Yle
Yle eli Yleisradio Oy on eduskunnan alaisuudessa toimiva osittainen viestintämonopoli, josta 99,99 % omistaa valtio. Yle perustettiin 29.5.1926.
Iltalehden mukaan Yleisradio kuluttaa "surutta rahaa Tangomarkkinoihin, saippuasarjaan ja jättimäiseen henkilökuntaan. - - Ylen henkilökuntamäärä on Suomen oloihin suhteutettuna suorastaan jättimäinen. - - Peräti 15 prosenttia tv-kanavien kustannuksista palaa ruotsinkieliseen FST5-kanavaan, vaikka sen katsojaluvut rämpivät pohjalukemissa. - - Ylen miljoonia palaa lähivuosina roppakaupalla myös surullisenkuuluisaan Musiikkitaloon."[1]
Yle FST5 sai katsojien kokonaiskatseluajasta vain 0,2 % vuonna 2006.[2]
Wikipedia: "Huhtikuussa 2009 Viestinnän Keskusliitto ja Sanomalehtien liitto olivat YLEn tietojen mukaan lähettäneet jäsenilleen paimenkirjeen, jolla oli tarkoitus yhtenäistää kaupallisen median suhtautumista YLEen. Paimenkirjeen mukaan YLE vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa. Kaupalliset toimijat pyrkivät vaikuttamaan kansanedustajiin, YLEn johtoon, media-alan avainhenkilöihin, suureen yleisöön ja julkiseen mielipiteeseen.[3] Suomen tietotoimisto tuki Euroopan komissiolle kyselyn, voiko YLE jakaa ilmaiseksi uutisia julkaistavaksi esim. kauppakeskuksissa ja lentoasemilla näyttötauluilla. [4] Kilpailijoiden kritiikin kohteeksi nousi myös Lintilän työryhmän ehdottama mediamaksu, joka korvaisi televisiomaksun.[5][6][7]"
Ylessä oli vain yksi keskeinen ei-vasemmistolainen toimittaja 1970-luvulla
1970-luvulla Teollisuuden keskusvaliokunta piti television, radion ja monen lehden toimintaa poliittisesti tarkoitushakuisena ja tahallisen puolueellisena sekä toimittajien asenteita kielteisinä elinkeinoelämälle. Toimittajien poliittisen taustan selvityksessä todettiin: “Yleisradion keskeisissä toimittajatehtävissä epäillään olevan yksi sellainen henkilö, joka ei kuulu Sdp:n tai taistolaisten vaikutuspiiriin.” Valtion tiedonjulkistamispalkinto osui lähinnä vasemmistolaisille toimittajille kuten Neuvostoliittokatsauksia tekevät radiotoimittaja Unto Miettinen, Reino Paasilinna ja Pertti Klemola. [8]
Ylen puheenjohtaja: Yle pilkottava ja omaisuus myytävä
Ylen hallituksen puheenjohtaja Kari Neilimon mukaan luultavasti Yle tulee pilkkoa osiin, omaisuus pitää pääosin myydä, henkilöstöä vähentää ja ohjelma tulee tuottaa enemmän alihankintana. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi on samoilla linjoilla.[9][10][11]
Entinen pääjohtaja Mikael Jungner yhtyi Neilimon megatrendivisioihin mutta ei halunnut kommentoida tämän tekemiä johtopäätöksiä "organisaatiorakenteen" osalta.[12]
Journalistin 15/2010 mukaan Ylessä huhutaan, että Ylen vakituista henkilöstöä oltaisiin vähentämässä puoleen nykyisestä 3224 hengestä. TV-maailman haastattelema "Ylen pomo" arvioi, että Ylestä pitäisi välittömästi irtisanoa 500 henkeä. [13]
Vähemmän alihankintana
Ylen uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen halusi päinvastoin ostaa vähemmän ohjelmaa ulkoa ja tehdä enemmän omalla väellä (HS 10.9.2010).
Joustamattomat työntekijät
Siinä missä yksityiset tuottajat ovat hioneet "tuottavuutensa äärimmilleen", Ylen "tuotannollisen henkilökunnan joustamattomasta työkulttuurista kiertää uskomattomia juttuja". [13]
Henri Heikkisen mukaan YLE:ssä oli 298 henkilötyövuotta vuonna 1939 ja nyt 3700, vaikka yksityinen mediatarjonta tuottaa nyt paljon enemmän kuin vuonna 1939.[14]
Sitäkin kummastellaan, että Ylellä on varaa lähettää neljä tyyppiä infotilaisuuksiin, kun muut viestimet ovat ahtaalla ja lähettävät vain yhden.[15]
Pyrkimys markkinajohtajuuteen
Viestintäministerin työryhmän mukaan Ylen pyrkimys markkinajohtajuuteen ja maksimaaliseen yleisöön vaikeuttaa suuresti muun median toimintaa.[15]
Pääministeri Juha Sipilän mukaan ei voi olla oikein, että Yle pyrkii markkinajohtajaksi niin monella media-alueella.[15]
Uhka demokratialle
Ex-päätoimittaja Jaakko Tapanisen selvityksen mukaan nykykehitys voi johtaa Ylen ylivertaiseen hallintaan, jolloin vallassa oleva poliittinen ryhmittymä voisi estää oppositiota saamasta ääntään kuuluviin. Puolassa tuore [konservatiivi]hallitus vaihtoi Puolan yleisradion johdon.[15]
Sensuuri
Toukokuussa 2011 TV1:ssä yritettiin estää Urho Kekkosen kompuroinnin esittäminen Pressiklubi-ohjelmassa. Aikanaan 1980 tämä kohta oli jätetty näyttämättä. Yliopistonlehtori Anu Kantolan mukaan tämä symboloi Kekkosen loppukautta, jolloin suomalaisille ei kerrottu, missä tilassa presidentti oli. [16]
Toimittajien vasemmistolaisuus
Mediaviikko-lehden kyselyn vastaajista puolet pitää useimpia toimittajia vasemmistolaisina. Etenkin Yleisradiossa arveltiin olevan enimmäkseen demaritoimittajia. Kyselyn otos ei ollut edustava, vaan esimerkiksi puolet vastaajista oli toimittajia. Artikkelin kirjoittaneen toimittaja Paavo Vesalan mukaan "Kansa on aina käsittänyt, että toimittajat ovat kallellaan vasemmalle, enemmän kuin kansa." Yllättävänä toimittaja pitää sitä, että vaikka taistolaisia ja muita vasemmistoliittolaisia on ollut runsaasti eri toimituksissa, nyt kovin harva arveli heidän olevan enemmistössä. Vastaajista vain 8 % arvioi, että toimittajien poliittinen kanta ei vaikuta uutisointiin. [17]
Pressiklubi-ohjelman toimittajat kannattavat Vasemmistoliittoa, Sdp:tä ja Vihreitä.[18]
Suomessa keskeisten tiedotusvälineiden kuten Ylen ja Helsingin Sanomien on katsottu pitkään olleen vasemmalle kallellaan, 1970-luvulla erityisen pahasti. Nykyään arvioidaan vanhempien toimittajien olevan usein vasemmalle ja nuorten vihreisiin kallellaan, toimittajayhteisöjen molempiin. Tietysti on myös oikeistolaisia toimittajia. Ks. toimittaja.
Menot
Ylen liikevaihto oli 380 miljoonaa euroa vuonna 2008. Henkilöstö suhteessa väestöön oli kaksinkertainen BBC:hen nähden. Kansainvälisen vertailun perusteella Ylestä pitäisi vähentää 1000 työntekijää. [19]
Iltalehden mukaan Yle näyttää unohtaneen sivistävän tehtävänsä ja kilpailevan sen sijaan kaupallisen viihteen kanssa: se hoitaa Tangomarkkinoiden sponsoroinnin, tuottaa päivittäistä saippuasarjaa ja osti oikeudet HBO:n viihdesarjoihin. Toisaalta kerran kuussa nähtävä Radion sinfoniaorkesteri maksaa Ylelle 7 miljoonaa euroa ja FST5 vie 15 % tv-rahoista (katsojaosuus 0,2 %[2]). [19]
Tulot
Vuonna 2012 hallitus leikkasi muita menoja 1,2 miljardilla mutta lisäsi Ylen tuloja 465 miljoonaan euroon nettona ja lupasi indeksikorotukset jatkossa. [20]
Yleisradioyhtiöt eivät ole vapaita uutisointipaineista
"Tapahtumat osoittavat, ettei julkisen palvelun yhtiön takuuvarma rahoituskaan ole varma tae paineista vapaasta uutisvälityksestä", Kaleva kirjoitti, kun kilpaileva yhtiö ITV oli paljastanut BBC:n peitelleen tähtijuontajansa pedofiiliskandaalia ja BBC yritti paikata mainettaan julkaisemalla virheellisen luulonsa konservatiivipoliitikon harjoittamasta hyväksikäytöstä. Pääjohtaja joutui eroamaan oltuaan virassa vain 54 päivää. [21]
Kaleva viittaa siihen, miten Ylen rahoitus tehtiin vuonna 2012 "takuuvarmaksi" Yle-verolla, jotta muka uutispaineet vähenisivät, ja BBC:llä on myös takuuvarma rahoitus.
Yle-puolue
Eduskunnassa on pitkään ollut Ylen etuja ajava "Yle-puolue", johon katsotaan kuuluviksi pääosa Sdp:stä, vasemmistoliitosta, vihreistä ja Rkp sekä useita porvareita. Yle tuottaa tarkoitukseen lobbausmateriaalia.[15]
Yle-vero siirrettiin pois pienituloisilta yhä pienemmälle joukolle
Helsingissä 68 000 ihmistä ei maksanut lainkaan tuloveroa vuonna 2018, kun 2014 määrä oli 7 000. Kahdeksankertaistumisen takana oli se, kun Sipilän hallitus poisti Yle-veron pienituloisimmilta vuosina 2016 ja 2018, ja sairausvakuutusmaksujen muutokset. Eniten ansaitsevat 10 % maksavat 70 prosenttia ansiotuloveroista ja yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevat 20 % maksavat 96 prosenttia ansiotuloveroista. Valtion ansiotuloveroista yli 100 000 euroa ansaitsevat 1,5 % eli 65 000 suomalaista maksavat lähes 40 prosenttia. Tämä vähemmistö ei Helsingin Uutisten mukaan enää kauan pysty yksin kannattelemaan Suomea.[22][23]
Liberaalien kantoja
Osa liberaaleista yksityistäisi Ylen. Sampo Syreeni kirjoittaa, että jos Ylellä on perusteltuja tehtäviä, ne liittyvät sisällöntuotantoon. Siksi vähintään pitäisi myydä Ylen kanavat ja lähetystoiminta ja tuottaa ilmaiseksi muiden lähetettäväksi sitä aineistoa, jota kaupalliset markkinat eivät tuota tarpeeksi. Tämä tulisi huomattavasti nykyistä halvemmaksi. Tätäkään ei tarvitse tuottaa itse, riittää kustantaa sellaista, mikä tuottaisi lisäsäästöjä. Ylellä ei ole mitään perusteltua syytä kilpailla yksityisten kanssa.
Lisäksi pienten vähemmistöjen tarvitsemat ohjelmat syntyisivät paljon tehokkaammin netti-tv:n kautta, mutta Ylen nykyinen toimintamalli kilpailee netti-tv:n kehittymisen kanssa. Syreenin mukaan kaikkia, yksityisiäkin kanavia hyödyntävä kriisitilannetiedotuskin olisi kehittynyt paremmin, ellei Ylellä olisi ollut omia kanavia, joilla monopolisoida pitkälti kriisitilannetiedotusta.
Nykymallissa Yle dumppaa markkinoille nollahintaan tiettyjä ohjelmatyyppejä niin paljon, että yksityisten ei kannata niitä tuottaa, ainakaan laadukkaasti ja isolla rahalla.
Hallinto / poliitikkojen propagandaväline
Valtionomistus mediayhtiöissä, kuten Yleisradiossa, vaarantaa sananvapauden. Ylen toimittajat tietävät, että heidän työpaikkansa riippuvat Suomen enemmistöhallituksen tahdosta. Siksi hallitukset jo nyt kontrolloivat Yleä välillisesti.
Keskisuomalaisen mukaan Yle-veron korkea taso on valtiollisen tiedotuksen voitto vapaasta lehdistöstä ja Yle on poliitikkojen tiedotusväline, joka palkitsee näitä runsaalla näkyvyydellä symbioottisesti, ja osa rahoista pitäisi Ylen sijaan käyttää sanomalehtien kuljetustukiin (2016).[24][25]
Kalevan mukaan ministeriön asettaman kansanedustajatyöryhmän[26] linjaus vahvistaa (kansanedustaja)hallintoneuvoston otetta ja säilyttää Ylen puolen miljardin euron tuki muiden viestinten rahoituksen supistuessa tarkoittaa, että poliitikot ottaisivat Ylen entistä tiukempaan otteeseen.[27][25]
Vuonna 2008 kohistiin siitä, että Suomen hallitus olisi erotuttamassa toimitusjohtaja Mikael Jungneria, joskaan hallitus ei julkisesti ottanut asiaan kantaa.[28] Saatuaan potkut Jungner väitti Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajan, kansanedustaja Kimmo Sasin järjestäneen ne.[29]
Hallintoneuvosto kansanedustajista
Yleisradion korkein päättävä elin on hallintoneuvosto, jonka 21 jäsentä eduskunta valitsee vaalikauden ensimmäisillä valtiopäivillä.[30] Lisäksi Ylen henkilökunnalla on 2 edustajaa ilman äänioikeutta.[30] Kaikki varsinaiset jäsenet ovat kansanedustajia.[31] Hallintoneuvosto valitsee Ylen hallituksen ja päättää Ylen organisaation ja toiminnan suurista supistuksista, laajentamisista tai muutoksista.[32]
Ylen hallitus erottaa ja nimittää toimitusjohtajan ja valitsee muunkin ylimmän johdon ja strategian.[33]
Muualla
Lokakuussa 2015 Puolan vaalit voittaneen Laki ja Oikeus -puolueen konservatiivihallitus aikoi mullistaa Puolan yleisradioyhtiön hallinnon ja liberaalit toimittajat pelkäsivät potkuja.[34] EU:n komissio harkitsi käyttävänsä rangaistusmenettelyä, koska hallituksen toimet vaaransivat tiedotusvälineiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden.[35]
Venäjällä valtio puuttuu sananvapauteen monin keinoin. Esimerkiksi toistakymmentä eri viranomaista kuten verotarkastajat, paloturvallisuustarkastajat sekä terveys- ja turvallisuustarkastajat ovat varoittamatta tehneet tarkastusiskuja satoihin ryhmiin. Tv-asemaverkosto on valtion hallussa ja myös valtalehdistö on sen kontrolloima. Joulukuussa Putin lakkautti RIA Novosti -uutistoimiston. [36]
Venäjän valtio omistaa suoraan tai bulvaaniensa kuten valtionyhtiöiden kautta kaikki viisi suurta televisioverkkoa sekä yli 60 % lehdistöstä. Useimmat muutkin tiedotusvälineet ovat valtion tukiaisten, painojen, jakelun ja välittämisen varassa. [36]
Viitteet
- ↑ Mihin valuvat Ylen rahat?, Iltalehti 4.10.2009
- ↑ 2,0 2,1 Finnpanel - Televisiovuosi 2006 s. 21.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/04/yleisradion_vastainen_lobbaus_kiihtyy_659248.html
- ↑ http://yle.fi/alueet/keski-suomi/radio-keski-suomi/ohjelmat/2009/06/laatikainen_2832009_paljon_turhaa_sanomalehtien_ja_yleisradion_sanasodassa_-_hyva_yleisradio_on_maakuntien_ehdoton_etu_-_sosiaalisuus_mittaa_kansakunnan_sivistyksen_791634.html
- ↑ http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/06/kilpailijat_arvostelevat_ylelle_kaavailtua_mediamaksua_802118.html
- ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2009/04/864851
- ↑ http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mikael-jungner-vastaa-syytoksiin-holynpolya
- ↑ Suomen Kuvalehti 47/2015, sivut 4950: “Kapitalismin vastaisku”, 20.11.2015.
- ↑ Sasi: Halutaanko pitää kaikki Ylen kanavat?, Verkkouutiset 27.8.2010
- ↑ Yleen täysremontti? Yhtiö paloiksi, Musiikkitalosta eroon, Verkkouutiset 27.8.2010
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2242593
- ↑ http://www.uusisuomi.fi/raha/100129-miehet-katsovat-tamponimainoksia-%E2%80%93-%E2%80%9Dposketonta-tuhlausta%E2%80%9D US(Mikael Jungner Neilimon megatrendeistä)
- ↑ 13,0 13,1 "Pinnan alla kuplii", TV-maailma 39/2010, 1.10.2010, Iina Alanko, s. 2-3
- ↑ http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91592-annan-kohta-ylen
- ↑ 15,0 15,1 15,2 15,3 15,4 Sisäpiirilähteet HS:lle: Hallitus haluaa karsia Yleisradion tehtäviä ja leikata rahoitusta Helsingin Sanomat. 4.2.2016.
- ↑ Ylen on aika irtautua puoluevallan kaudesta, Anu Kantola, HS pääkirjoitussivu A2, 27.5.2011
- ↑ Mediaviikon kysely: Toimittajista puolet vasemmistolaisia, puoluekanta vaikuttaa sisältöön, Mediaviikko, 11.10.2010
- ↑ Pressiklubin toimittajien puoluekannat Pressiklubi (Facebook) 18.11.2010
- ↑ 19,0 19,1 Mihin valuvat Ylen rahat?, Iltalehti.fi 4.10.2009
- ↑ Ylen mukavaa elämää, HS.fi 6.4.2012
- ↑ Uutismaailman esikuva sortui pahimpaan syntiin, Kaleva, PÄÄKIRJOITUKSET 13.11.
- ↑ Pääkirjoitus: Veroista valtaosan maksava vähemmistö ei enää kauaa kykene kannattelmaan Suomea Helsingin Uutiset. 14.11.2020.
- ↑ Hallitus esittää YLE-veron alarajan korottamista, 300 000 vapautuu verosta 1.10.2015. Valtiovarainministeriö.
- ↑ Satosen työryhmän raportti vahvistaa Ylen asemaa Keskisuomalainen. 19.06.2016.
- ↑ 25,0 25,1 Poliitikot haluavat vahvan Yleisradion Helsingin Sanomat. 20.6.2016.
- ↑ http://www.hs.fi/politiikka/a1463461101844
- ↑ Yle jää edelleen jättiläiseksi Kaleva. 19.6.2016.
- ↑ Jungneria tuetaan, mutta kulisseissa kuhisee Uusi Suomi. 14.1.2008.
- ↑ Mikael Jungner vauhdissa: Paljastuskirja ulottuu naisista Yle-potkuihin MTV Kotimaa. 29.09.2010.
- ↑ 30,0 30,1 Hallintoneuvosto Yle. Viitattu 17.1.2016.
- ↑ Jyrki Kasvi: Rakkaudesta sokeat Yle Uutiset. 10.6.2013. Yle.
- ↑ Yle vastaa: Ylen hallintoneuvosto päättää isoista linjoista Yle.fi. 10.12.2015.
- ↑ Ylen hallitus 7.1.2016. Yle.
- ↑ Puolan uusi hallitus pani tuulemaan – siivoaa EU-lippuja ja miehittää avainvirkoja Helsingin Sanomat. 10.12.2015.
- ↑ EU ei halua Puolasta Unkaria: Euroopan komissio pohtii keskiviikkona, ovatko Puolan uudistukset demokratian ja EU:n perusarvojen vastaisia Helsingin Sanomat. 12.1.2016.
- ↑ 36,0 36,1 Russia, Freedom of the press 2014, Freedom House.
Aiheesta muualla
- Yleisradiosta Tiedemies (tutkija Tampereen yliopistosta)
