Orjuus

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Orja)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Orjuus on esihistoriasta asti lähes kaikkialla vallinnut ilmiö, joka yleistyi maatalouden myötä. Afrikkalaisetkin orjuuttivat toisiaan ja myöhemmin myivät toisiaan arabeille, lopulta eurooppalaisillekin. Eurooppalaiset eivät itse metsästäneet orjia, ja orjuuden lakkauttaminen maailmasta tapahtui eurooppalaisten toimesta liberaalin valistusajattelun levitessä.

Arabien orjamarkkinoille rahdattiin arviolta 18 miljoonaa afrikkalaista vuosina 650 - 1905 ja Amerikkoihin 7 - 10 miljoonaa.[1] Yhdysvaltoihin tuotiin 0,4 - 0,6 miljoonaa orjaa, useimmat ennen itsenäistymistä. Merirosvot myivät 1,25 miljoonaa eurooppalaista orjiksi Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään. Eniten afrikkalaisia orjuuttivat kuitenkin toiset afrikkalaiset, useissa valtakunnissa puolet väestöstä. Vastaavasti muillakin mantereilla orjuutettiin aiemmin omia.

Nykyään Afrikassa enää 9,2 miljoonaa ihmistä elää orjuudessa.[2] Kolonialismi laajalti lopetti orjuuden.[3]

Laivamatkalla Amerikkaan kuoli arviolta 14 % orjista, arabien orjista matkoilla kuoli arviolta 70 - 90 %.

Britannian liberaalit, kveekarit ja valistusajattelijat synnyttivät orjuuden vastaisen liikkeen. Vuonna 1772 maan orjuuden kieltävä laki vahvistettiin oikeustapauksessa, ja myöhemmin Britannian laivasto alkoi pidättää orjalaivoja merirosvoina ja vapautti 150 000 orjaa Afrikkaan. Yhdysvaltain (1775-83) ja Ranskan (1789-99) vallankumousten johtavat liberaalit vastustivat orjuutta, ja Britannian johdolla saatiin vähitellen muutkin maat painostettua luopumaan orjuudesta Aasiaa ja Afrikkaa myöten. Saudi-Arabia lakkautti orjuuden vasta 1962 ja Mauritania 1980.

Vaikka Euroopan ja Yhdysvaltojen osuus orjuuden historiassa on erittäin tuomittava, Afrikan ja muiden maanosien osuudet ovat vielä paljon pahempia. Se, että orjuus on lähes kaikkialla kiellettyä, on eurooppalaisen liberalismin ansiota. Laittomia orjia on yhä määrällisesti paljon mutta suhteellisesti historiallisen vähän, ihmisen riski joutua orjuutetuksi on historiallisen pieni.

Liberaalien rooli

Vaikka liberaalit valistusfilosofit saivat aikaan orjuuden lakkauttamisen, kaikki liberaalit eivät aluksi vastustaneet orjuutta, koska 1700-luvulla eurooppalaiset yleensä pitivät afrikkalaisia apinoiden tavoin alempina olentoina.

Kveekarit ja muut uskonnolliset vähemmistöt olivat usein melko liberaaleja mutta saattoivat valtaan päästessään muuttua epäliberaaleiksi, kuten kristinuskokin Roomassa 300-luvulla alkoi vainota muita uskontoja. Tämä selittää kveekarien esimerkillistä orjuudenvastaista roolia Amerikassa ja Englannissa.

Orjuuden lakkauttaminen

Orjuudenvastaisen liikkeen synty tapahtui valistusaikana. Siinä johtavassa roolissa olivat liberaalit mukaan lukien kveekarit. Britanniasta liike levisi Ranskaan ja muualle.

Myös mm. Ranskan vallankumouksen keskeiset liberaalit Condorcet, Lafayette ja Thomas Jefferson olivat jyrkkiä orjuuden vastustajia, ja Jeffersonin kirjoittama Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus (1776) sekä Lafayetten ja Jeffersonin Ranskan ihmisoikeuksien julistus julistivat kaikki ihmiset ("men", "hommes") vapaiksi ja tasa-arvoisiksi. Jeffersonin alkuperäisversiossa lisäksi erikseen tuomittiin orjuus, mutta kongressi poisti tämän kohdan.

Eräät yhdysvaltalaisosavaltiot lakkauttivat orjuuden vuodesta 1777 (Vermont) alkaen mutta ensimmäinen orjuuden lakkauttanut kokonainen valtio oli Amerikan vallankumouksen innoittama Haiti, jonka onnistuneen orjakapinan puolustautumista Napoleonia vastaan Jefferson tuki anteliaasti. Orjien tuominen Yhdysvaltoihin kiellettiin 1.1.1808 mutta viimeiset orjat vapautettiin vasta vuonna 1865.[4]

Britannia poisti orjuuden maailmasta

Vaikka Ranskan vallankumouksen monet johtavat liberaalit vastustivat orjuutta, se lakkautettiin vasta Robespierren kaudella 1794 ja Napoleon palautti sen. Britannian taloudellinen vaikutusvalta kuitenkin sai myöhemmin monet muut maat Ranskaa myöten kieltämään orjuuden.[5]

Tuomari lordi Mansfieldin tuomio vuonna 1772 tulkittiin siten, että orjuus on Englannissa laitonta ja muidenkaan orjakauppasopimukset eivät päde Englannissa.[6] Vuonna 1807 orjakauppa kiellettiin lailla muuallakin Brittiläisessä imperiumissa ja vuonna 1833 muukin orjuus.

Britannian laivasto pidätti 1808-1860 arviolta 1600 orjalaivaa ja vapautti niistä 150 000 afrikkalaista.[7] Orjalaivoja kohdeltiin merirosvolaivoina. Britannia myös toimi orjuuttavia afrikkalaisia vastaan, esimerkiksi kukisti Lagosin kuninkaan vuonna 1851. Monia afrikkalaisjohtajia taivuteltiin allekirjoittamaan orjuudenvastaisia sopimuksia.[8]

Kaakkois-Aasiasta orjuus lakkautettiin 1868–1926. Eurooppalaiset painostivat itsenäisetkin valtiot lakkauttamaan orjuuden. Afrikasta Britannia ja Ranska lakkauttivat orjuuden omilta alueiltaan ja osittain laajemminkin, mutta kattavasti orjuus lakkautui vasta orjakapinoiden myötä, ja Mauritania kielsi orjuuden vasta vuonna 1980[5].

Historia

Maatalous lisäsi orjuutta

Orjuus tuli yleisemmäksi maatalouden ja sivilisaation syntyessä noin 9000 eaa. Lähes kaikissa muinaisissa sivilisaatioissa tiedetään olleen orjuutta, mukaan lukien muinainen Egypti, Kiina, Intia ja sumerit. Amerikassa orjuutta on ollut ainakin azteekeista asti.[9]

Afrikkalaisten orjat

Afrikkalaiset orjuuttivat toisiaan ja myivät myöhemmin orjia myös arabeille ja lopulta eurooppalaisillekin.

Miljoonia afrikkalaisia vietiin orjiksi islamilaisiin maihin. Myös eurooppalaisten viemät orjat olivat afrikkalaisten hallitsijoiden orjiksi kaappaamia ja eurooppalaisille myymiä. Eurooppalaiset eivät kyenneet kaappaamaan orjia. [10]

Monissa Afrikan valtakunnissa orjia oli puolet tai kolmannes väestöstä.[11] Vielä 1930-luvulla Etiopiassa oli arviolta 2 miljoonaa orjaa.[12]

Afrikasta Eurooppaan

Vuonna 1441 Portugal alkoi tuoda orjia Afrikasta. [13]

Afrikasta Amerikkaan

Arviolta 11,6 miljoonaa afrikkalaista vietiin Amerikkaan orjiksi: 38,5 % Brasiliaan, 17,5 % Espanjan Amerikkaan, 15,9 % Ranskan, Tanskan ja Hollannin Amerikkaan sekä 28,1 % Britannian Amerikkaan mukaan lukien Britannian Pohjois-Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin yhteensä 6,45 % (0,7 miljoonaa). Tuhansia orjia vapautettiin Amerikan vallankumouksessa 1775-1783 vastineeksi heidän osallistumisestaan taisteluihin. Orjuus lakkautettiin Amerikasta 1804 (Haiti) - 1888 (Brasilia). Yhdysvalloissa orjuus lakkautettiin 1777 (Vermont) - 1865 (sisällissodan päättyminen). [14]

Yhdysvaltoihin tuotiin 400 - 600 000 orjaa, useimmat ennen maan itsenäistymistä. Yhdysvallat kielsi orjien tuonnin vuonna 1807.

Toimittajan Tuomas Enbusken mukaan Robert C. Davis kertoo afrikkalaisten orjuuttaneen eurooppalaisia enemmän kuin Afrikasta vietiin orjia Yhdysvaltoihin. [15]

Noin 14 % orjista kuoli merimatkalla Afrikasta Amerikkaan 1500 - 1760. Afrikkalaisten heimojen kaapatessa orjia toisiltaan kuoli arviolta yhtä moni kuin jäi orjaksi. [16]

Vaikka monet vapausliikkeiden johtajat toistivat valistusfilosofien ajatuksia universaalista vapaudesta, nämä ajatukset kirjattiin harvoin lakeihin. [14]

Arabien orjakauppa

900-luvulla Zanjin kapinan jälkeen arabit alkoivat suosia eurooppalaisia orjia ohi afrikkalaisten. Monissa Afrikan islamilaisissa valtioissa kolmannes väestöstä oli orjia. 800- ja 900-luvuilla saattoi yli puolet ala-Irakin väestöstä olla mustia zanji-orjia.[17]

Arabien afrikkalaisorjista arviolta 70 - 90 % kuoli matkalla orjamarkkinoille.[18]

Arabien lasketaan ryöstäneen orjiksi 10-20 miljoonaa afrikkalaista vuosina 650-1908, mutta ihmisryöstöissä tai matkalla markkinoille kuolleet mukaan lukien arabien orjakaupan uhreja oli monen historioitsijan mielestä melkein sata miljoonaa.[19]

Eurooppalaiset orjat

Eurooppalaisia oli aina orjuutettu myös Eurooppaan. Pohjois-Afrikkaan kaapattiin eurooppalaisia orjia jo keskiajalla. Länsi-Euroopassa orjuus väheni myöhäiskeskiajalla.[20] Englannissa orjakauppa kiellettiin 1102.[21] Pohjoismaissa orjuus lakkautettiin 1300-luvulla - vuonna 1335 Ruotsin kuningas sääti orjuudesta tiettävästi viimeisen kerran.[22]

Pietari Suuri vapautti orjat 1723 ja Aleksanteri II maaorjat 1863.

Euroopasta Afrikkaan ja Lähi-Itään

Berberimerirosvot kaappasivat Pohjois-Afrikkaan ja Ottomaanien valtakuntaan 1 - 1,25 miljoonaa eurooppalaista orjiksi 1500 - 1800-luvuilla.[23][24] Myös paljon itäeurooppalaisia kristittyjä myytiin Mustan meren seudun muslimeille orjiksi vuoteen 1783 asti.[25]

Vielä 1960-luvulla Saudi-Arabiassa oli arviolta 300 000 orjaa.[26] Jemen ja Saudi-Arabia lakkauttivat orjuuden vuonna 1962.[27]

Arviolta 11 - 18 miljoonaa afrikkalaista orjaa vietiin arabeille vuosina 650 - 1900.[28][29][30]

Intia

Vuonna 1841 Intiassa oli arviolta 8 - 9 miljoonaa orjaa. Hindujen piti rituaalisyistä tietää orjiensa tausta. [1]

USA

USA:an tuotiin vain muutama prosentti Amerikkoihin tuoduista orjista, ja nämäkin pääosin ennen USA:n itsenäistymistä. Jeffersonin ja Franklinin kirjoittama USA:n itsenäistymisjulistus tuomitsi orjuuden lähes pääsanomanaan, mutta kongressi vesitti sen ennen hyväksymistä. USA:ssa osavaltio toisensa jälkeen lakkautti orjuuden ja liittovaltiokin rajoitti orjakauppaa laeilla kunnes kielsi vuonna 1808 orjien tuonnin täysin. Lopullisesti orjuus päättyi sisällissodan myötä 1865. Määrällisesti ongelma oli silti valtava, vaikka suhteellisesti se olikin häviävän pieni suhteessa orjuuden kokonaislaajuuteen.

Etymologia

Sana "orja" tulee sanasta "arya" - ilmeisesti suomalais-ugrilaisilla oli arjalaisia orjina.[31] Englannin sana "slave" tulee latinan sanasta "slavus", joka syntyi tarkoittamaan orjia 800-luvulla jaa., koska suuri osa orjista oli slaaveja. Sitä ennen sanaa "servus" (engl. serf) oli käytetty orjista, mutta karolingien aikana maanviljelijöistä tuli vähitellen paikkaan sidottuja maaorjia ja sana "servus" varattiin heille.[32]

Uskonnot ja orjuus

Useissa uskonnoissa on hyväksytty orjuus. Esimerkiksi Mooseksen 2. kirjan mukaan Jumala hyväksyi orjien lyömisen niin, että nämä kuolevat vasta seuraavana päivänä.[33] Paavali ja Pietari käskivat orjia tottelemaan herrojaan, Paavalin mukaan kuin Kristusta.[34]

Papit, kirkot ja luostarit omistivat orjia. Pakanoita, kerettiläisiä ja toisten uskontojen edustajia sai pitää orjana koko keskiajan. Vuonna 922 katolinen kirkko kielsi viemästä kristittyjä orjia ei-kristillisiin maihin ja vähitellen kristillisten orjien pito tuli muutenkin ongelmaiseksi. [35]

Maaorjuus ja orjuuden lakkauttaminen

Maaorjien piti viljellä maapalstaa ja maksaa veroa, mutta heitä ei saanut kaupata kuten varsinaisia orjia. Kuninkaiden vallan kasvu johti siihen, että kuninkaat vapauttivat orjat maaorjiksi saadakseen verotuloja. Näin he olivat lakien eivätkä linnanherran oikkujen alaisina. 1300-luvun mustan surman aiheuttama työvoimapula vapautti Länsi-Euroopan talonpoikia maaorjuudestakin. [35]

Norjassa orjuus kiellettiin vuonna 1274, Ruotsissa 1343. Idässä ja pohjoisessa ei ollut vahvaa kuninkuutta, vaan ihmisiä yhä kaapattiin ja myytiin orjiksi. [35]

Suomalaisten orjuus

Venäläiset ryöstivät suomalaisia orjiksi itselleen ja kaupattavaksi läpi keskiajan, vielä 1700-luvun isovihankin aikana arviolta 20 000 – 30 000. Heitä käytettiin peltotöissä ja palvelijoina ja myytiin muslimeille. Lapsista ja vaaleista naisista saattoi saada hyvän hinnan, poikia kastroitiin eunukeiksi. Venäjällä orjuus kiellettiin vuonna 1725 ja maaorjuus vuonna 1863.[35]

Isonvihan (1713-1721) aikana venäläiset veivät suomalaisia väkisin Venäjälle muun muassa maaorjiksi, seksiorjiksi ja rakennustöihin. Osalta oli ensin omaiset tapettu tai kidutettu heidän nähtensä.[36] Pietarin rakennustöihin vietiin uudempien lähteiden mukaan jopa yli 20 000 henkeä.[37][38] Orjatyöhön viedyistä pääsi palaamaan noin 2 000 henkeä, useimmat vuosien, jotkut vuosikymmenten kuluttua.[39]

Muslimiyhteiskunnassa eunukkeja käytettiin virkamiehinä, neuvonantajinä, opetukseen ja haaremin vartijoina, muita orjia palvelijoina, rakennustöissä, sotilaina, puolisoina ja rakastajattarina. [35]

Raakuuksia

Isossavihassa äitejä ja isejä kidutettiin pikkulasten nähden ja päinvastoin. Heitä roikotettiin kivuliaasti ranteista kädet selän takana, palellutettiin hangessa, kärvennettiin tulella tai paistettiin uunissa. Esko Juhonpoika Eskonsipon palatessa 1716 Oulunsaloon enää muutama tuttava oli hengissä ja "heidätkin oli kidutettu heikkokuntoisiksi." Pikkulasten ruumiita oli ympäriinsä. Hänen löytämänsä kidutetut kituivat suunnattomissa tuskissa vielä päiviä kidutuksen jälkeen ja kuolivat lopulta vammoihinsa. Professori Kustaa H. J. Vilkunan mukaan kidutuskuvauksia on paljon ja ne ovat hyvin autenttisia. Naisia raiskattiin tai otettiin pitkäaikaisiksi seksiorjiksi.[36]

Pääsyy kidutuksiin oli tietojen saaminen suomalaisten rahakätköistä. Kätkön paljastamisen jälkeen yleensä uhri surmattiin. Pietari Suuri oli myös kahdesti käskenyt tuhota Pohjois-Pohjanmaan peninkulmien leveydeltä joutomaaksi, joka ei mahdollistaisi Ruotsin armeijan elämisen edellytyksiä, siis kansanmurhan. Pahimpia Pohjanmaan murhavuosia olivat 1714-1716, useimmilla muilla alueilla aiemmin. Porvoossa venäläiset panivat kaupunkilaisten ruumiita näytille jo 1708, osalta oli poltettu sukuelimet. Tyypillisesti poltettiin kaikki talot paitsi sotilaiden majapaikka. Kirkonkylältä saatettiin surmata kaikki.[36]

Raahen torilla teurastettiin talonpoikia. Matti Puusti virui haavoitettuna kolme päivää nähtävillä ennen kuin kuoli. Marjatta-vaimoa ruoskittiin ja piiskattiin, 1716 häntä kidutettiin vielä pahemmin. Riisuttiin, ruoskittiin lyijykärkisellä solmupiiskalla, seisotettiin lumihangessa alastomana, poltettiin selkää vastalla, sokaistiin silmät palavalla talilla. Poika vietiin vankina Venäjälle.[36]

Suomi

Dosentti Aarne Mattilan mukaan suomalaiset eivät olleet kolonialisteja eivätkä rasisteja, eikä Ruotsin suomalaisilla maakunnilla ollut minkäänlaista roolia Ruotsin vaatimattomissa siirtokuntahankkeissa. Tervantuottajana Suomi oli pikemminkin kolonialismin kohde kuin hyötyjä.[40]

Kallonmittauksia tehtiin myös suomalaisille ja Ruotsissa lienee yhä suomalaisten kallokokoelma. Suomalaiset olivat muutenkin rodullisen vähättelyn kohde ja kieltäkin syrjittiin. Suomalaiset ovat syrjineet saamelaisia, mutta ylipäänsä syrjivien käytäntöjen mittaluokka on Suomessa pieni ja vailla raskasta historiallista taakkaa.[40]

Olemmeko anteeksipyynnön velkaa?

Anteeksi pyydettävää orjuudesta on varmaan kaikkien esi-isillä mutta harvemmalla nykyihmisellä. Esimerkiksi Britannialle orjuuden tuotto oli suhteellisen pientä, ja nykyafrikkalaisten elintaso ja terveys ovat paljon parempia kuin ennen "länsimaisen sivistyksen tuomista". Tämä ei poista esi-isiltämme ja afrikkalaisten esi-isiltä ankaraa velvollisuutta anteeksipyyntöön muttei tuota meille sellaista - vastaamme vain omista teoistamme.

Orjat saattoivat rikastuttaa etenkin joitain orjien suuromistajia mutta yleensä köyhdyttivät yhteiskuntia, jotka orjia ottivat, koska orjatalous haittaa kehitystä.

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Slavery, Encyclopædia Britannica's Guide to Black History (accessed 2011-11-19)
  2. ↑ Africa Global Slavery Index. 2018.
  3. ↑ Bruce Gilley: The case for colonialism Third World Quarterly. 8.9.2017.
  4. ↑ Foner, Eric. "Forgotten step towards freedom," New York Times. December 30, 2007.
  5. ↑ 5,0 5,1 McNeill J.R. & McNeill William (2005). Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino. 
  6. ↑ S.M.Wise, Though the Heavens May Fall, Pimlico (2005)
  7. ↑ Sailing against slavery. By Jo Loosemore BBC
  8. ↑ The 1841 Niger expedition
  9. ↑ THE AZTEC LEGAL SYSTEM, Dale Frank Andrade, School of Law, Santa Clara University, 2004
  10. ↑ "Varhainen kolonialismi". Corpus I: Ihminen, ympäristö ja kulttuuri, Tammi, 2007. Sivu 121.
  11. ↑ Welcome to Encyclopædia Britannica's Guide to Black History. Britannica.com. Luettu 2010-08-29.
  12. ↑ "Freedom is a good thing but it means a dearth of slaves": Twentieth Century Solutions to the Abolition of Slavery (PDF). Luettu 2010-08-29.
  13. ↑ de Oliveira Marques, António Henrique R. (1972). History of Portugal. Columbia University Press, ISBN 0-231-03159-9, p. 158-160, 362–370.
  14. ↑ 14,0 14,1 Encyclopedia of the African diaspora: origins, experiences and culture, Volume 1. 
  15. ↑ Rasismi on uusi musta, Tuomas Enbuske 18.11.2011
  16. ↑ Rubinstein, W. D. (2004). Genocide: a history. Pearson Education, 75–76. ISBN 0582506018. 
  17. ↑ Slavery. Encyclopædia Britannica's Guide to Black History.
  18. ↑ Willem Adriaan Veenhoven (1977). "Case studies on human rights and fundamental freedoms: a world survey". Martinus Nijhoff Publishers. p.440. ISBN 9024719569
  19. ↑ Natasja Broström: Orjakauppa kukoisti Afrikassa Historia-lehti. 12.5.2011.
  20. ↑ Slavery in the Middle Ages. Historymedren.about.com
  21. ↑ The Saxon Slave-Market. First published in Bristol Magazine July 2006.
  22. ↑ Träldom. Nordisk familjebok / Uggleupplagan. 30. Tromsdalstind – Urakami /159–160, 1920. (In Swedish)
  23. ↑ "Christian Slaves, Muslim Masters: White Slavery in the Mediterranean, the Barbary Coast and Italy, 1500–1800". Robert Davis (2004) ISBN 1-4039-4551-9
  24. ↑ Rees Davies, British Slaves on the Barbary Coast, BBC, July 1, 2003
  25. ↑ "The Crimean Tatars and their Russian-Captive Slaves" (PDF). Eizo Matsuki, Mediterranean Studies Group at Hitotsubashi University.
  26. ↑ "Case studies on human rights and fundamental freedoms: a world survey". Willem Adriaan Veenhoven, Winifred Crum Ewing, Stichting Plurale Samenlevingen (1976). p.452. ISBN 90-247-1779-5
  27. ↑ Religion & Ethics - Islam and slavery: Abolition. BBC. Luettu 2010-05-01.
  28. ↑ "Historical survey > Slave-owning societies". Encyclopædia Britannica.
  29. ↑ Focus on the slave trade, BBC News, September 3, 2001
  30. ↑ The Unknown Slavery: In the Muslim world, that is — and it's not over, John J. Miller, National Review, May 20, 2002
  31. ↑ Sinunkin juuresi ovat Iranissa, Jaakko Hämeen-Anttila, Tiede.fi 17.08.2006
  32. ↑ History of Europe, Encyclopædia Britannica, luettu 19.11.2011
  33. ↑ 2. Moos. 21:21: "Mutta jos se elää päivän tai kaksi, niin älköön lyöjää rangaistako, sillä se on hänen omaa rahaansa."
  34. ↑ Esimerkiksi Tit. 2:9: "Kehota orjia alistumaan kaikessa isäntiensä tahtoon ja toimimaan näiden mielen mukaan", 1 Tim. 6:1, Efes. 6:5,8: "Orjat, totelkaa maallisia isäntiänne. Pelätkää ja kunnioittakaa heitä ja palvelkaa heitä vilpittömin sydämin, niin kuin Kristusta.", 1 Piet. 2:18: "Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin."
  35. ↑ 35,0 35,1 35,2 35,3 35,4 Kallis orja, Mika Remes, Tiede, lokakuu 2014, sivut 52-57.
  36. ↑ 36,0 36,1 36,2 36,3 Täystuhon jäljillä (8/2021, sivut 28-37) Helsingin Sanomat Kuukausiliite. 8.8.2021.
  37. ↑ Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-14253-0.
  38. ↑ Helsingin Sanomat Kuukausiliite 7/2009, s. 28–33
  39. ↑ Karonen, Petri: Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23739-6.
  40. ↑ 40,0 40,1 Suomi ei ollut kolonialistinen Helsingin Sanomat. 3.7.2020.

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Orjuus&oldid=13962”