Maataloustuet
Liberalismiwiki
Eikö suomalainen ruoka ole itseisarvo? Eikö suomalaisia maanviljelijöitä tule auttaa isänmaallisuuden takia?
- Ei tosiaankaan. Ihmiset ja ihmisten hyvinvointi sekä luonto ovat asioita, joilla on itseisarvo. Suomalaiset maanviljelijät eivät sentään ole nälkäkuoleman partaalla, toisin kuin kehitysmaiden asukkaat. Niinpä meidän pitäisi auttaa ennemmin kehitysmaiden köyhiä ihmisiä antamalla heille mahdollisuus myydä maataloustuotteitaan länsimaihin. Center for New Europen tutkimuksen mukaan EU:n tullimuurit tappavat 6600 ihmistä kehitysmaissa joka päivä. Siinä vaakakupissa eivät paljoa Suomen maanviljelijät paina.
- On aika jännää, että keskiverto suomalainen lehmä tienaa enemmän kuin keskiverto afrikkalainen maanviljelijä. OECD-maiden maataloustukiaiset ovat suurempia kuin kaikkien Afrikan maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote. Maataloustuilla olisi varaa lennättää vaikka jokainen suomalainen lehmä suihkukoneella kerran maapallon ympäri vuodessa!
- Kuluttajat päättäkööt itse, minkä maan tuotteita ostavat, ja jos jonkun mielestä suomalainen ruoka on itseisarvo tai muiden maiden ruokaa parempaa, ostakoon hän sitten sitä. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta pakottaa muita tekemään samoin tai ottaa muilta rahaa ja tukea suomalaista ruokaa.
Entä kaikki maanviljelijät, jotka joutuisivat työttömiksi?
- Jos maataloustukiin käytettävät rahat (2,2 miljardia euroa vuodessa) jaettaisiin veronalennuksina suomalaisille palkansaajille, nousisi keskivertopalkansaajan nettotulotaso n. 1000 euroa vuodessa. Haluatko todella ylläpitää maataloustukea vai ottaisitko mieluummin 1000 euron veronalennuksen? Tällä rahalla ihmiset voisivat esim. käydä useammin ravintolassa ja elokuvissa, ostaa kirjoja, matkustella jne. Suomen nykyisestä n. 110 000 maanviljelijästä ehkä puolet eli n. 50-60 000 saattaisi joutua työttömiksi maataloustukien lakkauttamisen vuoksi, mutta samalla maataloustukien lakkauttamisen mahdollistamien veronalennusten ansiosta monet entiset maanviljelijät ja lisäksi vanhat työttömät saisivat uusia työpaikkoja. Suomalaiset saisivat halpojen ulkomaalaisten elintarvikkeiden lisäksi veronalennusten aikaansaaman talouskasvun ansiosta lisää muita hyödykkeitä, vaikkapa autoja, elokuvia ja kirjoja, sekä kehitysmaiden taloudellakin olisi mahdollisuuksia lähteä kehittymään länsimaista saatavien vientitulojen ansiosta.
- Pian kehitysmaat ja muut maataloudessa paremmin pärjäävät maat alkaisivat tuoda halvempia elintarvikkeitaan markkinoille. Timbro-tutkimuslaitoksen mukaan suomalaiset kuluttajat maksavat keskimäärin ruoastaan noin kaksinkertaista hintaa maailmanmarkkinahintoihin verrattuna, joten ruoan hinnan lasku antaisi suomalaisille lisää rahaa kulutettavaksi muuhun. Viimeisetkin maanviljelijät olisivat viimeistään parin vuoden kuluttua työllistetty muille aloille.
- Laski miten laski, ei niitä rahoja ainakaan maatalouteen kannata syytää.
Eikö meidän tarvitse olla omavaraisia sodan varalta?
- Suomen maatalous ei ole omavaraista nytkään, peltoja ei kynnetä hevosilla vaan traktoreilla. Jos Suomi joutuisi sellaisen kauppasaarron uhriksi, ettei tänne tuotaisi leipää, ei tänne varmasti myöskään tuotaisi öljyä. Kokonaisvaltaisen omavaraisuuden rakentaminen olisi siis käytännössä aivan liian kallista Suomen valtion hoidettavaksi, ja yksityinen markkinamekanismikin huolehtii varautumisesta ihan yhtä hyvin.
Kauppasaarron tai sodan aikanahan ihmiset kuolisivat nälkään!
- Pötyä. Sodan uhka olisi etäisesti nähtävissä kaksi-kolme vuotta etukäteen, jolloin yritykset ja yksityishenkilöt alkaisivat hamstraamaan ruokaa. Ihmiset tajuaisivat pian, kuinka kannattavaa liiketoimintaa ruoan maahantuonti ja varastointi tulee olemaan. Tällainen toiminta kasvattaisi suosiotaan ja ruoan varastointi ja Suomen omavaraisuusaste lisääntyisivät puhtaan markkinamekanismin ansiosta.
Sodan aikanahan ruoan hinta nousisi pilviin. Toki valtion pitäisi asettaa hintakatto, jotteivät myyjät voisi pyytää kiskurihintoja ruoastaan?
- Hinta on markkinoilla aina oikea, mistä kertoo se, että ihmiset ovat valmiita maksamaan sen - tottakai kaikki harvinainen ja haluttu on kallista. Jos ihmisten nälkä on ongelma, kannattaa se ratkaista sosiaalipolitiikalla eikä talouspolitiikalla. Toisinsanoen, nostetaan tulonsiirtoja, jotta köyhilläkin ihmisillä on varaa ruokaan. Eihän köyhille nykyäänkään jaeta ilmaista ruokaa jostain valtion kolhoosilta, vaan köyhille annetaan sosiaalietuuksina rahaa ruoan ostoon.
- Ruoan tuominen maahan olisi vaikeaa, mutta korkea ruoan hinta motivoisi yrittäjiä tuottamaan ruokaa lisää tai tuomaan sitä ulkomailta tavalla tai toisella; talous pyrkisi tasapainoon. Jos taas valtio alentaisi hintasääntelyllä ruoan hinnan liian halvaksi, ei yrittäjillä juuri olisi insentiiviä tuoda (riskialttiisti sotatilan vallitessa) ruokaa maahan. Sääntely loisi myös sekundaarimarkkinat, eli tulisi mustan pörssin yrittäjiä, jotka myisivät ruokaa paljon luonnollisia markkinahintoja korkeammalla hinnalla.
- Hintasääntelyssä lopputulos siis kyllä olisi halpa ruoka, mutta sitä ei juuri kauppojen hyllyiltä löytyisi. Näinhän kävi mm. Neuvostoliitossa.
