Argumentteja kapitalismin puolesta ja vastaan
Argumentteja kapitalismin puolesta ja vastaan
Yleensä kapitalistilla tarkoitetaan epäloogisesti pääomatuloilla eläjää, mutta tässä sillä tarkoitetaan kapitalismin kannattajaa.
Puolesta: kapitalismin globaalisti 9-kertaiseksi korottama elintaso[1], kapitalististen maiden 20 vuotta pidempi elinajanodote[2], resurssien tehokas kohdentuminen, omistus- ja sopimusoikeuden luomat kannustimet ja ihmisten rauhanomaisen järjestymisen edistyminen[3].
"Kapitalismi sortaa työläisiä/köyhiä ja keskittää varallisuuden rikkaille"
Kun maan elinkeinorakenne kapitalismin myötä siirtyy maatalouspainotteisesta teollisuuspainotteiseksi (Esim. Britannia 1800-luvulla ja monet kehitysmaat nykyään), teollisuustyönantajat eivät saa työntekijöitä muuten kuin tarjoamalla työläisille korkeampaa palkkaa ja parempia työoloja kuin maataloudessa. Miksi muutenkaan ihmiset vaihtaisivat alaa? 1800-luvun Euroopassa ja nykyajan halpatyömaissa työolot ovat kyllä usein nykynäkökulmasta huonoja, mutta ne ovat parannus siihen, mitä maissa oli ennen niitä (Kts. Hikipaja).
Historian suurin työläisten massamuutto oli Euroopasta Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopulla, vaikka maa oli hyvin kapitalistinen eikä yleissitovista työehtosopimuksista tai vastaavasta ollut tietoakaan.
Kolonialismia ei pidä panna kapitalismin piikkiin, se oli suunnitelmataloutta. Jopa kapitalismin vastustajien kuvauksen mukaan Britannian kolonialismi Intiassa oli antikapitalistista: viljelijät pakotettiin viljelemään tiettyjä kasveja, heidät määrättiin myymään ne Britanniaan ja heidät pakotettiin maksamaan sortavia veroja jopa pahimpina aikoina. Kapitalismi päinvastoin käsittää omistusoikeuden, verojen alhaisuuden ja vapaakaupan. Omistusoikeus tarkoittaa, että myös alkuperäisasukkaiden omaisuutta (savimajat, pellot jne.) kunnioitetaan, vaikka nykyään kapitalismin vastustajat mieltävät kapitalismin "omistusoikeuden" pelkästään sen silinterihattuisen monopolimiehen etuoikeudeksi.
Nykyään länsimaissa pääsyy köyhyyteen on työttömyys, joka johtuu professori Paul Krugmanin mukaan lähinnä säännellyistä työmarkkinoista ja huonosta makrotalouspolittiikasta[4]. Työmarkkinasääntely on sopimusvapauden rajoittamista – siis antikapitalismia. Miltei koomisesti tämä nykyajan pääsyy köyhyyteen on lähinnä ay-liikkeen itselleen lobbaamaa suojaa muuta, kilpailevaa työvoimaa vastaan.
Elina Lepomäki selittää kirjoituksessaan[5], miten myös korkea verotus aiheuttaa työttömyyttä: mitä suurempi osa työllistämisen kustannuksista menee verottajalle työntekijän sijaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä työntekijä suostuu tekemään työtä sillä palkalla minkä työnantaja olisi valmis hänelle maksamaan.
"Varallisuuksien keskittyminen"
Kapitalismissa varallisuus (omaisuus) voi siirtyä henkilöltä tai yhteisöltä toiselle vain molemminpuolisella hyväksynnällä: kaupankäynnin avulla tai lahjoituksella. He yleensä myös hyötyvät tästä molemmat, koska pääsääntöisesti ihmiset eivät tuhlaa aikaansa täysin hyödyttömään toimintaan. Kapitalismi ei siis ole nollasummapeliä, toisin kuin otsikon mantra epäsuorasti väittää.
Se, että toiset onnistuvat kasvattamaan varallisuuttaan enemmän kuin toiset, voidaan ehkä katsoa varallisuuden keskittymiseksi, mutta ei se tarkoita niiden vähemmän varallisuuttaan kasvattaneiden sortoa. Poikkeuksen tästä tekevät ehkä joidenkin kapitalistienkin kannattamat immateriaalioikeudet: jos joku esimerkiksi keksii uuden tuotteen, patentoi sen ja monopolinsa turvin kasvattaa yrityksensä pääomaa nopeasti, toiset kapitalistit voivat pitää tätä epäoikeudenmukaisena.
"Kapitalismi tuhoaa ympäristön"
Saasteet
Coasen teoreema osoittaa, että jos ympäristön omistusoikeudet määritellään hyvin ja transaktiokustannukset (neuvottelu- ja tiedonkäsittelykustannukset) ovat minimaaliset, ympäristöä hyödynnetään kapitalismissa optimaalisesti.
Koska käytännön syistä ilmakehälle ja vesistöille ei voi määrittää tarkkoja omistusoikeuksia (maalle sen sijaan melko hyvin voidaan) ja transaktiokustannukset eivät ole minimaalisia, useimmat kapitalistit eivät vastusta saastepolitiikkaa. Coasen teoreeman on tarkoitus havainnollistaa, miten markkinaorientoituneet lähestyvät tätä argumenttia. Yleensä he kannattavat valtiollista päästökauppaa ja/tai päästöjen haittaa vastaavia päästöhaittaveroja. Heistä tämä on parempaa ympäristöpolitiikkaa kuin se, että valtio yksityiskohtaisesti määrää, millainen saastuttaminen on sallittua ja millainen kiellettyä (mistä esimerkkeinä rakennusten energiatehokkuusvaatimukset ja hehkulamppukielto).
Toisaalta jotkut kapitalistit katsovat, että päästökauppa ja/tai haittaverot johtavat väistämättä väärinkäytöksiin ja pitävät siksi ilmakehän ja vesistöjen vapaata saastuttamista pienempänä pahana.
Luonnonvarat
Jos voidaan odottaa, että luonnonvarasta X tarjotaan tulevaisuudessa jokin tietty määrä rahaa sen niukennuttua, ei kannata nykyään tarjota vähempää.
Jos nämä futuurimarkkinat joskus epäonnistuvat (kuten myös sosialistipoliitikot voivat epäonnistua yrittäessään säännöstellä luonnonvarat riittämään), luonnonvaran hinta nousee ja tulee entistä kannattavammaksi:
- Etsiä uusia esiintymiä, tekniikan salliessa vaikka avaruudesta
- Kehittää tekniikkaa, jonka avulla voidaan hyödyntää sellaisia esiintymiä, joita ei aiemmin voinut tai kannattanut hyödyntää
- Kierrättää jätettä, josta kyseistä luonnonvaraa saadaan
- Käyttää samaa luonnonvaraa tehokkaammin (esim. pienemmät puhelimet)
- Kehittää korvikkeita
"Ei raha tee onnelliseksi"
Jos mielestäsi raha ei tee sinua onnelliseksi, ei sinun tietenkään ole mikään pakko tavoitella sitä.
Jos mielestäsi raha ei tee muitakaan onnellisiksi, saat kyllä epäilemättä neuvoa heitä olemaan tavoittelematta sitä ja kertoa, mikä mielestäsi tekee heidät onnellisiksi. Sen sijaan libertaristeista sinulla ei ole oikeutta pakottaa muita maksamaan veroja, olemaan ostamatta tiettyjä turhiksi tai haitallisiksi katsomiasi hyödykkeitä tai vastaavaa sillä perusteella, että mielestäsi se ei hyödytä heitä. Eihän heilläkään ole oikeutta pakottaa sinua tiettyihin kulutustottumuksiin.
Kyllä tekee
Jos annan nälkärajalla kituuttavalle kehitysmaan lapselle rahaa ruoan ostoon, kukaan tuskin kehtaa väittää, ettei se raha tekisi häntä onnellisemmaksi.
Kansalaisten onnellisuus lisääntyy valtion BKT:n kasvun myötä rajatta, joskin logaritmisesti, hidastuvasti, totesivat vuonna 2008 Pennsylvanian yliopiston taloustietelijät Justin Wolfers ja Betsey Stevenson tutkimuksessaan. Vaurauden kaksinkertaistuminen olisi siis yhtä hyvä asia tulotasosta riippumatta.[6][7][8]
Viitteet
- ↑ Martin Wolf, Why Globalization works, s. 43-45
- ↑ Economic Freedom Needed To Alleviate Poverty Around The World, taloustieteen professori Robert Lawson, 3.7.2002.
- ↑ Helsingin Sanomat 10.10.2008: HS-raati hylkäsi nykykapitalismin.
- ↑ Is capitalism too productive?, Foreign Affairs, Sept./Oct. 1997, Paul Krugman
- ↑ Kuka on huolissaan hyvätuloisista?, Kokoomuksen verkkolehti
- ↑ Maybe Money Does Buy Happiness After All - New York Times
- ↑ Economic Growth and Subjective Well-Being: Reassessing the Easterlin Paradox
- ↑ http://www.boston.com/bostonglobe/ideas/articles/2008/11/23/a_talk_with_betsey_stevenson_and_justin_wolfers/?page=full
