Rauhanaate
Rauhanliike on kattanut etenkin liberaaleja (Adam Smith, Leo Mechelin), uskovaisia ja vasemmistolaisia, mutta nykyään sen nimissä toimii lähinnä laitavasemmisto. Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä on rahoittanut pitkään sille mieleisiä rauhanliikkeitä ja valmentanut niitä ottamaan vallan rauhaliikkeessä niin, että muutkin ovat nykyään yleensä huomaamattaan ex-kommunistien ja heidän perillistensä ohjauksessa.
Rauhanliike Neuvostoliiton/Venäjän kätyrinä
Ydinaseriisuntakampanjan (Campaign for Nuclear Disarmament, CND) rahoituksesta tehtiin lopulta auditointi, mutta 38 prosenttia silloisesta rahoituksesta ei pystytty jäljittämään. Tästä osuudesta vastuussa oli Britannian kommunistipuolueen Will Howard. Toimittaja Claire Berlinski katsoo Kremlin olleessa vastuussa tästä.[1]
Suomen Rauhanpuolustajat perustettiin 18.5.1949 vastustamaan 4.4.1949 perustettua Natoa. Seen perustamiskäskyn (1949), ylimmän päätösvallan ja rahoituksen sanotaan tulleen Moskovasta. Se puolusti Tshekkoslovakian väkivaltaista miehitystä 1968.
Yhä
AKL: ukrainalaiset, antautukaa
Aseistakieltäytyjäliitto kehotti vuonna 2022 ukrainalaisia lopettamaan aseellisen puolustautumisen Venäjää vastaan ja tyytyä väkivallattomaan vastarintaan Venäjän armeijaa vastaan. War Resisters' International teki kannanoton, ja sen Suomen osasto AKL suomensi ja julkaisi käännöksen lehdessään. https://twitter.com/syntikalisti/status/1511776266726350856
Mielenosoittajat vastustivat Saddamin kaatamista mutteivät Ukrainan demokratian
Helsingissäkin 15 000 mielenosoittajaa vastusti vuonna 2003[2] satojatuhansia kansalaisiaan tappaneen ja kiduttaneen Irakin Saddam Husseinin hallinnon kaatamista, vaikka 77 % irakilaisista piti USA:n hyökkäystä hyvänä vielä vuosia myöhemmin.
Rauhanpuolustajat ja kumppanit eivät tehneet mitään diktatorisen Venäjän ryhmittäessä joukkojaan Ukrainan liberaalidemokratian tuhoamiseksi. Kun tästä nousi somekohu, ne järjestivät 50 hengen mielenosoituksen. Kyse on USA-vastaisuudesta, ei rauhanaatteesta.
”Hyökkäystä Irakiin vastusti mielenosoituksessa 15 000 suomalaista, Ukrainan sodan vastustajia löytyi Tehtaankadulle noin 50 – Mistä ero johtuu?” kysyi Helsingin Sanomat. Professori Teivo Teivainen (tunnettu vasemmistoradikaali) vastasi, että takana oli ”moraalipaheksunta Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa kohtaan” ja nuo 6-10 miljoonan ihmisen mielenosoitukset ympäri maailmaa olivat osa ”globalisaatiota … vastustaneiden mielenosoitusten jatkumoa.”[2]
Suomenkin mielenosoitukset vaativat ”Suomen ulkopoliittiselta johdolta Yhdysvaltojen toimien tuomitsemista”, mutta Venäjän ”moraalipaheksunta ei ole samalla tavalla kuulunut Suomen ja Venäjän väliseen ulkopoliittiseen suhteeseen”, vaan ”Paasikiven ja Kekkosen ajoilta” peräisin olevaa (suomettunutta) linjaa on jatkettu.[2]
"Mikähän maa Ukrainaa oikein uhkaa?" Helsingin Sanomat kysyi, kun mielenosoituksessa puhunut rauhanliikkeen veteraani Vappu Taipale vetosi ”kaikkiin osapuoliin” jännityksen lieventämiseksi ja rauhanomaisten ratkaisujen puolesta, mutta onnistui olemaan käyttämättä puheessa kertaakaan sanaa ”Venäjä”.[3]
Rauhanpuolustajien mielenosoitusuutinen oli parilla virkkeellä alustettu kopio tuosta Rauhanpuolustajien hallituksen jäsen Vappu Taipaleen puheesta: ”suurvaltojen välisestä vastakkainasettelusta”, ”kriisi on ratkaistava sopimalla”, ”Kaikkien konfliktin osapuolten … tulee”, ”asevarustelun sijaan tahdomme”. Rauhanpuolustajien ja kumppanien Joensuun-mielenosoituksen kutsussa ainoa maininta Venäjästä oli: "Tuomitsemme sekä Venäjän että Yhdysvaltojen tavan eskaloida Ukrainan konfliktia." Helsingin mielenosoituksen kuitenkin sanottiin myös vaativan Venäjää vetämään joukot pois rajalta, mutta muuten kumpikin järjestö keskittyi haukkumaan kaikkien osapuolten harjoittamaa eskalointia ja asevarustelua. Järjestöjen edustajat ovat yhä myös vastustaneet puolustusaseiden vientiä Ukrainaan.
Nykyisestä Putinin auttamisesta lisää: Suomen Rauhanpuolustajat
Asevienti pitäisi lopettaa, suosii suurvaltoja
Laura Lodeniuksen mukaan rauhanliike vastustaa kaikkea asevientiä. Myöhemmin hän myönsi, että Ukrainaan pitää saada viedä.[4] Tämä suosii suurvaltoja, koska pienten on vaikeaa ja kallista tuottaa itse kaikkia aseita.
Pasifismi
Ennen pasifismi tarkoitti yleisesti rauhan kannattamista. Ensimmäisen maailmansodan myötä pasifistien aateriidat kärjistyivät, ja nykyään termillä tarkoitetaan yleensä täydellistä voimakeinojen vastustamista. Kuitenkin osa poliisin tai puolustusvoimat hyväksyvistä yhä kutsuu itseään pasifisteiksi.
Vuonna 2022 vain 1 % suomalaisista halusi, että Suomi ei puolustautuisi aseellisesti mitään hyökkäystä vastaan.[5]
Liberaali historia
Ennen sota oli normaali asioiden tila. Adam Smith asettui tätä vastaan teoksessaan Kansojen varallisuus (1776) puolustamalla rauhaa ja valittamalla sodan tuhoista ja kustannuksista ja sen tuottamasta korkeasta julkisesta velasta. Nämä liberaalien taloustieteilijöiden ajatukset nostivat sodan kynnystä, tekivät siitä epänormaalin, kertoo Stanfordin yliopiston historian professori Priya Satia teoksessaan Empire of Guns.[6][7]
Suomessakin liberaalit, kuten senaattori Leo Mechelin, kannattivat rauhaa, joskin yleensä myös puolustivat puolustuskyvyn tärkeyttä, Mechelinkin ainakin nuorempana.
Leo Mechelin oli tunnettu rauhanaktiivi ja kuuluisa myös johtamastaan passiivisesta vastarinnasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteen sortovuosina. Suomen Rauhanliiton säätiö on nimetty hänen mukaansa. Mechelin toimi myös kansainvälisen rauhankongressin varapuheenjohtajana ja ajoi kansainvälistä lainsäädäntöä rauhan takeeksi.
Jeremy Bentham ehdotti rauhanliiton perustamista (1789) ja Immanuel Kant lanseerasi kirjassaan tien "Ikuiseen rauhaan".
Äärimmäinen rauhanaate olisi libertaristien nonaggressioperiaate, mutta sitä vasemmistolainen rauhanliike vihaa.
Keskustelua
Winston Churchill sanoi, että myöntyväisyyspolitiikka on krokotiilin ruokkimista toivoen, että itse tulee syödyksi viimeisenä. Britannian edellisen pääministerin Neville Chamberlainin myöntyväisyyspolitiikka Hitleriä kohtaan oli tullut maailmalle kalliiksi.[8]
Suurlähettiläs Mikko Hautala kuvaa, miten sota Neuvostoliittoa vastaan oli pienin paha. Puna-armeijalla oli omat keinonsa väkivallatonta vastarintaa vastaan Itä-Euroopassa, ja sama näkyi Venäjän siviiliverilöylyissä 2020-luvun Ukrainassa. Ei voi tehdä rauhaa, jos Venäjä voi milloin tahansa päättää vaatia lisää.[9]
Viitteet
- ↑ THE COLD WAR’S ARAB SPRING: HOW THE SOVIETS CREATED TODAY’S MIDDLE EAST, Claire Berlinski, June 20, 2012.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Hyökkäystä Irakiin vastusti mielenosoituksessa 15 000 suomalaista, Ukrainan sodan vastustajia löytyi Tehtaankadulle noin 50 – Mistä ero johtuu? Helsingin Sanomat. 17.2.2022.
- ↑ Mikähän maa Ukrainaa oikein uhkaa? (pääkirjoitus) Helsingin Sanomat. 16.2.2022.
- ↑ Krigets stora vinnare är vapenindustrin - försäljningen exploderar 16.3.2022. Yle.
- ↑ Suomalaisten maanpuolustustahto kasvanut huomattavasti Venäjän hyökättyä Ukrainaan Helsingin Sanomat. 21.3.2022.
- ↑ Tyler Cowen: Empire of Guns Marginal Revolution. 19.6.2018.
- ↑ Priya Satia 2018. Stanford University.
- ↑ A dead letter The Spectator. 13.4.2019.
- ↑ Rauhaa vai krokotiilin ruokintaa (SK 31/2024, sivut 10-11) Suomen Kuvalehti. 30.7.2024.
