Finanssimarkkinat

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nobel-palkittu keynesiläinen taloustieteilijä James Tobin sanoi, että "finanssimarkkinoiden globalisaatio - kansainvälisten finanssitransaktioiden liberalisointi ja sääntelyn purkaminen - ovat tärkeällä tavalla edesauttaneet kehitysmaiden ja kehittyvien markkinoiden taloudellisia edistysaskelia". [1]

Sisällysluettelo

Finanssisääntely

Finanssikriisin verukkeella on lisätty pankkien sääntelyä. Uusi sääntely, mm. Basel III -säännökset, nostavat alalle tulon kynnystä, mikä vähentää kilpailua ja lisää pankkien voittoja.[2]

Tämän pankkimarkkinoiden uuden sääntelyn seurauksena voi olla kilpailun rajoittuminen, liian sementoituneet markkinat ja asiakkaille korkeat hinnat. Tämä voi vaarantaa kansantalouden rahoitushuollon ja siten hidastaa talouskasvua. Aiheutuva markkinoiden keskittyminen myös pahentaa too-big-to-fail-ongelmaa. Sitä paitsi myös pieniä talletuspankkeja, rahoittajia ja erityisluottolaitoksia tarvitaan. Tiukentuva sääntely vähentää pankkimarkkinoiden tehokkuutta. Alalle pääsy voi vaikeutua ja koko alan kehitys innovaatioineen saattaa tukahtua. Lisäksi joudutaan kehittämään uudenlaisia sääntelyn kiertämisyrityksiä mm. johdannaismarkkinoilla. [3]

Huono sääntely voi rajoittaa kilpailua enemmän kuin yritysten keskinäiset kilpailunrajoitukset (kartellit). [3]

Liberalisointi vähentää heilahteluja

Arvopaperimarkkinoiden (osakkeet ym.) ja pääomamarkkinoiden (ulkomaisten sijoitusten) liberalisointi vähentävät kulutuksen kasvun heilahtelua. Tämä tulos kattaa erilaiset taloudelliset ja hallinnolliset kehitysasteet, suhdanteet, ajalliset trendit, alueet ja muut muuttujat, joskin vapauttamisen hyödyt ovat suurimmat maissa, joissa hallinto ja pankkisektori ovat kehittyneimmät, heikoimmat maissa, joissa sijoittajan omaisuudensuoja on heikko. Tutkija eivät löytäneet olosuhteita, joissa liberalisointi lisäisi heilahtelua. Vapaammat arvopaperimarkkinat näyttävät lieventävän tuotantosokkien vaikutusta kulutukseen sen lisäksi että ne mahdollistavat tehokkaamman riskinjakamisen. Ulkomaisen pääoman vapaammat liikkeet laimentavat heilahteluja eri maiden kesken. Arvopaperimarkkinoiden (equity market) vapauttaminen myös lisää kasvua. [4]

Kehittyneet finanssimarkkinat vähentävät heilahteluja

Taloustieteessä on laajalti todistettu teoreettisesti ja empiirisesti finanssimarkkinoiden kehittyneisyyden vähentävän makrotalouden heilahtelua sen lisäksi, että ne lisäävät kasvua. Esimerkiksi kasvun, kulutuksen ja investointien kasvun heilahtelu oli vuosina 1956-1998 pienintä maissa, joissa oli kehittynein finanssisektori. Pankkien suuri osuus luotonannossa ja yksityisen sektorin suuri osuus luotonsaannissa erityisesti vähensivät heilahtelua. [5]

Syynä pidetään pankkien suorittamaa riskinarviointia ja riskinhallintaa sekä sitä, että luotottaminen tasaa kulutusta ja BKT:tä ajallisesti. Kehittyneet finanssimarkkinat pystyvät absorboimaan sokkien vaikutusta. Kehittyneet finanssimarkkinat myös vähentävät informaationhankinnan kustannuksia ja transaktiokustannuksia, mikä vähentää heilahtelua aiheuttavaa informaation asymmetrisyyttä sekä parantaa omistajaohjausta ja voimavarojen kohdentamista ja näin nopeuttaa talouskasvua. Varat sijoittuvat mahdollisimman tehokkaisiin kohteisiin, likviditeetti paranee ja riskit jaetaan tehokkaammin. Myös diversifiointi onnistuu paremmin sekä mikro- että makrotasolla. Näyttää siltä, että kehittyneet finanssimarkkinat lisäävät kasvua myös vähentämällä suhdannevaihteluita. [5]

Kehittymättömämpien finanssimarkkinoiden maassa säästäjien ja investoijien välinen juopa on suurempi, mikä aiheuttaa luottojen tarjonnan ja kysynnän syklisyyttä ja siten ylimääräistä talouden heilahtelua. Huonoina aikoina investoijien on vaikea saada luottoa, kun taas hyvinä aikoina heille tulee sitä ylen määrin. Empiirisestikin on osoitettu investointien riippuvan pitkälti yritysten kassavirrasta, mikä vahvistaa suhdannevaihtelua mutta mitä ei kehittyneemmillä luottomarkkinoilla tapahtuisi. Kehittyneempien finanssimarkkinoiden maissa heilahtelua syntyy lähinnä vain ulkoisista sokeista. [5]

Arvopapereilla ja johdannaisilla voidaan siirtää informaatiota hintoihin ja korjata syntyneitä epätasapainoja (ks. spekulaatio). Näin kuplat ja muut epätasapainot eivät pahene yhtä helposti.

Viitteet

  1. Vilka är franska Attac? - Globaliseringskritikernas gurus, Johan Norberg, Liberal Debatt 1-2001
  2. Salkunhoitajalta, Peter Seligson, Neljännesvuosikatsaus 1/2011, Seligson & co. Sivu 11
  3. 3,0 3,1 "Finanssikriisi johti sääntelyintoon", Heli Frosterus, tutkija, Kilpailuvirasto, Talouselämä 15/2011, 21.4.2011, sivu 6
  4. Growth Volatility and Financial Liberalization, Geert Bekaer et al., July 29, 2005, sivut 0-3 ja 29-30. Tutkimuksessa tutkittiin mm. kulutuksen volatiliteettia ennen ja jälkeen pääomamarkkinoiden vapauttamisen (financial liberaltion) yksittäisissä maissa ja lisäksi verrattiin maita toisiinsa. Tutkijat kertovat todistaneensa lukuisilla, mm. instituutioita ja levottomuuksia koskevilla kontrollimuuttujilla, että kyseessä on aito syy-yhteys eikä jonkin muun muutoksen aiheuttama tai käänteinen korrelaatio (s. 29).
  5. 5,0 5,1 5,2 Finance and Macroeconomic Volatility, Cevdet Denizer et al., August 2000, sivut 0-4 ja 17-18

Katso myös

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut