Talouselvytys
Liberalismiwiki
Talouselvytys tarkoittaa pyrkimystä lisätä kansantalouden kysyntää (kulutusta tai investointeja), yleensä taantuman tai laman kääntämiseksi nousuun.
Taloustieteen vallitsevan uusklassisen katsannon mukaan keskeistä on riittävän alhainen rahan korko. Tällöin vähemmänkin tuottavat investoinnit muuttuvat kannattaviksi, kun niihin saa lainarahaa mainittua tuottoa alemmalla korolla. Siten yritysten ja ihmisten kannattaa investoida enemmän. Ks. rahapolitiikka, monetarismi.
- (Rahan) kysynnän ja tarjonnan laki voi johtaa taantumissa automaattisesti koron laskuun toivotuin tuloksin.
- Monetaristit kannattavat tiukkoja rahan määrään liittyviä sääntöjä, jolloin keskuspankkipolitiikka puoliautomaattisesti vauhdittaa koron laskua rahan määrän laskiessa taantuman vuoksi.
- Moni libertaristi haluaa, että eri rahat voivat kilpailla vapaasti (ks. raha), jolloin kysymys koroista muuttuu valtiopoliittisesta yksityiseksi.
Sisällysluettelo |
Keynesiläiset ja monetaristit
Keynesiläiset korostavat finanssipoliittista elvytystä, jossa pienennetään julkisen talouden ylijäämää tai kasvatetaan sen alijäämää, siis esimerkiksi valtio ottaa velkaa. Tämä tehdään yleensä keventämällä verotusta ja/tai lisäämällä julkisia menoja, esimerkiksi julkisia investointeja, julkista kulutusta ja tulonsiirtoja, mm. tukiaisia ja sosiaaliturvaa. Tällaisia tukiaisia voivat olla myös pelastuspaketit kaatumassa oleville yrityksille, esimerkiksi useiden autotehtaiden pelastuspaketit lähtien vuoden 2008 finanssikriisistä Yhdysvalloissa.
Monetaristit korostavat sitä, että julkisen talouden velkaantuminen imee rahaa yksityisestä taloudesta ("syrjäyttää yksityisiä investointeja ja kulutusta") ja siksi sen elvyttävä vaikutus jää luultua pienemmäksi ja samalla resurssit kohdentuvat vääriin kohteisiin. Keynesiläiset saattavat katsoa, että tällöin kuitenkin saatetaan saada käyttöön joitain tuotantoresursseja (lähinnä pääomaa ja työttömiä), jotka olisivat muuten olleet täysin käyttämättöminä. Itävaltalaisen koulukunnan edustajat saattavat esittää, että tämä pitkittää taantumaa ja työttömyyttä estämällä markkinoita siirtämästä niitä resursseja siirtymästä aiemmin sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä.
- Vasemmistolainen keynesiläinen koulukunta sai valta-aseman 1930-luvulla. 1970-luvulla empiiriset tosiasiast osoittivat Milton Friedmanin ym. monetarismin olevan oikeammassa. Monetarismin lisäksi valtavirran taloustiede perustuu pitkälti itävaltalaisen koulukunnan edistysaskeliin 1900-luvun alkupuolelle asti, mutta osaa sen jälkeen tehtyä, itävaltalaiseksi kutsuttua taloustiedettä valtavirta pitää liian aksiomaattisena, liian vähän empiirisesti testattuna.
Argumentteja elvytystä vastaan
Kuuluisan itävaltalaisen taloustieteilijän Joseph Schumpeterin mukaan toipuminen kriisistä on kestävä vain, jos se tulee itsestään. Valtion elvytys "lisää vikasäätöön uuden vikasäädön, joka sekin pitää purkaa, mikä uhkaa taloutta uudella kriisillä." Finanssikriisin 2008-2009 syynä olivat liika halpa luotto, liika velkaantuminen ja liiat huonot investoinnit. Elvytys tarkoittaa, että hallitukset yrittävät "parantaa" kriisin "vieläkin halvemmilla luotoilla, suuremmalla velkaantumisella sekä huonojen investointien ja ylituotannon tukemisella ja suojelemisella - asuntosektorilla, autoteollisuudessa ja kaikkialla siltä väliltä".[1]
Veronkevennys elvyttää paremmin kuin menonlisäys
OECD-maiden elvytystoimien tulokset 1970-2007 osoittivat, että jos valtio kuitenkin päättää elvyttää, parhaiten talouskasvua lisää taantumassa verotuksen keventäminen. Kun nousu alkaa, alijäämää ei tule kuroa umpeen nostamalla verotusta vaan leikkaamalla valtion menoja, jos halutaan varmistaa, ettei tule uutta taantumaa, sama tutkimus osoittaa. [2]
"Veronkevennyksiin perustuva talouselvytys lisää kasvua todennäköisemmin kuin menonlisäyksiin perustuva[3]. Fiskaalinen säätö [ylikuumenemisen/velkaantumisen hillitsemiseksi], joka perustuu menoleikkauksiin, vähentää vajeita ja velan BKT-osuutta todennäköisemmin kuin veronkorotuksiin perustuva."[3] Lisäksi menoleikkaukset eivät yhtä todennäköisesti tuota taantumia kuin veronkorotukset[3]. Pitkällä aikavälillä hyöty lienee tätäkin suurempi, koska hintajoustot ja muut kannustinvaikutukset ovat yleensä suurempia pitkällä aikavälillä, ja verot heikentävät luonnollisia kannustinvaikutuksia.
Bushin-Obaman elvytys ei vaikuttane talouteen, vain siirtää veronmaksajien rahoja kapitalisteille
"Taannoin tutkijat John Cogan, John Taylor ja Volker Wieland etsivät todisteita siitä, että Yhdysvaltojen elvytyspaketti [ finanssikriisiin] vaikuttaisi talouteen. He eivät tällaisia todisteita löytäneet."[2]
Kansa ei hyväksy velanottoa
Iltalehden teettämän tutkimuksen mukaan kansa piti sinivihreän hallituksen budjettia liian löysänä, vain 21 % tukee sitä, 61 % ei hyväksy valtiovarainministeri Jyrki Kataisen esittämää velanottoa. 58 % kansasta pitää menonleikkauksia parempana kuin valtion velanottoa (21 %). [4]
Kansan mielestä pitäisi leikata seuraavista: kehitysapu (71 %), puolustusmenot (52 %) ja maatalous (37 %). Vapaamuotoisissa leikkaustoiveissa mainittiin etenkin kuntien byrokratia, kulttuuri, maahanmuutto, eduskunnan kulut ja puoluetuki. [4]
Puolet kansasta vastustaa veronkorotuksia. Jos veroja nostettaisiin, suosituimpia olisivat pääomaverot ja haittaverot kuten karkkivero mutta ansiotuloveroa (16 %) ja polttoaineveroa (16 %) ei juuri haluttu nostaa. [4]
Tuloksista kuullut Jyrki Katainen puolustaa vuoden 2011 budjetin 8,7 miljardin euron velanottoa ja sanoo leikkausten kirpaisevan liikaa sekä vaatii työurien pidentämistä, missä jokainen vuosi säästäisi 2 miljardin euron leikkauksilta. Katainen myös haluaa korottaa pääomaverotusta "oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi" mutta myöntää, ettei se juurikaan tuota lisärahaa. [4]
Sauli Niinistö kiittelee Kataisen tapaan kansan velkatietoisuutta mutta huomauttaa, että 6-7 miljardia velanotosta on budjetin rakenteellista alijäämää, vain 1-2 miljardia elvytystä, joskin seuraava hallitus joutuu jo kiristämään budjetteja. Hänestä nousukauden aikana keksittyjä lisämenoja pitää vähentää. [4]
Katso myös
Viitteet
- ↑ Bailouts, Debt Magnify Risk of Future Economic Troubles, Johan Norberg, Richmond Times-Dispatch, 20.9.2009
- ↑ 2,0 2,1 Elvyttää, ei elvytä, elvyttää, ei elvytä..., HS 27.11.2009
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Large Changes in Fiscal Policy: Taxes versus Spending, Alberto F. Alesina & Silvia Ardagna, National Bureau of Economic Research, NBER Working Paper No. 15438, October 2009
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 "EI VELKAA!", Iltalehti 07.08.2010, uutissivut, s. 2
