Vuokrasääntely
Vuokrasääntely (myös monissa USA:n kaupungeissa) on tarkoitettu halventamaan asumista mutta luokin asuntopulan [1] Tästä syystä Suomessakin vuokrasääntely poistettiin (taas kerran) 1990-luvun alussa. 1980-luvulla vuokra-asuntoja sai lähinnä usein vain suhteilla, seksillä tai pimeällä rahalla, mitkä olivatkin yleisiä. Moni asunto oli samasta syystä tyhjillään, koska vuokralaisista oli niin hankala päästä eroon irtisanomissääntelyn vuoksi.
Sisällysluettelo |
Vuokrasääntely tuhoaa kaupungit tehokkaammin kuin sota
Monien eurooppalaisten kaupunkien rakennuskanta on aivan rappiolla. Vuokrasääntelyn vuoksi asukkaan ei tarvitse maksaa kunnossapitoon kannustavaa vuokraa eikä asukasta saa irtisanoa. Siksi omistajan ei kannata investoida asunnon kunnossapitämiseen. Ennemmin hänen kannattaa toivoa asunnon romahtavan, niin että asukas lähtee, jolloin hän voisi rakentaa uuden asunnon omaan käyttöönsä tai myytäväksi.
- "Yleensä vuokrasäännöstely tuhoaa vanhan asuntokannan tehokkaammin kuin sota", Osmo Soininvaara kirjoittaa[2]. Vasemmistolaisetkin taloustieteilijät pitävät yleensä vuokrasääntelyä haitallisena.
- Sosialistisen Vietnamin ulkoministeri Nguyen Co Thach sanoi vuonna 1989: "Amerikkalaiset eivät saaneet tuhotuksi Hanoita, mutta me olemme tuhonneet kaupunkimme hyvin alhaisilla vuokrilla. Olemme tajunneet, että se oli typerää ja meidän on muutettava politiikkaamme"[3].
Vuokrasääntely johtaa asuntopulaan
Jos hinta määrätään alemmaksi kuin se (= "markkinahinta"), jolla kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret, kysyntä kasvaa ja tarjonta vähenee: asuntoja rakennetaan vähemmän, niitä ei kunnossapidetä, ja niitä tarjotaan vähemmän vuokralle, mieluummin pidetään tyhjinä tai toisarvoisessa käytössä. Toisaalta ihmiset haluavat asua leveämmin kuin jos joutuisivat maksamaan täyden markkinahinnan asunnosta.
76,3 % kysytyistä taloustieteilijöistä katsoi vuonna 1992, että "Vuokrakatto vähentää asuntojen tarjontaa ja laatua."[4] Vain 6,5 % oli eri mieltä.[4]
Vuonna 1946 sittemmin Nobel-palkitut taloustieteilijät Milton Friedman ja George J. Stigler sanoivat: "Siksi vuokrakatot johtavat tilan satunnaiseen kohdentumiseen ja tehottomaan käyttöön sekä uusien tilojen rakentamisen vähenemiseen"[5]. Useimpien taloustietelijöiden mielestä joidenkin vuokrasääntely nostaa muiden asuntojen vuokria tehottoman kohdentumisen pahentaman asuntopulan vuoksi.
Vuokrasääntely vähentää asuntojen tarjontaa, kunnossapitoa ja laatua
Useimpien taloustieteilijöiden mielestä vuokrakatto vähentää asuntojen tarjontaa ja laatua[6][7]. Tämä tosiasia perustuu sekä empiiriseen käytännön todistusaineistoon että teoreettisten mallien tutkimukseen.[7] Vasemmistolaisena tunnettu taloustieteilijä Paul Krugman pitää vuokrasääntelyä esimerkkinä huonosta taloudenpidosta, joka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta johtaa vähempään asuntojen rakentamiseen, korkeampiin vuokriin ja rakennusten kurjistumiseen, kun omistajilla ei ole kunnon taloudellista kannustinta pitää huolta vuokra-asunnoistaan.[8] EconLit-kokoelman artikkeleista tehty katsaus osoittaa, että taloustieteilijät pitävät johdonmukaisesti vuokrasääntelyä enemmän haitallisena kuin hyödyllisenä. Katsaus käsitelee mm. asuntojen saatavuutta, laatua, kunnossapitoa, vuokratasoa, poliittisia ja hallinnollisia kuluja ja tuloeroja.[9]
Hintakatot luovat pulia ja vähentävät laatua. Hintakatto määrää alhaisemman vuokratason, mikä lisää asunnolle halukkaita ottajia - niitäkin, joille se sopii huonommin, ja vähentää halukkaita asuntojen vuokralle tarjoajia, mikä tuottaa pulan[7]. Vuokrasääntely vähentää halua investoida asuntojen rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä asuntopulaa pahentamalla nostaa markkinavuokraa, ts. niiden asuntojen vuokraa, jotka eivät ole sääntelyn piirissä. Suomessakin oli vaikea saada vuokra-asuntoja ilman suhteita ennen sääntelyn purkamista, ja vuokranantajien väitetään vaatineen pimeitä vuokria tai seksiä vuokrasopimusta vastaan.
San Franciscon vuoden 1906 maanjäristyksen asuntotuhot johtivat siihen, että pystyyn jääneisiin asuntoihin piti asuttaa keskimäärin 40 % enemmän ihmisiä. Koska vuokrasääntelyä ei ollut, vuokrat nousivat niin paljon, että ihmiset tyytyivät entistä ahtaampaan asumiseen, ja tämä onnistui: lehdissä oli asuntoja tarjolla eikä mainintaakaan minkäänlaisesta asuntopulasta. Kun vuonna 1946 tuli paljon pienempiä tuhoja, se johti valtavaan asuntopulaan, "Kalifornian vakavimpaan ongelmaan", vuokrasääntelyn vuoksi. [5]
Raskaita ehtoja vuokralaisille
Koska asuntosääntely aiheuttaa asuntopulaa, vuokranantajat voivat kilpailuttaa asunnonhakijoita asettalla heille tiukkoja ja raskaita ehtoja[8].
Eräiden taloustieteilijöiden mukaan on vähemmän haitallista tukea ihmisiä antamalla heille sitomatonta rahaa (sosiaaliturvaa) tai asumistukea.
Eettisiä argumentteja
Vuokrasääntely rajoittaa sopimusvapautta, kun ihmiset eivät saa tehdä vuokrasopimuksia vapaasti[5]. Se myös rajoittaa asunnonhakijoiden oikeutta vuokrata asunto hinnalla, jolla omistaja suostuisi antamaan sen vuokralle. Lisäksi se asettaa vuokrasääntelyn piirissä olevat asukkaat eri asemaan kuin sen ulkopuolella tai eri hinnan piirissä olevat asukkaat tai vuokra-asunnottomat asunnonhakijat.
Vuokrataso johtuu asuntojen niukkuudesta, eikä hintasääntely paranna vaan huonontaa asuntojen riittävyyttä halukkaille.
Suomi
Suomessa vuokrat ovat olleet ajoittain säänneltyjä, ajoittain sääntelemättömiä. 1990-luvun alussa vuokrasääntelystä taas luovuttiin yleisellä tasolla, mutta sen jälkeenkin eräät asunnot (mm. Arava) ovat olleet vuokrasääntelyn piirissä.
Hollanti
Hollannissa valtio alkoi säädellä vuokria halvemmiksi. Tämän vuoksi vuokra-asuntoja on erittäin vaikea saada ja monia asuntoja pidetään mieluummin tyhjillään kuin annettaan vuokralle. Tätä "ongelmaa" (oiretta) "korjatakseen" valtio antoi luvan vallata tyhjiä asuntoja. Valtaajat usein rikkovat ikkunat ja töhrivät asunnon heti, jottei omistajan kannattaisi enää ottaa asuntoa muuhun käyttöön.
Vuokra määräytyy asuntohintojen mukaan
Vapailla markkinoilla asunnon vuokraksi määräytyy kohtuullinen korko asunnon hinnalle. Asuntojen hinnat ja korkotaso siis määräävät vuokran. Asuntojen hinta määräytyy teoriassa pitkälti rakentamiskustannusten mukaan mutta käytännössä kunta rajoittaa rakentamisoikeutta kaavoituksella niin paljon, että ihmiset asuvat tarpeettoman ahtaasti ja kalliisti tarjonnan ollessa rajoitettua. Tästä syystä kysyntä vaikuttaa hintaan keinotekoisen paljon, kun tarjonta ei voi joustaa kunnolla.
Viitteet
- ↑ Principles of Economics, by Gregory Mankiw. 4th edition. Chapter 2, Page 31. Kaavion mukaan 93 % taloustieteilijöistä on samaa mieltä väitteestä: "Vuokrakatto vähentää tarjolla olevien asuntojen määrää ja laatua"
- ↑ Terveisiä Berliinistä (3): hajahuomioita, Osmo Soininvaara, 14.4.2010
- ↑ Rent Control, by Walter Block: The Concise Encyclopedia of Economics: Library of Economics and Liberty
- ↑ 4,0 4,1 Rockoff, Hugh. Price Controls. Concise Encyclopedia of Economics. Luettu 2008-11-03.
- ↑ 5,0 5,1 5,2 Roofs or Ceilings? The Current Housing Problem By Milton Friedman and George J. Stigler | Foundation for Economic Education
- ↑ http://econjwatch.org/articles/rent-control-do-economists-agree Rent Control: Do Economists Agree? by Blair Jenkins, Econ Journal Watch January 2009
- ↑ 7,0 7,1 7,2 Principles of Economics, by Gregory Mankiw. 4th edition. Chapter 2, Page 31. Chart shows that 93% of economists agree with the statement: "a ceiling on rents reduces the quality and quantity of housing available"
- ↑ 8,0 8,1 Krugman, Paul (June 7, 2000). Reckonings; A Rent Affair.
- ↑ Jenkins, Blair. 2009. "Rent Control: Do Economists Agree?" Econ Journal Watch 6(1): 73-112. [1]
