Somalia

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tässä on artikkelissa on puutteellisesti lähdeviittauksia.
Voit auttaa Liberalismiwikiä lisäämallä artikkeliin lähteitä.

Somaliassa ei ole ollut yhtenäistä keskushallintoa vuoden 1991 jälkeen ja jotkut liberaalit pitävätkin sitä esimerkkinä yhteiskunnasta, jossa moni asia toimii vähemmän huonosti kuin valtion aikakaudella tai kuin muissa kommunismista pahasti kärsineissä Afrikan maissa.

Elinikäodote, lapsi- ja äitikuolleisuus, terveyspalvelujen saatavuus, äärimmäisen köyhyyden määrä ja moni muu mittari osoittavat huomattavaa myönteistä kehitystä vuoden 1991 jälkeen.

Keskushallinnon murentumisesta seurannut anarkia on osoittanut valtiottoman yhteiskunnan luovan hyvinvointia paremmin kuin aiemman keskushallinnon. Muun muassa maailmanpankki on eräässä katselmoinnissaan Somaliasta todennut keskusvallattoman, instituutioiltaan melko primitiivisenkin maan kuten Somalian pärjäävän usein siedettävämmin kuin monet verrokkimaat, joissa on "huono" tai kehittymätön keskusvalta.lähde?

Toisaalta osa liberaaleista katsoo, että Somalian olosuhteissa keskusvallan puuttuminen johtaa helposti klaanivaltaan, joka on joissakin suhteissa vieläkin pahempi. Liberaaleista lähinnä vain anarkokapitalistit pitävät valtiotonta tilaa yleisesti hyvänä ja heistäkin osa katsoo sen olevan toivottava vain tietynlaisissa oloissa. Somaliassa asiat ovat silti monella tapaa paremmin kuin aiemman, nälänhätiä ja sortoa harjoittaneen kommunistisen valtion aikana.

Liberalismin näkökulmasta Somaliassa on monin paikoin hyvin huonoa mutta joissain suhteissa asiat ovat paremmin kuin naapurimaissa tai aiemmin. Artikkelin tiedoista myös osa voi olla osittain vanhentuneita tai yksipuolisista lähteistä, mutta artikkeli silti valaisee sitä, miten osittain valtiottomassa tilassa on myös hyviä puolia.

Sisällysluettelo

Xeer-käräjät

Xeer-käräjät ovat somalien ikiaikainen tapa ratkaista ristiriitoja. Xeer-käräjillä jokainen ristiriita ratkaistaan omistussuhteiden kautta, ja koska korvaukset maksetaan ainoastaan rikoksen uhrille (ei siis valtiolle tai tuomioistuimelle), uhrittomia rikoksia ei tunneta. Näin ollen Xeer-käräjien lähtökohta on hyvin liberalistinen ja se on osaltaan mahdollistanut Somalian talouden nousun Afrikan kärkipäähän anarkian aikana. Somalit eivät ole koskaan hyväksyneet minkään keskusvallan oikeutta päättää heidän asioistaan, oli se sitten siirtomaavalta tai heidän oma valtiovaltansa. Xeer-käräjät ovat aina säilyneet mafian tavoin, vaikka niitä esimerkiksi kommunismihallinnon aikana yritettiin kitkeä.

Yhdysvaltain johtamat kansainväliset joukot eivät onnistuneet kukistamaan anarkisesti järjestäytynyttä maanpuolustustusta. Kuva aihekuvitusta.

Anarkistinen maanpuolustus

Keskushallinnon kukistuttua useat suurvallat ovat yrittäneet miehittää Somaliaa: YK, Yhdysvallat, Afrikan Unioni ja naapurimaa Kenia ovat kukin vuorollaan lähettäneet miehiään taistelemaan keskushallinnon puolesta mutta kaikki yritykset saavuttaa kontrolli Somaliasta ovat epäonnistuneet. Somalian sotamenestyksen taustalla ei ole viisaat kenraalit, modernit aseet tai resurssien ylivoima, vaan siviilien vapaaseen aseiden omistusoikeuteen perustuva anarkistinen maanpuolustus: mies, kivääri, ja hänen halunsa puolustaa omaisuuttaan.

Somaliasta on myös muistettava, että se ei ole sama asia kuin Mogadishu. Useimmat kaaottisimmat taistelut tapahtuivat Mogadishussa, jossa vastaavasti keskushallitus oli aikanaan vahvin ja kansalaisyhteiskunnan instituutiot näivettyivät. Mitä kauemmaksi Mogadishusta menee, sen enemmän Somalia muuttuu kohtuullisen rauhalliseksi maaksi.[1]

Talous

Siinä missä Yhdysvaltain merijalkaväki epäonnistui Mogadishun valloittamisessa, amerikkalaiset suuryritykset ovat onnistuneet ja avanneet toimistoja ja tehtaita kaupunkiin. Kuvassa Coca-Colan pullotustehdas Mogadishussa.

Keskushallinnon poissaollessa Somaliassa ei ole monille Afrikan maille tyypillisiä yrittäjyyden esteitä, kuten korruptoituneet virkamiehet, vuosia kestävät lupaprosessit, poikkeuksellisen laajat valtion monopolit ja tietysti myös verot. Tietoliikennepalvelut Somaliassa ovat Afrikan kärkipäästä, useiden puhelinyhtiöiden tarjotessa kansainvälisiä puhelinyhteyksiä edullisesti matkapuhelimiin tai muutamien päivien toimitusajalla lankapuhelimiin, kun naapurimaassa Keniassa palvelua saa odottaa monta vuotta. Sähköä on saatavilla pienemmissäkin kaupungeissa kuin keskushallinnon aikaan. Somaliassa toimii lukuisia sanomalehtiä sekä tv- ja radioasemia.

Somalit hylkäävät keynesiläisen rahapolitiikan

Valuutan arvon säilymisen sisällisodanoloissa selittää Peter D. Little teoksessaan Somalia: Economy without a State johtuvan siitä, että sitten vuoden 1991 ei ole ollut hallitusta, joka olisi painanut rahaa maksaakseen virkamiestensä ja armeijan kustannukset.

Väliaikaisen kansallisen hallituksen perustamisen yhteydessä vuonna 2000 joukko liikemiehiä toi maahan 30 miljardia shillinkiä Kanadassa painettuja seteleitä. Tästä oli seurauksena rahan arvon romahtaminen, joka synnytti laajoja mielenosoituksia ja protesteja Mogadishussa. Tämä ja lisääntyvä rahan painaminen romahduttivat valuutan arvon, ja väliaikainen kansallinen hallitus oli pakotettu ostamaan takaisin osan jakamastaan valuutasta.[2] Rauhallisuus ei silti ole läheskään länsimäisella tasolla eikä vailla hintaa. Eräitä seikkoja lukuun ottamatta sitä ei voi pitää hyvänä muuten kuin verrattuna naapureihin tai aiempaan kommunistivaltaan.

Liikenneyhteydet

Keskushallinnon aikana Somaliassa oli ainoastaan yksi kansallinen lentoyhtiö joka omisti yhden lentokoneen. Keskushallinnon kukistuttua Somaliassa on 16 lentoyhtiötä joilla on yli kuusikymmentä lentokonetta, kuusi kansainvälistä lentoreittiä ja enemmän kotimaanyhteyksiä. Maailmanpankin raportin mukaan yksityisillä lentoyhtiöillä on nyt useita matkustajakoneita ja lentoyhtiöt käyvät hintasotaa keskenään. [3] Daallo lentoyhtiön johtaja Mohammed Yassin Olad toteaa: "Toisaalta ilman hallitusta on vaikeata toisaalta se on plussaa" ja jatkaa "Korruptio ei ole ongelma, koska täällä ei ole hallitusta"

Maassa voidaan silti katsoa olevan korruptiota, koska klaanit tai muut tahot käyttävät alueittain osaa valtiollistyyppisestä vallasta. Jos on mahdollista saavuttaa anarkismin täydet hyödyt ilman isompia haittoja, se vaatii, että ensin rakentuisi liberaaleja oikeuspalveluita tukevia normeja ja kulttuuria, mistä Somaliassa ollaan kommunismin jäljiltä kaukana. Joihinkin tarkoituksiin Somalia tietysti on nytkin naapureita parempi.

Tietoliikenneyhteydet

Somaliassa on Afrikan parhaat tietoliikenneyhteydet: Lukuiset yritykset tarjoavat lankayhteyksiä kotiin tai toimistoon. Tämä voi kuulostaa oudolta maassa jossa on sisällissota ja jonka julkinen puhelinjärjestelmä tuhoutui sisällissodassa. Abdullahi Mohammed Hussein - Telecom Somaliasta - selittää asian näin: "Valtion posti ja tietoliikenneyrityksellä oli monopoli mutta kun valtio kukistui me olimme vapaat perustamaan omia yrityksiä". Vuonna 2005 The Economist-lehti kiteytti anarkistisen Somalian tietoliikenneteollisuuden seuraavasti: "Kirkas esimerkki siitä miten hallituksen monopolit ovat monesti enemmän haitaksi kuin avuksi."[4]

Koulutus ja hyvinvointi

Vaikka elintaso Somaliassa on edelleenkin matala, taloustieteilijä Peter T. Leesonin tutkimuksen Better Off Stateless: Somalia Before and After Government Collapse mukaan hyvinvointi Somaliassa on keskushallinnon hajoamisen jälkeen parantunut lähes jokaisella tutkimuksen 18 indikaattorilla mitattuna. Selkeää muutosta parempaan suuntaan osoittivat mm. elinikäodote, lapsi- ja äitikuolleisuus, terveyspalvelujen saatavuus ja äärimmäisen köyhyyden määrä. Peruskoulujen määrä on kasvanut 600:sta noin 1200:aan. Maan kahdeksasta kolmannen asteen koulutuksen tarjoajasta kolme on Mogadishussa toimivia yliopistoja.

Kehitysmaissa laajemminkin yksityistä koulutusta käyttävät kaikki yhteiskuntaluokat, vaikka länsimaissa yleensä vain rikkaimmat. Ympäri maailmaa köyhätkin perheet saattavat maksaa opettajan kotonaan pitämästä yksityisestä peruskoulusta muutaman euron kuukaudessa, koska julkisten koulujen oppimistulokset ovat niin surkeita.

Vuosisatoja valtiovaltaa vastustaneet somalit ovat täysin vastanneet islamilaisesta koulutuksesta yksityisesti.[5] Suurin osa kouluista on rahoitettu koulumaksuin vapaan markkinatalouden periaatteella. Koulumaksut ovat tyypillisesti 10 USD kuukaudessa.[6] Siellä missä valtion ylläpitämä koulu toimii yksityiskoulujen rinnalla, yksityiskoulut voittavat ne akateemisten saavutusten mittareilla. [7] Perusasteen koulujen määrä on noussut sisällissotaa edeltäneestä 600 koulusta nykyiseen 1172 kouluun kattaen 28% ikäluokasta. [8] Toisen asteen koulujen määrä on myös lisääntynyt vuodesta 1998.[9] Mogadishussa Benadir University, Somalia National University ja Mogadishu University ovat kolme kahdeksasta yliopistosta, jotka hoitavat kolmannen asteen koulutusta eteläisessä Somaliassa.

Katso myös

Lähteet

  1. Somalia — Is That Really All You Got?, C4SS.org, Kevin Carson
  2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Somalian_anarkia#Raha
  3. http://web.worldbank.org/WBSITE/EXTERNAL/COUNTRIES/AFRICAEXT/SOMALIAEXTN/0,,contentMDK:20398872~menuPK:367671~pagePK:141137~piPK:141127~theSitePK:367665,00.html
  4. Somalia calling: An unlikely success story, The Economist, Dec 20th 2005.
  5. http://www.ohiolink.edu/etd/send-pdf.cgi/Abdinoor%20Abdullahi%20Sheikh.pdf?acc_num=ohiou1173755011
  6. http://www.nytimes.com/2006/09/18/world/africa/18somalia.html
  7. http://www.ohiolink.edu/etd/send-pdf.cgi/Abdinoor%20Abdullahi%20Sheikh.pdf?acc_num=ohiou1173755011
  8. http://www.reliefweb.int/rw/RWB.NSF/db900SID/VBOL-696HBA?OpenDocument
  9. http://www-wds.worldbank.org/servlet/WDSContentServer/WDSP/IB/2004/03/25/000112742_20040325090551/Rendered/PDF/282760Somalia0Country0reengagement0note.pdf
Henkilökohtaiset työkalut