Maataloustuet

Ainakin 4 miljardia euroa vuodessa + ympäristöhaitat

Maataloustuet ovat Suomessa 4 miljardia euroa vuodessa eli tuhansia euroja perhettä kohden. Toisen laskelman mukaan ne ovat noin 5 miljardia euroa vuodessa. Kummassakin luvussa olivat mukana vain EU:n tullimuurein sääntelemä ylihinta sekä veronmaksajien valtion ja EU:n kautta maksamat suorat ja epäsuorat maataloustuet Suomeen. Päälle on siis laskettava tueksi mm. vesistöjen saastuttamisen maksuttomuus.

Maataloustuet olivat 4 miljardia euroa vuonna 2006 + ympäristöhaitat. Vuonna 2011 tuet ovat yhä 3,01 miljardia euroa + ehkä miljardi euroa epäsuoraa hintatukea:

• Suomen maksamat maataloustuet 1100 miljoonaa euroa (suora maataloustuki 555, ympäristötuki 265, luonnonhaittakorvaus 304 miljoonaa).
• EU:n maksamat tuet 766 miljoonaa (541 + 107 + 118 miljoonaa vast.).
• Luopumis- ym. tuet 260 miljoonaa, maatalouden kehittäminen 116 miljoonaa euroa.
• STM:n osuudet maatalouseläkkeistä 531 ja lomituksista 219 miljoonaa.
• Maataloustuotteiden hintatuki (eli tuontisuojalla korotetut hinnat) maksaa kuluttajille ehkä miljardi euroa, tästä ei ole edes olemassa kunnon selvitystä .
• Näiden 4 miljardin euron päälle tulevat ympäristöhaitat eli puuttuvat ympäristöhaittaverot kuten 1990-luvulla lakkautetut lannoitehaittaverot.

Virossa ruoka oli paljon halvempaa kuin Suomessa 1990- ja 2000-luvuilla, kun tulleja ja tukiaisia ei ollut, kunnes EU-jäsenyys pakotti sääntelyyn^lähde?. Ruotsissa kansallista maataloustukea ei makseta lainkaan.

Vuoden 2006 laskelmassa varsinaiset tuet olivat 1,8 miljardia euroa ja muut maataloudelle annetut tuet nostivat summan 4 miljardiin euroon. Muita tukia olivat "investointituki, korkotuki, vientituki, interventio, maatalouden kehittäminen, lomittajatuki, tuki maatalouden eläkejärjestelyihin, luopumiskorvaukset, verohuojennukset ja rajasuojan vaikutus hintoihin".

Rajasuoja tarkoittaa, että tuontia rajoitetaan tulleilla tai muuten niin paljon, että hinnat nousevat yhteensä noin miljardi euroa korkeammiksi kuin ne olisivat muuten. Ilman tätä maatalous olisi vieläkin tappiollisempaa ja sen olisi pakko keskittyä kannattavien tuotteiden kannattaviin tuotantotapoihin. Näistä ei löytyisi töitä kaikille nykyisille viljelijöille.

Vuonna 2005 maatalous sai tuotteiden myynnistä 2,1 miljardia euroa mutta kustannukset olivat 2,9 miljardia. MTK:n mukaan tulot ovat 1,8 miljardia ja kustannukset 2,7 miljardia eli tappio 0,9 miljardia, vaikka viljelijä saisi nollapalkan, jos ei olisi tukia eikä oteta huomioon, että tällöin joistain tuotteista saisi korkeamman hinnan ja viljelijät tekisivät kannattavampia tuotteita kannattavammin tavoin.

Vuonna 2013 vieläkin enemmän

Vuonna 2013 professori Esko Niemi kirjoitti, että Suomi maksaa euromääräisesti EU-maista eniten maataloustukea Ranskan jälkeen: vajaat 2 miljardia euroa valtion maataloustukimenoja, 600 miljoonan euron tuen maatalouseläkkeille ja 220 miljoonan euron lomituskorvaukset. Tukien osuus maatalouden arvosta oli 59 % (Norjassa 37 %, Ruotsissa 21 %, EU:ssa keskimäärin 16 %).

Tuo tekisi vajaat 2,8 miljardia. Jos EU-tuet ja hintatuki ovat ennallaan, summa olisi 4,5 miljardin euron luokkaa + ympäristöhaittaverojen puute.

Maatalousperheet ovat muita rikkaampia

"Tilastokeskuksen mukaan maanviljelijöiden käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 2008 jopa 49 prosenttia korkeammat kuin keskivertokotitalouden. Henkeä kohti laskettuna tulot olivat 17 prosenttia korkeammat. Erot ovat kasvaneet 1990-luvulta."

Vuonna 2008 maatalousyrittäjäkotitalouden käytettävissä oleva mediaanitulo oli 51 753 euroa, palkansaajaperheen 41 127 euroa, ero 26 % (työntekijäperheeseen 38 %). Tulot henkeä kohden ovat samansuuntaisia. Koska maatiloja on 63 000, 4 miljardin tuki tekee tilaa kohden on 64 000 euroa, siis enemmän kuin tuo tilan mediaaninettotulo. Maataloustyön arvo on siis negatiivista kuten eräiden Neuvostoliiton teollisuuskombinaattien.

Esimerkkejä

"Ison viljatilan tulos on hyvän satovuoden jälkeen 36 000 euroa", mistä suoria tukia 106 000 euroa, epäsuoria tukia ehkä puolet lisää. "Liikevaihdosta maataloustukien eli tilatuen, ympäristötuen ja LFA-tuen osuus oli viime vuonna Taruman laskelmien mukaan noin 55 % eli 106 000 euroa". Päälle tulevat mm. protektionistinen hintatuki (tullit, tuontirajoitukset, vientituet ym.), lomituskustannukset (jotka muiden alojen yrittäjät ja työntekijät maksavat työpanoksellaan) jne. sekä puuttuvat ympäristöhaittaverot, lisäksi maataloudella on verotuksellisia etuoikeuksia muiden alojen kustannuksella.

EU-tuet

MTT:n kehitysjohtajan mukaan Suomi on EU-neuvotteluissa saanut turvattua maataloudelleen paljon paremmat edellytykset kuin Ruotsi ja Tanska. EU voi myös käyttää tuontisuojaa tehokkaammin kuin Suomi ja sillä on enemmän kauppapoliittista valtaa. Jatkossa EU:n budjettipaineet hillitsevät tukia ja maailmanmarkkinahinnat näyttävät nousevan, joten hintojen osuus tuloista näyttäisi kasvavan. Lähes kaikissa maissa luullaan kotimaisen ruoan olevan turvallisempaa.

EU:n tullimuurit "tappavat 6600 ihmistä päivässä"

Arvostetun Centre for the New Europen raportti "EU Trade Barriers Kill" (2003) laski, että EU:n tullimuurit tappavat 6600 ihmistä päivässä. Suuri osa tästä johtuu maataloustuista ja -tulleista. Jos Afrikka voisi lisätä osuuttaan kaupasta edes prosentin, se ansaitsisi 49 miljardia puntaa enemmän vuodessa ja 128 miljoonaa ihmistä vapautuisi köyhyydestä. Viisi prosenttia toisi jo 248 - 350 miljardia puntaa.

Köyhimpien maiden suhteellinen etu on lähinnä maataloudessa ja tekstiilintuotannossa. Maataloustuotteiden tullit ovat keskimäärin 20 %, joissain tuotteissa jopa 250 %. Lisäksi päälle tulee muita tuonnin esteitä, esimerkiksi ranskalaiset juustonvalmistajat ovat saaneet lobattua turhan pikkutarkkoja valmistustapamääräyksiä vain kamelinjuuston tuonnin estämiseksi.

Maailmanpankin mukaan maataloussektorin kasvu kehitysmaissa vähentää köyhyyttä kaksi kertaa nopeammin kuin muiden toimialojen kasvu. Siksi ulkoasiainministeriön kehitysviestinnän päällikkö arvioi Afrikan kehitystä voitavan nopeuttaa vapauttamalla maatalouskauppa.

Ruokapula

Mm. Kiinassa viljelijät polttavat ylimääräisiä heinä- ja viljasatojaan. Markkinataloudessa näin ei tapahtuisi, koska ilman runsaita kaupan rajoituksia kukaan viljelijä ei käytännössä voi saada kartellillakaan aikaan tilannetta, jossa hänen kannattaisi tuhota omaa tuotantoaan hintojen kohottamiseksi. Ylivoimaisesti suurin osa hyödystä menisi kilpailijoille, ja korkeampi hinta kannustaisi uusia yrittäjiä tulemaan alalle.

Ruokapulan keskeisiin syihin kuuluvat biopolttoaineet, jotka ovat vieneet ratkaisevan osan peltoalasta. Niiden tuotanto johtuu "ympäristöpolitiikasta" (tässä maataloustuen piilomuoto), vaikka biopolttoaineiden on todettu olevan ympäristölle perinteisiä pahempia.

Spekulaatio lievittää ruokapulaa. Kun tulevaisuudessa on näkyvillä ruokapulaa, futuurihinnat nousevat välittömästi, mikä kannustaa viljelijöitä lisäämään tuotantoaan (lannoite, vähempi kesannointi, uudisraivaus) ja kuluttajia hillitsemään kulutustaan ja haaskausta ja näin lieventää tulevaa ruokapulaa ja siitä koituvaa hintapiikkiä. Jos joskus futuurihinnat ennustavat väärin, paremmin tietävät voivat tehdä voittoa korjaamalla hinnat oikealle tasolle ostoillaan/myynneillään.

Eläinten olosuhteet

Tehokkuussyistä Virossa laajenevat esimerkiksi suurtuotantotilat, ja niissä eläinten olot ovat Virossa parhaat. Lihantuotanto siirtyisi kuitenkin Suomesta lähinnä vieläkin etelämpään, jossa eläimet saavat kulkea enemmän vapaina.^lähde?

Muutenkin yleensä halvinta tuotanto on siellä, missä se kuluttaa vähiten resursseja (vrt. epäekologinen lähiruoka tai Suomen energia- ja lannoitesyöppö tuotanto), joten keskimäärin (ei kaikessa) markkinatalous siirtäisi tuotantoa ympäristöystävällisempään suuntaan. Tietysti Suomeen jäisi lähinnä se osa tuotannosta, joka täällä on tehokasta ja kuluttajien suosimaa.

Tuomioja: protektionismista tulee luopua yksipuolisesti

Kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomiojan (sd) mukaan on kansantaloustieteen perustotuuksia, että protektionismi haittaa sitä harjoittavaa maata ja siksi siitä kannattaa luopua jopa yksipuolisesti. Lisäksi hänestä länsimaiden protektionismi (mm. maataloustuki ja -tulli) on skandaali, se estää kehitysmaiden kehitystä.

1980-luvulla hintasääntely, viljavuoret, peltojen paketointi ja lehmäntapporaha

12.5.1969 Eduskunta hyväksyi lain peltojen paketoinnista ("pellonvaraussopimus") eli viljelemättä jättämisestä.

Hallitus oli vuodesta toiseen kieltänyt myymästä maataloustuotteita vapaasti markkinahintaan ja määrännyt liian korkean hinnan, joten niitä tuotettiin liikaa ja ostettiin liian vähän. Siksi syntyi "viljavuoria", "voivuoria" ja muuta ylituotantoa. "Ylituotantoa" ei vapaassa markkinataloudessa ole kuin korkeintaan tilapäisesti, mutta hintasääntelyssä se voi kannattaa pitkäaikaisestikin.

Hintoja ei silti vapautettu vaan keksittiin "peltojen paketointi", jonka piti saada 100 000 hehtaaria peltoa pois viljelykäytöstä ja näin lieventää "ylituotanto-ongelmaa". Lapsikin tajuaa, että kapitalismissa viljavuoret olisivat rikkautta eikä ongelma, jollaiseksi sitä jatkuvasti uutisissa kutsuttiin - aiheesta.

Samasta syystä kehitettiin myös kesantokorvaus, lehmäntapporaha ja muuta mukavaa.

“1970-luvun aikana toimenpiteiden kirjoa lisäsivät lehmien teurastuspalkkiot, peltojen metsitys, kesannoimispalkkiot, tuotannon perustamisluvat, tuotantosuunnan valinnan ohjailu ja tilakohtaiset tuotannonrajoitukset sekä markkinoimismaksu.”

EU onneksi pakotti poistamaan typerimmän hintasääntelyn, enää maksamme tonnin vuodessa perhettä kohden maataloustukea. Viljelijät hyötyvät paljon vähemmän kuin näiden miljardien edestä, koska järjestelmä on typerän monimutkainen ja tehoton.

Näin on siksi, että tehokkaampaa ja läpinäkyvämpää järjestelmää äänestäjät eivät hyväksyisi, joten MTK haluaa niin monimutkaisen järjestelmän, että korkeintaan pari MTK:n omaa asiantuntijaa ymmärtävät sen - ja osittain ehkä joku ministeriön kepulaisvirkamies. Tulisi paljon halvemmaksi maksaa nykyisille maanviljelijöille suoraa sosiaaliturvaa heidän lopun elämäänsä ja ostaa säästyneillä rahoilla kaupasta vaikka paljon kalliimpaa ruokaa. Silloin viljelijät tuottaisivat sitä, mistä ihmiset oikeasti haluavat maksaa, siellä, missä mikin tuote olisi järkevintä tuottaa.

Virossa maataloustuet suurin piirtein poistettiin 1990-luvulla. Tämä oli Virolle todella edullista, ruoan hinta tuli halvaksi ja saatavuus nousi, mutta sitten EU-jäsenyys pakotti Viron lisäämään sääntelyä.

USA

Feds: Fatty Meat Is Bad for You. Now Shut Up and Eat Your Government-Provided Fatty Meat: hallitus tuputtaa rasvaista lihaa köyhimmille, lihavimmille sosiaaliryhmille.

Ympäristö

CO2-päästöt

VTT:n emeritusprofessori Ilkka Savolaisen mukaan maatalouden ilmastopäästöt vastaavat 16 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa (tCO2ekv), kun liikenteen päästöt ovat vain 10 miljoonaa tonnia. Pelkästään turvepelloista tulee vuodessa 8 miljoonaa tCO2ekv, jonka päästöoikeudet maksaisivat melkein puoli miljardia euroa vuodessa, jos pellot olisivat päästökaupan piirissä. Yhteensä soista raivatuissa turvepelloissa on 150-200 miljoonaa tonnia hiiltä, josta tulee ajan mittaan 550-800 miljoonan tonnin päästö. Turvemaiden päästöjen vähentäminen maksaisi 6-9 euroa/tCO2ekv maatalouden ilmastotiekartan mukaan eli hyvin vähän, kun päästöoikeus maksaa 60 euroa/tCO2.

Suomen maatalouden päästöt pilaavat saaristovetemme

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen raportin mukaan saaristovesien rehevöityminen johtuu varsinkin suomalaisen maatalouden päästöistä, siitä ei pidä syyttää kauempaa tulevia päästöjä. Yritykset vähentää jokien tuomaa fosforikuorma ovat epäonnistuneet 1990- ja 2000-luvuilla. Happikato uhkaa mm. ahvenia.

Uudenmaan saaristot vesistä suuri osa saattaa olla loppukesällä 2012 elinkelvottomia mm. pohjaeläimille ja kaloille rehevöitymisen tuottaman happikadon vuoksi. Rihmalevä syrjäyttää rakkolevää.

FAQ

Eikö suomalainen ruoka ole itseisarvo? Eikö suomalaisia maanviljelijöitä tule auttaa isänmaallisuuden takia?

• Miksi muiden suomalaisten ja kehitysmaalaisten haittaaminen olisi isänmaallista?
• Jatkossakin Suomessa tuotetaan kaikki se ruoka, joka on kuluttajien mielestä hintansa arvoista, vain se muu jää jatkossa tuottamatta.
• Ihmiset ja ihmisten hyvinvointi sekä luonto ovat asioita, joilla on itseisarvo. Suomalaiset maanviljelijät eivät sentään ole nälkäkuoleman partaalla, toisin kuin kehitysmaiden asukkaat. Niinpä meidän pitäisi auttaa ennemmin kehitysmaiden köyhiä ihmisiä antamalla heille mahdollisuus myydä maataloustuotteitaan länsimaihin. Centre for the New Europen tutkimuksen mukaan EU:n tullimuurit tappavat 6600 ihmistä kehitysmaissa joka päivä. Siinä vaakakupissa eivät paljoa Suomen maanviljelijät paina.
• On aika jännää, että keskiverto suomalainen lehmä tienaa enemmän kuin keskiverto afrikkalainen maanviljelijä. OECD-maiden maataloustukiaiset ovat suurempia kuin kaikkien Afrikan maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote. Maataloustuilla olisi varaa lennättää vaikka jokainen suomalainen lehmä suihkukoneella kerran maapallon ympäri vuodessa!
• Kuluttajat päättäkööt itse, minkä maan tuotteita ostavat, ja jos jonkun mielestä suomalainen ruoka on itseisarvo tai muiden maiden ruokaa parempaa, ostakoon hän sitten sitä. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta pakottaa muita tekemään samoin tai ottaa muilta rahaa ja tukea suomalaista ruokaa.

Entä kaikki maanviljelijät, jotka joutuisivat työttömiksi?

• Jos maataloustukiin käytettävät rahat (4 miljardia euroa vuodessa) jaettaisiin veronalennuksina suomalaisille palkansaajille, nousisi keskivertopalkansaajan nettotulotaso n. 2000 euroa vuodessa. Haluatko todella ylläpitää maataloustukea vai ottaisitko mieluummin 2000 euron veronalennuksen? Tällä rahalla ihmiset voisivat esim. käydä useammin ravintolassa ja elokuvissa, ostaa kirjoja, matkustella jne. Suomen nykyisestä n. 110 000 (vanhentunut luku) maanviljelijästä ehkä puolet eli n. 50-60 000 saattaisi joutua työttömiksi maataloustukien lakkauttamisen vuoksi, mutta samalla maataloustukien lakkauttamisen mahdollistamien veronalennusten ansiosta monet entiset maanviljelijät ja lisäksi vanhat työttömät saisivat uusia työpaikkoja. Suomalaiset saisivat halpojen ulkomaalaisten elintarvikkeiden lisäksi veronalennusten aikaansaaman talouskasvun ansiosta lisää muita hyödykkeitä, vaikkapa autoja, elokuvia ja kirjoja, sekä kehitysmaiden taloudellakin olisi mahdollisuuksia lähteä kehittymään länsimaista saatavien vientitulojen ansiosta.
• Pian kehitysmaat ja muut maataloudessa paremmin pärjäävät maat alkaisivat tuoda halvempia elintarvikkeitaan markkinoille. Timbro-tutkimuslaitoksen mukaan suomalaiset kuluttajat maksavat keskimäärin ruoastaan noin kaksinkertaista hintaa maailmanmarkkinahintoihin verrattuna, joten ruoan hinnan lasku antaisi suomalaisille lisää rahaa kulutettavaksi muuhun. Viimeisetkin maanviljelijät olisivat viimeistään parin vuoden kuluttua työllistetty muille aloille.
• Laski miten laski, ei niitä rahoja ainakaan maatalouteen kannata syytää.

Maanviljelijöillä on muutenkin tarpeeksi rankkaa!

Maanviljelijöiden tulot ovat puolta suuremmat kuin muiden kotitalouksien, ja ero on kasvanut. Lisäksi tiedot heidän työtunneistaan eivät vaikuta luotettavilta.

Oli niin tai näin, supistuvien alojen yrittäjillä ja työntekijöillä on usein rankkaa. Tämä kannustaa heitä vaihtamaan alalle, jolla on helpompaa. Olisi ihmiskunnalle haitallista hidastaa tätä alanvaihtoa. Alalle jäävät vain ne yrittäjät, jotka ovat tuottavimpia tai joiden vaihtoehtoiset työpaikat ovat huonoimpia, ts. joiden suhteellinen etu on pysyä alalla. Pakoa alalta tapahtuu, kunnes alalla on vain alalle parhaiten sopivia yrittäjiä, sen verran kuin ala siedettävästi elättää.

Ei valtio tue muidenkaan supistuvien alojen yrittäjiä ja työntekijöitä (no, joissain tapauksissa tukee, muttei pitäisi: useimmat liberaalit kyllä kannattavat sosiaaliturvaa, mutta se ei saisi palkita pysymisestä väärällä alalla vaan sen tulisi olla neutraalia ja tasapuolista kaikille ihmisille, esimerkiksi tuloista ja varallisuudesta riippuvaa).

Eikö meidän tarvitse olla omavaraisia sodan varalta?

"Meillä ei olisi ensimmäistäkään tuotetta ilman tuontia", toteaa luonnanvarakeskuksen tutkija. Maatilan työtkin vaativat koneita ja polttoainetta.

• Suomen maatalous ei ole omavaraista nytkään, peltoja ei kynnetä hevosilla vaan traktoreilla. Jos Suomi joutuisi sellaisen kauppasaarron uhriksi, ettei tänne tuotaisi leipää, ei tänne varmasti myöskään tuotaisi öljyä. Siis jos omavaraisuutta halutaan parantaa, se tulee tehdä ennemmin elintarvikevarastoja kasvattamalla, kuten jo nyt valtio tekee.
• Muutenkaan omavaraisuudella ei "voi oikeuttaa maatalouden ylituotantoa, viennin tukemista, maatalousyrittäjien eläköitymistä jopa 56-vuotiaina, maatalousperheiden yleistä korkeampaa tulotasoa eikä alan matalaa tuottavuutta" professori Esko Niemen mukaan

Kauppasaarron tai sodan aikanahan ihmiset kuolisivat nälkään!

• Pötyä. Sodan uhka olisi etäisesti nähtävissä kaksi-kolme vuotta etukäteen, jolloin yritykset ja yksityishenkilöt alkaisivat hamstraamaan ruokaa. Ihmiset tajuaisivat pian, kuinka kannattavaa liiketoimintaa ruoan maahantuonti ja varastointi tulee olemaan. Tällainen toiminta kasvattaisi suosiotaan ja ruoan varastointi ja Suomen omavaraisuusaste lisääntyisivät puhtaan markkinamekanismin ansiosta.
• Sen sijaan maalouden polttoaineet loppuisivat ja siksi huoltovarmuutemme on nimenomaan varastointien ja kauppayhteyksien varassa, ei maataloutemme.

Sodan aikanahan ruoan hinta nousisi pilviin. Toki valtion pitäisi asettaa hintakatto, jotteivät myyjät voisi pyytää kiskurihintoja ruoastaan?

• Hinta on markkinoilla aina oikea, mistä kertoo se, että ihmiset ovat valmiita maksamaan sen - tottakai kaikki harvinainen ja haluttu on kallista. Jos ihmisten nälkä on ongelma, kannattaa se ratkaista sosiaalipolitiikalla eikä talouspolitiikalla. Toisinsanoen, nostetaan tulonsiirtoja, jotta köyhilläkin ihmisillä on varaa ruokaan. Eihän köyhille nykyäänkään jaeta ilmaista ruokaa jostain valtion kolhoosilta, vaan köyhille annetaan sosiaalietuuksina rahaa ruoan ostoon.
• Ruoan tuominen maahan olisi vaikeaa, mutta korkea ruoan hinta motivoisi yrittäjiä tuottamaan ruokaa lisää tai tuomaan sitä ulkomailta tavalla tai toisella; talous pyrkisi tasapainoon. Jos taas valtio alentaisi hintasääntelyllä ruoan hinnan liian halvaksi, ei yrittäjillä juuri olisi insentiiviä tuoda (riskialttiisti sotatilan vallitessa) ruokaa maahan. Sääntely loisi myös sekundaarimarkkinat, eli tulisi mustan pörssin yrittäjiä, jotka myisivät ruokaa paljon luonnollisia markkinahintoja korkeammalla hinnalla.
• Hintasääntelyssä lopputulos siis kyllä olisi halpa ruoka, mutta sitä ei juuri kauppojen hyllyiltä löytyisi. Näinhän kävi mm. Neuvostoliitossa.

Tietoa muualla

• VS: Maatalous ei tue huoltovarmuutta 9.8.2009
• EU:n tullimuurit tappavat 6600 ihmistä vuodessa 2003
• Maataloustuessa miljoonat ovat halpoja, Osmo Soininvaara 24.7.2009]

Katso myös

• Ruoka
• Lähiruoka
• Luomu