Pääomamarkkinat

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Eikö spekulaatio valuuttamarkkinoilla kiihdytä kurssien heilahteluja?

  • Spekulointi sinällään tapahtuu lähinnä pääomakeinottelijoiden taholta. Arbitraasin idea tietysti on, että he ostavat halvalla ja myyvät kalliilla. Koska kysyntä nostaa kursseja ja sitä tapahtuu fiksujen sijoittajien toimesta vain kurssien ollessa halpoja, voidaan päätellä spekulaation nimenomaan tasaavan heilahtelua. Vain, jos sijoittaja on typerä ja ostaa kalliimmalla kuin myy, lisää hän kurssien heilahtelua. Tällaisilla sijoittajilla onkin tapana kuluttaa pääomansa loppuun kovin nopeasti, jolloin heillä ei ole juurikaan vaikutusta kursseihin pidemmällä aikavälillä.
  • Mm. osakemarkkinoilla on kokeiltu transaktioveroja, ja vaikutus oli nimenomaan kurssiheilahtelujen lisääntyminen.
  • Lisäksi Tobinin vero aiheuttaisi vain kitkaa markkinoilla, joka puolestaan aiheuttaisi spekulaatiosiirtojen keskittymisen yksittäisiin isompiin siirtoihin. Kauppa tapahtuisi vasta kurssieron ollessa tarpeeksi iso kattamaan voitot veronkin jälkeen. Tobinin vero siis nimenomaan lisäisi heilahtelua, ja nykyisestä sulavasta aaltoliikkeestä vaivuttaisiin valtaviin yksittäisiin syöksyihin.


Mutta entäs Attacin nykyisin ajama Spahnin malli, jossa vero on progressiivinen ja koskee etenkin isoja kauppoja? Eikö se estä esittämänne ongelmat?

  • Pikemminkin päinvastoin. Jos markkinoilla on hirveä kupla ja ne ovat epätasapainossa eivätkä pääse isommillakaan kaupoilla tasapainoon, syntyy markkinahäiriö. Tällöin ulkomaankauppa lakkaa toimimasta eikä markkinoita saada tasapainoon ilman valtion massiivista väliintuloa. Nk. "vahvan markan politiikka" ajoi Suomen nimenomaan tällaiseen tilanteeseen, ja jos kupla ei olisi puhjennut, olisi lama jatkunut vielä paljon pidempään.

Jos valuuttakurssi olisi ollut alunperin vapaa, ongelmat olisivat tältä osin korjaantuneet itsestään: valuuttakurssi olisi laskenut, ulkomaankauppa olisi toiminut, lama ja työttömyys olisi jäänyt paljon lievemmiksi ja niiden korjaantuminen olisi alkanut heti eikä vasta sitten, kun Suomen pankki lakkasi polttamasta valtavasti veronmaksajien rahaa ulkomaisten sijoittajien korkoihin ja ulkomaisten valuuttakeinottelijoiden taskuihin.

Miten kurssivaihteluilta sitten pitäisi suojautua yleisestikin pääomamarkkinoilla? Eikö suojautumattomuus johda Suomessakin 1990-luvulla nähtyyn kasinotalouteen?

  • Joustavilla vapailla valuuttamarkkinoilla ei yksinkertaisesti tapahdu kerralla valtavia romahduksia. Niin Suomessa kuin aikaisemmin Meksikossa, Argentiinassa, muualla Latinalaisessa Amerikassa kuin Itä-Aasiassakin syntyneet kriisit johtuivat kaikki valuuttamarkkinoiden sääntelystä. Eiväthän kyseiset spekulatiiviset hyökkäykset olisi olleet mahdollisia ilman valtioiden säännöstelyä, vapailla markkinoilla!
  • Valuuttakriisit vaivaavat vain valuuttamarkkinoiden toimintaa estäneitä maita. Senkin takia Tobinin vero on huono idea, hintajärjestelmän pitää antaa toimia mahdollisimman omillaan.


Mielestäni markkinoiden hintamekanismi ei muodosta mitään sellaista informaatiojärjestelmää, joka antaisi ihmisille jotain käyttökelpoisia signaaleja resurssien allokointiin.

  • Ennen kaikkea, tuollaisia kommentteja voi laukoa vain joku sellainen, joka ei ymmärrä hajautuneen globaalin markkinatalouden luonteesta mitään, mutta haluaa silti korvata sen omalla, "oikeudenmukaisemmalla" järjestelmällään. Tämän uuden järjestelmän oikeudenmukaisuudesta voi olla monta mieltä, mutta mitä enemmän vapaaseen hintajärjestelmään puututaan, sitä huonommin se toimii ja sitä köyhempiä me kaikki olemme. Ei pitäisi puuttua siihen, mitä ei oikeasti täysin ymmärrä; tätä Friedrich Hayek tarkoitti käsitteellään "kohtalokas ylimieli" samannimisessä kirjassaan (The Fatal Conceit).
  • Tottakai varsinkin intellektuelleilla on jo luontainen halu kyseenalaistaa kapitalistiset mekanismit, joiden avulla tietyt yksilöt tuntuvat tienaavan valtavia summia vain liikuttelemalla valtavia rahamääriä. Tällaisia tuntemattomia "markkinavoimia" kohtaan tunnetaan samanlaista epäluuloa kuin keskiajalla "noituutta" kohtaan, ja nämä epäoikeudenmukaisilta vaikuttavat markkinajärjestelmät tuntuvat jopa nöyryyttäviltä, niin paljon niiden armoilla tavallinen ihminen on.
  • Tämä hajautunut järjestys vain sattuu olemaan se yksi ja ainoa tapa, millä maapallo pystyy kantamaan päällään 7 miljardia ihmistä. Hintajärjestelmä ja sen ihmisille kommunikoimat signaalit ovat ainoa asia mikä nykysivilisaation erottaa linkolalaisesta utopiasta ja paluusta luonnontilaan. Hintajärjestelmä kommunikoi ihmisille täysin toisella puolen maapalloa korkeammin hinnoin halutuista tuotannontekijöistä tai laskemalla valuutan kysyntää kertoo ulkomaankaupan epätasapainosta. Se on joskus hidas ja aina tehoton, mutta kuitenkin paras mahdollinen järjestelmä, parhaidenkin korvikkeiden ollessa vain huonoja jäljitelmiä siitä. Kyseessä ei ole mikään "kapitalistien salajuoni" tai riistävän luokan luoma suunnitelma, vaan yksinkertaisesti viimeisen yli 10 000 vuoden aikana muotoutunut paras mahdollinen ihmisten keskinäisen toiminnan tapa. Sitä on kukaan suunnitellut yhtä vähän kuin kukaan on suunnitellut kieltämme. Tämän tosiasian tunnusti jo Karl Marx, ja hintasignaalien hävittämisen näki Neuvostoliiton pahimmaksi virheeksi jo Lev Trotski. Asiasta on kirjoittanut myös Ludwig von Mises mm. kirjassaan Socialism.


Okei, hintoja tarvitaan tehokkaaseen resurssien allokoimiseen, mutta spekulaatiossahan on kyse signaaleja vääristävästä toiminnasta, joten Tobinin vero vain edesauttaa järjestelmän toimintaa.

  • Ei, vaan päinvastoin. Yksinkertaisin esimerkki spekulaatiosta on arbitraasi, jossa ostetaan halvalla tietyiltä markkinoilta ja myydään kalliilla toiselta. Tämähän tarkoittaa, että ihmiset kaipaavat tiettyä tuotetta tai esim. valuuttaa enemmän tietyillä markkinoilla kuin edellisillä, jolloin spekuloija tekee voittoa viemällä tuotetta sinne, missä sitä eniten tarvitaan.
  • Arbitraasi on siis nimenomaan hintajärjestelmän informaatiota lisäävä tekniikka, ja sen estäminen aiheuttaa aina häiriöitä hintajärjestelmässä.


Eihän tuo voi pitää paikkaansa, nykyisin valuuttamarkkinoilla liikkuu lyhytaikaisissa liikkeissä yksinään 1500 miljardia euroa!

  • Lukuja vääristää se, että jokainen pankki saattaa välittää saman summan seuraavalle pankille. Esimerkiksi 100 euron rahalähetys Norjaan saattaa kolmen pankin kautta kuljettuaan näyttää 400 eurolta, eikä siirtoja voida tällä hetkellä yksityisyyden suojan vuoksi erotella toisistaan.
  • Samoin yritykset usein suojaavat ulkomaankauppansa epäedullisilta valuuttakurssimuutoksilta esimerkiksi maksamalla yhteisesti sovitulla kolmannen osapuolen rahalla. Todellisen kaupan osuus valuutanvaihdosta on siis paljon isompi kuin "yhden euron kauppa vastaa yhden euron valuutanvaihtoa" -laskelma "todistaa".
  • Sinänsä on irrelevanttia, kuinka paljon valuuttakaupassa liikkuu rahaa. Valuuttamarkkinoiden toiminnasta ei aiheudu mitään ongelmia, vaikka markkinoiden päivittäinen volyymi olisi kuinka monta ziljoonaa tahansa.


Tuohan on puppua. Eikö Tobin ja koko keynesiläinen taloustiede nimenomaan ole todistanut lyhytaikaisten pääomaliikkeiden kansantaloutta köyhdyttävästä vaikutuksesta?

  • Ei, vaan keynesiläisten perusteesi on, että uusklassinen malli toimii kyllä pidemmällä aikavälillä paremmin ja tuo suuremman kokonaiselintason, mutta "pidemmällä aikavälillä me olemme kaikki kuolleet". He olivat vain niin malttamattomia, että halusivat sysätä ongelmat tulevaisuuteen. Tosiasiassa mitä alempaa haetaan vauhtia, sitä korkeammalle päästään taas ponnistamaan. Talouden vääristymät korjautuvat markkinoilla itsestään. Jos kannattamattomia aloja tai yrityksiä yritetään ylläpitää sääntelyllä tai tukiaisilla, tuloksena on vuosikymmenien kituuttaminen ja talouden sairaiden rakenteiden pahentuminen entisestään. Tästä on hyvänä esimerkkinä Britannian hiilikaivokset ja autotehtaat.
  • Mikäli markkinoiden hakiessa tasapainoa joku jää työttömäksi, voi valtio tulla hätiin sosiaaliturvan muodossa. On kuitenkin täysin naurettavaa puuttua markkinavoimiin ja hintateoriaan, joka ohjaa ihmisiä tuottamaan eniten kaivattuja tavaroita.
  • Osa keynesiläisyydestä on yksinkertaisesti lyhytkatseista malttamattomuutta, osa taas ylimielistä ongelmien työntämistä meidän sukupolvemme lapsille ja lastenlapsille.

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut