Köyhyys

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Absoluuttinen köyhyys)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Teemoja

Köyhyys vähenee kaikissa maanosissa niin väestöosuudeltaan kuin lukumääräisestikin. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa alle puolet Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä elää alle 1,25 nykydollarilla päivässä. Pessimistien mukaan tilanne paranee entisestään, kun väestömäärä lähtee laskuun 2050-luvulla; osa optimisteista pitää kohtuullista väestönkasvua hyvänä asiana.

Vain talouskasvu poistaa köyhyyttä kestävästi

Vuonna 2013 Dollar, Kraay ja Yalen Tatjana Kleineberg tutkivat datan 118 maasta neljältä tuoreimmalta vuosikymmeneltä. Yhä talouskasvu on tärkein köyhimmänkin viidenneksen rikastumisen tekijä. Köyhimmän viidenneksen tulo-osuudet muuttuivat vain vähän eivätkä riippuneet keskitulon muutoksista. Tulokset pätivät riippumatta epätasa-arvon muutoksista ja maakohtaisista kasvutekijöistä ja osoittivat, että on vaikeaa löytää keinoja vaikuttaa köyhimpien tulo-osuuteen.[1]

Maailman köyhyys puoliintui 1990 - 2010

Maailmanpankin arvion mukaan vuonna 2015 äärimmäisessä köyhyydessä eli 702 miljoonaa ihmistä, kun vuonna 1990 luku oli 1750 miljoonaa.[2] Prosentteina luvut olivat 37,1 % ja 9,6 %. Vuonna 2015 köyhyys oli ensimmäistä kertaa ikinä alle 10 %.[3]

Näin YK:n tavoite puolittaa äärimmäinen köyhyys vuosina 1990 - 2015 toteutui etuajassa. Vuonna 1990 ihmisistä 43 % eli alle 1,25 dollarilla päivässä, vuonna 2008 enää 22 %, ja lasku jatkui. Vuonna 1981 osuus oli 52 %. Ensimmäistä kertaa sekä äärimmäisen köyhien väestöosuus että heidän lukumääränsä vähenivät kaikilla kuudella alueella (vuodesta 2005). Saharan eteläpuolisessa Afrikassa äärimmäinen köyhyys koski ensi kerran alle puolta kansasta (47 % vuonna 2008). Itä-Aasiassa alle 1,25 dollarilla päivässä eli 77 % vuonna 1981 ja 14 % vuonna 2008. Luvuissa on korjattu inflaatio ja ostovoima.[4][5]

Köyhien osuus väestöstä on vähentynyt kaikkina ajanjaksoina ja kaikilla köyhyysrajoilla 1, 1,25, 1,45, 2 ja 2,5 dollaria päivässä, taulukossa, jossa ovat vuodet 1981, 1984, 1987, 1990, 1993, 1996, 1999, 2002 ja 2005. Köyhien absoluuttisen lukumäärän osalta väheneminen on ollut kaikilla samoilla köyhyysrajoilla keskeytymätöntä vuodesta 1999 koko maailmassa.[6]

Vuosina 1999 - 2008 äärimmäisestä köyhyydestä vapautui 454 miljoonaa ihmistä, siis 138 200 jopa päivä. Johan Norberg kutsui tätä maailman tärkeimmäksi asiaksi. [7]

Kaupan vapautuminen toi hyvinvointia kehitysmaihin

YK:n UNDP:n raportti kertoi inhimillisen kehityksen mittareiden osoittavan huomattavaa paranemista 2000-luvulla. Syynä tähän on kaupan kasvu. Globalisaatio on vähentänyt kaupan esteitä ja levittänyt tuotantoketjuja valtionrajojen yli. Tämä on kiihdyttänyt köyhien maiden talouskasvua. Niiden osuus maailmankaupasta kolminkertaistui 1980 - 2011. [8]

Sosialismin luhistuminen pelasti köyhät

Muutoksen takana on suurelta osin 1970-luvun jälkeen Milton Friedmanin ym. vaikutuksesta käynnistynyt liberalismiin palaamisen kausi sekä sosialismin vararikko 1989-1991, joka vapautti kehitysmaat Neuvostoliiton vaikutusvallasta ja jo osasta sen taloutta sääntelevää perintöä.

Kiinan sosialismikokeilujen epäonnistuminen sekä siitä ja viljelijöiden menestyksekkäistä luvattomista kapitalismikokeiluista seurannut Kiinan vähittäinen talouden vähittäinen vapauttaminen ovat nekin vaikuttaneet ihmiskuntaan suuresti. Myös Japanin, Hongkongin, Etelä-Korean ja Taiwanin talousliberalisointien esimerkillä oli ratkaiseva vaikutus Kiinaan.

Suomen köyhyys johtuu työttömyydestä

Nyky-Suomessa köyhyys johtuu yleensä pitkästä työttömyydestä. Eläkeläisissäkin köyhiä ovat lähinnä ne, jotka eivät ole ansainneet työeläkettä. 1960-luvulla köyhiä olivat monet maanviljelijät ja työntekijät, kun taas työttömyys oli vähäistä, samoin eläkeläisten köyhyys, koska ihmiset asuivat suurperheissä ja tekivät töitä kuolemaansa asti. [9]

Lamat vähentävät köyhien määrää

Kelan tutkimusprofessori Olli Kankaan mukaan lama voi vähentää suhteellista köyhyyttä. Lamojen aikana näet keskitulot yleensä laskevat, ja suhteellisesti köyhäksi kutsutaan ihmistä, jonka tulot jäävät alle 60 prosenttiin keskitulosta. Esimerkiksi vuonna 2008 alkaneessa taantumassa rikkaampien tulot laskivat suhteessa köyhempiin, ja nousukaudella taas heidän tulonsa kasvavat nopeammin kuin köyhempien. Vaikka laskennallisesti köyhien määrä vähenisi taantumissa, silti silloin on riski todellisista vaikeuksista: ihmiset menettävät työpaikkoja ja myös työssäkäyvien köyhien määrä voi lisääntyä. Professori Matti Tuomalan mukaan pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat keskeisiä köyhyyteen liittyviä ongelmia.[10]

Suhteellinen köyhyys väheni finanssikriisin aikana. Suhteellisesti köyhiä (eli niitä, joiden tulot olivat alle 60 % mediaanista) oli 707 000 vuonna 2007 ja 694 000 vuonna 2008. Tämä johtui siitä, että mediaaniväestö köyhtyi nopeammin kuin jonkin verran köyhemmät.[11]

Tämä osoittaa, että "suhteellinen köyhyys" eli "pienituloisuus" ei kerro ihmisten hyvinvoinnista: kaikkien ryhmien tulot laskivat, mikä on pahasta, mutta koska vähän köyhempien tulot laskivat hitaammin, tuloerot ainakin siltä osin vähenivät.

Absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle dollarilla päivässä (nykyään on otettu käyttöön ylempiäkin rajoja). Tällaista Suomessa ei ole.

Myös 1990-luvun laman pahimpina vuosina "suhteellinen köyhyys" väheni - sen vuosittaiset muutokset eivät siis kerro köyhien asemasta[12], pikemminkin päinvastoin: suhteellisen köyhyyden ja tuloerojen kutistuessa köyhillä menee yleensä huonommin, niiden kasvaessa paremmin.

Toimeentulovaikeudet vähenivät 2003-2009

Jopa finanssikriisivuonna 2009 toimeentulovaikeuksia oli entistä harvemmalla perheellä. [13]

Globaalit tuloerot ovat vähentyneet

Köyhien osuus maailman väestöstä oli vuonna 1820 yli 80 %, vuonna 2000 reilut 20 %. Jopa köyhien absoluuttinen määrä on pudonnut sadoilla miljoonilla vuodesta 1980 väestönkasvusta huolimatta. [14] Toisten lukujen mukaan putoaminen on ollut vain kymmeniä miljoonia. Merkittävintä putoaminen on ollut siellä, missä liberalisointi on ollut merkittävintä, ja monissa epäliberaaleissa maissa köyhyys on lisääntynyt, joten sikäli tämä on kehitysmaiden johtajien oma valinta.

Köyhyys ja ongelmat periytyvät

Osa köyhyydestä johtuu äidin huonoista elintavoista kuten tupakoinnista ja huonoista ruokatottumuksista, jo lapsen sikiöaikana. Myös pitkään toimeentulotukea saaneiden lapsilla ovat huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat paljon yleisempiä. [15]

Sosiaaliturva pitäisi siis mitoittaa niin, ettei se kannustaisi köyhiä lasten hankkimiseen lisätulojen saamiseksi, vaan lapsista saatava lisätuki riittäisi köyhilläkin vain lasten omiin kustannuksiin.

Perustarpeet ovat $40 kuukaudessa

Professori David Friedman esittää sanan perustarpeet merkitykseksi "tarpeeksi ruokaa ja suojaa, että niiden puute ei lyhennä elinikää suuresti". Hän arvioi niiden suuruudeksi Yhdysvaltojen olosuhteissa noin 40 dollaria kuukaudessa, mihin sisältyy muun muassa 2000 kcal vuorokaudessa ja 10 kiloa vaatteita vuodessa. Friedmanin mukaan moni käyttää termiä "perustarpeet" silloinkin, kun hän oikeasti tarkoittaa "elintaso, jota pidän siedettävänä" eli suunnilleen puolet omasta elintasostaan. Friedman perustelee, miksi noin epätäsmällinen kielenkäyttö olisi vaarallista. [16]

Köyhyyden kuva

HS-artikkeli kuvaa köyhyyteen liittyvää epätoivoa ja nykyisen mallin ongelmia.

Tosin artikkelista kannattaa myös huomata eräitä muita seikkoja. 41-vuotias yksinhuoltaja kertoo, että rahasta oli ennenkin tiukkaa, ja sitten hän pudotti tulojaan vaihtamalla teknisen piirtäjän työn unelma-ammattiinsa, joka oli hoitoalalla.[17] Hänelle siis unelmatyö oli tärkeämpää kuin parempi tulotaso. Tämä myös selittää sitä, miksi hoitoaloilla on alempi palkkataso: muuten teknisten töiden työvoimapula pahenisi entisestään, joten sen palkat joudutaan pitämään korkeampina.

Artikkelissa sanotaan, että joidenkin suomalaisten onnellisuus on alempi kuin köyhissä maissa keskimäärin[17] muttei kerrota sitä, että tämä ei liity tulonjakoon vaan geeneihin. Niitä onnettomia on rikkaissakin, koska onnellisuudesta 50 % tulee geeneistä, 10 % olosuhteista ja hyvinvointivaltiosta 0 %: hyvinvointivaltio ei lisää onnellisuutta eikä edes vaikuta sen jakautumiseen (ks. onnellisuustutkimus).

Lisäksi Suomen hyvinvointivaltio, jota on kasvatettu yli puolella vuoden 1990 jälkeen ja joka vaatii 50 %:n veroasteen, on niin huono, että artikkelin sitaatin[17] mukaan sairaat, vanhat ja vammaiset on jätetty täysin heitteille. Jos tässä on perää, malli on surkea.

Viitteet

  1. ↑ David Dollar, Tatjana Kleineberg, Aart Kraay: Growth Still Is Good for the Poor. Policy Research Working Paper, 21.12.2013. Maailmanpankki. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Global Monitoring Report; Development Goals in an Era of Demographic Change www.worldbank.org/gmr. Viitattu 4.11.2015.
  3. ↑ World Bank Forecasts Global Poverty to Fall Below 10% for First Time; Major Hurdles Remain in Goal to End Poverty by 2030 4.10.2015. Maailmanpankki. Viitattu 6.1.2016.
  4. ↑ New Estimates Reveal Drop In Extreme Poverty 2005-2010, World Bank, Feb. 29, 2012
  5. ↑ World Bank Sees Progress Against Extreme Poverty, But Flags Vulnerabilities, World Bank, February 29, 2012
  6. ↑ THE DEVELOPING WORLD IS POORER THAN WE THOUGHT, BUT NO LESS SUCCESSFUL IN THE FIGHT AGAINST POVERTY, SHAOHUA CHEN AND MARTIN RAVALLION, The Quarterly Journal of Economics, November 2010, pages 1598, 1599, 1603.
  7. ↑ FLASH: THE MOST IMPORTANT THING IN THE WORLD, Johan Norberg, 1/3/2012
  8. ↑ Kauppa nostaa kehitysmaita köyhyydestä, Helsingin Sanomat 15.3.2013.
  9. ↑ Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Pitkä työttömyys vie köyhyyteen, Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Tilastokeskus, 16.6.2006
  10. ↑ Katso ketä köyhyys vaanii nyt Taloussanomat. 27.8.2011.
  11. ↑ Pienituloisten väliset tuloerot suurentuvat "Tässä mielessä kehitys on mennyt hyvään suuntaan, sillä virallista köyhyysrajaa käyttäen pienituloisten määrä väheni hieman vuodesta 2007 vuoteen 2008 ". Huomatkaa, että tilastoista silti yritetään poimia otsikkoon jotain negatiivista - mikä huonoina aikoina on tietysti helppoa. Kun kehitys on päinvastainen eli kaikki rikastuvat, sekin saadaan otsikoitua ikävästi: "tuloerot kasvoivat". Ei ole mitään, mitä tiedottajat ja toimittajat eivät osaisi uutisoida synkästi.
  12. ↑ http://www.soininvaara.fi/2010/01/09/tuloerojen-kasvu/
  13. ↑ Toimeentulo ongelma yhä harvemmalle, Kauppalehti.fi 29.12.2010
  14. ↑ Bourguignon & Morrison
  15. ↑ Katso mistä köyhyys alkaa, Taloussanomat 29.5.2011
  16. ↑ What's Wrong With Mushy?, professor David Friedman, MAY 22, 2013
  17. ↑ 17,0 17,1 17,2 Niukka elämä lyö maahan Helsingin Sanomat. 7.1.2019.

Katso myös

  • Tuloerot (mm. syitä ja muutoksia)
  • Optimismi
  • Mellakat (köyhyys ei aiheuta mellakoita vaan tekemisen puute ja odotetun rangaistuksen pienuus, hieman myös etninen monimuotoisuus)
  • Sosiaaliturva

Tietoa muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Köyhyys&oldid=12146”