Suomen taloushistoria

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen taloushistoria. Suomessa talous kasvoi keskimäärin 2,9 % vuodessa 1860-2009 eli 24-kertaiseksi. Vain Japanissa kasvu oli nopeampaa.[1]

Vuosina 1859-1868 lakkautettiin ammattikuntalaitoksen pakollisuus ja vuonna 1879 säädettiin täysi elinkeinovapaus.[2]

Sisällysluettelo

Viitteet

Varhainen aika

Ruotsin vallan aikana (n. 1150-1809) terva oli tärkeimpiä vientituotteita.

Anders Chydenius ajoi valtiopäivillä läpi 1700-luvulla lisää kaupan vapautta, ja vuosisadan loppupuoli oli Suomelle vaurastumisen aikaa, samalla valistusfilosofit liberalisoivat maailmaa.

Teollistuminen

Suomen teollistuminen alkoi 1860-luvulla (mm. sahateollisuus, Nokia) ja taloutta alettiin samalla liberalisoida (jopa Snellmanin vanhasuomalaiset hyväksyivät tämän jossain määrin), viimeiset nälkävuodet jäivät pian taakse. 1898 Leo Mechelin laajensi johtamansa Nokian sähköntuotantoon. Viljaa tuotiin Venäjältä ja Saksasta.

Maanviljelystä elantonsa sai 1860-luvulla 90 %, 1910-luvulla 70 % väestöstä.

Metalliteollisuus alkoi kehittyä maailmansodan aikoihin, paperintuotanto lisääntyi.

1930-luvun lama oli Suomessa lievempi kuin muualla (ja kuin 90-luvun lamamme, muilla päinvastoin) mutta silti karu.

1. maailmansodasta noin vuoteen 1991 Suomen talous oli useimpien muiden maiden tavoin melko uusmerkantilistinen. "Puoli vuosisataa vallinneen liberalismin korvasivat vientiteollisuuden vahvat kartellit, maatalousprotektionismi, valtionyhtiöt ja halpatuottajan kilpailustrategia, jota rahapolitiikka [devalvointi] hädän tullen tuki"[3].

Sodan pudotus

Vuonna 1938 Suomen BKT oli neljänneksen Euroopan keskiarvoa korkeampi, Viron vielä korkeampi (mutta romahti sosialismin aikana murto-osaan suomalaisesta, kasvoi erittäin nopeasti sosialismin jälkeen 1991-2010).

Toinen maailmansota loi syvän kuopan, jollaisia tyypillisesti seuraa kiihtynyt kasvu, mikä joskus virheellisesti laitetaan sotakorvausten piikkiin.

90-luvun suuri lama

Vuonna 1986 ulkomaalaiset luotot vapautettiin, mikä johti (kuten lähes kaikissa muissakin maissa) kertaluonteiseen kuplaan (pörssi, asuntohinnat, ...) ja romahdukseen. Samaan aikaan osui idänkaupan romahdus Neuvostoliiton hajotessa 1991 ja kansainvälinen taantuma, niin että Suomi koki historiansa suhteellisesti suurimman (ja Euroopan suurimman 1930-luvun laman jälkeen?) laman (n. 1990-93, BKT laski 13 %, työttömyys 3,5 %:sta 18,9 %:iin). Suomen teollisuus ei ollut tottunut kilpailuun ja neljännes viennistä oli mennyt itämarkkinoille, jossa asiakkaiden mielipiteistä ei tarvinnut piitata (Neuvostoliiton johto sopi tuonnista), joten tarvittiin kivulias rakennemuutos, kun työvoimaa irtisanottiin kannattamattomista työpaikoista ja vähitellen tilalle syntyi kannattavia ja tehokkaita. Teollisuuden kasvu alkoi jo 1992 mutta työllisyyden vasta myöhemmin, pahimmillaan todellinen työttömyys oli ehkä 700 000, avoin noin 500 000.

Markka devalvoitiin 1991 ja laitettiin pysyvästi kellumaan 1992 (kunnes alkoi kellua euron ilmenemänä). Esko Aho painosti Suomen pankin pääjohtajan eroamaan ja valitsi tilalle Sirkka Hämäläisen, jonka lupaus inflaation pysäyttämisestä otettiin vastaan vitsinä mutta se toteutui.

Ahon porvarihallitus 1991-95 leikkasi menoja, Paavo Lipposen "sateenkaarihallitus" (Sdp, Kok, Vas, Vihr, Rkp) 1995-99 leikkasi vielä parikymmentä miljardia lisää.

Nykytila

"Vuonna 2007 Suomi oli henkilöä kohden mitatun ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen perusteella maailman 11. suurin talous sekä IMF:n että Maailmanpankin mukaan" [Wp]. Toisaalta kasvu on viime vuosina hidastunut, osin kiinniottajan edun pienennyttyä (olemme lähempänä USA:n BKT:ta emmekä enää voi tuoda sieltä kaikkea osaamista, teknologiaa, innovaatioita, johtamiskäytäntöjä jne.). Toisaalta suhteessa kiinniottajan etuun talouskasvu näyttäisi riippuvan vahvasti taloudellisesta vapaudesta, joten sillä sektorilla olisi vielä parannettavaa, sillä Suomi on vasta maailman n. 15. taloudellisesti vapain maa.

Elintaso 22-kertaistui

1900-luvulla tuottavuus yli 13-kertaistui Suomessa[4]. 1900-luvulla Suomen BKT noin 13-kertaistui (tarkistettava). Vuosina 1925-2006 Suomen teollisuustuotanto 22-kertaistui[5]

Elintasomme on 22-kertaistunut 1860-2004 ja työtunnin arvo on noussut 1,5 eurosta 35 euroon. Työtuntien määrä henkilöä kohden on vähentynyt 795:stä 780:een. Elintason kasvu on syntynyt nimenomaan tuottavuudesta, ja Paul Krugmankin sanoo tuottavuuden kasvun olevan ratkaisevinta ajan mittaan. [6]

Työn tuottavuus määräytyy pitkälti pääomien kertymisen myötä ja siis kasvaa nopeimmin vapaimmissa talouksissa. Työn rajatuottavuus määrää palkkatason, ja kun siitä vähennetään sivukulut (alv, eläkevakuutusmaksut ym.), saadaan luonnollinen bruttopalkkataso.

Lähteet

  1. Talvella 2008 Suomi­–Ruotsi-maaottelu oli päätymässä Suomen voittoon, mutta sitten onni kääntyi Helsingin Sanomien Kuukausiliite, 2.4.2016.
  2. Ammattikunta (sivu 336) Tietosanakirja. 1909-1922.
  3. "Menestykset ovat syntyneet luovasta tuhosta", Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma, HS 19.1.2010
  4. Globalisaatio ja työn loppu? VATT-keskustelualoitteita 231, Ilmakunnas, Kiander, Parkkinen, Romppanen, s. 9-10
  5. Suomen teollisuustuotannon kasvun vuodet, Tilastokeskus 15.5.2007
  6. Elintaso on tullut tuottavuudesta, Jukka Jalava, Tilastokeskus 5.10.2005
Henkilökohtaiset työkalut