Omaisuudensuoja

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Omaisuuden suoja)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Omaisuudensuoja[1] tarkoittaa (ylläpidettyä) kieltoa kajota toisen omaisuuteen ilman tämän lupaa. Omaisuudensuoja kuuluu ihmisoikeuksiin. Suomessa perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus turvaavat omaisuudensuojan.[2][3]

("Omaisuuden suoja" tarkoittaa joskus omaisuudensuojaa mutta voi myös olla eri asia, kuten lukko tai kassakaappi.)

Vuonna 2013 omaisuudensuoja oli maailman paras seuraavissa maissa (http://en.wikipedia.org/wiki/International_Property_Rights_Index): 1 Finland 8.6 2 New Zealand 8.4 2 Sweden 8.4 4 Norway 8.3 5 Netherlands 8.2 5 Switzerland 8.2

Kapitalistisessa yhteiskunnassa on loputtomasti varallisuutta omaavia eri tahoja, joilta voi saada rahaa, töitä tai apua. Muissa yhteiskunnissa vain vallanpitäjien suosiolla voi saada luvan tai resursseja tehdä yhtään mitään tai edes pysyä hengissä.

Toisinaan omaisuudensuojaa pidetään muiden ihmisoikeuksien takeena, jota ilman ihmiset olisivat taloudellisesti riippuvaisia valtion avusta eivätkä voisi itsenäisesti tuottaa sanomalehtiä, uskonnollisia palvontatiloja tai muuta tarvitsemaansa ilman poliittisten vallanpitäjien suopeutta.

Omistusoikeus tarkoittaa oikeutta tietystä resurssista päättämiseen kuten sen hyödyntämiseen tai sen siirtämiseen jonkun toisen omistukseen. Siihen siis kuuluu omaisuudensuoja eli se, etteivät muut voi riistää tätä oikeutta omistajalta. Muutenhan näillä muilla olisi (osittain) oikeus päättää kyseisestä resurssista.

Omistusoikeus voi olla yksilöllä, joukolla yksilöitä tai julkisella sektorilla. Ilmakehällä ja valtamerten kaloilla ei ole omistajaa paitsi että valtiot ovat sopimuksin tehneet eräitä rajoituksia niiden käyttöön.

"Valtion perustehtäviä on turvata yksilön oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja omaisuudensuojaan." — HS-pääkirjoitus 10.3.2012.[4]

Yhteisomistus

Joukko ihmisiä voi omistaa jotain yhteisesti, joko jaottomasti (esim. jakamaton kuolinpesä) tai esimerkiksi osakeomistuksin.

(Yksityinen) yhteisomistus on eri asia kuin valtionomistus, esimerkiksi se kun valtio omistaa Posti Oyj:n.

Omistajaton resurssi (esimerkiksi ilmakehä) on myös eri asia kuin yhteisomistus. Monet taloustieteilijät pitävät omistajattomuutta kaikkein tehottomimpana vaihtoehtona useimpien resurssien kohdalla (ks. yhteismaan ongelma).

Omistusoikeus ja tehokkuus

Kalifornian yliopiston taloustieteen professori Armen A. Alchian kirjoittaa EconLib-tietosanakirja-artikkelissaan, että eräiden resurssien siirtäminen valtion omistukseen lisää tehokkuutta, eräät toiset resurssit on parempi siirtää yksityiseen omistukseen, ja kaikkein pahinta on yleensä, jos resurssilla ei lainkaan ole omistajaa (ks. yhteismaan ongelma). Esimerkiksi kunkin osuus ilmasta ja pohjavedesta saattavat olla niin kalliita valvoa yksityisesti, että valtion omistus ja sitä vastaava ympäristölainsäädäntö saattaa olla pienin paha. [5]

Omistusoikeus on oikeutta päättää resurssin käytöstä. Yksityiseen omistusoikeuteen sisältyy oikeus resurssin tuottamiin palveluihin ja oikeus delegoida, vuokrata, myydä tai lahjoittaa osa oikeuksista. [5]

Yksityisomistus johtaa siihen, että resurssin markkinahinta heijastaa siihen kohdistuvia muiden yksilöiden preferenssejä ja tarpeita. Näin syntyvä tieto tärkeimmästä vaihtoehtoisesta tarpeesta vaikuttaa omistajan päätökseen käytöstä. Sikäli käyttöpäätös tapahtuu julkisen evaluaation pohjalta. Jos omistaja ei valitse näin tarjottua arvokkainta vaihtoehtoista käyttöä, hän jää paitsi siitä tarjottua hintaa. Näin väkivaltainen kamppailu resurssista korvataan rauhanomaisella kilpailulla. [5]

Omistusoikeus tekee myös syrjinnän kalliimmaksi: jos joku haluaa syrjiä vaikkapa mustaa vuokralaista, hän joutuu hyväksymään muunvärisen tekemän alemman vuokratarjouksen. Vuokrasääntely (vuokrakatto eli maksimivuokra) saattaa kuitenkin tehdä syrjinnän ilmaiseksi kieltämällä sen korkeamman vuokratarjouksen (rajoittaen näin omistajan omistusoikeutta päättää vuokraamisesta kalliimmalla). [5]

Jos omistusoikeudet on määritelty vajavaisesti, esimerkiksi ympäristön tai melun osalta, syntyy ulkoisvaikutuksia ja tehottomuutta. Jos omistusoikeudet määritellään kokonaan, Coasen teoreeman mukaan markkinat poistavat tehottomuuden (riippumatta siitä, mikä taho omistajaksi määritellään), mikäli transaktiokustannukset ovat vähäisiä. Kuten yllä todettiin, aina ne eivät ole.

Toisaalta jopa kalakantoja on Uudessa-Seelannissa menestyksekkäästi huutokaupattu, jolloin omistajan kannattaa itse optimoida niiden kalastus pitkän aikavälin tuoton maksimoivalle tasolle lyhytnäköisen loppuunkalastuksen sijaan. Jakamattomia kalakantoja jokainen tietysti saalistaa surutta, koska säästeliäisyyden hyödyt valuisivat muille.

Omaisuudensuoja ja muut ihmisoikeudet

On arvioitu, että lehdistönvapaus ja muutkaan oikeudet eivät olisi mahdollisia ilman omistusoikeutta. Toisaalta nykyinen omistusoikeus ei välttämättä yksin riitä takaamaan lehdistönvapautta, koska omistusoikeutta rajoitetaan usein "yleisen edun" nimissä. [6]

Cato-instituutin mukaan omistusoikeus tekee ihmisille mahdolliseksi päättää itse omasta elämästään sen sijaan, että he olisivat riippuvaisia valtion avustuksista.[7]

Ihmisoikeusjärjestö Freedom Housen valtuuskunnan Kim G. Davis kirjoittaa, että jos ihmiset eivät voi luottaa omaisuutensa suojaan ja hallitus kontrolloi heidän taloudellista kohtaloaan, heillä voi olla korkeintaan heikot ihmisoikeudet.[8]

Tutkija Tom G. Palmerin mukaan ilman omistusoikeutta ei voi olla vapaata (printti)lehdistöä, koska ei ole omistusoikeutta lehtipainoihin, musteeseen ja paperiin. Ilman omistusoikeutta maahan ja rakennuksiin ei voi olla vapautta yhdistyä, harjoittaa uskontoa yhdessä tai yleensäkään toimia vapaasti. Vapaa yhteiskunta vaatii väistämättä omistusoikeutta. [9]

Venäjän lehdistövapaus on heikko, kun valtio omistaa suoraan tai bulvaaniensa kuten valtionyhtiöiden kautta kaikki viisi suurta televisioverkkoa sekä yli 60 % lehdistöstä. Useimmat muutkin tiedotusvälineet ovat valtion tukiaisten, painojen, jakelun ja välittämisen varassa. [10]

Käänteinen tapahtuma oli, kun Venezuelan hallitus oli säätämässä omaisuudensuojaa uhkaavaa lakia. Presidentti Hugo Chavezin hallitus kielsi tiedotusvälineitä esittämästä lakia vastustavaa mainosta. [11]

Omistusoikeuden rajoittaminen siirtää valtaa ei-persoonallisten ominaisuuksien piiristä persoonallisten ominaisuuksien piiriin ja siten kohti käyttäytymistä, jonka poliittiset auktoriteetit hyväksyvät. Näin omistusoikeuden suoja suojelee yksilönvapautta. [5]

Omaisuudensuoja lisää investointeja ja talouskasvua

Omaisuudensuojan vahvistaminen johtaa investointien lisääntymiseen ja siten korkeampaan talouskasvuun.

Liam Brunt kirjoittaa, että kun Englanti vahvisti yksityisten maanomistusoikeutta vuonna 1843 Etelä-Afrikassa, talouskasvu nelinkertaistui. Vahvat todisteet osoittavat tämän syyksi sen, että samaan aikaan kiinteät investoinnit lisääntyivät huomattavasti, mm. kuivien viljelymaiden kastelujärjestelmiin.

Ilman kunnon omaisuudensuojaa harvoja investointeja uskalletaan tehdä, koska maan saattaisi menettää ennen kuin investointi on maksanut itsensä takaisin.

Investoinnit (kulutuksen sijaan) ovatkin tärkeimpiä talouskasvua selittäviä tekijöitä. Tietenkään mikä tahansa investointi ei ole tuottavaa, mutta kapitalismissa investoinnit suuntautuvat sinne, missä pääoma tuottaa eniten uutta vaurautta.[12]

Omaisuudensuojan rikkomuksia

Vuonna 2011 Turkki ilmoitti noudattavansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen määräystä korvata uskonnollisille vähemmistöille (kreikkalaiset, juutalaiset, armenialaiset) näiltä vuoden 1936 jälkeen takavarikoitu omaisuus.[13] Egypti takavarikoi kansalaisjärjestöjen omaisuutta mm. vuosina 2011 ja 2014.[14][15] Kirgisiassa ihmisoikeustaistelija Anarkul Koshokbaevin ilmaisunvapautta ja kansalaistoimintaa rajoitettiin takavarikoimalla hänen omaisuuttaan, mm. kameran muistikortti.[16]

Venäjä on menettänyt investointeja omaisuudensuojan heikkouden vuoksi. Esimerkiksi syksyllä 2014 Vladimir Jevtušenkovin Sistema-yhtiö määrättiin luovuttamaan öljy-yritys Bašneftin osakkeensa valtiolle kyseenalaisin perusteluin. [17]

Yhdysvallat

Myös Yhdysvaltojen järjestelmän arvostelijat huomauttavat, että maan viimeaikaiset lait ja hallinnolliset päätökset ovat rajoittaneet yksilöiden oikeutta omistaa ja käyttää omaisuuttaan. [18]

Susette Kelon tapaus

New Londonin kaupunki (Conneticut, USA) pakkolunasti ihmisten koteja antaakseen lääkejätti Pfizerille tontin toimitiloja varten. Oikeus hyväksyi pakkolunastuksen ei-konservatiivisten tuomarien äänin 5 - 4 (”Kelo case”). Kaupunki myös myönsi Pfizerille suuret taloudelliset edut, mutta Pfizer silti suunnittelee lähtöä kaupungista. Sittemmin 43 osavaltiota on kiristänyt lakejaan suojellakseen kansalaisten omaisuutta poliitikoilta. [19]

Vastustajiin kuulunut tuomari Sandra Day O’Connor katsoi, että sen johdosta mitä tahansa omaisuutta voidaan konfiskoida jonkin toisen tahon hyväksi, ja hyötyjät tulevat luultavasti olemaan niitä, joilla on suhteettomasti poliittista vaikutusvaltaa, kuten suuryritykset. [18]

Reaganin nimittämä O'Connor oli korkeimman oikeuden ensimmäinen naistuomari.

Yksityisen infrastruktuurin edut

Professori Steve H. Hanke: "(ports, roads, bridges, railways, airports, communication networks, power lines, waterworks and many other infrastructure systems)"[20]

"Comparative cost analyses of private versus public provision of goods and services give support to the conclusion that private firms are more cost-effective than public firms. - - the public cost incurred in providing a given quantity and quality of output is about twice as great as private provision. - - the bureaucratic rule of two."[19]

Suomessa monissa ulkoistamisissa hinnan lasku on ollut 10 - 40 %. Täydessä yksityistämisessä siis tuo 50 % saattaisi olla mahdollinen Suomessakin, etenkin, kun laadun paraneminen otetaan huomioon. Tietysti kerroin voi olla paljon kahta suurempikin niissä toimissa, joissa asiakkaan tarpeita huomioidaan innovatiivisesti.

Infrastruktuuriin liittyy usein luonnollinen monopoli (syynä skaalaedut tai markkinoille tulemisen vaikeus). Tällöin saattaa olla optimaalista, että esim. vesihuoltoa yksityistettäessä järjestetään huutokauppa, jossa voittaa yritys, joka lupaa alhaisimmat hinnat tai parhaan hintojen ja palvelujen yhdistelmän. Ratkaisuissa on ongelmia, mutta on osoitettavissa useita keinoja, jotka johtavat selvästi parempaan lopputulokseen kuin julkinen monopoli.[19]

Historia

Aristoteleen mielestä paras vaihtoehto oli, että omaisuus on yksityistä mutta sen käyttö osittain yhteistä. Aristoteleen mukaan jokainen pitää parempaa huolta omasta omaisuudestaan. [21]

Skolastikot

Myöhäiskeskiajan skolastisessa ajattelussa katsottiin tämän lisäksi, että yksityisomistus aiheutti vähemmän riitaa ja epäsopua kuin yhteisomistus. Se olisi siis välttämätön ihmisten hyvälle yhteiselämälle. Sitä kuitenkin pidettiin yleensä lailla säädettynä. Paavi Johannes XXII kuitenkin kirjoitti bullassaan vuonna 1342, että jo Aatamilla ja Eevalla olisi ollut yksityisomistus ennen syntiinlankeemusta ja jo Tuomas Akvinolainen piti yksityisomistusta osittain luonnonoikeuden mukaisena, yhteiskuntarauhan parhaiten säilyttävänä ja huolenpidon parhaiten varmistavana. Paavin mielestä jokaisen omistusoikeus oli perustavanlaatuisesti luonnonoikeuden seurausta. [21]

Fransiskaanioppinut Vilhelm Occamilainen puolusti fransiskaaniveljeskunnan kieltäytymistä sekä yksityisestä että yhteisestä omistusoikeudesta viitaten Jeesuksen ja opetuslasten esimerkkiin (2 Tim. 2:4). Hänen mukaansa paavi ja kirkonmiehet eivät saa käyttää minkäänlaista maallista valtaa tai ottaa omaisuutta ja toisaalta keisarille ei kuulu hengellinen valta. [21]

Samalla Occam tuli eräiden muiden fransiskaanioppineiden tavoin osallistuneeksi omistusoikeuden teorian ja talousteorian alkeiden sekä yhteiskuntasopimusteorian muotoiluun. Vilhelm tulkitsi, että syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala antoi ihmisille kaksi valtaa: yksityisen omistusoikeuden ja vallan asettaa hallitsijoita. Nämä molemmat vallat kuuluivat myös ei-kristityille. Hallitsija sai valtansa kansalta, ihmisille kuului omantunnon suvereniteetti. [21]

Vilhelmin mukaan kirkon hengellinen valta juontui Kristukselta mutta maallinen pakkovalta juontui Jumalasta kansan välityksellä. Maallisen vallan tuli siis palvella kansan etuja, ei kenenkään yksityisiä etuja, sillä kansalaiset eivät voineet alistaa itseään sellaiselle vallalle. Ihmiset voivat halutessaan rakentaa oikeuksille perustuvan järjestelmän omien tarkoitusperiensä vuoksi. [21]

Esimerkiksi dominikaanit kieltäytyivät vain yksityisestä omaisuudesta, eivät yhteisomistetusta toisin kuin fransiskaanit.

Fransiskaanit olivat vedonneet kuluttavansa hyödykkeitä vailla mitään käyttöoikeuksia (siis pelkkä usus facti): heiltä siis puuttuisivat omistusoikeus, hallintaoikeus, käyttö- ja nautintaoikeus ja käyttöoikeus. Kaikki oikeudet olisivat yhä esineen omistajalla eli paavilla tai esineen lahjoittajalla. [21]

Vastustajien mielestä käyttöä ja omistamista ei voinut erotella esimerkiksi ruoan, juoman ja vaatteiden osalta, koska tällaisen käytön kaikki hyöty koitui käyttäjälle eikä lainkaan omistajalle. Paavi Johannes XXII korosti bullassaan fransiskaanien tekemän erottelun olevan vastoin roomalaista oikeutta: jotta voisi käyttää jotakin (oikeutetusti), pitäisi omata siihen vähintäänkin käyttöoikeus, yksilölle kuuluva omistusoikeus. Vuoden 1324 bullassaan paavi kirjoitti: "On mahdotonta, että ulkoinen teko voisi olla oikeudenmukainen, jos henkilöllä ei ole minkäänlaista oikeutta tehdä sitä." [21]

Myöhemmin

Jo keskiajan lopulla mm. Italiassa alkoi syntyä entistä enemmän kapitalistisia rakenteita, vapautta ja vaurautta. 1500–1600-luvulla Hollanti ja Englanti siirtyivät kapitalismiin ja muu Eurooppa alkoi ihailla niiden kukoistusta.

Osittain tämän seurauksena 1700-luvun valistusfilosofit vaativat ihmisille itsemääräämisoikeutta, myös taloudellista, ja syntyi käsite laissez-faire, vapaa markkinatalous.

1800-luvulla kapitalismin rooli laajeni huomattavasti ja maailman vauraus alkoi kasvaa nopeasti. Aiemmin lähes kaikki olivat eläneet nälkärajalla. Maailman elintaso noin 50-kertaistui parissa vuosisadassa nykypäivään tultaessa.

Omaisuudensuoja Suomessa

Suomen perustuslain 15 § alkaa: "Omaisuuden suoja - Jokaisen omaisuus on turvattu." Ainoana poikkeuksena mainitaan pakkolunastus, jonka senkin tulee perustua sekä lakiin että yleiseen tarpeeseen. [2]

Myös Euroopan ihmisoikeussopimus takaa omaisuudensuojan. [3]

Omaisuudensuoja koskee myös ansaittuja eläkkeitä.[22]

Pakkolunastus

Suomessa pakkolunastuksen tulee perustua lakiin ja lisäksi yleisen tarpeen tulee vaatia sitä.[2][23] Pakkolunastettavasta omaisuudesta on maksettava täysimääräinen korvaus eli markkinahinta.[23] Sen on tulkittu olevan korkein käypä hinta.[23]

Vuoden 1977 laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta sallii pakkolunastuksen vain yleisen tarpeen vaatiessa ja vain jos tarkoitusta ei voida saavuttaa muilla keinoin eikä siitä koidu yksityiselle edulle suurempaa haittaa kuin on yleiselle edulle koituva hyöty. [24] Tähän lakiin viittaavat myös erityisemmät lait kuten Ratalaki ja Laki omaisuuden lunastuksesta puolustustarkoituksiin.[25][26]

Omaisuudensuojaindeksi

Omaisuudensuojaindeksin kärjessä ovat Uusi-Seelanti, Suomi, Ruotsi, Sveitsi ja Norja (2017). http://www.internationalpropertyrightsindex.org/countries

Vasemmistoliiton kanta

Kun Helsingin asuntopulan vuoksi Kokoomuksesta ehdotettiin asunto-osakeyhtiölain muuttamista niin, että lisärakentaminen ei vaatisi yksimielistä päätöstä, Vasemmistoliitto vastusti tätä omaisuudensuojaa heikentävänä. Demareiden ryhmäpuheenjohtaja Osku Pajamäki suhtautui suopeammin. [27]

Liberaalien kantoja

"Every man has a property in his own person. This nobody has a right to, but himself." (John Locke, Toinen tutkielma hallitusvallasta)
"The reason why men enter into society is the preservation of their property." (John Locke, Toinen tutkielma hallitusvallasta)
"Life, liberty, and property do not exist because men have made laws. On the contrary, it was the fact that life, liberty, and property existed beforehand that caused men to make laws in the first place." (Frédéric Bastiat, The Law)

Viitteet

  1. ↑ http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=omaisuudensuoja&SearchWord=omaisuudensuoja&dic=1&page=results
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Suomen perustuslaki, 11.6.1999/731, Finlex.fi.
  3. ↑ 3,0 3,1 Ulkoasiainministeriön ilmoitus Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) sellaisena kuin se on muutettuna yhdennellätoista pöytäkirjalla, 63/1999, Finlex.fi.
  4. ↑ http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1305557515867
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 Property Rights, emeritus professor of economics at the University of California, Los Angeles. Most of his major scientific contributions are in the economics of property rights. The Concise Encyclopedia of Economics, 2008.
  6. ↑ Sivu 103.
  7. ↑ Ownership society, Cato.org
  8. ↑ Promoting Human Rights through Economic Development, March 5, 2013, Kim G. Davis Member, Freedom House Board of Trustees, Freedom House.
  9. ↑ An Ownership Society Fosters Responsibility, Liberty, Prosperity, Tom G. Palmer, fellow, January 13, 2004.
  10. ↑ Russia, Freedom of the press 2014, Freedom House.
  11. ↑ https://freedomhouse.org/article/venezuelan-lawmakers-should-reject-draft-media-crimes-law
  12. ↑ Omaisuudensuoja johti investointien kautta korkeampaan talouskasvuun, VS 14.1.2008
  13. ↑ https://freedomhouse.org/article/turkish-government-return-property-seized-religious-minorities
  14. ↑ https://freedomhouse.org/blog/stomping-human-rights-egypt
  15. ↑ https://freedomhouse.org/article/raid-egyptian-human-rights-ngo-another-blow-civil-society
  16. ↑ https://freedomhouse.org/article/freedom-house-condemns-criminal-prosecution-kyrgyz-human-rights-defender
  17. ↑ http://www.hs.fi/talous/a1418784946292
  18. ↑ 18,0 18,1 Rule Of Law: Criminal Justice And Property Rights- Full Chapter, Freedom House, luettu 2.1.2015.
  19. ↑ 19,0 19,1 19,2 Pfizer to Leave City That Won Land-Use Case, New York Times 12.11.2009
  20. ↑ In Praise of Private Infrastructure, Globe Asia, April 2008
  21. ↑ 21,0 21,1 21,2 21,3 21,4 21,5 21,6 Keskiajan aatehistoria, Virpi Mäkinen, Atena Kustannus Oy, Jyväskylä, 2003, ISBN 9517963106, 9789517963107. (referaatti.) Sivut 160, 167-168, 173-175, 202, 204, 207-209.
  22. ↑ Työeläke-etuudet ovat ansaittua lakisääteistä turvaa, Eläketurvakeskus, 11.06.2014.
  23. ↑ 23,0 23,1 23,2 pakkolunastus, Ilkka Saraviita, Tieteen termipankki 2.01.2015.
  24. ↑ Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta, 29.7.1977/603, Finlex.fi.
  25. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070110
  26. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961301
  27. ↑ http://www.hs.fi/kaupunki/a1419134416031

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Omaisuudensuoja&oldid=11495”