Asuntojen hintasääntely

Asuntojen hintasääntely tuottaa samanlaisia ongelmia kuin hintasääntely yleensäkin. Hinta yleensä määrätään markkinahintaa alhaisemmaksi. Seurauksia ovat

• pula; tuotanto ja tarjonta (myyntihalut) vähenevät
• pimeät markkinat, pimeät lisähinnat
• asuntojen saaminen vain suhteilla
• asuntojen saamisen vaatima jonotus
• poliitikot jakelevat etuja toisilleen ja lähipiireilleen
• poliitikot ottavat tarvittavia tukirahoja osin omiin taskuihinsa palkkioina
• tämä normaalia alempi hintataso leikkaa pois paljon tuloja, mikä hyöty kohdentuu asunnon saaneille. Yhtä kallis mutta käteisenä maksettava tuki olisi helpompi kohdentaa tasapuolisemmin ja oikeudenmukaisemmin eniten tarvitseville.
• Seuraavista syistä asunnot kohdentuvat tehottomasti, mikä pahentaa asuntopulaa entisestään:
  • alihintaisia asuntoja kannattaa ottaa aina, kun saa, vaikka ne eivät vastaisi omia tarpeita
  • asunnoista ei kannata luopua edes silloin, kun omat tarpeet ovat aivan toisenlaisia perhe- tai työtilanteen muutosten tms. vuoksi.

Miten asuntojen hintoja voidaan laskea?

Toimivia tapoja laskea asuntojen markkinahintaa:

• Kaavoitus: sallitaan ihmisten rakentaa tonteilleen enemmän, tiheämmin ja korkeampia asuntoja. Näin voidaan periaatteessa pudottaa uusien asuntojen hinnat yhtä alhaisiksi kuin maan syrjäisimmissä kolkissa, rakentamiskustannusten tasalle, n. 2000 - 3000 euroon per neliömetri. Vanhoja asuntoja saisi tällöin vielä paljon halvemmalla.
• Rakentamismääräykset: kevennetään esteettömyysmääräyksiä, pommisuojavaatimuksia ja pakollisten parkkipaikkojen vaatimuksia, jotka lisäävät asuntohintoja jopa 1000 euroalla/kerrosneliömetri (ks. asuminen).
• Työmarkkinoiden vapaus: poistetaan työehtosopimusten yleissitovuus ja sallitaan ihmisten rakentaa taloja heidän sopivaksi katsomallaan palkalla. Lisäksi voidaan sallia ulkomaisen työvoiman käyttö. Tällöin rakentaminen halpenee.
• Verotus: kevennetään työn verotusta, jolloin rakentaminen halpenee.

Sääntelykeinoja

Määräämällä asunnolle (markkinahintaa alhaisempi) maksimihinta saadaan teoriassa asunto halvaksi. Tällöin syntyvät ylempänä mainitut ongelmat. Harva viitsii myydä, huoltaa, parantaa tai edes kunnossapitää asuntoa, josta ei saa markkinahintaa. Lisäksi uusia asuntoja ei viitsitä rakentaa - elleivät veronmaksajat maksa tukia, jotka käytännössä tulevat kalliimmiksi kuin asukkaisen hintasääntelystä saama hyöty, koska oheishaittana asunnot kohdentuvat tehottomammin jne.

Suomen asuntosääntely

Suomessa mm. Hitas, ARA (Arava) ja monet muut julkisesti rahoitetut tahot tuottavat alihintaisia tai alivuokraisia asuntoja, usein muutenkin säänneltyinä. Lisäksi rakentamista ja rakennusoikeutta säädellään monin tavoin, ks. asuminen.

Hitas-asunnot markkinavuokralle

Professori Niku Määttäsen mukaan mahdollisimman monen hitas-asunnon tulisi päätyä niitä edelleen vuokraaville, koska hitas asunnosta ei kannata muuttaa pois asumistarpeiden muuttuessa esimerkiksi työpaikan vuoksi, mutta markkinavuokraa hitas-asunnosta maksavalla asukkaalla ei ole tällaista muuton estettä. Lisäksi vuokra tuottaa verotuloja.

Miksi halvempia?

Ara-asuntojen halvemmuus (esimerkissä 5642 euroa neliöltä, yli 800 euroa vertailuasuntoja vähemmän) johtuu siitä, että Espoossa ja Helsingissä tontti annetaan puoleen hintaan (satoja euroja neliöltä), varustelutaso on huonompi (usein ei saunoja, halvemmat parvekkeet ja lattiat) ja pysäköintipaikkoja vaaditaan vähemmän. Asuntosäätiön asiantuntijan mukaan sama pitäisi sallia vapaarahotteisillekin asunnoille.

Ruotsin asuntosääntely

Ruotsissa ei ollut tarjolla kerrostaloissa omistusasuntoja ennen vuotta 2009 (nyt vuotta myöhemmin niitä on 48 asuntoa, ei edes 48 taloa), vain asumisoikeuksia vuokra-asuntoihin tai omistustyyppisiä hallintaoikeuksia, joista taloyhtiö sai määrätä, kelle asunnon saa myydä, ja vuokraamiseen pitää saada kaikkien talon muiden asukkaiden lupa. Tukholman vuokra-asuntoihin on 307 viikon jono (ei enää 50 vuoden). Asuntojen ja vuokra-asuntojen vaihtaminen "on taidetta". Alivuokrapaikkojen markkinoilla on aivan eri säännyt kuin varsinaisilla vuokrapaikoilla. Pimeillä vuokrilla paikataan sääntelyn ongelmia. Yleishyödyllisen vuokra-asuntoyhtiön hallituksessa istuva tukholmalaispoliitikko osti äskettäin itselleen vuokra-asunnon 52 000 eurolla ja laittoi sen kuukautta myöhemmin myyntiin 1,4 miljoonalla eurolla.

Arvostelua

Professori Ari Hyytisen mukaan hitas-asuntohintasääntelyjärjestelmä suosii niitä, joilla on aikaa tai vaikeuksia jonottaa ulkona, ja on siten epäoikeudenmukainen lapsiperheitä, yksinhuoltajia, pitkäaikaissairaita ja vanhuksia kohtaan. Lisäksi hänestä on selvää, että keinotekoisen halpa hinta luo ylikysyntää ongelmineen.

Professori Niko Määttäsen mukaan Hitas-järjestelmässä ei ole järkeä mm. seuraavista syistä.

Asunnot kohdentuvat tehottomasti

Jonotusta suurempi ongelma on se, että järjestelmän vuoksi erilaiset asunnot kohdentuvat huonosti erilaisille ihmisille. Normaalia alhaisemman hinnan vuoksi asunnot päätyvät niille, jotka ne sattuvat saamaan, eivätkä niille, joille juuri ne asunnot parhaiten sopisivat. Lisäksi ihmisten ei kannata muuttaa pois noin halvasta asunnosta silloinkaan, kun asumistarpeet muuttuvat.

Muiden asuntojen hinnat nousevat

Asuntojen tehoton kohdentuminen todennäköisesti pahentaa asuntopulaa ja siten nostaa normaalien asuntojen hintoja entisestään.

Järjestelmä on kallis

Kaupunki menettää rahaa vuokratessaan tai myydessään tontteja markkinahintaa halvemmalla. Tämä tuki kohdentuu yksittäisille, usein keskiluokkaisille ihmisille sen sijaan että se kohdentuisi kaupunkilaisille tasapuolisemmin, mitä Määttänen pitää epäoikeudenmukaisena.

Määttäsen mukaan mahdollista vaikutusta segregaatioon heikentää se, että hyvällä paikalla olevia Hitas-asuntoja todennäköisesti vuokrataan eteenpäin hyvätuloisille.

Katso myös

• Hintasääntely
• Vuokrasääntely
• Kohtuuhintainen asuminen
• Asuminen
• http://en.wikipedia.org/wiki/Affordable_housing