Säästäminen

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Säästäminen tarkoittaa sitä, että tulot yrittävät menot. Menoiksi ei lasketa lainan lyhennyksiä (asuntosijoitus) eikä muita sijoituksia, joten asunto- tai muun velan pois maksaminen on säästämistä.

Myös budjettileikkauksista käytetään usein sanaan "säästö".

Sisällysluettelo

Säästäminen on parempaa kuin kulutus

Jos kansantalouden säästämisaste nousee eli kulutukseen menevä osuus tuloista vähenee, siitä seuraa pysyvästi korkeampi bruttokansantuotteen taso, koska säästäminen lisää investointeja, ja mitä enemmän pääomia on työntekijää kohden, sitä suurempi tuottavuus on.[1]

Huonoimmissa suhdannetilanteissa kulutuksesta voi kuitenkin olla apua, jos taloudessa on paljon käyttämättömiä resursseja ja palkat ja hinnat ovat jäykkiä ja siten estävät resurssien käytön ilman kysyntäfunktion nousua.

Säästäminen johtaa pääoman lisääntymiseen ja sitä kautta nostaa työn tuottavuutta, mikä kohottaa palkkoja. Suurituloiset säästävät ja investoivat suuremman osan tuloistaan kuin muut, joten heidän progressiivinen verottamisensa eliminoi tätä palkkoja nostavaa tendenssiä. [2]

Nationalistinen näkökulma

Jos säästetyt rahat sijoitetaan ulkomaille, syntyvä nopeutunut talouskasvu saattaa valua ulkomaille. Tuomas Malinen totesi väitellessään, että tästä syystä jonkin maan rikkaiden rikastuminen ei välttämättä hyödytä kyseistä maata.[3] Tässä mielessä on olemassa optimaalinen tuloerojen määrä, joka maksimoi talouskasvun.[3] Malisen mukaan Suomessa tuloerot eivät vielä ole tuolla tasolla.[3] Vaikka tuloerot ylittäisivätkin kyseisen tason ja rikkaiden rikastumisen hyöty valuisi ulkomaille, Suomen kaltaisen pienen maan etu on, että tällainen protektionismimainen ulkomaille sijoittamisen vastustamisen aate ei leviä muihin maihin.

Viitteet

  1. Davig Begg et al., Economics, 4th edition, McGraw-Hill 1994, page 541 (Section 30-4)
  2. Interventionism: An Economic Analysis by Ludwig von Mises, pykälä IV.1, Ludwig von Mises, Mises.org, 2004 (luettu 7.1.2011): "Popular opinion is inclined to believe that the taxing away of huge incomes does not concern the less wealthy classes. This is a fallacy. The recipients of higher incomes usually consume a smaller proportion of their incomes and save and invest a larger part than the less wealthy. And it is only through saving that capital is created. Only that part of income that is not consumed can be accumulated as capital. By making the higher incomes pay a larger share of the public expenditures than lower incomes, one impedes the operation of capital and eliminates the tendency, which prevails in a society with increasing capital, to increase the marginal productivity of labor and therefore to raise wages."
  3. 3,0 3,1 3,2 Helsingin Sanomat 4.1.2012, sivu B5.

Aiheesta muualla

  • Hyökkäys säästöjä kohtaan, kirjassa Henry Hazlitt, Talous yhdeltä istumalta, luku 23, ISBN: 978-952-280-004-6. Luku kertoo kansantajuisesti siitä, miten säästäminen hyödyttää investointien kautta taloutta ajan mittaan enemmän kuin kuluttaminen.
Henkilökohtaiset työkalut