Maataloustuet

Liberalismiwiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Ainakin 4 miljardia euroa vuodessa

Maataloustuet ovat Suomessa 4 miljardia euroa vuodessa eli tuhansia euroja perhettä kohden[1]. Toisen laskelman mukaan ne ovat noin 5 miljardia euroa vuodessa. Kummassakin luvussa olivat mukana vain EU:n tullimuurein sääntelemä ylihinta sekä veronmaksajien valtion ja EU:n kautta maksamat suorat ja epäsuorat maataloustuet Suomeen. Päälle on siis laskettava tueksi mm. vesistöjen saastuttamisen maksuttomuus.

Virossa ruoka oli paljon halvempaa kuin Suomessa 1990- ja 2000-luvuilla, kun tulleja ja tukiaisia ei ollut, kunnes EU-jäsenyys pakotti sääntelyyn.lähde?

Esimerkkejä

"Ison viljatilan tulos on hyvän satovuoden jälkeen 36 000 euroa", mistä suoria tukia 106 000 euroa[2], epäsuoria tukia ehkä puolet lisää. "Liikevaihdosta maataloustukien eli tilatuen, ympäristötuen ja LFA-tuen osuus oli viime vuonna Taruman laskelmien mukaan noin 55 % eli 106 000 euroa"[2]. Päälle tulevat mm. protektionistinen hintatuki (tullit, tuontirajoitukset, vientituet ym.), lomituskustannukset (jotka muiden alojen yrittäjät ja työntekijät maksavat työpanoksellaan) jne. sekä puuttuvat ympäristöhaittaverot, lisäksi maataloudella on verotuksellisia etuoikeuksia muiden alojen kustannuksella.

EU:n tullimuurit "tappavat 6600 ihmistä päivässä"

Arvostetun Centre for the New Europen raportti "EU Trade Barriers Kill" (2003) laski, että EU:n tullimuurit tappavat 6600 ihmistä päivässä. Suuri osa tästä johtuu maataloustuista ja -tulleista. Jos Afrikka voisi lisätä osuuttaan kaupasta edes prosentin, se ansaitsisi 49 miljardia puntaa enemmän vuodessa ja 128 miljoonaa ihmistä vapautuisi köyhyydestä. Viisi prosenttia toisi jo 248 - 350 miljardia puntaa.[3]

Köyhimpien maiden suhteellinen etu on lähinnä maataloudessa ja tekstiilintuotannossa[3]. . Maataloustuotteiden tullit ovat keskimäärin 20 %, joissain tuotteissa jopa 250 %[3]. Lisäksi päälle tulee muita tuonnin esteitä, esimerkiksi ranskalaiset juustonvalmistajat ovat saaneet lobattua turhan pikkutarkkoja valmistustapamääräyksiä vain kamelinjuuston tuonnin estämiseksi[4].

Eläinten olosuhteet

Tehokkuussyistä Virossa laajenevat esimerkiksi suurtuotantotilat, ja niissä eläinten olot ovat Virossa parhaat. Lihantuotanto siirtyisi kuitenkin Suomesta lähinnä vieläkin etelämpään, jossa eläimet saavat kulkea enemmän vapaina.lähde?

Muutenkin yleensä halvinta tuotanto on siellä, missä se kuluttaa vähiten resursseja (vrt. Suomen energia- ja lannoitesyöppö tuotanto), joten keskimäärin (ei kaikessa) markkinatalous siirtäisi tuotantoa ympäristöystävällisempään suuntaan. Tietysti Suomeen jäisi lähinnä se osa tuotannosta, joka täällä on tehokasta ja kuluttajien suosimaa.

FAQ

Eikö suomalainen ruoka ole itseisarvo? Eikö suomalaisia maanviljelijöitä tule auttaa isänmaallisuuden takia?

  • Miksi muiden suomalaisten ja kehitysmaalaisten haittaaminen olisi isänmaallista?
  • Jatkossakin Suomessa tuotetaan kaikki se ruoka, joka on kuluttajien mielestä hintansa arvoista, vain se muu jää jatkossa tuottamatta.
  • Ihmiset ja ihmisten hyvinvointi sekä luonto ovat asioita, joilla on itseisarvo. Suomalaiset maanviljelijät eivät sentään ole nälkäkuoleman partaalla, toisin kuin kehitysmaiden asukkaat. Niinpä meidän pitäisi auttaa ennemmin kehitysmaiden köyhiä ihmisiä antamalla heille mahdollisuus myydä maataloustuotteitaan länsimaihin. Centre for the New Europen tutkimuksen mukaan EU:n tullimuurit tappavat 6600 ihmistä kehitysmaissa joka päivä. Siinä vaakakupissa eivät paljoa Suomen maanviljelijät paina.
  • On aika jännää, että keskiverto suomalainen lehmä tienaa enemmän kuin keskiverto afrikkalainen maanviljelijä. OECD-maiden maataloustukiaiset ovat suurempia kuin kaikkien Afrikan maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote. Maataloustuilla olisi varaa lennättää vaikka jokainen suomalainen lehmä suihkukoneella kerran maapallon ympäri vuodessa!
  • Kuluttajat päättäkööt itse, minkä maan tuotteita ostavat, ja jos jonkun mielestä suomalainen ruoka on itseisarvo tai muiden maiden ruokaa parempaa, ostakoon hän sitten sitä. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta pakottaa muita tekemään samoin tai ottaa muilta rahaa ja tukea suomalaista ruokaa.


Entä kaikki maanviljelijät, jotka joutuisivat työttömiksi?

  • Jos maataloustukiin käytettävät rahat (4 miljardia euroa vuodessa) jaettaisiin veronalennuksina suomalaisille palkansaajille, nousisi keskivertopalkansaajan nettotulotaso n. 2000 euroa vuodessa. Haluatko todella ylläpitää maataloustukea vai ottaisitko mieluummin 2000 euron veronalennuksen? Tällä rahalla ihmiset voisivat esim. käydä useammin ravintolassa ja elokuvissa, ostaa kirjoja, matkustella jne. Suomen nykyisestä n. 110 000 (vanhentunut luku) maanviljelijästä ehkä puolet eli n. 50-60 000 saattaisi joutua työttömiksi maataloustukien lakkauttamisen vuoksi, mutta samalla maataloustukien lakkauttamisen mahdollistamien veronalennusten ansiosta monet entiset maanviljelijät ja lisäksi vanhat työttömät saisivat uusia työpaikkoja. Suomalaiset saisivat halpojen ulkomaalaisten elintarvikkeiden lisäksi veronalennusten aikaansaaman talouskasvun ansiosta lisää muita hyödykkeitä, vaikkapa autoja, elokuvia ja kirjoja, sekä kehitysmaiden taloudellakin olisi mahdollisuuksia lähteä kehittymään länsimaista saatavien vientitulojen ansiosta.
  • Pian kehitysmaat ja muut maataloudessa paremmin pärjäävät maat alkaisivat tuoda halvempia elintarvikkeitaan markkinoille. Timbro-tutkimuslaitoksen mukaan suomalaiset kuluttajat maksavat keskimäärin ruoastaan noin kaksinkertaista hintaa maailmanmarkkinahintoihin verrattuna, joten ruoan hinnan lasku antaisi suomalaisille lisää rahaa kulutettavaksi muuhun. Viimeisetkin maanviljelijät olisivat viimeistään parin vuoden kuluttua työllistetty muille aloille.
  • Laski miten laski, ei niitä rahoja ainakaan maatalouteen kannata syytää.

Maanviljelijöillä on muutenkin tarpeeksi rankkaa!

Supistuvien alojen yrittäjillä on usein rankkaa. Tämä kannustaa heitä vaihtamaan alalle, jolla on helpompaa. Olisi ihmiskunnalle haitallista hidastaa tätä alanvaihtoa. Alalle jäävät vain ne yrittäjät, jotka ovat tuottavimpia tai joiden vaihtoehtoiset työpaikat ovat huonoimpia, ts. joiden suhteellinen etu on pysyä alalla. Pakoa alalta tapahtuu, kunnes alalla on vain alalle parhaiten sopivia yrittäjiä, sen verran kuin ala siedettävästi elättää.

Ei valtio tue muidenkaan supistuvien alojen yrittäjiä ja työntekijöitä (no, joissain tapauksissa tukee, muttei pitäisi: useimmat liberaalit kyllä kannattavat sosiaaliturvaa, mutta se ei saisi palkita pysymisestä väärällä alalla vaan sen tulisi olla neutraalia ja tasapuolista kaikille ihmisille, esimerkiksi tuloista ja varallisuudesta riippuvaa).

Eikö meidän tarvitse olla omavaraisia sodan varalta?

  • Suomen maatalous ei ole omavaraista nytkään, peltoja ei kynnetä hevosilla vaan traktoreilla. Jos Suomi joutuisi sellaisen kauppasaarron uhriksi, ettei tänne tuotaisi leipää, ei tänne varmasti myöskään tuotaisi öljyä. Kokonaisvaltaisen omavaraisuuden rakentaminen olisi siis käytännössä aivan liian kallista Suomen valtion hoidettavaksi, ja yksityinen markkinamekanismikin huolehtii varautumisesta ihan yhtä hyvin.


Kauppasaarron tai sodan aikanahan ihmiset kuolisivat nälkään!

  • Pötyä. Sodan uhka olisi etäisesti nähtävissä kaksi-kolme vuotta etukäteen, jolloin yritykset ja yksityishenkilöt alkaisivat hamstraamaan ruokaa. Ihmiset tajuaisivat pian, kuinka kannattavaa liiketoimintaa ruoan maahantuonti ja varastointi tulee olemaan. Tällainen toiminta kasvattaisi suosiotaan ja ruoan varastointi ja Suomen omavaraisuusaste lisääntyisivät puhtaan markkinamekanismin ansiosta.
  • Sen sijaan maalouden polttoaineet loppuisivat ja siksi huoltovarmuutemme on nimenomaan varastointien ja kauppayhteyksien varassa, ei maataloutemme.

Sodan aikanahan ruoan hinta nousisi pilviin. Toki valtion pitäisi asettaa hintakatto, jotteivät myyjät voisi pyytää kiskurihintoja ruoastaan?

  • Hinta on markkinoilla aina oikea, mistä kertoo se, että ihmiset ovat valmiita maksamaan sen - tottakai kaikki harvinainen ja haluttu on kallista. Jos ihmisten nälkä on ongelma, kannattaa se ratkaista sosiaalipolitiikalla eikä talouspolitiikalla. Toisinsanoen, nostetaan tulonsiirtoja, jotta köyhilläkin ihmisillä on varaa ruokaan. Eihän köyhille nykyäänkään jaeta ilmaista ruokaa jostain valtion kolhoosilta, vaan köyhille annetaan sosiaalietuuksina rahaa ruoan ostoon.
  • Ruoan tuominen maahan olisi vaikeaa, mutta korkea ruoan hinta motivoisi yrittäjiä tuottamaan ruokaa lisää tai tuomaan sitä ulkomailta tavalla tai toisella; talous pyrkisi tasapainoon. Jos taas valtio alentaisi hintasääntelyllä ruoan hinnan liian halvaksi, ei yrittäjillä juuri olisi insentiiviä tuoda (riskialttiisti sotatilan vallitessa) ruokaa maahan. Sääntely loisi myös sekundaarimarkkinat, eli tulisi mustan pörssin yrittäjiä, jotka myisivät ruokaa paljon luonnollisia markkinahintoja korkeammalla hinnalla.
  • Hintasääntelyssä lopputulos siis kyllä olisi halpa ruoka, mutta sitä ei juuri kauppojen hyllyiltä löytyisi. Näinhän kävi mm. Neuvostoliitossa.

Viitteet

  1. ↑ Helsingin Sanomat 5.2.2009 (mahdollisesti toimittaja Kristiina Yli-Kovero)
  2. ↑ 2,0 2,1 HS 19.1.2010: "Pelto lepää, isäntä ahkeroi", isäntäpari Satu & Jussi Taruma
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 "EU Trade Barriers Kill", Centre for the New Europe, syyskuu 2003
  4. ↑ www.johannorberg.net

Tietoa muualla

Haettu osoitteesta http://liberalismi.net/wiki/Maataloustuet
Henkilökohtaiset työkalut