ATTAC

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

ATTAC ("Yhdistys pääomavirtojen verottamiseksi kansalaisten hyväksi") on globalisaationvastainen (nykyään enää "vaihtoehtoista globalisaatiota kannattava", koska globalisaationvastustus on mennyt pois muodista) ylikansallinen järjestö, perustaja Le Monde diplomatiquen marxisti-päätoimittaja Ignacio Ramonet, 3.6.1998 (Ranska).

Järjestö perustettiin kannattamaan Tobinin veroa eli valuutanvaihtoveroa (vaikka James Tobin vastusti Attacia[1]) ja ATTAC kutsuu itseään "hiekaksi markkinoiden rattaissa".[2] Attacin lehden nimi on Hiekanjyvät.[3]

Attacin lehden pääkirjoituksen mukaan vuonna 2008 liikkeellä oli tuhannen taalan paikka, kun kapitalismin kaatuminen näytti mahdolliselta, mutta kommunisti-leiman pelko esti Attacia arvostelemasta kapitalismia riittävän äänekkäästi. [3]

Attacin perustaja Eeva Luhtakallion mukaan Attacia on lehdistössä verrattu fasismiin mutta toisaalta järjestössä on ollut mukana ministereitäkin.[4] Hänen mukaansa järjestöä on lehdistössä pidetty niin valtiovallan ylisyleilemänä kuin lapsellisena kakunheittely- ja mellakointijärjestönä.[4] Liikettä luotsaavat 60-lukulaiset, mm. tuolloiset "rauhanliikeaktiivit".[4]

Demarit kauhistuvat kommunisteista Attacin johdossa

Kun Attacin johtotyöryhmään (vasta myöhemmin hallitukseen) valittiin SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen, Demarin pitkäaikainen päätoimittaja Aimo Kairamo kirjoitti: "Pohjois-Korean kommunistipuolueen täkäläisen veljespuolueen suuri johtaja Yrjö Hakanen on valittu Attacin johtoon."

"Minä en kuulu mihinkään järjestöön, josta puhuessaan Hakanen käyttää muotoa 'me' ja jossa on kaikkein pimeimpiä änkyräkommunisteja johdossa. Ilmoitan täten kirjallisesti, kuten säännöt edellyttävät, että olen eronnut Attacista. Suosittelen muille sosialidemokraateille samaa."

Pian (3.4.2002) Aamulehdessä ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi harkitsevansa eroa Attacista[5] mutta päätti myöhemmin pysyä jäsenenä.

'Uutispäivä Demarin kolumnisti Aimo Kairamo totesi, ettei hän enää halua kuulua "järjestöön, jota kommunistiset kummitukset johtavat ja joka ei pääse irti mustahuppuisista, pelkkää väkivaltaa tavoittelevista katutappelijoista."'[6]

Kommunistit Attacin johdossa

Attacin puheenjohtajana on tyypillisesti ollut kolmikko kommunisti, vasemmistoliittolainen ja demari, ja lisää kommunisteja on hallituksessa.

Vasemmistoliitolle ohjelmallista työtä tehneen politiikan tutkija Iivi Anna Masson mukaan '"neuvostonostalgia" ja "uusstalinismi" ovat olleet Suomessa viime vuosina nousussa". Masso tuomitsi 'Suomen Attacin sosiaalifoorumin muuttumisen "demokratian vastaiseksi ääriainesten kohtaamispaikaksi"'. [7]

http://www.vapaasana.net/artikkelit/2002/04/kommunisti-attacin-johtoon "Globalisaatioon kriittisesti suhtautuvan ylikansallisen Attac-järjestön Suomen-järjestö valitsi lauantaina 6.4.02 kolmeksi puheenjohtajikseen kommunistin, vasemmistoliiton keskeisen ideologin sekä demarin. Hallituksessa on lisääkin kommunisteja ja muita poliitikkoja, mm. Suomen Kommunistisen Puolueen puheenjohtaja Yrjö Hakanen.

Puolueet ovat onnistuneet yrityksessään kohottaa kasvojaan sekä nostaa historian verisintä poliittista ideologiaa, kommunismia astetta salonkikelpoisemmaksi. Tuon ideologian historia sisältää lähes sata miljoonaa kuolonuhria, miljardeja kärsijöitä, kidutettuja, sorrettuja, ensimmäiset keskitysleirit, valtavia etnisiä puhdistuksia ja lukemattomia muita ihmisoikeusrikkomuksia.

Jos tunnustuksellinen kansallissosialisti olisi valittu Attacin puheenjohtajaksi tai edes hallitukseen, lehdistö olisi välittömästi reagoinut siihen rajusti ja ulkoministeri Tuomioja olisi toteuttanut eroaikeensa. Miksi kommunisteja kohdellaan silkkihansikkain?

Kommunistit pyrkivät levittämään Attacissa kapitalismin vastaista sanomaansa ja vaatimaan ihmisten elämää tiukan valtionkontrollin alle - jossain määrin he ovat jo onnistuneetkin.

Attacin vastapoolina tunnetaan suomalainen Defens ry., joka puolustaa yksilönvapautta ja tuo esiin globalisaation myönteisiä puolia. Järjestö on aiemmin pyrkinyt yhteistyöhönkin Attacin kanssa mm. kehitysmaiden hyväksi, mutta Attac on pyrkinyt välttämään ottamasta kantaa hankkeeseen tullimuurien purkamisesta kehitysmaiden vaurastumisen tieltä. Järjestön hyvää tarkoittavat voimat olisivat valmiit mukaantuloon, mutta sosialistisiipi pyrkii haraamaan vastaan kehtaamatta kuitenkaan julkisesti asettua torjuvalle kannalle."

Demarin päätoimittaja tuomitsee kommunistien johtaman Attacin

"Pohjois-Korean kommunistipuolueen täkäläisen veljespuolueen suuri johtaja Yrjö Hakanen on valittu Attacin johtoon", kirjoittaa SDP:n pää-äänenkannattajan pitkäaikainen päätoimittaja Aimo Kairamo.

"Minä en kuulu mihinkään järjestöön, josta puhuessaan Hakanen käyttää muotoa 'me' ja jossa on kaikkein pimeimpiä änkyräkommunisteja johdossa. Ilmoitan täten kirjallisesti, kuten säännöt edellyttävät, että olen eronnut Attacista. Suosittelen muille sosialidemokraateille samaa", Kairamo jatkaa. Toisaalta eräät demariyhdistykset jopa kutsuvat Hakasta alustamaan tilaisuuksiinsa. Kunpa ennemmin kutsuisivat Pekka Siitoimen, niin totalitarismia vastustavan kansalaisen ei tarvitsisi vakavissaan huolestua.

Eliittimaiden puolesta köyhiä maita vastaan

Attacin aktivistit halusivat kuluttajaboikotilla torpedoida sellaista "puolirikollista" toimintaa kuin oli Nokian Bochumin tehtaan siirto Romaniaan. "Romaniassa Nokian tehdasta odotetaan kuin kuuta nousevaa osoituksena paremmasta tulevaisuudesta", kirjoitti Osmo Soininvaara. Kommentaattorien mukaan: "Onko ongelmana se, että köyhät jä vähäväkiset romanialaiset, eivät ole pystyneet maksamaan järjestölle suopeasta kommentoinnista?"[8] "Järjestön mukaan päätös osoittaa kapitalismin epäinhimillisyyden."[9] Tätä on pidetty merkkinä ay-liikkeen vaikutusvallasta ATTACissa.

Liikaa puoluepoliittisia riitoja

Alkuaikojen hallitusten jäsenet Eric Carver ja Eeva Luhtakallio kritisoivat Attacin puoluepolitisoitumista riitelystä ja "1970-luvun juoksuhaudoista ja ristiriidoista". Carverin mukaan: "Joillain petti pelisilmä siitä, missä menee puolueen ja kansalaisjärjestön raja. Esimerkiksi SKP:n Yrjö Hakanen [tuolloin Attacin hallituksen jäsen] käytti vaalimainonnassaan Attacille läheisen Sosiaalifoorumin slogania 'Toisenlainen maailma on mahdollinen'". "Puoluepoliittisiin riitoihin ja muuhun väittelyyn kului Carverin mielestä liikaa energiaa." Luhtakallion mukaan ydinjoukkoa oli vain kourallinen.[10]

Kommunistien valta Attacissa

Ainakin Suomessa ja Ruotsissa eroamiset Attacista on yhdistetty kommunistien johtoasemiin järjestössä. Lisäksi perustaja Ignacio Ramonet vastustaa globalisaatiota ja liberalismia, vaatii omavaraistaloutta ja sääntelyä[11] sekä ylistää kirjoituksessaan Kuuban kommunistidiktaattori Fidel Castroa [12] ja on tämän ainoa auktorisoitu elämänkerturi[13].

Attacin hallitusten ehkä tunnetuimmat kommunistit

Sen sijaan vuoden 2008 puheenjohtaja oli demari Mikko Sauli. Attac kutsuu välillä kahta varapuheenjohtajaansakin puheenjohtajiksi.

Vuoden 2011 puheenjohtaja, Attacin pääideologi Heikki Patomäki ei ole julkisesti tunnustautunut kommunistiksi mutta oli Vasemmistoliiton ehdokas 2011. HY:n kansantaloustieteen Vesa Kanniainen kirjoitti: "Suuri yleisö ihastelee Naomi Kleinin kirjoja tietämättä, että hänen analyysinsä ovat virheellisiä. - - Taloustieteilijät eivät vaivaudu edes arvioimaan niitä. Sama koskee poliittisen historian professorin Heikki Patomäen maailmanparannusoppia, jossa julistus on tullut ennen tieteellistä analyysiä, eikä tieteellistä analyysiä esimerkiksi Tobinin verosta tai globalisaation mekanismeistä ole vielä nähty.".[15]

"Hyödyllisiä idiootteja"

Ruotsissa Attacin jäsenmäärä puoliintui vuodessa, osin siksi, että entiset jäsenet eivät ole halunneet olla "hyödyllisiä idiootteja" Ruotsin Attacin perustajahahmolle, kommunistille America Vera-Zavala (v), Sydsvenskan-sanomalehti kirjoitti. (Hyödyllinen idiootti on Leninin länsimaisista kommunisteista käyttämä nimitys.) Pääkirjoituksen mukaan takana on se, että Attac vastustaa vapaakauppaa (tosin verhotusti) ja "kasvava tunne siitä, että Attacin argumentit eivät ole päteviä": maat, jotka ovat sallineet "vapaakaupan ja liberaalin politiikan", "ovat nähneet köyhyyden ja hädän vähenevän, eräissä tapauksissa dramaattisesti". [16]

"Samalla kun rikkaiden maiden vaihtoehtoliikkeet vastustavat globalisaatioita kyltein, iskulausein ja kivisatein köyhien maiden nimissä, afrikkalaiset ja aasialaiset vaativat lisää vapaakauppaa, kapitalismia ja globalisaatiota." "Arvostetun Pew Research Centerin" 40 000 ihmisen tutkimuksen mukaan lähes kaikkialla, etenkin Afrikassa ja Aasiassa, enemmistö pitää globalisaatiota myönteisenä", lehti jatkoi. [16]

Intialainen puuseppä Sanaullah valitti, että maailman sosiaalifoorumin, "oikeudenmukaisuusfoorumin", 2004 järjestäjät maksoivat hänelle vain 3 euroa päivässä, millä hän ei voi elättää 8-henkistä perhettään, kun taas filmiteollisuus maksaa nikkaroinnista tuplasti.[16]

James Tobin vastusti Attacia

Tobinin veron lanseerannut nobel-palkittu keynesiläinen taloustieteilijä James Tobin syytti Attacia hänen nimensä väärinkäyttämisestä ja sanoi, että hänellä ei ole mitään yhteistä Attacin kanssa. Tobin kannattaa vapaakauppaa kuten taloustieteilijät yleensäkin, samoin WTO:ta, IMF ja Maailmanpankkia - "kaikkea, mitä vastaan nämä hyökkäävät". [1]

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 "They Are Misusing My Name", James Tobinin haastattelu, Der Spiegel, September 2, 2001
  2. ↑ ATTAC AS AN EXAMPLE OF AN ANTI-GLOBALIZATION NGO, Henrik Hain, 1st March 2006, Research Paper (Pre-University), ISBN (eBook): 978-3-640-08629-0, GRIN
  3. ↑ 3,0 3,1 Ketterä kapitalismi, ketterämpi liike, Attac-järjestön Hiekanjyvät-lehti 2/2010, pääkirjoitus, Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli, sivu 2. Mm. "Syvimmän kriisin aikoina liike vältti sanomasta K-sanaa ääneen, vaikka esimerkiksi talouslehdissä puhuttiin avoimesti kapitalismin kriisistä. Näkemyksemme olivat vähemmän radikaaleja kuin kapitalistien. Ehkä kasvojen menetyksen ja kommunisti-leiman pelko esti liikettä nousemasta retoriselle aallonharjalle, joka suorastaan huusi globalisaatiokriitikkoja surffaamaan"
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 Sukupolvet globaalissa liikkeessä – ATTAC esimerkkinä monisukupolvisen globalisaatiokritiikin mahdollisuudesta, Suomen Attacin perustaja Eeva Luhtakallio, sivut 28-29
  5. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2002/04/107087 MTV3.fi 3.4.2002
  6. ↑ Ulkoministerin Attac-jäsenyyden vaikutukset Suomen ulkopoliittisen linjan uskottavuuteen, 5.4.2002 KK 320/2002 vp - Pertti Mäki-Hakola
  7. ↑ "Neuvostonostalgiaa Suomessa", ulkoministeriön mediakatsaus, 26.6.2008
  8. ↑ Attac vaatii Nokiaa ulos Romaniasta! VS 16.2.2008
  9. ↑ Attac vaatii Nokian puhelimia boikottiin, MTV3.fi 21.01.2008
  10. ↑ Mihin katosi Attac?, Ylioppilaslehti, 28.1.2005
  11. ↑ Vilka är franska Attac? - Globaliseringskritikernas gurus, Johan Norberg, Liberal Debatt 1-2001
  12. ↑ Ignacio Ramonet: "Cuba's Future is Now", "Castro's Enviable Record" and "Viva Fidel!" in Was Fidel Good for Cuba?, Foreign Policy, December 27, 2006 (pdf)
  13. ↑ Cuba’s revolution 50 years on, Financial Times, January 24 2009
  14. ↑ Sampsa Oinaala: Oikeutta, ei pommeja, Voima 3/2003, (luettu 10.12.2007)
  15. ↑ [1] Tieteessä tapahtuu 8/2008, Vesa Kanniainen
  16. ↑ 16,0 16,1 16,2 Det goda livet, Sydsvenskan, pääkirjoitus 19.1.2004

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=ATTAC&oldid=5528”