Tekijänoikeus

Liberalismiwiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tekijänoikeuskysymysten (oik. IP-oikeus, immateriaalioikeus, aineeton oikeus) liberaalien näkökannat jakautuvat hieman.

  • Joidenkin liberaalien mielestä tekijänoikeudet ovat rinnastettavissa normaaliin omaisuuteen. Heistäkin osa kannattaa niiden kestoajan tai vaikutusalan merkittävää lyhentämistä.
  • Kenties useimpien libertaristien ja monen muunkin liberaalin mielestä ne ovat epälegitiimejä valtion myöntämiä monopoleja - juuri sellaisia merkantilistisia etuoikeuksia, joita vastaan liberalismi syntyi 1700-luvulla. Patentit, tekijänoikeudet ja tavaramerkit ovat kaikki immateriaalioikeuksia (tai immateriaalietuoikeuksia), eikä aineettoman tiedon monopolistinen omistaminen siten kuuluisi vapaaseen markkinatalouteen: jos ihminen veistää itselleen ainutlaatuisen tinapillin, hän kyllä omistaisi sen kappaleen mutta hänellä ei olisi oikeutta kieltää muita veistämästä samanlaisia, edes myyntiin. Vapaa markkinatalous perustuu absoluuttisen omistusoikeuden periaatteeseen, joka puolestaan juontaa juurensa materiaalisten resurssien niukkuudesta. Immateriaalioikeudet ovat valtion luomia etuoikeuksia, joiden avulla runsaista (abundant) resursseista tehdään keinotekoisesti niukkoja resursseja. Runsaiden resurssien, kuten hapen tai digitaalisten musiikkikappaleiden, yksikköhinta on olemattoman pieni, kun taas niukkojen resurssien hinta on (niukkuudesta ja kysynnästä riippuen) korkea. Täten normaalisti runsaiden resurssien tuottajat (kuten levy-yhtiöt) hyötyvät immateriaalietuoikeuksista, jotka sotivat vastoin vapaan markkinatalouden toimintaperiaatteita.
  • Osa omistusoikeutta puoltavista utilitaristisista tai valtausargumenteista on päteviä aineettomien oikeuksien kohdalla, osa ei.
  • Alan tutkijoiden esittämien tilastojen mukaan kaikkien IP-oikeuksien haitat ylittävät hyödyt ja historiallisesti patenttien ym. käyttöönotto eri maissa ei ole ainakaan lisännyt innovaatioita, vastaavasti on käynyt taiteen kohdalla[1]. IP-oikeuksien lobbarit väittävät päinvastaista.

Sisällysluettelo

Patentit

Pääartikkeli: Patentti

Patentit ovat valtion myöntämiä monopolietuoikeuksia, joiden avulla tietty yritys saa yksinoikeuden jonkin tietyn tuotteen tuottamiseen. Ymmärrettävästi tällaisia aineettomaan, helposti kopioitavaan tietoon perustuvia monopolietuoikeuksia ei voi syntyä vapaassa markkinataloudessa. On toki mahdollista, ettei kilpailijalla ole riittävästi tietoa vastaavan tuotteen valmistukseen, mutta sellaisen monopolistisen patenttijärjestön syntyminen on mahdottomuus, joka jakaisi patenttietuoikeuksia rahaa vastaan, ja jonka päätökset kaikki muut markkinataloudessa toimivat yritykset hyväksyisivät. Tilanne olisi verrattavissa pysyvän kartellin muodostumisen mahdottomuuteen. Sen sijaan helposti salattavan tiedon jakaminen rahaa ja salassapitosopimusta vastaan voisi onnistua, mutta se ei sitoisi ulkopuolisia eikä estäisi näitä keksimästä samanlaisia tai parannettuja menetelmiä/tuotteita. Etenkin asteittaisesti parannettavien keksintöjen aloilla patenttien katsotaan selkeimmin enemmän hidastavan kehitystä kuin kannustavan siihen. Lisäksi suuryritykset patentoivat muiden keksintöjen ympäriltä potentiaalisia "keksintöjä" ja näillä ja juristeillaan estävät/pelottelevat pienempiään lanseeraamasta omia tuotteitaan.

Tekijänoikeudet

Tekijänoikeudet (copyright) ovat niin ikään valtion myöntämiä etuoikeuksia ja niiden olemassaolo perustellaan pitkälti patenttilainsäädännön kaltaisesti. Tekijänoikeuksien avulla tekijä saa etuoikeuden kieltää muita tahoja levittämästä kopiota hänen teoksestaan. Tällainen kielto voisi muodostua vapaassa markkinataloudessa eksplisiittisellä käyttöehtosopimuksella tuotteenoston yhteydessä (esim. A ostaa B:n tuotteen ja B asettaa oston ehdoksi, ettei A saa levittää tai kopioida B:n tuotetta eteenpäin). Kielto ei kuitenkaan velvoita kolmatta osapuolta mikäli kolmas osapuoli saa tuotteen käsiinsä jotain sellaista kautta missä hän ei joudu allekirjoittamaan kopiointikieltoa (esim. radiossa soitetun kappaleen taltioiminen).

Laiton kopiointi on monipuolistanut tarjontaa

Luvaton digitaalinen kopiointi on vähemmän vahingollista musiikkikaupoille kuin on aiemmin luultu: "pienet levymerkit kukoistavat ja myynnnissä olevien luovien tuotteiden kirjo kasvaa", todetaan Christian Handken väitöstutkimuksessa saksalaisista musiikkimarkkinoista 1990-luvun lopusta alkaen. "Handken mukaan voimassa oleva tekijänoikeussuoja jarruttaa innovaatioiden syntymistä." [2]

Kulttuurin vapaa leviäminen lisää luovuutta ja hyödyttää kaikkia

Savitaipaleella syntyi 1700-luvulla kansantanhu joka kulkeutui sukupolvelta toiselle aina vuoteen 1930 jolloin juukalainen Eino Kettunen sanoitti tanhun. Laulu nautti ainoastaan maltillista suosiota kunnes 2006 joku päätti rikkoa "tekijänoikeuksia" ja lisäsi pienen pätkän laulusta internettiin. Tämä vuosisatojen ajan ainoastaan pienessä piirissä tunnettu kappale sai räjähdysmäisen suosion ja tuli tunnetuksi kaikkialla maailmassa. Pelkästään Youtubessa laulun on kuullut yli 10 miljoonaa kuuntelijaa, siitä on harrastelijavoimin tehty yli 600 omaa versiota ja vuonna 2006 laulu oli myydyin soittoääni Venäjällä. Mikäli tekijänoikeuksia olisi noudatettu pohjois-karjalan murteella laulava yhtye ei olisi koskaan saanut samanlaista mainetta.

Tavaramerkit

Tavaramerkit ovat hieman monimutkaisempi asia. Nykyään tavaramerkin kopiointi on kielletty, ja yritykset voivat haastaa lainrikkojat oikeuteen. Tavaramerkkioikeudet perustellaan sillä, että niiden puute aiheuttaisi sekaannuksia kuluttajien valinnoissa. Tässä mielessä yritys joka kopioi toisen tavaramerkkiä syyllistyy petokseen kuluttajaa kohtaan, jolloin kuluttajalla – ei toisella yrityksellä – on oikeus haastaa petollinen taho oikeuteen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaisi myös sitä, että yritykset suojelisivat omia tavaramerkkejään haastamalla toisiaan oikeuteen kuluttajan – ei yrityksen – asemassa. Tämä pieni muutos tavaranmerkkilainsäädäntöön aikaansaisi kuitenkin sen, että kaksi Coca-Cola -nimistä yritystä voisivat kilpailla keskenään samoilla markkinoilla, mikäli molemmat yritykset tuottaisivat samaa Coca-Colaa samalla kemiallisella koostumuksella ja samalla tuotemuotoilulla. Tämä parantaisi myös kuluttajan asemaa, kun lisääntynyt tarjonta painaisi hintoja alas. On myös kyseenalaista tarviiko tavaramerkkien suojelu valtion väliintuloa sillä yrityksillä on keinoja joilla varmistaa itse että asiakkaat tietävät ostavansa aidon tuotteen. Yritys voi sitoa tuotteen myynnin ainoastaan luotetuille jälleenmyyjille jotka mainitaan tuotteen mainoksissa ja internet-aikakautena yritys voi myydä tuotteita omasta verkkokaupasta tai uskoa myynnin luotetulle ja tunnetulle verkkokaupalle.

Patentit ja tekijänoikeudet eivät näiden näkökulmien kannalta kuulu lainkaan vapaaseen markkinatalouteen. Myös tavaramerkkioikeuksissa olisi parantamisen varaa. Tarkempia analyysejä immateriaalioikeuksista löytyy alempaa kirjalinkeistä.

Viitteet

  1. ↑ Michele Boldrin & David K. Levine: Against Intellectual Monopoly.
  2. ↑ Laiton musiikin kopiointi ei heikennä musiikkitarjonnan kirjoa, YLE Tiede (luettu 13.7.10)

Oleellisia teoksia

Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://liberalismi.net/wiki/Tekij%C3%A4noikeus
Henkilökohtaiset työkalut