Thomas Piketty

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Thomas Piketty on vasemmistolainen ranskalainen taloudellisen eriarvoisuuden tutkija, jonka alkuvuodesta 2014 ilmestyvää kirjaa Capital in the Twenty-First Century on verrattu Marxin pääomaan, sillä erotuksella että Pikettyn kirja voi olla suurelta osin totta. Piketty on arvostellut mm. johtajien suuria palkkoja.

Kirjan mukaan varallisuuserot ja varallisuuden suhde kansantuotteeseen luultavasti palaavat 1800-luvun tasolle ja ylikin, kun markkinat pääsevät toimimaan vapaasti mutta väestönkasvun hiipuessa talouskasvukin hiipuu ja perityn vaurauden merkitys korostuu. Piketty ei ehkä ole sanonut, että ilman pääomien lisääntymistä talouskasvu ja palkkojen nousu olisivat sitäkin hitaampia.

MIT:n ja Harvardin professorit Daron Acemoglu ja James A. Robinson osoittivat Ruotsin ja Etelä-Afrikan taloushistorioiden avulla, että sosiaaliset erot riippuvat paljon enemmän institutionaalisista tekijöistä kuin Pikettyn korostamista tekijöistä kuten tuoton ja talouskasvun erosta. Professorien mukaan Pikettyn "lait" ovat hyödyttömiä menneen ymmärtämisessä ja tulevaisuuden ennustamisessa. Eri maiden datojen vertailu osoittaa, että myöskään Pikettyn korostama ylimmän 1 %:n tulo-osuus ei näytä riippuvan tuoton ja kasvun erosta. Professorit toteavat Pikettyn tehneen saman virheen kuin Malthus, Ricardo ja Pikettyn jäljittelemä Marx: hän ei ottanut huomioon instituutioiden ja teknologian vaikutusta. [1]

Taloustieteilijöiden koko kirjoa edustava IGM:n paneeli ei yhtä lukuun ottamatta uskonut tuoton ja kasvun eron (r-g) ensisijaisesti aiheuttaneen varallisuuserojen kasvua Yhdysvalloissa, mutta Pikettyn työtoveri Emmanuel Saez uskoi niin tapahtuvan tulevaisuudessa, mitä myös Angus Deaton piti mahdollisena. Johtava tuloerotutkija David Autor (M.I.T.) jopa sanoi väitettä varallisuuserojen kasvusta "epäfaktaksi" ja Yalen William Nordhaus piti kysymystä vitsinä ja arvosteli uskomusta tuoton kasvusta. Berkeleyn Barry Eichengreenin mielestä koko "r-g" on hyödytön käsite ja Robert Hall korosti, että superrikkaat tulevat yleensä ylemmästä keskiluokasta [eivätkä rikkaista perijöistä]. Nobel-palkittu Eric Maskin sanoi kasvun ja tuoton olevan taloudellisen tasapainon seurauksia, joten siinäkin tapauksessa, että ne olisivat tärkeitä, niille olisi jotkin muut, syvemmät syyt. Caroline Hoxby sanoi, että Pikettyn argumentin teoria on heikko ja empiria lähes olematonta, kuten Acemoglu ja Robinson osoittavat sivuilla 7-9. Moni sanoi teknologisen muutoksen olevan keskeistä, muutama myös globalisaation, tulojen ja säästämiserojen. [2][3]

Sisällysluettelo

80 %:n perintövero

Piketty ja Emmanuel Saez ovat suosittaneet 50/60 - 80 %:n progressiivista perintöveroa. Tosin Suomen kokonaisveroaste 44 % ja julkisen sektorin bkt-osuus 57 % ovat Pikettyn mielestä niin korkeita, ettei niitä ainakaan pitäisi nostaa, mutta veroparatiiseja vastaan pitäisi toimia, jotta ansiotuloveroja voisi laskea. Piketty ei vastusta kaikkia tuloeroja, vain epäoikeudenmukaisia ja liiallisia. Hän pelkää, että tuloerojen lisääntyminen voi johtaa protektionismin lisääntymiseen, kun tietyt liikkeet väittävät globalisaation kasvattavan tuloeroja. [4]

The Ulkopolitistin mukaan Piketty ja Saez ovat vaatineet 90 %:n veroa rikkaille ja luoneet Occupy-liikkeen kritiikin perustan, joskin heidän argumentaatiossaan on paljon puutteita.[5]

Analyysi Pikettyn pääväitteestä

Piketty väittää kasvua suuremman tuoton ("r>g") johtavan tulojen kasautumiseen rikkaille seuraavien askelten kautta. Brookings-instituutin ja Michiganin yliopiston professori Justin Wolfersin mukaan Piketty ei osoita niistä yhtäkään, vaikka hän tarvitsisi ne kaikki: [6]

1. Pääomat kasvavat nopeammin kuin kansantulo. Tämä vaatisi, että kaikki pääomatulot (säästettäisiin ja) sijoitettaisiin muttei mitään työtuloja. Wolfers pitää tätä epäuskottavana. Suurin pääomaerä ovat omistusasunnot, ja asumishyöty on kulutusta, ei säästöä. Muistakin pääomatuloista osa kulutetaan. "r>g" ei siis tarkoita varallisuuden kasvua suhteessa tuloihin (vaikka Piketty niin väittää). [6]

2. Varallisuuden suhde tuloihin kasvaa. Wolfersin mukaan varallisuuden ja tulojen suhteen kasvu on Yhdysvalloissa ollut pelkkää asuntojen hintojen nousua, mitä Piketty ei lainkaan käsittele. Jos asuntopääoma lasketaan vuokrien perusteella, varallisuus on laskenut vuoden 2000 jälkeen. [6]

3. Pääoman osuus kansantulosta kasvaa.[6] Wolfers toteaa Summersin tapaan, ettei näin voi väittää, koska pääoman laskevan rajatuoton vuoksi pääoman suhteellinen kasvu vähentää sen tuottoa.[6] Jos työvoiman ja pääoman välinen substituutiojousto on alle ykkösen, se johtaakin pääoman kansantulo-osuuden laskuun.[6] Obaman talousneuvontajat Larry Summers ja Jason Furman ovatkin todenneet, että empiiriset estimaatit ovat paljon alle ykkösen.[7][8][9]

4. Tulot kasautuvat rikkaille. Wolfersin ja Debraj Rayn mukaan tämä ei mitenkään liity tuoton ja kasvun eroon (r-g). Se riippuu vain siitä, säästävätkö rikkaat suuremman osan tuloistaan kuin köyhät. Nettosäästöt eivät kuitenkaan ole lisääntymässä. Sitä paitsi Solowin kasvumallista poikkeavan Pikettyn mallin uskottavuutta heikentää se, että sen mukaan ihmiset lakkaisivat kokonaan kuluttamasta, jos talouskasvu laskisi nollaan. [6]

Pikettyn ja Saezin omaan dataan viitaten Wolfers osoittaa, että vuosina 1970-2010 ylimmän prosentin lisätuloista 68 % selittyy palkkaerojen kasvulla ja 0 % sillä, että pääomatulojen osuus tuloista olisi kasvanut. [6]

FT:n Piketty-kritiikiä Wolfers kuitenkin piti pääosin virheellisenä: se vertasi liian erilaisia datasarjoja keskenään. [6]

Huippukymmenyksen osuus yhdysvaltalaisten tuloista on 1997-2010 ollut vuosien 1924-40 tasolla, vuonna 2007 jopa korkeampi, oltuaan siinä välissä vuosisadan matalin. Samantapainen U-käyrä koskee myös huippuprosentin osuutta tuloista anglosaksisissa maissa. Sen sijaan on epäselvää, ovatko vaurauserot kasvaneet, ja ne ovat selvästi alempia kuin huippuaikana, vuonna 1910. [6]

Talouskasvu alkanee hidastua väestönkasvun hidastumisen vuoksi

Talouskasvu henkeä kohden on kiihtynyt koko historian ajan: se oli jo n. 0,1 % 1700 - 1820, vajaat 1 % 1820 - 1913 ja 1913 - 1950, reilut 2 % 1950 - 1990 ja 1990 - 2012 ja n. 2,5 % 2012 - 2030 ja 2030 - 2050, minkä jälkeen se laskisi 1,5 %:iin.[10] Talouskasvu alkanee kuitenkin nyt hidastua, koska väestönkasvu on hidastunut jo puolisen vuosisataa.[11]

Perintöjen merkitys nousee jälleen?

Talouskasvun hidastumisen vuoksi nyt luotavan arvon suhde perittyyn omaisuuteen pienenee. Siksi perintöjen merkitys varallisuudelle kasvaa [ellei eliniän piteneminen kompensoi sitä]. [12]

Ranskassa 1800-luvulla tuloista 20 - 25 % oli perintöjä - samoin taas nyt - mutta noin 1950 vain 5 % sotien ja nousseen inflaation tuhottua varallisuutta ja kasvun, verojen noustua. Myös Yhdysvalloissa ja Britanniassa perintöjen osuus on palaamassa korkeaksi. [12]

Koska pääoman tuotto on korkeampi kuin talouskasvu, perijöiden osuus varallisuudesta vain kasvaa, mikäli he säästävät tarpeeksi suuren osan perinnöistään [vaikka muut eivät kuluttaisi mitään, vain säästäisivät kaiken tienaamansa].[12] Tietysti suhde pysähtyy johonkin, koska varallisuuden korkea suhde BKT:hen lisää talouskasvua g ja siten pienentää arvoja s/g ja s-g.

[Hakasuluissa olevat täsmennykset ovat kiistattomia tosiasioita, eivät lähteiden eksplisiittisiä väitteitä.]

Pääoman suhde kansantuotteeseen nousee 1800-luvun tasolle?

Säästämisaste on Ranskassa yli 10 %,[12] Yhdysvalloissa 8 %.[13] Jälkimmäinen johtaa siihen, että varallisuus nousee vähitellen 400 %:iin kansantuotteesta, jos kasvu on 2 %, 800 %:iin, jos 1 %.[13]

Pikettyn kapitalismin toinen laki näet kertoo, että jos säästämisaste [varallisuuden lisääntyminen jaettuna kansantuotteella] on s ja kasvu on g, varallisuuden ja BKT:n suhde K/Y lähestyy vähitellen tasoa s/g. Tämä s/g näet on varallisuuden kasvunopeus jaettuna BKT:n kasvunopeudella. [13]

K/Y on korkein Japanin ja Italian kaltaisissa maissa, joissa väestö vanhenee ja talouskasvu on hidasta. Tosin molemmissa tuloeroja on kompensoitu veroin ja tulonsiirroin. [13]

Melkein aina varallisuuden tuottoprosentti on ollut korkeampi kuin talouskasvu. Poikkeus oli lähinnä 1900-luvun puoliväli, kun varallisuudet tuhoutuivat ja kasvu oli nopeaa. [13]

Tosin kasvu henkeä kohden on noussut jatkuvasti sen jälkeenkin mutta väestönkasvu on hidastunut.[14]

Antiikista asti pääoman tuotto ennen veroja on ollut yllättävän vakaasti noin 4,5 - 5,5 % vuodessa.[14][13]

Uuden teknologian helpottaessa ihmisten korvaamista koneilla pääoman osuus tuloista kasvanee, ehkä myös pääomien keskittyminen. [13]

Varallisuuden suhde kansantuotteeseen oli Ranskassa 1700- ja 1800-luvuilla 700 %, sotien välillä 300 % ja nyt jo 600 %. Britanniassa luvut ovat 700 %, reilut 200 % ja 550 %. Myös Japanissa luku on nyt 600 % ja Italiassa 700 % [hitaan kasvun vuoksi?]. [14]

Yhdysvalloissa tosin tämä U-käyrä on ollut ylösalaisin, joskin lievästi, lukema on koko ajan ollut noin 300-500%. Yhdysvalloissa näet vanhaa varallisuutta oli vähemmän ja väestönkasvukin vähensi sen suhdetta kansantuotteeseen. Pohjoisvaltioissa talouserot olivat monin tavoin pienimpiä. [14]

Varallisuuserot ovat pienempiä kuin 1800-luvulla

Viime vuosikymmeninä ylimmän 1 % (ja 10 %) osuus varallisuudesta on ollut selvästi pienempi kuin 1800-luvulla, esimerkiksi Ranskassa reilut 20 % vs. 50 % (60 % vs. yli 80 %), Britanniassa alle 30 % vs. 55-70 % (70 % vs. 80-90 %), Ruotsissa 20 % vs. 60 % (50-60 % vs. 80-90 %), tosin Yhdysvalloissa 35-35 % vs. 25-45 % (70 % vs. 60-80 %). Luvut kasvoivat hitaasti ensimmäiseen maailmansotaan asti, romahtivat sitten ja ovat hieman nousseet viime vuosikymmeninä. [14]

Vuonna 1910 Euroopan rikkain kymmenys omisti 90 % varallisuudesta ja sai 45 % tuloista.[13] Maailmansodat, suuri lama, inflaatio ja verotus tuhosivat omaisuuksia, mutta nyt pääomien keskittyminen on Pikettyn mukaan palaamassa.[13] Tosin se on palannut vasta hyvin pieneltä osin, kuten edellinen kappale kertoo.[14] Varallisuuden suhde kansantuotteeseen on palannut paljon suuremmalta osin kuin varallisuuden epätasainen jakautuminen, poikkeuksena Yhdysvallat, jossa vasta 1800-luvun loppupuolella ylitettiin nykyinen taso.[14]

Maailman pääomista kuitenkin jo vähän yli puolet on Aasiassa. [14]

Tuloerot ovat palanneet Yhdysvalloissa sotienväliselle tasolle. [14]

Professori Brad DeLongin mukaan Piketty sanoi luennossaan pääomien keskittymisen todennäköisesti palaavan 1800-luvun tasolle ja vieläpä ohittavan sen, Yhdysvalloissa vieläkin enemmän. [15]

Pikettyn mukaan kyseessä ei ole markkinahäiriö vaan häiriöttömämpien markkinoiden luonnollinen seuraus.[15][16] Piketty pitää vuosien 1914 - 1970 talouserojen pienenemistä historiallisena poikkeuksena.[16]

Hanson: omaisuudet eivät kasaudu

Professori Robin Hansonin mukaan omaisuudet eivät oikeasti kasaudu merkittävästi, vaan Piketty otti korkeintaan osittain huomioon eräitä tapoja, joilla valtiot hidastavat omaisuuksien kertymistä. Perintö- ja muut verot, omaisuudenhoitoa rajoittava sääntely, sodat, korruptio ja niiden estämiskulut verottavat pääomien kertymistä liikaa. Hanson suosittelee valtioita vähentämään näitä piiloveroja, jotta säästäminen, investoinnit ja talouskasvu lisääntyisivät. [17]

Kolmas sukupolvi tuhoaa omaisuuden?

Pikettyn mainitsemat nettotuotot periaatteessa ottavat huomioon veroja ja piiloveroja mutta Hansonin mukaan riittämättömästi. Suvun omaisuus siis kertyisi oikeasti hitaammin kuin 3 % vuodessa. Mukana luvussa ei edes ole sitä, että maailman ehkä rikkaimmat miehet ovat lahjoittamassa koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen.

Päälle tulee "volatility drag" -virhe: jos omaisuus tuottaa ensin 300 % ja sitten -100 %, tuottojen keskiarvo on +100 % mutta oikeasti kokonaistuotto ja keskimääräinen tuotto ovat -100 %. Tuottojen keskiarvo siis yliarvioi yksittäisen suvun omaisuuden kertymistä.

Yhdysvalloissakin yhä 90 % suvuista menettää omaisuutensa viimeistään kolmannen sukupolven aikana, 60 % jo ennen sitä. Urbaani legenda "kolmas sukupolvi tuhoaa ensimmäisen luoman omaisuuden" näyttäisi olevan oikeansuuntainen. [18]

Robin Hanson ehdottaakin, että oikeuslaitoksen pitäisi hyväksyä testamentit sellaisinaan, jotta tuhlaavaisten toisten tai kolmansien sukupolvien sijaan ihmiset saisivat testamentata omaisuutensa parempaan hoitoon. Tämä lisäisi talouskasvua ja olisi ihmiskunnan etu. Hanson antaa esimerkkejä siitä, miten oikeudessa testamentteja on muutettu.

Ratkaisuja

Pikettyn mukaan ainoa ratkaisu olisi progressiivinen globaali varallisuusvero,[15][16] minkä hän itsekin myöntää epärealistiseksi.[16] Siksi Piketty näkee kuvaamansa kehityksen väistämättömänä.[16]

Joukko muita vasemmistolaisia pitää Pikettyä liian pessimistisenä, heidän mielestään on realistisempiakin ratkaisuvaihtoehtoja.[16]

HS kertoo Pikettyn kannattavan progressiivisia pääoma-, perintö ja tuloveroja ja vastustavan pääomaliikkeiden rajoittamista ja inflaatiota. [19]

FT:n Robin Hardingin mukaan ratkaisu ongelmaan olisi talouskasvun lisääminen tekemällä työvoiman tarjontaa lisääviä uudistuksia ja lisäämällä maahanmuuttoa. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi lisätä kiinteistö- ja perintöveroja. [12]

Onko tämä hyvä vai paha?

Kaikki eivät usko Pikettyn johtopäätöksiin tai edes talouskasvun hidastumiseen, vaikka moni taloustieteilijä Cowenia myöten sellaiseen uskookin: "matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu ja väestönkasvun hidastuminen sekä väestön ikääntyminen vähentävät kasvua, Mooren lakikaan ei enää kauan toimine". Toisaalta robotit, tekoäly, 3D-tulostus, geenimuuntelu ja muu bioteknologia, asteroidien louhiminen ja moni muu seikka lupaavat paljon.

Talouskasvua lisäävät uudistukset olisivat joka tapauksessa tarpeen: työmarkkinoiden rajoitukset vähemmiksi, sosiaaliturva kannustavammaksi, vähemmän protektionismia ja sääntelyä.

Jos tässä ei onnistuta ja kasvu alkaa hiipua, on ehkä vain hyvä, jos pääomien nopea kasvu kuitenkin jatkuu, koska muuten talouskasvu, palkkatason kasvu ja köyhien tulojen kasvu hidastuvat entisestään. Pääomat ovat näet tärkeä tuottavuutta ja siten palkkatasoa nostava tekijä. Robottien ja tekoälyn myötä tosin tämä nostava vaikutus voi jäädä nykyistä pienemmäksi.

Tulo- ja varallisuuserojen kasvusta harva pitää, mutta talouskasvun vieläkin runsaampi hiipuminen olisi paljon pahempi asia ihmisille, luultavasti myös yhteiskuntarauhalle.

Globaalisti varallisuuserot ovat kutistuneet?

Globaali talouskasvu on ennätystasolla, joten Pikettyn lain mukaan globaali varallisuus olisi ennätyspientä talouskasvuun nähden. Onko näin? Ovatko myös globaalit varallisuuserot ennätyspieniä?

Globaalit tuloerot ainakin ovat pienentyneet jo paljon 1970-luvulla alkaneen uuden globaalin liberalismin kaudella. Monet tutkimukset ovat vahvistaneet tämän.

Ovatko varallisuus- ja tuloerot pienentyneet myös monissa kehitysmaissa?

Pikettyn esitelmä vaikenee tästä kaikesta, samoin referaatit. Kirjakin? Tarkoitushakuisesti?

Maailma on useimmilla mittareilla vuosi vuodelta yhä parempi paikka, oli kyse sitten terveydestä, elintasosta, ravitsemuksesta, ihmisoikeuksista tai jopa onnellisuudesta. Lähinnä monien länsimaiden työmarkkinasääntely ja tulonsiirrot ovat pahentuneet ja niiden myötä työttömyys. Siksi vasemmisto yleensä joutuu valitsemaan tiettyjä maita tai erikoisia mittareita sen sijaan, että mittaisi em. asioita, jotka kuitenkin ovat ihmisille yleensä paljon tärkeämpiä.

Kymmenistätuhansista mittareista aina löytyy jokin, joka heikkenee: hyvinä aikoina puhutaan tuloerojen kasvusta, huonoina köyhien tulojen pienestä laskusta - jossain maassa - vaikka rikkaiden tulot saattavat romahtaa puoleen tai jopa negatiivisiksi. Media lähtee mukaan peliin, koska hyvä uutinen ei myy - sehän ei ole mikään uutinen vaan normaalitila.

Talouskasvun vaikutus tuloeroihin

Simon Kuznets arveli talouskasvun aluksi lisäävän tuloeroja, sitten laskevan niitä useampien päästessä hyväpalkkaisiin töihin. Nicholas Kaldor arveli, että pääomatulojen osuus BKT:sta olisi melko vakio. Pikettyn mielestä tulo/varallisuuserot palaavat jälleen korkeiksi. 1700 - 1914 varallisuus oli 700 % kansantuotteesta, ja Pikettyn mukaan se olisi nyt palaamassa taas tuolle tasolle oltuaan välillä länsimaissa 200 - 400 % BKT:sta. [13]

Väestönkasvun vaikutus talouskasvuun

Vuosina 1700-2012 puolet talouskasvusta syntyi väestönkasvusta.[13] Aiemmin malthusilaisesti talouskasvu pitkälti johti väestönkasvuun niin, että tulot henkeä kohden eivät paljon nousseet, kai siksi, että talouskasvu oli niin hidasta. Viime aikoina talouskasvusta yhä pienempi osa on johtunut väestönkasvusta talouskasvun jatkuvan kiihtymisen vuoksi.

Rikkaus ei johdu perinnöistä?

(Obaman talousneuvostoa johtanut professori) Lawrence Summers kirjoitti Democracy Journalissa Thomas Pikettyn olevan väärässä. Euron lisä omassa varallisuudessa lisää ihmisen kulutusta 5 senttiä, mikä jo yksin riittää kumoamaan Pikettyn olettaman vaurauden kasautumisen. Sitä paitsi pääoman kasvaessa sen lisätuotto kasvaa yhä hitaammin toisin kuin Piketty olettaa. Pikettyn esimerkitkin ovat Summersin mielestä kovin valikoivia. Muut taloustieteilijät myös selittävät pääoman tulo-osuuden kasvun globalisaatiolla ja teknologisella muutoksella eivätkä pääomien kasautumisella. [8]

400 rikkaimmasta yhdysvaltalaisesta vuonna 1982 enää vain joka kymmenes oli listalla vuonna 2012 (Forbes 400). Rikkaimmat siis pikemminkin menettivät vaurautensa kuin kasvattivat sitä. Jos he olisivat kasvattaneet vaurauttaan oletetulla neljällä prosentilla vuodessa, he pääosin olisivat yhä listalla. Lisäksi yhä pienempi osa listalaisista on saanut vaurautensa perinnöistä. [8]

Eniten rikastuvan prosentin tulot tulevat lähinnä työstä eivätkä pääomien kasautumisesta kuten Piketty antaa ymmärtää. Toimitusjohtajien väitetään täyttävän pörssiyritysten hallitukset kavereillaan ja jakavan itselleen korkeita palkkoja, mutta oikeasti parhaiten palkatut toimitusjohtajat ovatkin vahvojen pääomasijoittajien hallitsemissa yrityksissä eivätkä pörssiyhtiöissä. Palkka riippuu monella tavalla työntekijän tuottamasta voitosta toisin kuin Piketty esittää. Globalisaatio hyödyttää myös viihde- ja urheilusupertähtiä. [8]

Jos pääomat silti kasautuvat, se ei Summersin mielestä tule tapahtumaan Pikettyn kuvaamalla tavalla vaan ennemmin robottien, tekoälyn, 3D-tulostuksen ja vastaavan korvatessa heikkotaitoisimpia työntekijöitä. Koska pääomaverot ovat ongelmallisia, Summers pitää tärkeimpinä ratkaisuina varallisuutta tukevan sääntelyn ja tukiaisten vähentämistä sekä kaavoituksen lieventämistä niin, että rakentaminen vapautuisi metropolialueillakin hidastaen näin kiinteistöjen arvonnousua. [8]

Viitteet

  1. The Rise and Fall of General Laws of Capitalism, Daron Acemoglu and James A. Robinson, Abstract and pages 1, 10, and 19.
  2. Fellow Economists Express Skepticism About Thomas Piketty, Justin Wolfers, University of Michigan, International New York Times, OCT. 14, 2014.
  3. Piketty on Inequality, IGM Forum, October 14, 2014.
  4. Hyvästi keskiluokka, vain rikkaat rikastuvat, Kustaa Hulkko, Suomen Kuvalehti 5.12.2013.
  5. http://ulkopolitist.fi/2012/09/10/occupy-liikkeen-suuri-tuloeroilluusio/
  6. 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 6,5 6,6 6,7 6,8 6,9 An Economist Has Put Together The Best Explainer Of Inequality And Piketty That We Have Ever Seen, Rob Wile, Business Insider / professor Justin Wolfers, The Brookings Institute and University of Michigan, JUN. 16, 2014 / June 12, 2014.
  7. Why Economists Disagree With Piketty's "r - g" Hypothesis On Wealth Inequality, Forbes, 10/17/2014.
  8. 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 The Inequality Puzzle, Lawrence H. Summers, Democracy Journal, Issue #33, Summer 2014.
  9. Global Lessons for Inclusive Growth, Jason Furman, Chairman, Council of Economic Advisers, May 7, 2014, White House.
  10. http://piketty.pse.ens.fr/files/Piketty2013Cologne.pdf Fig. 2.4
  11. http://piketty.pse.ens.fr/files/Piketty2013Cologne.pdf Fig. 10.9.
  12. 12,0 12,1 12,2 12,3 12,4 Inheritance should not be an alternative to hard work, Robin Harding, Financial Times, January 7, 2014.
  13. 13,00 13,01 13,02 13,03 13,04 13,05 13,06 13,07 13,08 13,09 13,10 All men are created unequal, The Economist, Jan 4th 2014.
  14. 14,0 14,1 14,2 14,3 14,4 14,5 14,6 14,7 14,8 Capital in the 21st century, Thomas Piketty, Paris School of Economics. Lecture notes, Cologne, December 5th 2013.
  15. 15,0 15,1 15,2 TOMAS PIKETTY: CAPITAL IN THE TWENTY-FIRST CENTURY/INEQUALITY AND CAPITALISM IN THE LONG RUN: THE HONEST BROKER, Brad DeLong, Berkeleyn yliopiston kansantaloustieteen professori ja entinen Yhdysvaltain apulaisvaltiovarainministeri. December 18, 2013.
  16. 16,0 16,1 16,2 16,3 16,4 16,5 Capitalism vs. Democracy, Thomas B. Edsall, The New York Times, JAN. 28, 2014.
  17. http://www.overcomingbias.com/2014/03/hidden-taxes-must-be-huge.html
  18. https://www.wealthcounsel.com/Free-Resources/Why%20Most-Families-Lose-Their-Wealth-by-the-Third-Generation/
  19. http://www.hs.fi/talous/Ty%C3%B6ll%C3%A4+ei+en%C3%A4%C3%A4+rikastu++perij%C3%B6iden+yhteiskunta+tekee+paluun/a1395468281275?ref=hs-art-new-1

Katso myös

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut