Spekulaatio

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Sijoittaminen)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Spekulaatio eli spekulointi tarkoittaa rahan finanssisijoittamista tavalla, joka ei takaa arvon säilymistä.

Spekulointia ovat sijoitukset, joissa on riskiä, kuten asunnon ostaminen, tehtaan perustaminen tai kauppa osakkeilla tai johdannaisilla. Tyypillisesti spekulaatio on rahan lainaamista tai varojen, omaisuuden tai velkojen ostamista voiton toivossa. Tämä ostaja (joskus myyjä) on spekulantti (eli spekuloija eli spekulaattori).

"Sijoittaminen taiteeseen" tai kultaan on puhdasta spekulaatiota, koska taide tai kulta ei sinänsä tuota mitään toisin kuin esimerkiksi (osakeyhtiön) tehdas tai metsä, jossa kasvaa lisää puita.[1]

Spekulaatio vähentää hintojen heilahtelua ja saa hinnat tarkemmin kuvaamaan nykyistä ja tulevaa niukkuutta, mikä ohjaa tuotannon ja kulutuksen kestävämmälle tasolle aikaisemmin.

Vasemmistolaisen Paul Krugmanin mukaan spekulaatio voi myös aikaistaa valtioiden kestämättömästä finanssipolitiikasta johtuvien kuplien puhkeamista, niin että tuho jää pienemmäksi ja korjausliikkeet tehdään aikaisemmin. Spekulaation uhka voi jo ennalta ehkäistä valtioiden ja yritysten kestämätöntä velkaantumista.

Sijoittaminen

Suomalaisista 31 % hyväksyi rikastumisen lottoamalla mutta vain 11 % rikastumisen sijoittamalla alle 500 euroa kuukaudessa. Lottovoitto on viiden kärjessä hyväksyttävissä rikastumistavoissa.[2]

Spekulaation hyötyjä

Resurssien kohdentaminen ja talouskasvu

Spekulointi on ratkaisevan tärkeää kansantalouksien elinvoimaisuudelle. Spekulointi saattaa sijoituskohteiden hinnat vastaamaan paremmin niiden todellista arvoa. Näin talouden voimavarat saadaan kohdennettua sinne, missä ne tuottavat eniten. Näin spekulointi hyödyttää koko maailmantaloutta. [3]

Kestävä kulutustaso

Spekulaatio korjaa hintoja oikealle tasolle paitsi eri paikkojen välillä myös eri ajankohtien välillä, periaatteessa ikuisuuteen asti, ja näin ohjaa tuottajia ja kuluttajia oikein. Jos sato on liian vähäinen, sen loppuminen kesken tulee aikanaan nostamaan hintaa paljon. Mikäli spekulantteja on liikkeellä, he reagoivat tähän ostamalla satoa heti ennen täyttä hinnannousua, jolloin sen hinta nouseekin heti ja pysyy tasaisena. Hinnannousu saa kuluttajat vähentämään kulutusta niin, että sato riittää tasaisesti seuraavaan satoon asti. Hinnannousu myös kannustaa tuottamaan lisää. Vastaavasti hinnan ollessa liian korkea spekulantit myyvät ehtiäkseen ennen täyttä hinnanlaskua, mikä jälleen korjaa tuotantoa ja kulutusta oikeammaksi. [4]

Jos spekulantti arvioi hinnan olevan nousussa esimerkiksi lisääntyvän kysynnän vuoksi, hän voi ostaa sadon futuureja, esimerkiksi jonkun maanviljelijän ennalta myymän oikeuden ostaa tonnin tämän vehnää seuraavan satokauden aikaan. Näin futuurien hinnat antavat tulevasta vehnän hinnasta parhaan ennusteen, mitä rahalla saa. Mikäli joku ei usko siihen, hänen kannattaa pelata sitä vastaan ostamalla tai myymällä futuureja, niin että hänenkin näkemyksensä korjaa futuurin hintaa. Maanviljelijät usein valitsevat futuurihintojen perusteella sen, mitä viljelevät ja miten paljon, paljonko käyttävät lannoitteita ja muuta panostusta jne. Näin viljelijät osaavat huomioida ennalta tarpeen lisätä esimerkiksi vehnän tuotantoa.

Spekulanttien ja johdannaisten ansiosta tulevat tarpeet ovat jo nyt edustettuina markkinoilla, niidenkin, jotka eivät itse tajua itsensä tai jälkeläistensä tulevien tarpeiden suuruutta.

Markkinoiden tehokkuus ja likviditeetti

Jos joillain markkinoilla, ei olisi spekulantteja, hintapyyntöjen ja -tarjousten väli olisi suurempi ja potentiaaliset uudet yrittäjät, myyjät tai ostajat, joutuisivat maksamaan enemmän tai saamaan vähemmän jos ylipäänsä löytäisivät vastapuolia kaupoilleen. Spekulanttien ansiosta henkilö, joka joutuu realisoimaan omaisuuttaan (tai ostamaan jotain), löytää nopeasti ostajan (tai myyjän) suunnilleen markkinahintaan.

Jos tulevien myyjien ja ostajien tarpeet suojautua ennalta yllättäviltä hintaheilahteluilta eivät osu yksiin, spekulantit korjaavat tämän aukon. [5]

Vasemmistolaisen The Guardian -lehden mukaan spekulantteja tarvitaan riskeeraamaan rahansa, jotta likviditeetti pysyisi parempana. Ilman sitä kaikista tulisi köyhempiä: hinnat heiluisivat enemmän, tavaroiden siirtäminen tulisi vaikeammaksi. [6]

Riskien kantaminen

Yrittäjä ei välttämättä halua kantaa kaikkea toiminnastaan koituvaa riskiä tai hänellä ei ehkä edes ole rahoja tarvittaviin sijoituksiin. Tällöin spekulantit voivat esimerkiksi ostaa ennakkoon yrittäjän tulevaa tuotantoa tai johdannaisilla ottaa kantaakseen sijoittajien riskejä.

Spekulantteja tarvitaan suojautujien vastapuoleksi: taloudellisten toimijoiden olisi vaikea suojata toimintaansa riskeiltä, ellei suojautumistoimille löytyisi helposti toisia sopimusosapuolia spekulanteista. Mitä enemmän spekulantteja on markkinoilla, sitä halvemmaksi suojautuminen riskeiltä tulee, mikä edesauttaa liiketoimintaa. [3]

Arvon määrittäminen / riskien löytäminen

Fundamenttianalyysiä tekevät riskirahastot (fundamental hedge funds) löytävät yritysten taseen ulkopuoliset riskit "paljon muita sijoittajia todennäköisemmin", esimerkiksi ympäristövastuun ja sosiaaliset ongelmat, joita perinteinen analyysi ei tavoita. Mikäli he näin huomaavat yrityksen liian kalliiksi tai halvaksi, he myyvät tai ostavat sitä vastaavasti, jolloin sen arvo korjautuu oikeammaksi. Tämä pitää osakkeiden hinnat tehokkaampina ja auttaa löytämään ongelmat aikaisemmin. [7]

Professori Matteo Maggiorin mukaan spekulaation päävaikutus on saada hinnat lähemmäksi todellisia arvoja.[8]

Raaka-aineiden hintapiikkien vähentäminen

Niiden metallien, joista käydään pörssikauppaa, hinnat heilahtelevat muita vähemmän. OECD:n tutkimuksen mukaan indeksirahastojen lisääntyvä osallistuminen maataloustuotteiden raaka-ainejohdannaiskauppaan on jatkuvassa yhteydessä hintaheilahtelujen vähentymiseen. Tämä johtunee siitä, että rahastot myyvät hinnan noustessa ja ostavat hinnan laskiessa tehdäkseen voittoa ja pitääkseen raaka-aineen sijoitusosuuden sijoitussalkussaan ennallaan (vakiona). [9]

Lyhyeksi myynti

"Lyhyeksi myynti" eli "shorttaus" (spekulantti myy sallitusti enemmän arvopaperia kuin omistaa) toimii kuten "kanarialintu hiilikaivoksessa": se paljastaa ja pysäyttää kestämättömän toiminnan aikaisemmin ja siten vähentää vahinkoja ja kehittyviä markkinakuplia. [7]

Markkinat ennustavat asiantuntijoita paremmin

Spekulatiivisten markkinoiden suorituskykyä on verrattu tutkimuksissa asiantuntijoihin, eivätkä ne ole hävinneet yhdessäkään tutkimuksessa. Hevoskilpailujen vedonlyönti ennustaa lopputulokset tarkemmin kuin hevoskilpailujen asiantuntijat (Figlewski, 1979). Floridan appelsiinimehufutuurit ennustavat paremmin kuin valtion sääennusteet (Roll, 1984). Oscar-vedonlyöntimarkkinat ennustavat paremmin kuin kolumnistit (Pennock, Giles, & Nielsen, 2001). Kaasukysynnänmarkkinat ennustavat paremmin kuin kaasun kysynnän asiantuntija (Spencer, 2004). Vedonlyöntimarkkinat ennustivat suurimpia kansallisia mielipidetiedusteluita paremmin 451 kertaa 596:stä USA:n presidentinvaaleissa (Berg & Rietz, 2002). Myyntimarkkinat yrityksille voittavat yritysten viralliset myyntiennusteet (Chen & Plott, 2002). Vedonlyöntimarkkinat ennustivat Hewlett Packardin tulostinmyynnin paremmin kuin yritys itse 6 kertaa 8:sta (Chen & Plott, 2002; Plott, 2000), osakemarkkinat ennustivat Challengerin onnettomuuteen syyllisen yrityksen paremmin kuin virallinen NASA:n paneeli (Maloney & Mulherin, 2003). [10][11]

On vaikea löytää informaatiota, joita spekulatiiviset markkinat eivät hyödyntäisi, koska se, joka sellaista löytää, voi tehdä voittoa käymällä kauppaa näillä markkinoilla ja korjaamalla puutteen siten (Lo, 2000).[11]

Yritykset manipuloida ennustusmarkkinoita ovat aina korjautuneet pian. Artikkelissaan Hanson, Oprea ja Porter (George Mason University) osoittavat, miten manipulaatioyritykset lisäävät markkinoiden ennustustarkkuutta, koska ne lisäävät tuottoa niille, jotka toimivat manipulaatiota vastaan.[12]

Milloin futuurit ennustavat väärin?

Eräissä tapauksissa viljafutuurien hinta ei ole konvergoinut vastaavaan viljanhintaan (mm. CBOT-vehnäfutuurit). Empiirisen datan perusteella tämä selittyy hyvin sillä, että futuurisopimukset tuottavat futuurin ostajalle sellaisen viljantoimitussopimuksen, jonka sisältää oikeuden pitää viljaa toimittajan varastossa tietyllä, usein selvästi normaalia varastokustannusta alhaisemmalla hinnalla, niin kauan kuin ostaja haluaa. Koska tilanne on markkinatoimijoiden tiedossa, konvergenssivirhe ei aiheuttane hyvinvointitappioita. Ei-konvergenssi tapahtui luonnollisesti vain silloin, kun sopimuksen varastointihinta alitti markkinoiden varastointihinnan. [13]

Futuurisopimus on siis sisältänyt oikeuden vehnään + varastointioption, joten ei ollut ennustusvirhe, että sen hinta on ylittänyt pelkän vehnän hinnan.

Kuplat

On väitetty, että varallisuusmarkkinoilla voisi olla pitkäaikaisia aggregaattihintojen irrationaalisia "kuplia". Tällaisia on kaikkein vaikeinta erottaa rationaalisesta informaatiosta muuttuneista fundamenteista (Barsky & De Long, 1993). Vaikka irrationaalisia kuplia olisikin, mikään muu yhteiskunnan informaatioinstituutio kuten yliopistot tai uutisviestimet ei ole ennustanut niitä systemaattisesti, ja yksittäiset tahot ovat ennustaneet niitä osakemarkkinoillakin.[10]

Raaka-ainekuplat

On väitetty, että suuri spekulatiivinen rahavirta raaka-ainejohdannaisiin olisi nostanut raaka-aineiden hintoja ja rahavirran kääntyminen olisi "rikkonut kuplan". Professori Scott H. Irwinin et al. mukaan tähän väitteeseen liittyy perustavanlaatuisia ja alkeellisia väärinkäsityksiä ja käsitteellisiä virheitä kuten futuuri- ja reaalihintojen tai futuurimäärän ja kysynnän sekoittaminen, ja lisäksi johtopäätös on epäyhteensopiva tosiasioiden kanssa, esimerkiksi niiden raaka-aineiden hinnat nousivat eniten, joissa spekulatiivinen futuurikysyntä ei kasvanut suhteessa suojautumistarpeeseen, sekä niissä, joissa futuureja ei edes ole, kun taas niiden hinnat laskivat, joiden futuurien spekulatiivinen kysyntä suhteessa nousi. [14]

00-luvun väitteille spekulaation vaikutuksesta metallien hintojen nousuun ei löytynyt mitään tukea Fedin tutkimuksessa, jossa verrattiin muita metalleja niihin, joille on olemassa futuureja. Myöskään varastomäärät eivät nousseet. Kyse näyttää olevan fundamenteista: maailman BKT:n kasvu on vahvasti yhteydessä metallien hintoihin.[15]

Raaka-ainekupla vaatisi varastoja

Irwin et al. yhtyvät Paul Krugmanin kirjoitukseen: raaka-aineen voi vain kuluttaa tai varastoida. Jos sen hinnassa olisi kupla, kysyntä ylittäisi tarjonnan ja varastot kasvaisivat. Koska OECD-tilastojen mukaan tällaista varastokasvua ei ole, ei ole olemassa öljyn hintakuplaa. Irwin et al. lisäävät, että maissin, vehnän ja soijapapujen varastot päinvastoin romahtivat 2005 - 2007 ja muidenkin raaka-aineiden varastot ovat pienentyneet tai säilyneet ennallaan, joten kuplaa ei voi olla. [14][16]

Hintakuplia syntynee vain korkeiden transaktiokustannusten markkinoilla

Noice traderit (epärationaaliset "hälysijoittajat") tuskin voivat saada futuurien markkinahintoja poikkeamaan fundamenttien määräämästä arvosta raaka-ainemarkkinoilla, koska niillä transaktiokustannukset ovat hyvin alhaiset ja indeksirahastokaupat ovat ennalta ennustettavia, jopa julkisesti ennalta ilmoitettuja. Itse asiassa voitonteko korjaamalla indeksitoimijoiden noice-sijoitusten aiheuttamat hintahäiriöt on "kuin ottaisi tikkarin vauvalta" (Meyer & Cui 2009). Myös monet empiiriset tutkimukset futuurimarkkinoiden tehokkuudesta (esim. Zulauf & Irwin, 1998) puhuvat kuplia vastaan. [14]

Merkittäviä hintakuplia syntyy helpommin esimerkiksi asuntomarkkinoilla, koska niissä arbitraasi on vaikeampaa. [14] Useissa tutkimuksissa onkin todettu, että transaktiovero todennäköisesti lisäisi hintaheilahtelua, koska se rankaisee hyvin informoituja markkinatoimijoita suhteessa enemmän kuin huonosti informoituja.[17][18][19]

Käsitevirheet

Irwinin et al. löytämät käsitevirheet olivat seuraavat.

  • Rahavirta futuureihin on eri asia kuin kysyntä: aina sama määrä rahaa virtaa futuurien tarjontapuolelle. Rahavirta futuurien myynti- tai ostopuolelle (lyhyt tai pitkä) on eri asia kuin fyysisten raaka-aineiden kysyntä. [14]
  • Futuurien määrälle ei ole mitään ylärajaa, ne eivät lopu, vaikka niihin virtaisi kuinka paljon rahaa tahansa, eikä rahavirta sinänsä muuta futuurihintoja. [14]
    • Jos ei-informoitu rahavirta saisi informoidut futuurikauppiaat luulemaan, että kyse olisi informoidusta rahavirrasta, se voisi saada heidät muuttamaan käsitystään saatavilla olevasta informaatiosta. On siksikin epätodennäköistä, että tästä olisi kyse, koska indeksirahastojen rahavirrat on uutisoitu niin suurella julkisuudella. [14]
  • Futuurikaupat eivät sinänsä vaikuta raaka-ainekauppojen hintoihin. Niihin ei lähes koskaan liity raaka-ainetoimituksia, eikä ole minkäänlaisia merkkejä siitä, että indeksirahastot ostaisivat raaka-aineita haltuunsa. [14]
  • Futuuritoimijat eivät jakaudu suojautujiin ja spekulantteihin, vaan suunnilleen kaikki toimijat kuten raaka-ainekauppiaat myös spekuloivat. Myös CFTC:n mukaan sekä kaupalliset että ei-kaupalliset toimijat sekä suojautuvat (hedge) että spekuloivat. [14]
    • Suurilla kaupallisilla toimijoilla (raaka-aineen tuottajat, jalostajat, kauppiaat ym.) on yleensä peräti etulyöntiasema puhtaisiin spekulantteihin ("ei-kaupalliset") nähden, koska kaupallisesta toiminnasta kertyy markkinainformaatiota. Esimerkiksi Hartzmark (1987) osoitti, että kuudella seitsemästä futuurimarkkinoista suuren kaupalliset yritykset tekevät huomattavia futuurikauppavoittoja. [14]

Buumi vuosina 2006-2008

Tammikuusta 2006 huhtikuuhun 2008 ei-kaupallisten sijoittajien ruokafutuuriostot ("long") lisääntyivät nopeasti. Tämän on väitetty nostaneen ruoan hintaa. Puolessa tutkituista raaka-aineista ei-kaupallisten futuurimyynnit lisääntyivät vielä enemmän, muissa nämä ylimääräiset futuurikaupat tehtiin suojautujien kanssa, mikä on Workingin (1960) mukaan hyödyllistä markkinoiden toimivuudelle: spekulantit tarjoavat likviditeettiä ja riskinkantokykyä suojautujille. Tuo toinen puoli, spekulanttien keskinäinen kauppa, on Workingin hyödytöntä osaamattomien spekulanttien toimintaa. Tosin Sandersin et. al (2008) mukaan koko spekulaation lisääntyminen (suhteessa suojautumistarpeisiin) oli hyvin normaalin historiallisen vaihtelun rajoissa, ei "ylenmääräistä", eikä se ole aiemminkaan vahingoittanut markkinoiden toimintaa. [14]

Kaiken lisäksi hinnat peräti laskivat niissä raaka-aineissa, joissa spekulaation määrä lisääntyi eniten suhteessa suojautumistarpeeseen. Lisäksi niissä raaka-aineissa, joissa ei ollut futuurimarkkinoita, hinnat nousivat, joten ei vaikuta uskottavalta, että futuurikauppa olisi hinnannousun syynä, koska vieläpä näissä raaka-aineissa ristijousto futuuristen raaka-aineiden hintojen kanssa (mahdollisuus hinnannousun tartuntaan) oli alhainen. [14]

Kuplateoreetikot

Euroopan molekyylibiologiajärjestön valtiotieteilijä Markus Henn väittää, että mm. koska jopa viljelijät spekuloivat varastoimalla satonsa silloin, kun he odottavat hinnannousua, "on välttämätöntä ja todella oikeutettua säännellä ja kontrolloida markkinoita".[20]

Väitteet indeksirahastojen tuottamista raaka-ainefutuurikuplista perustuvat ajatukseen, että pelkkä sijoituksen koko voisi aiheuttaa kuplan, ja tälle ei löydy empiiristä tukea. Sen sijaan osoittautui, että indeksirahastojen korkeat positiot ovat yhteydessä volatiliteetin laskuun, mutta tämä tulos saattaa riippua markkinoista. [21]

Eräissä empiirisissä tutkimuksissa väitetään indeksisijoitusten vaikuttaneen raaka-ainefutuurien hintoihin, mutta Irwinin et al. (2011) mukaan näiden tutkimusten data ja menetelmät olivat kyseenalaisia ja muut tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteyttä ei ole. [22][23]

"Tuoreet kuplat ovat historian suurimmat"

Eräs blogi väittää, että spekulantit ovat syyllisiä kuplaan, koska ei voi olla sattumaa, että USA:n historian suurimmat pörssi-, kiinteistö- ja hyödykekuplat tapahtuivat tuoreimman vuosikymmenen aikana. Ei olekaan sattumaa, että suurimmat hintalaskut tapahtuivat äskettäin. Koska talous ja etenkin finanssimarkkinat ovat kasvaneet nopeasti, olisi yllättävää, jos aiemmat heilahtelut olisivat suurempia kuin nykyiset, jopa mahdotonta, jos mennään vähänkään pidemmälle historiaan. Sitä paitsi vuonna 2002 pörssilaskun jälkeen professori Paul Krugman kirjoitti, että vakavan taantuman torjumiseksi USA:n keskuspankin täytyy laskea korkoa, mikä synnyttää asuntokuplan.[24][25]

Kun sitten osakkeet ja asunnot olivat muuttuneet huonoiksi sijoituskohteiksi ja keskuspankit yhä syytivät paljon lisää likviditeettiä markkinoille mm. matalilla koroilla, nämä rahat päätyivät paremman puutteessa myös raaka-ainefutuureihin, mutta sen paremmin teoreettinen kuin empiirinenkään todistusaineisto ei puolla väitettä, että tämä olisi tuottanut raaka-ainekuplan. Asuntomarkkinat ovat paljon tehottomammat korkeampien transaktiokustannusten vuoksi, joten niiden kupla on uskottavampi väite, etenkin, kun rahapolitiikan tuottamaa kuplaa tukivat monet muut valtion toimet.

Spekulaation väitettyjä haittoja

Hintapiikkien aiheuttaminen?

Todistusaineisto ei tue väitettä, että spekulantit olisivat aiheuttaneet raaka-aineiden hintapiikkejä. Jos he kuitenkin aiheuttavat joitain vääristymiä, tämä on pientä sen rinnalla, miten paljon he parantavat futuurimarkkinoiden likviditeettiä (kaupat saa tehtyä halutessaan ja ilman turhia hintaheilahteluita) ja hintainformaatiota (hinta kuvastaa tarkemmin kyseisen raaka-aineen arvoa, niukkuutta). [5]

Väitteet tahallisesti aiheutetuista hintapiikeistä ovat perättömiä[5]. Viime vuosien raaka-aineiden yllättävät hintapiikit ovat johtuneet luonnollisista kykynnän ja tarjonnan muutoksista kuten yllättävät tuotantohäiriöt ja Kiinan nopea kysynnän kasvu[5]. Lisäksi spekulanttien sijoittamat summat ovat kauppaan verrattuna niin pieniä, ettei niillä voisi olla suurta vaikutusta (ja pienestäkään ei ole todisteita), etenkään, kun he sijoittavat lähes pelkästään futuureihin, joilla ei ole suoraa vaikutusta raaka-aineiden nykyhintoihin[5] (eli "spottihintoihin"). Tuleviin (spotti)hintoihin ne voivat vaikuttaa hintapiikkejä tasoittavasti eikä lisäävästi, koska futuurihintojen nousu kannustaa tuottamaan enemmän ja kuluttamaan vähemmän[4].

Luonnonvarojen hinnat ovat aina heilahdelleet, ja se johtuu kysynnän ja tarjonnan muutoksista eikä spekulaatiosta. Vuonna 2008 huippusuhdanne nosti öljyn ja ruoan kysynnän niin korkeaksi, että tarjonnan rajat tulivat vastaan, ja niukkuus korotti hintoja. Venäjän kuivuus, palot ja vientikielto nostivat vehnän hintaa. Huonot maissi- ja sokerisadot nostivat näiden hintoja. [9]

The Economist -lehden mukaan spekulanttien vastustaminen ja sääntelyn lisääminen ovatkin poliitikkojen ääntenkalastelua (mm. USA, Ranskan Nicolas Sarkozy ja Saksan Angela Merkel) ja syntipukkien hakemista: konnia ovat poliitikot eivätkä sijoittajat. [5]

Vuonna 2009 kuparivarastot kasvoivat hintojen noustessa, mikä herätti epäilyjä hamstrauksesta. Tämän selitykseksi kuitenkin osoittautui se, että kuparin hinta ja kysyntä eivät olleet vielä kokonaan toipunut vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamasta romahduksesta vaan jatkoivat nousuaan vielä vuonna 2010. [9]

Joskus spekulantit kuitenkin erehtyvät. Vuonna 2009 eräät spekulantit myivät lyhyeksi öljyä [johdannaisin?] uskoen hinnan laskevan, mikä saattoi polkea hintoja keinotekoisen alas, mutta nämä spekulantit tekivätkin sitten tappiota ja pian muut spekulantit alkoivat ostaa öljyä, jonka kysyntä ja hinta sittemmin nousikin. [9]

Aiemmin on arveltu, että eräissä tapauksissa spekulantit ovat saattaneet toimia psykologisista syistä irrationaalisesti, esimerkiksi luullen, että muilla on väärä käsitys oikeasta hinnasta, ja yrittäen hyötyä tästä ennen kuin asia selviää, ja siten virhetoimillaan etäännyttäneet markkinahintoja "oikeista", fundamenttien määrittämistä hinnoista.

Valuuttapaot

Valuuttapaot johtuvat yleensä valtion holtittomasta talouspolitiikasta tai holtittomasta luotonannosta. Tämän huomaavat yleensä ensimmäisenä kotimaiset toimijat, ja he aloittavat valuuttapaon. Ulkomaalaiset huomaavat yleensä vasta myöhemmin luopua kyseisestä valuutasta eivätkä siis ole valuuttakriisin käynnistäjiä. [3]

Valuuttapakoja myös tarvitaan ehkäisemään tulevaa holtitonta talouspolitiikkaa ja holtitonta luotonantoa. [3]

Spekulaatio vs. kuplien puhkeaminen?

On arveltu, että eräiden valuuttojen ollessa yliarvostettuja (ts. tehdessä maan hintatason "liian" korkeaksi suhteessa muihin maihin) George Soros ja muut spekulantit ovat myyneet näitä valuuttoja ja siten saaneet niiden arvon laskemaan tai valtion taipumaan hallinnollisesti laskemaan niiden arvoa. Suomen markan devalvointia ja devalvoitumista 1991 ja 1992 on väitetty tällaisiksi tapauksiksi. Spekulaation on muutenkin arveltu vaikeuttavan valtioiden mahdollisuuksia säädellä arvoja reaalitaloudellisista "fundamenttiarvoista" poikkeaviksi.

Vasemmistolaisen talousnobelisti Paul Krugmanin mukaan mainitun kaltainen valuuttaspekulaatio toimii pääsäännön mukaisesti silloin, kun valtiot ovat harjoittaneet kestämätöntä talouspolitiikkaa, ja tuo kaukonäköisesti nopeammin esiin talouspolitiikan kestämättömyyden. Krugmanin mukaan kiinteä valuuttakurssi (kuten Suomi vuoteen 1992) tarjoaa spekulanteille ilmaisia lounaita mutta kelluva valuuttakurssi (kuten eurolla aina ja dollarilla 1970-luvulta) antaa epävarmuuden näkyä heti valuutan hinnassa ja siten suojaa yli äyräiden paisuneen mutta kurssissa vielä näkymättömän kestämättömyyden tuomalta romahdukselta. [26]

"Spekulaatio onnistuu vain sellaisia valtioita vastaan, jotka ovat hoitaneet talouttaan heikosti vuosien ajan", totesi Itävallan valtiovarainministeri Josef Proell Kreikan kriisistä vuonna 2010[27].

Raaka-aineet

Professori Jyrki Niemen mukaan tutkimusnäytön perusteella spekulantit eivät aiheuta viljan hintapiikkejä. Päinvastoin viljan futuurikauppa vähentää heilahteluja, koska se parantaa hintainformaatiota ja siten ohjaa tuotannon ja kulutuksen nopeammin tasapainoon. Muuten heilahtelut olisivat suurempia.[28]

Historiassakin hintamuutokset johtivat spekulaatiovihaan

Viimeisten 125 vuoden ajan raaka-aineiden hintojen laskiessa nopeasti tuottajat kuten viljelijät ovat syyttäneet spekulantteja ja hintojen noustessa nopeasti jalostajat tai kuluttajat ovat syyttäneet spekulantteja ja vaatineet hinta- ja muuta sääntelyä. Syytöksille ei kuitenkaan ole löytynyt todisteita, vaan taloudelliset fundamentit ovat parempi selitys hintaliikkeille. [14]

Tästä huolimatta syytökset ja vihamielisyys spekulantteja kohtaan ovat monesti tuottaneet rajoituksia ja kieltoja, esimerkiksi kongressin vuonna 1958 säätämä sipulifutuurikauppakielto on yhä voimassa. Vastaavasti viljan hinnan noustessa nopeasti presidentti Truman julisti: "elinkustannukset tässä maassa eivät saa olla jalkapallo, jota viljapelurit potkivat" ja määräsi futuurikauppoihin peräti 33 %:n marginaalin (kauppaveloituksen). Poliittinen paine sääntelyyn on korkea, kun joku menettää yllättäen paljon rahaa, ja spekulaattorit ovat houkutteleva syntipukki. Vuoden 1970-luvun keskustelu oli samanlaista kuin nykyinen. [14]

Ei näytä siltä, että sääntely olisi saavuttanut asetettuja tavoitteita mutta se voi vakavasti heikentää markkinoiden kykyä tarjota yrityksille suojaa hintariskeiltä. Esimerkiksi indeksirahastojen toiminnan rajoittaminen heikentäisi markkinoiden toimintaa silloin, kun likviditeettiä ja riskinkantokykyä tarvittaisiin eniten. Tästä seuraisi tuottajalle alhaisemmat myyntihinnat ja kuluttajille korkeammat ostohinnat. Viimeiset 30 vuotta päättäjät ovat näyttäneet ymmärtäneen spekulaation hyödyt, mutta nyt on taas vaatimuksia sääntelystä. [14]

Esimerkiksi tuoreita hintaheilahteluita selittävät uskottavimmin fundamenttien muutokset kuten Kiinan, Intian ja muiden kehittyvien maiden kysyntä, öljyntuotannon väheneminen, kuluttajien hintajouston väheneminen, USA:n rahapolitiikka, viljelyn korvautuminen biopolttoaineiden tuottamisella, sään vaikutus tuotantoon, finanssikriisi ja maailmanlaajuinen taantuma. [14]

Johtavat tutkijat: Öljyn hinnan noususta syytetään spekulantteja, vaikka sen laskusta ei kehuta spekulantteja. Spekulantit voivat tuottaa useammin hintaliikkeitä, kun he ennakoivat tulevia tapahtumia, mutta ilman heitä ne tulevat hintamuutokset olisivat suurempia. Fundamentit ratkaisevat.[29]

Spekulaattorit eivät näytä aiheuttavan hintamuutoksia

Hallituksen valvontaviranomainen CFTC johtamassa tutkimuksessa todettiin, että "spekulaattorien" ("ei-kaupalliset toimijat" eli ne, jotka eivät ole mukana öljybisneksessä, vain kauppaavat futuureja) positiot eivät ennustaneet raakaöljyn hintamuutoksia. Sama tulos saatiin kaikissa spekulaattorien alaryhmissä kuten suojautuvat hedgerahastot tai swap-diilerit. Tutkimuksella oli pääsy myös toimijoiden ei-julkiseen dataan. [14]

Useissa tutkimuksissa vastaavat ennustavuustestit (Granger causality test) on tehty monille maataloustuotteille, ja vain 5 tapauksessa 30:stä (17 %) positiomuutokset ennustivat hintamuutoksia. Jos testit rajoitetaan ei-kaupallisiin toimijoihin ("spekulaattoreihin"), yhteys on vieläkin heikompi. Myöskään toukokuun 1925 positiomuutoksista ei löytynyt yhteyttä vehnäfutuurien hintamuutoksiin (Petzel 1981). Myöskään rahavirrat "long only" -indeksirahastoihin eivät näytä selittävän hinnannousuja. [14]

Aulerich et al. (2010) tutkivat erikseen long only -indeksirahastojen positioiden vaikutusta 12 raaka-aineen futuurihintoihin käyttäen CTFC:n ei-julkista dataa (tammikuu 2004 - heinäkuu 2008).[30] Väitteelle, että positiot vaikuttaisivat hintoihin, löytyi vain mitättömästi tukea, ja sekin osoitti yhtä usein positiivista kuin negatiivista vaikutusta, mitkä nekin vaikutukset olivat hyvin pieniä.[30] Myöskään hintaheilahteluun (volatiliteetti) positioilla ei näyttänyt olevan vaikutusta yhtä volatiliteettimittaria lukuunottamatta, ja silläkin vaikutukset olivat pieniä vähiten likvidejä markkinoita lukuunottamatta.[30] Samantapaisia tuloksia saatiin tutkimalla CTFC:n dataa aikavälillä tammikuu 2000 - heinäkuu 2008 ja tutkimalla aikavälin osia.[14]

Maataloustuotteet

Ruokamarkkinoiden johdannaiset ja futuurit luotiin vakuutuksiksi viljelijöille ja ruokayrityksille. Sittemmin johdannaismarkkinoille on tullut huomattavasti spekulantteja, mutta markkinat yhä palvelevat tätä alkuperäistä vakuutustarkoitustaan. Mandatumin Matias Rundgrenin mukaan ruoantuottajille on tärkeää, että he voivat antaa markkinoilla riskejään muiden kannettaviksi. [31]

MTT:n professori Jyrki Niemen mukaan ei tiedetä, nostaako johdannaisspekulaatio ruoan hintaa, mutta se lisää lyhyen aikavälin hintaheilahteluja.[31] Tämä saattaa johtua siitä, että muuttuneet tilanteet näkyvät hinnoissa entistä nopeammin. Niemen mukaan myös monet muut asiat kuten kauppapolitiikka vaikuttavat markkinoihin ja sijoitustoiminnan vaikutusta on vaikea tunnistaa.[31] Tämän vuoksi tutkijat saattavat antaa vääriä politiikkasuosituksia.[31]

Historia

Aristoteles kertoo kirjassaan Politiikka Thales-filosofista, eräästä Kreikan seitsemästä viisaasta, joka kehitti erään ensimmäisistä tunnetuista futuureista tai optioista. Thales ennusti hyvän oliivisadon ja vuokrasi tai osti option kaikkiin öljynpuristamoihin. Näiden omistajat näin mielellään suojautuivat huonoa satoa vastaan sopimalla varmasta tulosta ja suostuivat siksi alhaiseen hintaan. Hyvä sato sitten nosti kysyntää niin paljon, että köyhä Thales sai myytyä sopimuksensa suurella voitolla. [32]

Ensimmäinen moderni futuuripörssi oli Dojiman riisipörssi Osakassa, Japanissa.[33]

Koska viljelijöillä ja tuotantoketjun myöhemmillä osapuolilla on suuri tarve suojautua maataloustuotteiden kaoottisilta hintaheilahteluilta, vuonna 1848 Chicagossa perustettiin forward-pörssi, jossa nämä saattoivat sopia hinnoista etukäteen, ja 1865 otettiin käyttöön futuurit.

Korkofutuurit kehittyivät 1970-luvulla.

Viitteet

  1. ↑ "Eviga sanningar", Ari Kaaro, Seligson&Co., Sijoitusraportti 1/2012, sivut 25-26
  2. ↑ Kysely: Lottovoitto on hyväksyttävämpi tapa vaurastua kuin sijoittaminen Kauppalehti. 28.12.2018.
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 Tobin-vero pintaa syvemmältä, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja, Tieteessä tapahtuu 8/2001, s. 7-10.
  4. ↑ 4,0 4,1 Victor Niederhoffer, The Wall Street Journal, February 10, 1989 Daily Speculations
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 Know your onions - Commodity speculators do more good than harm, The Economist, Nov 11th 2010
  6. ↑ Jospin in fantasy land over Tobin tax - Silly distraction is unenforceable, The Guardian, Thursday 30 August 2001
  7. ↑ 7,0 7,1 Unlikely heroes - Can hedge funds save the world? One pundit thinks so, The Economist, 2010-2-16
  8. ↑ Short Selling and Asset Values Kent A. Clark Center Experts Panel. 26.3.2024.
  9. ↑ 9,0 9,1 9,2 9,3 Dr Evil, or drivel? - The charge-sheet against commodity speculators is flimsy, The Economist Nov 11th 2010
  10. ↑ 10,0 10,1 Shall We Vote on Values, But Bet on Beliefs?, Robin Hanson, Department of Economics, George Mason University, October 2007, page 6
  11. ↑ 11,0 11,1 An Experimental Test of Combinatorial Information Markets, John Ledyard, California Institute of Technology, Robin Hanson, George Mason University, Takashi Ishikida, Net Exchange, December 2007
  12. ↑ Information Aggregation and Manipulation in an Experimental Market, 2005
  13. ↑ Futures Market Failure?, Philip Garcia, Scott H. Irwin, and Aaron Smith, University of Illinois, October 2011. Introduction and conclusions.
  14. ↑ 14,00 14,01 14,02 14,03 14,04 14,05 14,06 14,07 14,08 14,09 14,10 14,11 14,12 14,13 14,14 14,15 14,16 14,17 14,18 Devil or Angel? The Role of Speculation in the Recent Commodity Price Boom (and Bust), Irwin, Scott H.; Sanders, Dwight R.; Merrin, Robert P. Journal of Agricultural and Applied Economics 41(2):377-391, August 2009
  15. ↑ Does Speculation Affect Spot Price Levels? The Case of Metals with and without Futures Markets Finance and Economics Discussion Series Divisions of Research & Statistics and Monetary Affairs Federal Reserve Board. 2009.
  16. ↑ More on oil and speculation, Paul Krugman, May 13, 2008, The New York Times
  17. ↑ Kerbl S (2010) "Regulatory Medicine Against Financial Market Instability: What Helps And What Hurts?" arXiv.org. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|1011.6284}}||]}}]
  18. ↑ Mannaro K, Marchesi M and Setzu A (2008) "Using an artificial financial market for assessing the impact of tobin-like transaction taxes." Journal of Economic Behavior & Organization,67(2)::445-462.
  19. ↑ "The effect of a transaction tax on exchange rate volatility" (2009). International Journal of Finance & Economics: n/a. doi:10.1002/ijfe.399. 
  20. ↑ "The speculator's bread: what is behind rising food prices, Markus Henn, EMBO reports 12(4), 2011, p. 296
  21. ↑ The Impact of Index Funds in Commodity Futures Markets: A Systems Approach, Dwight R. Sanders et al., The Journal of Alternative Investments Summer 2011, Vol. 14, No. 1: pp. 40-49. DOI: 10.3905/jai.2011.14.1.040
  22. ↑ Index Funds, Financialization, and Commodity Futures Markets, Scott H. Irwin* and Dwight R. Sanders, Oxford Journals, Applied Economic Perspectives and Policy, Volume 33, Issue 1, pp. 1-31.
  23. ↑ Financialization and Structural Change in Commodity Futures Markets, Scott H. Irwin and Dwight R. Sanders, to appear in the Journal of Agricultural and Applied Economics
  24. ↑ The great debt bubble of 2011 The Spectator. 1.1.2011.
  25. ↑ Dubya's Double Dip?, PAUL KRUGMAN, New York Times, August 2, 2002
  26. ↑ Bahtulism - Who poisoned Asia's currency markets?, Paul Krugman, Slate 14.8.1997
  27. ↑ "Kriisikokouksesta sanottua", Itävallan valtiovarainministeri Josef Proell Kreikan kriisistä, HS 10.5.2010
  28. ↑ Mustanmeren viljasopimuksesta ovat hyötyneet myös köyhät maat Helsingin Sanomat. 27.8.2023.
  29. ↑ Oil Price Speculation Kent A. Clark Center Expert Panel. 16.2.2016.
  30. ↑ 30,0 30,1 30,2 The Price Impact of Index Funds in Commodity Futures Markets: Evidence from the CFTC's Daily Large Trader Reporting System (Jan 2010), Nicole M. Aulerich, Scott H. Irwin, and Philip Garcia, The University of Illinois, January 2010.
  31. ↑ 31,0 31,1 31,2 31,3 Pörssi leikkii ruualla ja "Mandatum life kehitti hittituotteen", Vihreä Lanka 30.9.2011, sivut 8-9
  32. ↑ Aristotle, Politics, trans. Benjamin Jowett, vol. 2, The Great Books of the Western World, book 1, chap. 11, p. 453.
  33. ↑ Private ordering at the world's first futures exchange. (Dojima Rice Exchange in Osaka, Japan) - Michigan Law Review | Encyclopedia.com

Kirjoituksia aiheesta

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Spekulaatio&oldid=14847”