Patentti

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tässä on artikkelissa on puutteellisesti lähdeviittauksia.
Voit auttaa Liberalismiwikiä lisäämallä artikkeliin lähteitä.


Lailliset monopolit

Monopoli 186x164.jpg

Monopolit

Luvanvaraiset liiketoiminnat

Hyödykemonopolit

Patentti on viranomaisen antama määräaikainen yksinoikeus keksinnön käyttämiseen elinkeinotoiminnassa. Patentti on luonteeltaan kielto-oikeus, jonka perusteella sen haltijalla on oikeus kieltää muilta keksintönsä ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä on muun muassa patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti tai patentoidun menetelmän käyttö. Patentti on voimassa vain sen myöntäneessä maassa. Keksintö on siksi monesti suojattava erikseen eri valtioissa.

Ilmeisesti useimpien taloustieteilijöiden mielestä patenttijärjestelmää tulisi heikentää muttei poistaa. Etenkään ohjelmistopatentteja ei kai tulisi myöntää yhtä lieville keksinnöille kuin Yhdysvalloissa aiemmin. 2010-luvulla Yhdysvalloissa onkin edetty paljon tähän suuntaan, lähemmäs eurooppalaista linjaa, mutta kysely tehtiin vasta 2014, joten tehtävää lienee yhä. Mahdollisesti suoja-aikaakin pitäisi lyhentää joillain aloilla.

Tekijänoikeuskysymykset jakavat liberaaleja laajasti. Osa kannattaa kaikkien immateriaalioikeuksien lakkauttamista aivan kuten muidenkin valtiollisten monopolien, osa pitää immateriaalioikeuksia välttämättömänä pahana ja osa pitää tekijänoikeutta luonnollisena oikeutena työnsä tuloksiin.

Kai suurin osa liberaaleista ja etenkin libertaareista kuitenkin pitää ainakin nykymuotoista tekijänoikeus- ja patenttijärjestelmää vakavasti kansalaisoikeuksien vastaisena sekä korporatiivisena vanhojen suuryritysten tukena ja suojeluna.

Sisällysluettelo

Taloudelliset vaikutukset

IGM:n paneelissa 25-34 % taloustieteilijöistä piti Yhdysvaltojen ohjelmistopatenttijärjestelmää kuluttajille hyödyllisenä ja 25-31 % haitallisena. Jyrkästi puolesta oli 5-8 % ja jyrkästi vastaan 9-14 %. Nobelisti Olivar Hart oli epävarma: Patentit voivat lisätä innovointia mutta näyttää siltä, että (2014) ohjelmistopatentteja saa triviaaleillekin keksinnöille, mikä voi lannistaa innovoimasta ja vahingoittaa kuluttajia. Eräät vastaajat sanovat, että hyvä ohjelmistopatenttijärjestelmä olisi parempi kuin ei mitään mutta nykyjärjestelmää on vaikeampi arvioida tai että asiaa pitäisi tutkia kvantitatiivisesti.[1]

IGM:n paneelissa 2-4 % taloustieteilijöistä katsoi patenttipeikkojen lisäävän innovaatioita ja 47-68 % oli eri mieltä. Nobelistit Oliver Hart ja Bengt Holmström olivat epävarmoja. Hart huomautti, että jos patentteja myönnetään sopivasti, patenttipeikoista on hyötyä, jos epäsopivasti, heistä on haittaa.[1]

Patentissa hakijan tulee paljastaa keksintönsä, minkä pitäisi levittää innovaatioita. The Economist -lehden mukaan näin ei aina käy, koska patenttijuristit ovat hyviä hämärtämään paljastuksia. Järjestelmä myös lukitsee vanhojen yritysten etuja, esimerkiksi puolijohdealalle tuleva uusi yritys joutuu ostamaan vanhoilta lisenssejä 200 miljoonalla eurolla.[2]

Ekonomistit Galasso ja Schankerman osoittivat tutkimuksessaan, että kun CAFC-patenttituomioistuin mitätöi patentin, se kiihdytti innovointia patentin ympäriltä. Tämä keskiarvo syntyi lähinnä tapauksista, joissa suuri yritys menetti patentin ja se sai pienet yritykset tekemään jatkokehittelyä. Jos pieni yritys menetti toiminnalleen keskeisen patentin, se vähensi huomattavasti myöhempää patentointiaan, mutta ei-keskeisillä patenteilla tai suurilla yrityksillä tätä vaikutusta ei ollut. Tutkijat päättelivät, että kapeampi patenttisuoja (marginaalisten patenttien kieltäminen) luultavasti lisäisi innovointia, mutta korostivat, etteivät tarkoita koko patenttijärjestelmän poistamista.[3]

Yhdysvaltojen ohjelmisto- ja liiketoimintamenetelmäpatentit

CAFC-patenttioikeuden päätökset vuosina 1994 (in re Alappat),[4] 1998 (State Street)[5] ja 1999 (AT&T vs. Excel)[6] johtivat siihen, että Yhdysvalloissa alettiin tehtailla patentteja liiketoimintamenetelmistä ja ohjelmistoista matalalla kynnyksellä.[5] Sekä oikeus- että taloustieteilijät arvostelivat päätöksiä.[5] Korkeimman oikeuden päätökset 2006, 2008 (in re Bilski), 2014 (Alice Corp.) ym. ovat kuitenkin kaventaneet tätä mahdollisuutta huomattavasti.[5][7][8]

Patenttijärjestelmän kehittäminen

Vuonna 2015 The Economist esitti, että patenttijärjestelmä toimii huonosti ja se pitäisi uudistaa. Keksinnön kynnystä pitäisi korottaa, patentin voimassaoloaikaa pitäisi lyhentää ja patentin haastamista tai mitätöintiä pitäisi helpottaa.[2]

Historia

Patentin myöntämiselle on alun perin varsin käytännöllinen peruste – tavoite, että hyödylliset keksinnöt eivät mene keksijänsä mukana hautaan. Vastineeksi keksinnön (esimerkiksi valmistusmenetelmän) julkistamisesta keksijä saa rajoitetun yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Patenttijärjestelmä on rakennettu uskoen myyttiin keksijänerosta joka kellarissaan työskennellen tekee suuren keksinnön, patentoi sen ja ansaitsee patentilla omaisuuksia. Käytännön elämässä tämä on harvinaista, eikä nykyisen patenttijärjestelmän yhteiskunnalle aiheuttamille taloudellisille ja juridisille rasitteille ole perusteita kehittyvässä markkinataloudessa.

Patenttijärjestelmän ongelmat

Immateriaaliset ongelmat

Vapaa markkinatalous perustuu absoluuttisen omistusoikeuden periaatteeseen, joka puolestaan juontaa juurensa materiaalisten resurssien niukkuudesta. Immateriaalioikeudet ovat valtion luomia etuoikeuksia, joiden avulla runsaista (abundant) resursseista tehdään keinotekoisesti niukkoja resursseja. Runsaiden resurssien, kuten hapen tai digitaalisten musiikkikappaleiden, yksikköhinta on olemattoman pieni, kun taas niukkojen resurssien hinta on (niukkuudesta ja kysynnästä riippuen) korkea. Täten normaalisti runsaiden resurssien tuottajat (kuten ohjelmisto-yhtiöt) hyötyvät immateriaalietuoikeuksista, jotka sotivat vastoin vapaan markkinatalouden toimintaperiaatteita. Aineettomaan, helposti kopioitavaan tietoon perustuvia monopolietuoikeuksia ei voi syntyä vapaassa markkinataloudessa. On toki mahdollista, ettei kilpailijalla ole riittävästi tietoa vastaavan tuotteen valmistukseen, mutta sellaisen monopolistisen patenttijärjestön syntyminen on mahdottomuus, joka jakaisi patenttietuoikeuksia rahaa vastaan, ja jonka päätökset kaikki muut markkinataloudessa toimivat yritykset hyväksyisivät. Tilanne olisi verrattavissa pysyvän kartellin muodostumisen mahdottomuuteen.

Byrokraattiset ongelmat

Patentteja on kritisoitu niiden myöntämisestä sellaisille keksinnöille jotka eivät oikeasti ole uusia keksintöjä. Esimerkiksi geodeettisten kupoleiden keksijä Richard Buckminster “Bucky” Fuller kirjoitti jo vuonna 1938 näin:

Tällä hetkellä (1938) yhdysvaltain patentit ovat niin epätavallisen monimutkaisia ja niitä on niin valtavasti että vaaditaan armeijallinen hallituksen työntekijöitä ylläpitämään niitä ja järjestämään ne järkeviin kategorioihin jotta voidaan tutkia uusien patenttihakemusten ainutlaatuisuutta. Tämä monimutkaisuus tekee väistämättömäksi sen että se ihmis-yhtälö joka liittyy käsittelijöiden huolimattomuuteen tai mekaanisiin rajoituksiin aiheuttaa liian helposti sen että paljon vääriä patenttihakemuksia hyväksytään.

Vapautta rajoittavat ongelmat

Patenttijärjestelmä on ristiriidassa liberalistien suosiman nonaggressioperiaatteen kanssa. NAP toteaa, että kunkin yksilön tulee saada laillisesti tehdä mitä haluaa kunhan ei aloita väkivaltaa, eli loukkaa toisen yksilön fyysistä koskemattomuutta tai omistusoikeutta. Patenttijärjestelmä sisältää myös sellaisen ongelman että mikäli kaksi toisiaan tuntematonta henkilöä keksii saman keksinnön suunnilleen samaan aikaan, saa patentin henkilö joka ehtii patentoida keksintönsä ensimmäisenä, vaikka molemmat kehittivät keksinnön itsenäisesti.

Lääkepatentit

Ruotsin Ruoka- ja lääkehallinnon raportti[9]ilmoittaa lääkkeiden hinnan pudonneen keskimäärin 70 prosenttia, kun niiden patenttisuoja on rauennut ja markkinoille on tullut halvempia kopioita. Tässä on kyse 20 vuotta vanhoista lääkkeistä joilla on ollut runsaasti aikaa vakiinnuttaa asemansa markkinoilla ja siten heikentää halvempienkaan lääkkeiden kilpailukykyä - ihmisillä on taipumus luottaa samoihin tuotteisiin, joita ovat aina käyttäneet. On siis todennäköistä, että vapaa kilpailu romahduttaisi vielä enemmän uusien, juuri markkinoille tulevien lääkkeiden hintoja. Valtio maksaa nyt suurimman osan (Suomessa 66 %) lääkkeiden hinnasta, mutta lääkeyhtiöt käyttävät tuloistaan vain noin 15 % tutkimukseen. Tästä huolimatta patentit pitävät lääkkeiden hinnat korkeina, joka johtaa suoraan lukemattomiin kuolemiin, erityisesti kehitysmaissa. Lääkepatenttien puolesta argumentoidaan usein että ne takaavat uusien lääkkeiden kehityksen, todellisuudessa patenttijärjestelmä hidastaa tutkimusta: yrityksillä ei ole kannustinta kehittää uutta, kun ne voivat luottaa vanhojen patenttien tuomiin voittoihin, ja ne joutuvat jatkuvasti varomaan etteivät uusien lääkkeiden kehittelyssä astuisi kilpailijoiden patenttien päälle.

Usein kysytyt kysymykset

Tuotekehitys

Entä jos yhtiö on käyttänyt tuotekehitykseen miljoonia euroja ja toinen yhtiö ottaa kehitykset itselleen tuosta vain hyödykseen ja sanoo että kiitos?

Jos tuotekehitykseen kuluu miljoonia euroja, tuotteen kopioiminen ei liene aivan yksinkertainen homma. Tuotteen kehittänyt yritys menestyy olemalla markkinoilla ensin, tarjoamalla kilpailijoihin nähden ylivertaista tuotetta ja jatkuvasti kehittämällä sekä tuotettaan että brändiään pysyäkseen kilpailijoidensa edellä. Kilpailijat tuottavat heikompilaatuisia tai vanhentuneita kopiotuotteita halvalla, jolloin kuluttajilla on paljon eritasoisia ja erihintaisia vaihtoehtoja valittavanaan. Kaikki voittavat.
Patenttijärjestelmä paitsi sallii ensimmäisten kehittäjien jäädä lepäämään laakereillaan, myös estää keksintöjen soveltamisen muualla sekä muiden tekemän jatkokehityksen. Kehitys hidastuu ja kuluttajilla on saatavilla vain kalliita patenttituotteita, joiden laadusta ei ole takeita. Kaikki häviävät, paitsi tietysti patentinhaltija.

Tutkimuksessa "first-mover advantage" on usein osoittautunut suuremmaksi kuin patenttisuojan hyöty, ja tällä "ensitoimijan edulla" ei ole mitään patenttijärjestelmän haittoja (byrokratia, tuottamaton patenttiselvitystyö, kilpailijoiden toiminnan vaikeuttaminen, pienyritysten pelko tuottaa mitään). Kun 1980-luvulla USA:ssa hyväksyttiin ohjelmistojen patentointi, sen seurauksena byrokratia lisääntyi mutta alan innovaatiot eivät toisin kuin järjestelmän puolustajat olivat väittäneet. Vastaavasti 1700-1800-luvuilla patenttien tullessa käyttöön laajalti Euroopassa ei havaittu innovaatioiden lisääntymistä, melkeinpä ennemmin päinvastoin, vaikka kyseessä oli muuten innovaatioita entistä enemmän suosinut aika. Vastaavia ilmiöitä on havaittu myös tekijänoikeuksien puolella, ja esimerkiksi Shakespearen teokset syntyivätkin ilman sellaista suojaa.

Aiheesta muualla

http://pasi.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/12/hiekkalaatikkobisnesta/

Lähteet

  1. 1,0 1,1 Patents, IGM Forum, June 24th, 2014.
  2. 2,0 2,1 Time to fix patents, The Economist, Aug 8th, 2015.
  3. Patent rights and innovation by small and large firms, Alberto Galasso, Mark Schankerman, VOX, 7 January 2016.
  4. In re Alappat, 33 F.3d 1526 (Fed. Cir. 1994).
  5. 5,0 5,1 5,2 5,3 Business and Financial Method Patents, Innovation, and Policy, Bronwyn H. Hall, NBER Working Paper No. 14868, April 2009.
  6. AT&T Corp. v. Excel Communications, Inc., 172 F.3d 1352, (Fed. Cir., 1999),
  7. See Robert Sachs, Bilskiblog, "#AliceStorm In June: A Deeper Dive into Court Trends, and New Data On Alice inside the USPTO" (July 2, 2015) ("For example, the 73.1% invalidity rate [after Alice] in the federal courts breaks down into 70.2% (66 of 96) in the district courts and a stunning 92.9% in the Federal Circuit (13 for 14).").
  8. See also McGlynn, at 151 ("The impact of Alappat will be to greatly increase the opportunity to patent software inventions. Previously, claims that recited mathematical algorithms and which had the sole function of converting data, were found to be nonstatutory subject matter. Under Alappat, this same subject matter may be statutory if claimed in means-plus-function format with accompanying structure contained in the specification. In re Alappat directs patent attorneys to a reliable means to avoid the mathematical algorithm exclusion to statutory subject matter and in so doing creates a tremendous potential for patenting of previously non-patentable computer software inventions.").
  9. Läkemedelsförsäljningen i Sverige – analys och prognos, Sivu 13 Ruotsin Ruoka- ja lääkehallinto. Viitattu 31.05.2009.
Henkilökohtaiset työkalut