Koulutusseteli

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Koulutusseteli tarkoittaa palveluseteliä, joilla voi maksaa koulutusta.

Mikäli yksityiset koulut saavat tietyn määrän valtionapua oppilasta kohden, tätäkin voidaan pitää implisiittisenä koulutussetelinä, joka tosin Suomessa on vain 90 % kunnallisten koulujen valtionavusta Malline:Tieto tarkistettava. Suomessa koulumarkkinat eivät toimi, koska alalla toimivat koulut ovat saaneet ehkäistyä kilpailun: uusia yksityiskouluja ei saa tulla markkinoille kuin erikoisluvalla, sama pätee vanhojen laajenemiseen.

"Lukukausimaksuja ei suomalaisissa yksityiskouluissa saa periä (poikkeuksena jotkut vieraskieliset koulut), vaan koulujen toiminta rahoitetaan valtiolta ja kunnilta saatavilla oppilaskohtaisilla avustuksilla. Yksityisen koulun ylläpitäjän tulee olla yleishyödyllinen yhteisö, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa." [Wp]

Monet libertaarit ovat toisaalta esittäneet, että koulutussetelit eivät merkittävästi muuta koulujärjestelmää yksityisempään suuntaan, vaan vaikutus voi olla täysin päinvastainen. Jotta koulutusseteleitä voitaisiin jakaa, valtion täytyisi määritellä tietyt kriteerit, mikä on "oikeaa" koulutusta, ja tämä lisäisi merkittävästi valtion vaikutusvaltaa yksityisiin kouluihin. Kyseessä olisi joka tapauksessa verorahotteinen tulonsiirto-ohjelma.[1][2]

Koulutussetelit paransivat oppimista

Yhdysvalloissa tehty koulutussetelikokeilu johti opetusministeriön akateemisen työryhmän raportin mukaan siihen, että jo kolmessa vuodessa koulutusseteleitä arvalla saaneiden (kuten myös niitä käyttäneiden) lukutaito parani merkitsevästi vastaten keskimäärin 3,1 (3,7) kuukauden lisäopiskelua. Matematiikassa ja opiskelijoiden raportoimassa turvallisuudessa ja viihtyvyydessä tapahtuneet parannukset eivät ylittäneet tilastollisen merkitsevyyden rajaa toisin kuin vanhempien raportoimat. [3]

Ruotsi

Ruotsi vapautti koulukilpailun vuonna 1992 palveluseteleillä. Ruotsin koulutusviraston ja tilastokeskuksen tietojen perusteella kilpailu on parantanut koulutussaavutusten tasoa ja opettajien työoloja. Vapaissa kouluissa vanhemmat ovat tyytyväisempiä kuin hallituksen kouluissa. Koulut eivät saa valita oppilaitaan eivätkä periä näiltä maksua paitsi kaikille saman koulutussetelin. [4]

Voittoa tuottavat koulut hyödyttävät kaikkien sosioekonomisten ryhmien oppilaita mutta eniten huono-osaisimpien kuten vähiten koulutettujen perheiden lasten. Voittoa tavoittelemattomien koulujen tulokset ovat epätasaisempia. Voittomotiivi kannustaa yrittäjiä tulemaan markkinoille ja laajentamaan toimintaansa, ja se on ollut ratkaisevaa kilpailun lisäämisessä, joten sen kieltäminen saattaisi vaarantaa kilpailun ja saavutukset. [4]

Kilpailu hyödyttää kahdella tavalla: oppilaat voivat siirtyä parempiin kouluihin ja toisaalta vanhatkin koulut joutuvat kilpailussa parantamaan toimintaansa. Sandström ja Bergström osoittivat vuonna 2005, että kilpailun lisääntyminen oli parantanut myös kunnallisten koulujen suorituksia, esimerkiksi standardoiduissa valtakunnallisissa kokeissa. Myös muissa tutkimuksissa osoitettiin parannuksia julkisissa ja yksityisissä kouluissa. Tulokset olisivat ilmeisesti olleet parempia, jos yksityisten koulujen saadessa lisää oppilaita kunnallisia olisi suljettu pois tieltä. Nyt liian suuri osa koulutusbudjetista on käytetty epäonnistuneiden kunnallisten koulujen ylläpitoon. Koko valtakunnan tuloksia käyttänyt Teglen tutkimus (2010) osoitti, että yksityiset koulut paransivat oppilaan standardoituja matematiikkapisteita 33 %. [4]

Kouluviraston vertailussa yksityiset koulut saavuttivat parhaat tulokset resursseihin nähden mutta yksityisten kilpailulle altistuneet kunnalliset koulut pärjäsivät paremmin kuin muut kunnalliset. Toisaalta 1990-luvun laman seurauksena tehdyt koulurahoituksen leikkaukset ja työttömyyden kasvu ovat vaikuttaneet kaikkien tuloksiin heikentävästi, mutta kouluseteliuudistuksen myönteinen vaikutus on ollut tätäkin voimakkaampi. [4]

Yksityisten koulujen opettajat ovat tyytyväisempiä ja heillä on 2 % korkeammat aloituspalkat. Teglen tutkimus viittaa siihen, että tarkka kontrollimuuttujien käyttö korostaisi entisestään yksityisten koulujen etuja. [5]

Kilpailu nosti opetuksen tasoa ja viihtyvyyttä sekä julkisissa että yksityisissä kouluissa, myös köyhimpien perheiden lasten osalta. [6]

Ruotsin hallitus vapautti koulukilpailun vuonna 1992 lähinnä periaatteellisista syistä eikä odottanut yksityisiä kouluja juurikaan syntyvän. Oppilaille annettiin palvelusetelit, joilla he saattoivat hankkia koulutuksensa haluamastaan koulusta, julkisesta tai yksityisestä. Pian kuitenkin ryhmä toisensa jälkeen kuitenkin keksi perustaa oman koulun. Tuloksena oli kova kilpailu oppilaista ja koulujen tason nousu, jopa julkiset koulut joutuivat kilpaa kopioimaan yksityisten tekemiä innovaatioita pitääkseen kiinni oppilaistaan. Näin köyhimpienkin perheiden lapset ovat hyötyneet kilpailusta. Rikkaillahan on valinnanvaraa kaikissa järjestelmissä. [6]

Lisäksi koulun määräytyminen asuinpaikan mukaan lisää sosiaalista segregaatiota luonnottoman korkealle, koska se luo rikkaille paineita muuttaa rikkaiden asuinalueille, jotta lapset pääsisivät oikeaan kouluun. [6]

Nyt Ruotsissa on 900 vapaata koulua, yksi kahdeksasta, ja viime vuonna hyväksyttiin 1550 lisää. Suurin osa näistä ei johda uusiin kouluihin vaan on vanhempien uhkaus perustaa oma koulu, jos kunta sulkee kunnallisen lähikoulun. Jos kunta perääntyy, vanhemmat luovuttavat. Samaa mallia kaivattaisiin Suomenkin syrjäseuduille ja jopa Helsinkiin: jos vanhemmat järjestävät palvelusetelin hintaisen koulutuksen talkootyöllä, järkevillä ratkaisuilla tai pienellä lisämaksulla, miksi poliitikoilla olisi oikeus estää se ja siirtää oppilaat kaukaisempaan jättikouluun? [6]

Mallin toimivuus johtuu siitä, että kunnallispoliitikot eivät voi kieltää koulun perustamista esimerkiksi rakennusteknisiin tekosyihin vedoten, vaan päätösvalta on vanhemmilla; vain valtiollinen keskusvirasto voi kieltää koulun ja senkin vain painavin perustein. [6]

Nyt Ruotsissa kaikki puolueet ex-kommunisteja lukuunottamatta kannattavat palvelusetelijärjestelmää. USA:ssa äsken kuolleen talousnobelisti Milton Friedmanin jo vuonna 1955 esittämä unelma koulupalveluseteleistä on yhä toteuttamatta useimmissa osavaltioissa. Friedman puhui aina siitä, miten juuri USA:n köyhät kärsivät eniten maan koululaitoksen surkeudesta, rikkaat ovat nytkin hyvissä kouluissa. [6]

Valtiosihteeri Mikael Sandströmin mukaan on tärkeää, että koulut saavat tehdä voittoa. Muuten parhaatkaan koulut eivät juurikaan viitsi laajeta vaan mieluummin ylläpitävät maksimaalista jonotuslistaa (esimerkiksi Engelska skolanin jonotuslista riittäisi kuuteen uuteen kouluun), ja koulujen paraneminen hidastuu. Voittoa tavoittelevissa kouluissa on myös osoitettu olevan vähemmän sosiaalista segregaatiota. Sandström sen sijaan pohtii sellaistakin antiliberaalia ajatusta, että voittoa tavoittelemattomat koulut pitäisi kieltää. [6]

Ranska

Ranskan puolisosialistinen politiikka on johtanut suureen työttömyyteen sekä valtaväestön että maahanmuuttajien keskuudessä ja sitä kautta siirtolaisongelmiin. Yksityiskoulut ovat kuitenkin lieventäneet tätä ongelmaa.

HS kertoo, miten Ranskaan on tänä vuonna perustettu 3 uutta muslimikoulua, niitä on yhteensä 7. "Olen todella tyytyväinen. Valtion koulussa ei voinut opiskella vakavasti", kertoo Aya, 11. "Työttömyydestä ja mellakoista tutun lähiön kouluksi sen tulokset ovat hienoja"[7]

Lukukausimaksu

Suomessa ei ole muuta yliopiston lukukausimaksua kuin pakollinen ylioppilaskuntajäsenyys ja sen pakollinen, usein korkea jäsenmaksu. Tämä pakkojäsenyys antaa ylioppilaskunnalle vallan antaa jäsenikseen pakotettujen nimissä lausuntoja kuten tämä HYY:n vasemmistopoliitikon kannanotto "vapaaehtoinen työ kansalaisjärjestöissä on tärkeää yhteiskunnalle. Perustulon kautta tällainen työ voitaisiin tunnustaa selvemmin työksi ja tarjota sen tekemiseen taloudelliset resurssit. - - Vaadimme siirtymistä vastikkeettomaan ja elämiseen riittävään perustuloon."[8]

Perustulo sinänsä on monien liberaalien vahvasti kannattama ajatus. Lisäksi negatiivisen tuloveron tunnetuin puolustaja (ja kehittäjä; tosin Rhys-Williams oli esittänyt saman aiemmin) on Milton Friedman, joka tosin libertaristina piti sitä vain pienempänä pahana. Esitetty perustulomalli on tästä sikäli poikkeava, että useimmat liberaalit kannattavat työikäisille työkykyisille vain niukkaa perustuloa, joka ei houkuttele pois työelämästä.

Lukukausimaksuista on lisää sivulla Koulutus ja Wikipedian sivulla [Lukukausimaksu]

Koulutuksen ulkoishyödyt ja ulkoishaitat

Murray Rothbardin mukaan koulutusseteli olisi parannus nykyiseen mutta se antaisi hallitukselle kohtuuttomasti valtaa yksityiskouluihin. Ekonomisti Bryan Caplan kritisoi Rothbardia ulkoisvaikutusten unohtamisesta: koulutuksen on väitetty tuottavan merkittäviä ulkoishyötyjä, toisaalta koulutuksen signalointiteorian perusteella koulutus aiheuttaakin ulkoishaittoja. [9]

Viitteet

  1. School Choice or Bigger Government? Michael Chapman. Investor's Business Daily, July 23, 1998.
  2. Vouchers: Another Central Plan Laurence M. Vance. Mises Daily, December 23, 2003.
  3. Evaluation of the DC Opportunity Scholarship Program, U.S. DEPARTMENT OF EDUCATION, Maaliskuu 2009
  4. 4,0 4,1 4,2 4,3 Schooling for Money: Swedish Education Reform and the Role of the Profit Motive, Gabriel H. Sahlgren, IEA Discussion Paper No. 33, December 2010, pages 4-5,7-8.
  5. Schooling for Money: Swedish Education Reform and the Role of the Profit Motive, Gabriel H. Sahlgren, IEA Discussion Paper No. 33, December 2010, pages 12,24.
  6. 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 6,5 6,6 Ruotsin koulujen yksityistäminen oli menestystarina
  7. HS 28.11.2009, s. B1
  8. HYY: Perustulo tuo turvaa ja kannustaa työntekoon, HYY.fi 11.5.2010
  9. EconLog Book Club: For a New Liberty, Chapter 7, Bryan Caplan, kirja-arvostelu, Library of Economics

Katso myös

Aiheesta muualla