.
Venezuela
10.1.2006 BBC kertoi, että vuodesta 2003 Venezuelan presidentti Hugo Chavez on asettanut ruoalle hintakatot, jotka ovat aiheuttaneet pulaa ja hamstrausta[4]. 22.1.2008 uutistoimisto AP kertoi, että Venezuelan joukot pyrkivät estämään mittavaa ruoan salakuljetusta, "niukkojen hyödykkeiden kuten maidon ... Hän on myös uhannyt pidättää farmeja ja meijereitä"[5] 28.2.2009 Chavez määräsi sotavoimat ottamaan haltuun kaikki riisinjalostustehtaat ja pakottaa ne tuottamaan täydellä kapasiteetilla, mitä he hänen mukaansa eivät hintakaton vuoksi tehneet.[6]
International Herald Tribune kertoi 3.1.2007, että Chavezin hintakatot aiheuttivat rakennusteollisuudelle materiaalipulaa[7]. CBS News kertoi 4.4.2008, että Chavez määräsi sosialisoimaan sementtiteollisuuden, koska se myi ulkomaille tuotteitaan saadakseen niistä paikallista hintakattoa korkeamman markkinahinnan[8].
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Davig Begg et al., Economics, 4th edition, McGraw-Hill 1994, s. 40-41
- ↑ Price and Quantity Controls
- ↑ 3,0 3,1 Onko Hitas-järjestelmässä mitään järkeä?, professori Niku Määttänen 16.4.2010 & professori Ari Hyytinen 17.4.2010, Akateemi talousblogi
- ↑ Venezuelan shoppers face food shortages, BBC, January 10, 2006
- ↑ Venezuelan troops crack down on border smuggling, Associated Press, January 22, 2008
- ↑ Chavez Seizes Venezuelan Rice Plants, Associated Press, February 28, 2009
- ↑ Venezuelan businesses say Chávez's price controls create shortages International Heralrd Tribune, January 3, 2007
- ↑ Hugo Chavez Nationalizes Cement Industry, CBS News, April 4, 2008.
