Valistusaika
Valistusaika ja valistusaate eli valistus tarkoittavat järkeä (vaistojen sijaan), tiedettä (uskontojen), empiiristä tutkimusta (arveluiden ja uskomusten sijaan), tasa-arvoa (feodalismin ja pappisvallan sijaan) ja vapautta (valtiojohtoisuuden sijaan) esiin tuonutta aatetta ja ajattelijajoukkoa, joka lähinnä 1700-luvulla kehitti liberalismin ja nykymuotoisen demokratian, perustuslaillisuuden ja tasavallat ja jonka hengessä tehtiin mm. Amerikan ja Ranskan vallankumoukset ja luotiin pohja nykyaikaiselle tieteelle, liberaalille demokratialle ja kapitalismille.
Länsimaiden lisäksi myös Latinalaisessa Amerikassa tehtiin vallankumouksia Amerikan vallankumouksen ja valistuksen hengessä.
Ihmisoikeudet ja muu liberalismi olivat valistusfilosofien luomuksia, samoin demokratian kehittyminen ja yleistyminen.
Valistusfilosofeja
Mm. liberalismin isä John Locke ja puoliliberaali David Hume loivat pohjaa valistukselle ja lopullisesti valistuksen muotoilivat mm. Voltaire, Immanuel Kant, Anders Chydenius, Adam Smith, Thomas Jefferson, Jeremy Bentham ja jossain määrin Johann Wolfgang von Goethe, kun taas Jean-Jacques Rousseauta monet pitävät pikemminkin vastavalistuksen käynnistäjänä, vaikka hänetkin toisinaan lasketaan valistusajattelijoihin.
Valistusaika
Englannin Mainio vallankumous 1688-1689 ja John Locken Kaksi tutkielmaan hallitusvallasta (1689) nähdään usein valistusajan ja liberalismin lähtölaukauksina. Toisaalta etenkin Englannissa ja Hollannissa oli jonkinasteista liberalismia jo aiemmin, samoin järjen roolia korostaneita filosofeja.
1700-luku oli valistuksen kulta-aikaa, ja Amerikan itsenäisyysjulistus (1776) ja siitä kehitetty Ranskan ihmisen oikeuksien julistus sekä Adam Smithin Kansojen varallisuus nähdään usein sen huipentumina, samoin paroni Montesquieun vallan kolmijako-oppi.
Mainio vallankumous oli osittain tuontitavaraa Hollannista, jonka liberaali vallankumous Espanjaa vastaan oli 80-vuotinen sota 1568-1648. Englannista vallankumous liberalismeineen vietiin Yhdysvaltoihin ja sieltä mm. Ranskaan, jonka suuren vallankumouksen (1789-1799) Thomas Jefferson, Benjamin Franklin ja Amerikan itsenäisyystaistelun ranskalainen kenraali Lafayette toivat Ranskaan ihmisoikeusjulistuksineen.
Orjuus
Tasa-arvo, liberalismi ja tieteellisyys olivat valistusaatteen keskeisiä opinkappaleita. Mystiikka ja Raamatun auktoriteetti hylättiin ja ihmisten haluttiin ajattelevan järjellään. Moni valistusfilosofi Voltairesta Thomas Jeffersoniin argumentoi mustien puolesta ja tuomitsi orjakaupan. Vähitellen tasa-arvokäsitys levisi vastaansanomattomaksi ja johti systemaattiseen orjuuden ja rasismin tuomitsemiseen seuraavalla vuosisadalla.
Valistusaika vääjäämättömästi käänsi ihmiskunnan älymystön tasa-arvon ja järkiperäisyyden taakse. Kaikkien tuli olla tasa-arvoisia lakien edessä syntyperään tai muuhun katsomatta. Sen jälkeen oli enää ajan kysymys, milloin kaikki todella tarkoittaisi kaikkia, ei vain joidenkin vaan lähes kaikkien silmissä. Jo 1700-luvulla moni valistusajattelija ulotti tasa-arvon naisiin ja mustiin. Itse asiassa juuri valistusfilosofit, kuten Condorcet, loivat feminismin.
Thomas Jefferson
Thomas Jefferson oli kiihkeä orjuuden vastustaja koko elämänsä ajan. Jo Amerikan itsenäisyysjulistuksessa hän kirjoitti itsenäistymisoikeuden perustuvan ensisijaisesti siihen, että hyväksymällä afrikkalaisten orjuuttamisen ja raahaamisen Amerikkaan Englannin kuningas on menettänyt oikeutensa hallita Amerikkaa.
Voltaire
Voltaire ei uskonut Raamatun tarinaan Aadamista ja Eevasta vaan kuului niihin, jotka uskoivat, että eri roduilla on eri alkuperät.[1][2]
Voltaire vastusti orjakauppaa ja sanoi, että vaikka mustat elävät nyt kuin älyttömät eläimet, he vain tarvitsevat aikaa ja tulevaisuudessa hekin viljelevät maata hyvin ja tuntevat tähtien radat.
"Our wise men have said that man was created in the image of God. Now here is a lovely image of the Divine Maker: a flat and black nose with little or hardly any intelligence. A time will doubtless come when these animals will know how to cultivate the land well, beautify their houses and gardens, and know the paths of the stars: one needs time for everything." (Voltaire)
Voltairen teoksessa Candide päähenkilö on kauhuissaan siitä, "mihin hintaan syömme sokeria Euroopassa", kun hän tapaa eteläamerikkalaisen orjan, joka on silvottu paon vuoksi. Toisaalla hän kirjoittaa ivallisesti "valkoisista ja kristityistä, jotka ostavat mustia halvalla myydäkseen heidät kalliisti Amerikassa". Silti hänen on väitetty tukeneen orjakauppaa eräässä kirjeessä,[3][4][5] mutta kirjettä on pidetty väärennöksenä, koska "sen olemassaololle ei ole löytynyt ainuttakaan tyydyttävää lähdettä".[6]
Teoksessaan Filosofinen sanakirja Voltaire ylistää Montesquieun arvostelua orjakauppaa vastaan:
Montesquieu was almost always in error with the learned, because he was not learned, but he was almost always right against the fanatics and the promoters of slavery.[7]
Viitteet
- ↑ Sala-Molins, Louis (2006) Dark side of the light: slavery and the French Enlightenment. Univ Of Minnesota Press. Malline:ISBN. p. 102
- ↑ de Viguerie, Jean (July 1993). "Les 'Lumieres' et les peuples". Revue Historique 290 (1): 161–89.
- ↑ Davis, David Brion, The problem of slavery in Western culture (New York: Oxford University Press 1988) Malline:ISBN p. 392
- ↑ Stark, Rodney, For the Glory of God: How Monotheism Led to Reformations, Science, Witch-Hunts, and the End of Slavery (2003), p. 359
- ↑ Miller, Christopher L., The French Atlantic triangle: literature and culture of the slave trade (2008) pp. x, 7, 73, 77
- ↑ Catherine A. Reinhardt (2006). Claims to Memory: Beyond Slavery and Emancipation in the French Caribbean. Berghahn Books, 43. ISBN 9781845450793.
- ↑ Will Durant (1965). The Story of Civilization Volume 9:The Age of Voltaire. Simon&Schuster, 358.
