Kiina

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Taivaallisen rauhan aukio)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kiina siirtyi 1949 Maon kommunistiseen sosialismiin, minkä vuoksi se oli kapitalistisempia naapurimaitaan köyhempi ja kymmenet miljoonat kuolivat nälkään.

Maota syytetään yli 70 miljoonan kiinalaisen kuolemasta. Suuren harppauksen (1958-1961) synnyttämään nälänhätään sekä silloiseen väkivaltaan ja itsemurhiin kuoli 20 - 40 miljoonaa kiinalaista. Nyky-Kiinan mukaan Mao oli 70-prosenttisesti oikeassa ja 30-prosenttisesti väärässä. [1]

1980-luvulta alkaen Deng Xiaopingin aloitteesta maa on tehnyt lisääntyvästi talousliberaaleja uudistuksia. Vaikka Kiina ei ole vieläkään erityisen talousliberaali, ero aiempaan on valtava ja kiinniottajan edun ansiosta tämä on riittänyt nopeaan talouskasvuun.

Vuonna 1989 markkinatalousuudistusten jatkamista vaatineet opiskelijat aloittivat "Taivaallisen rauhan aukion" mielenosoitukset, joihin myöhemmin liittyi muitakin mukaan. Nämä tukahdutettiin verisesti ja Deng syrjäytti uudistajia, mikä hidasti muttei lopettanut talousuudistuksia.

Presidentti Xi Jinpingiä voi hyvinkin kutsua diktaattoriksi, johtavan Kiina-asiantuntija Susan Shirk arvioi The Guardianille. Helmikuussa 2018 keskuskomitea ehdotti rajattomien presidenttikausien kiellon poistamista perustuslaista. Xin henkilökulttia on vahvistettu ja demokratia ja ihmisoikeudet ovat heikentyneet. Weibossa kiinalaiset vertasivat maataan Pohjois-Koreaan.[2][3]

Suuri harppaus 1958-1960

Pelkästään "suuren harppauksen" vuoksi (1958-61) kuoli 36 - 45 miljoonaa ihmistä mm. nälkään, tosin "2,5 miljoonaa kidutukseen ja viranomaisten mielivaltaisiin teloituksiin". Kannibalismikin oli yleistä. [4]. Terästeollisuutta yritettiin kasvattaa rajusti ja maatalous oli jo valmiiksi sosialistisen tehotonta.

Maatalouden tuottavuus ja sosialismi

Vuonna 1978 Kiinan maatalousmaa tuotti vähemmän kuin kommunistien tullessa valtaan vuonna 1949. Tällöin nälästä kärsivän Xiaogangin kylän viljelijät sopivat salaisessa kokouksessaan yhteismaan jakamisesta yksilöille: viljelijä saisi pitää itse hallitukselle menevän kiintiön ylittävän osuuden tuotannostaan. Jos joku jäisi kiinni, muut kasvattaisivat hänen lapsensa.[5][6]

Sadon valtavuus paljasti heidät. Viranomaiset ymmärsivät siitä, että heidän oli täytynyt jakaa yhteiset maat.[6] Tiedon levitessä kuitenkin muutkin kylät alkoivat luopua yhteisomistuksesta, ja nähtyään tuottavuuden nousun keskusjohto päättikin antaa kokeilun jatkua. Yhteisomistuksen aikana ei ollut kannustimia ahkeroida. Omistusoikeussopimuksen jälkeen viljelijät ahkeroivat itsensä ja perheensä eteen ja tuottavuus nousi välittömästi.[5] Niinpä viljelijöiden teloittamisen sijaan Kiinan johto nosti heidät roolimalleiksi. Reilussa kolmessa vuosikymennessä jo puoli miljardia kiinalaista vapautui köyhyydestä.[6]

Taivaallisen rauhan aukion verilöyly 1989

Hallitus torjuu liberalismin, opiskelijat vaativat lisää

Kiinan kommunistipuolueen pääsihteeri Hu Yaobang suhtautui tiukkalinjaisempien mukaan liian sallivasti “porvarilliseen liberalisointiin”, mm. liberaaleja taloudellisia ja poliittisia uudistuksia kannattaneeseen älymystöön ja opiskelijamielenosoituksiin vuonna 1986. Siksi hänet erotettiin vuonna 1987. Opiskelijamielenosoituksia olivat innoittaneet myös Hun puheet sanan- ja lehdistönvapaudesta.

Hun kuoltua 15.4.1989 poliittinen paine pakotti hallituksen järjestämään viralliset hautajaiset[7], mutta opiskelijat olivat tyytymättömiä näiden pienuuteen, joten 22.4.1989 meni 50 000 opiskelijaa Taivaallisen rauhan aukiolle osoittamaan mieltään. Toinen uudistaja, markkinatalousuudistuksia tehnyt ja yksityistämistä ja demokratiaa vaatinut kommunistipuolueen pääsihteeri Zhao Ziyang vaati mediaa raportoimaan avoimesti mielenosoituksista saadakseen siitä tukea sosialistisempaa laitaa vastaan, mutta opiskelijat kritisoivat häntäkin liian hitaasta uudistustahdista.

Mielenosoitukset aloittivat opiskelijat, jotka vaativat lisää taloudellista ja poliittista liberalisointia[8]. Ajan mittaan mukaan tuli kuitenkin muitakin ryhmiä.

18.5.1989 politbyroo julisti sotatilan Zhaon äänestäessä ainoana sitä vastaan, ja pian maan ylin vallankäyttäjä Deng Xiaoping sekä häntäkin kriittisemmin uudistuksiin suhtautuneet syrjäyttivät Zhaon, lopettivat mielenosoituksen verisesti ja hidastivat uudistustahtia. Antikapitalisti Naomi Klein väittää kirjassaan Sokkidoktriini tahdin kiihtyneen.

Hu oli myös puolustanut ”kulttuurivallankumouksessa” vainottuja ja kannattanut Tiibetiin itsehallintoa[9] sekä yrittänyt tukea ja tiibetiläisen kulttuurin säilymistä ja Tiibetin koulutusta[10] ja ollut liian rauhanomainen Japania kohtaan.

Nykyäänkin jotkut esittävät, että puolueen tulisi tehdä liberaaleja uudistuksia Hun hengessä, toisten mielestä taas oppia pitäisi hakea pikemminkin kommunistisista Kuubasta ja Pohjois-Koreasta[11].

Mielenosoituksen tukahduttaminen

Opiskelijat olivat pystyttäneet katusulkuja isoon osaan Beijingiä mutta lopulta armeija ja panssarit taistelivat tiensä niistä läpi 3. - 4.6.1989. Esimerkiksi Muxidiin, Tienanmenin aukiosta länteen oli spontaanisti kerääntynyt tuhansia mielenosoittajia, jotka eivät paenneet kumiluoteja, jolloin armeija käytti aitoja luoteja, eivätkä ihmiset päässeet pakoon katusulun vuoksi. [12]

Tunkeuduttuaan Tiananmenin aukiolle armeija ajoi Punaisen ristin pakoon, mutta aukiolla opiskelijoita ei ammuttu "joukoittain", vain hajanaisesti. Pääosin käytettiin mellakka-aseita. Opiskelijajohtajat ohjasivat opiskelijat perääntymään lounaisportista.

Verilöyly tapahtuikin aukion ulkopuolella

Monet journalistit raportoivat armeijan hyökänneen ja tuhansien kuolleen, mutta Wikileaksin vuotamat USA:n lähetystön sähkeet ovat ristiriidassa tämän kanssa: Chileläisen diplomaatin mukaan itse aukiolla ei olisi tapettu läheskään niin paljon ihmisiä kuin on väitetty. BBC:n toimittaja vahvistaa, että verilöyly tapahtui vain Tiananmenin aukion ulkopuolella. [12]

Liu Xiaobo

Vuonna 2010 Nobel-palkittu Liu Xiaobo osallistui professorina Tiananmenin mielenosoituksiin vuonna 1989. Hän oli myöhemmin laatimassa Peruskirja 08 -vetoomusta, joka julkistettiin joulukuussa 2008. Peruskirjassa vaadittiin sananvapautta, ihmisoikeuksia, demokratiaa, vallan kolmijako-oppia, valtionyhtiöiden ja maan yksityistämistä, vapaata markkinataloutta, ympäristönsuojelua ja totuuskomissiota. Tästä Liu palkittiin 11 vuoden vankeustuomiolla puolueen ja valtion vastaisesta toiminnasta joulukuussa 2009.[13]

Ihmisoikeudet

(Katso myös yltä.)

Freedom House luokittelee Kiinan "ei vapaaksi" (huonoin arvosana) ja sen lehdistön juridinen vapaus on olematonta (30/30), lait eivät tarjoa lehdistölle minkäänlaista suojaa (2017).[14] Suomen lehdistönvapauden puutteiden taso oli 4/100, Kiinan 87, maailman huonoimpia, jopa Venäjän ja Saudi-Arabian takana (2014).[15] Poliittinen vapaus oli huonoin mahdollinen ja kansalaisoikeuksien taso toiseksi huonoin (6/7), kumpikin maailman huonoimpia (2018).[16]

Human Rights Watchin mukaan presidentti Xi Jinpingin kaudella (2013-) hallitus on mielivaltaisesti vanginnut satoja aktivisteja ja ihmisoikeusjuristeja. Monet arvostelijat ovat kadonneet hallituksen sieppaamina, ja pidätettyjä kidutetaan laajalti, myös korruptiosta syytettyjä puolueen jäseniä.[17]

Nobelin rauhanpalkinnon saanut Liu Xiaobo kuoli vankeudessa vuonna 2017. Kiina ei suostunut päästämään häntä ulkomaille hoitoon. Ainakin 10 aktivistia pidätettiin muistotilaisuuksien järjestämisestä Xiaobolle. Amnesty Internationalin mukaan aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia pidätettiin ja tuomittiin epämääräisin syyttein, kuten "valtion vallan horjuttaminen". Poliisi toisinaan pitää heitä pitkiä aikoja pidätystilojen ulkopuolella ilman kommunikaatiomahdollisuuksia. Uskonnonharjoittamisen tukahduttamista kiristettiin 2017-2018. Uudet turvallisuuslait antavat viranomaisten vaientaa, sensoroida ja vainota ihmisoikeuksien puolustajia ja erimielisiä.[18]

Elinryöstöt

Tutkimusraporttien mukaan lukuisilta vangituilta Falun Gong -uskonnon harjoittajilta on ryöstetty sisäelimiä siirtoelinmarkkinoille.[19] (Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Elinryöstöt_Falun_Gongin_harjoittajilta_Kiinassa )

Xinjiangin muslimien keskitysleirit

Satojatuhansia tai yli miljoona uiguuria on kadonnut keskitysleirimäisiksi kuvatuille uudelleenkoulutusleireille parin vuoden sisällä (2018), esimerkiksi kun kadulla pysäytettäessä ei osaa Kiinan kansallislaulua. Leireillä on kidutusta, nälässä pitämistä ja uskonnollista käännytystä. Uiguurit pakotetaan arvostelemaan kulttuuriaan, juomaan alkoholia ja syömään porsaanlihaa. Toiminta muistuttaa etnistä vainoa.[20]

Uiguurien muslimimaakunta Xinjiang on puolen Intian kokoinen. Sen muslimiterroristit ovat tappaneet satoja ihmisiä viime vuosina. Kiinalla on käynnissä kulttuurinen puhdistus maakunnassa. Keskitysleireille on vangittu muslimikiinalaisten lisäksi ulkomaalaisia. Uudelleenkoulutusohjelmalla pyritään muuttamaan vankien poliittinen ajattelu ja identiteetti sekä poistamaan heistä islam. Kieltäytyjiä pahoinpidellään ja pidetään nälässä ja yksinäisyydessä. Professori Rian Thumin mukaan tämä aiheuttaa sukupolvia kestävän trauman, josta monet eivät koskaan toivu. Tarkoitus on poistaa ääriajattelu ja separatismi lopullisesti.[21]

Taolaisuus - ensimmäinen liberalismi

Taolaisuus (taoismi) "the natural way (tao) of freedom and non-interference"[22] on sekä Rothbardin että (vasemmistoliberaalin) Liberal Internationalin mukaan varhaisinta libertarismia.[23][24]

Siinä missä taolaisuutta (ml. Laozi) pidetään liberalismin suuntaisena,[25] konfutselaisuus assosioidaan konservatismiin. Konfutselaisuudesta poiketen taolaisuus suosi filosofista anarkismia, pluralismia ja laissez-faire-hallitusvaltaa sekä luonnonmystiikkaa.[26]

Taolainen wu-wci-oppi on olennaisesti "jätä rauhaan".[27] Politiikassa tämä teki taolaisista ensimmäisiä liberaalin laissez-faire-politiikan kannattajia.[27] Laozin mukaan paras tapa hallita on olla hallitsematta.[27] Tästä muistetaan hänen sanansa: "Hallitse suurta maata kuin paistaisit pientä kalaa"[27] ja "Mitä enemmän kieltoja, sitä köyhemmiksi ihmiset tulevat." (Daodejing).[28]

Muutkin Kiinan klassiset ajattelijat kuin Laozi yhdistivät hyvään valtiovallan rajoitettuuden ja vaurastumisen.[28]

Propaganda ja vaikuttaminen ulkomailla

Kymmenet yliopistot ovat lakkauttaneet Konfutse-instituuttiensa toiminnan, kaikki ruotsalaisetkin, koska ne on katsottu akateemista vapautta rajoittaneiksi Kiinan propadandakoneiston osiksi. Suomessakin alan professorit, instituutin ex-johtaja ja johtokunnan ex-jäsen, ovat samaa mieltä: instituutti on epäakateeminen ja tahraa yliopiston mainetta. Kiina lähettää puolet rahoituksesta ja varajohtajan.[29]

Länsimaisiin yliopistoihin Helsinkiä myöten on perustettu Kiinan rahoittamia Kiinaan erikoistuneita tutkimuslaitoksia.[30] Näin Kiina saa länsimaiden Kiina-asiantuntijat esiintymään ja tutkimaan Kiina-mielisesti tai ainakin varovaisemmin säilyttääkseen rahoituksen tai päästäkseen joskus tutkimuslaitokseen töihin. Lisäksi ympäri maailmaa on perustettu satoja konfutselaisia instituutteja opettamaan Kiinan kieltä ja kulttuuria, kaksi kansainvälistä televisiokanavaa, radio sekä englanninkieliset lehdet Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Pekingissä.[30]

Tutkijoiden mukaan Kiinan kommunistipuolueeseen liittyvät yhdistykset naamioidaan kansalaisjärjestöiksi. Vaikuttamista tapahtuu myös yritysten, viranomaisten ja yksittäisten ihmisten kautta. Suomessa tällainen on myös Suomalainen yhtenäisyysyhdistys FAPPRC, jonka varapuheenjohtaja Jenni Chen-Ye on Vantaan kaupunginvaltuutettu.[31]

Asian tultua kokoomuksen tietoon Chen-Ye erosi järjestöstä mutta kokoomus erotti hänet silti puolueesta.[32]

Kiina yritti lahjoa kiinalaistaustaisen miehen parlamenttiehdokkaaksi. Hän kertoi asiasta Australian turvallisuuspalvelulle ja löytyi sitten kuolleena hotellihuoneesta.[31]

Kansanedustajat Mika Niikko (ps) ja Ville Vähämäki (ps) perustivat yhteisyrityksen kiinalaisen liikemiehen kanssa, joka oli rahoittanut Niikon vaalikampanjaa 5 000 eurolla. Niikko myös kutsui Kiinan armeijan kenraalimajurin eduskuntaan vieraakseen.[33]

Australia

Kiina rakentaa vaikutusvaltaansa Australiassa määrätietoisesti niin, että sitä voi verrata suomettumiseen. Australissa "rähmällään olosta" käytetään termiä koutou (maahan asti kumartaminen). Huippupoliitikot voivat lähettää laskunsa kiinalaismiljardöörille.[34]

Maahan on myös tyhjästä luotu sellaisten kiinalais-australialaisten yhteisö, joista löytyy esimerkiksi bussikuljetuksilla tuotavia vastamielenosoittajia, kun mielenosoitus puolustaa Tiibetiä. Australiaan 2011 muuttanut miljardööri Huang Xiangmo jakoi arviolta 46 miljoonaa euroa vaalirahoitusta ennen kuin hänet karkotettiin maasta 2019, mutta muutkin miljardöörit ja miljonäärit ovat tärkeässä roolissa.[33]

Suomessakin toimiva Yhteisrintaman työosasto on monien vaikutusoperaatioiden takana. Työväenpuolueen nouseva tähti Sam Dastyari menetti asemansa, kun hänen tulkittiin tukeneen Kiinan toimia Etelä-Kiinan merellä Xiangmon rahoja vastaan.[33]

Etelä-Kiinan meren aluekiista

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätöksen mukaan Kiinan aluevaatimukset rikkovat merirajat määrittelevää YK-sopimusta ja Kiina on rikkonut Filippiinien alueellista koskemattomuutta. Kiina vaatii 90 prosenttia Etelä-Kiinan merestä, mutta Filippiinit, Vietnam, Malesia, Brunei ja Taiwan ovat kiistäneet vaatimusten oikeutuksen.[35]

Kiinan pelätään aloittavan sodan. Se on jo valloittanut Paracelsaaret Vietnamilta vuonna 1974 ja tappanut 60 vietnamilaista Spratlysaarilla vuonna 1988. https://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-Kiinan_meren_aluekiista

Historia

Vuonna 1430 Kiina kielsi valtamerimatkat, ja sen 3500 merilaivaa poltettiin tai tuhoutui, koska eliitti pelkäsi rikastuvien kauppiaiden vaikutusvaltaa, kirjoittaa Nobel-palkittu Angus Deaton.[36]

Euroopassa vastaavaa ei tehty, ja kauppiaiden johdolla Eurooppa nousi maailman taloudelliseksi ja älylliseksi valtiaaksi, liberaalin kauppiasvaltaiset Hollanti ja Englanti etummaisina.

"Puolueet": Xi Jinpingin, Jiang Zeminin ja Hu Jintaon "puoluesiivet"

Kiinassa on ollut kaksi poliittista ryhmittymää, Jiang Zemininin ja Hu Jintaon "puoluelaiset". Jiang oli Kiinan puoluesihteeri ja presidentti (johtaja) 1989-2002 ja Hu 2003-2012, Xi vuodesta 2012.[37]

Jiangin johtama "Shangain siipi", eliittisiipi, ajaa markkinataloutta, puolue-eliitin etuja, itärannikon talouskasvua ja vahvaa keskushallintoa. Hun johtama "tuanpai"-siipi, populistisiipi, koostuu tavallisesta kansasta, lähinnä puolueen nuorisojärjestön kasvateista. Se haluaa alueiden ja yhteiskunnan tasaista kehitystä ja poliittisia toimintavapauksia. Se edistää talouskasvua alikehittyneillä seuduilla.[37]

Deng Xiaoping rakensi 1980-luvulla vallanjakomallin, jotta Maon diktatuuri ei toistuisi. Esimerkiksi keskeisiin tehtäviin sai valita enintään 67-vuotiaita. Xi rikkoi sen, eliminoi vastustajiaan korruptiosyyttein, koska lähes jokainen poliitikko oli tehnyt jotain, nimitti tilalle luotettujaan. Xin lähipiiri koostuu ihmisistä, joihin hänellä on pitkä ja koeteltu suhde. Varapresidentti Wang Qishan asui 1970-luvulla Xin kanssa luola-asunnossa, kun Xi oli seitsemän vuotta "uudelleenkasvatettavana". Nyt Jiangin ja Hun siivet eivät pysty edes yhdessä haastamaan Xitä.[37]

Jian Zemin johti Xihin kohdistuvaa kritiikkiä[37] mutta kuoli 96-vuotiaana 30.11.2022. Hän nujersi Falun Gong -liikkeen ja toisinajattelijoita sekä jatkoi talousuudistuksia.[38]

Xin tavoitteet

Xin tavoitteena on Kiina-keskeinen maailmanjärjestys ja puolueen tiukka ote arjesta ja taloudesta. Vapaa markkinatalous, kansalaisvapaudet ja ihmisoikeudet tulee nujertaa. Xi on kuitenkin harkitseva ja pitkäjänteinen, toisin kuin Mao. Hän välttänee sotia. Vyö ja tie -investointiohjelma ("uusi silkkitie") kattaa yli 150 valtiota.[37]

Kirjallisuutta

  • Bass, Catriona. (1998). Education in Tibet: policy and practice since 1950. Zed Books. ISBN 978-1856496742
  • Brook, Timothy. (1998). Quelling the People: The Military Suppression of the Beijing Democracy Movement. Stanford University Press. ISBN 978-0804736381

Viitteet

  1. ↑ "Kiinalaiset palvovat mausoleumiin säilöttyä puhemiestään", Helsingin Sanomat 16.8.2012, sivu B1
  2. ↑ Kiinan presidentin valtakausien rajoitusten poistaminen herättää kovaa arvostelua – ”Nyt minusta todella tuntuu, kuin asuisin Pohjois-Koreassa” Helsingin Sanomat. 26.2.2018.
  3. ↑ https://www.theguardian.com/world/2018/feb/26/xi-jinping-china-presidential-limit-scrap-dictator-for-life
  4. ↑ "Kiina vaikenee nälkävuosista", Helsingin Sanomat 3.11.2010, sivu B3
  5. ↑ 5,0 5,1 The Secret Agreement that Revolutionized China, in Modern Principles: Macroeconomics, professors Tyler Cowen and Alex Tabarrok, Second Edition, 2012, ISBN-10: 1-4292-3998-0
  6. ↑ 6,0 6,1 6,2 The Secret Document That Transformed China National Public Radio. 20.1.2012.
  7. ↑ Brook (1998), s. 26–27
  8. ↑ Nathan, Andrew J. (January/February 2001). The Tiananmen Papers. Foreign Affairs.
  9. ↑ China braces for Tiananmen Square massacre anniversary, The Australian, 13 April 2009
  10. ↑ Bass (1998), s. 51—52
  11. ↑ Senior CPC official starts visit to Cuba, Xinhua, 23 June 2008
  12. ↑ 12,0 12,1 Wikileaks: no bloodshed inside Tiananmen Square, cables claim, The Telegraph, Malcolm Moore, Shanghai, 04 Jun 2011
  13. ↑ Link, Perry. "Charter 08 Translated from Chinese by Perry Link The following text of Charter 08, signed by hundreds of Chinese intellectuals and translated and introduced by Perry Link, Professor of Chinese Literature at the University of California, Riverside", The New York Review of Books. Luettu 2008-12-10. 
  14. ↑ China profile Freedom of the Press 2017.
  15. ↑ Press Freedom Rankings Freedom House.
  16. ↑ Table of Country Scores Freedom in the World 2018. 2018. Freedom House.
  17. ↑ China and Tibet 2018. Human Rights Watch.
  18. ↑ CHINA 2017/2018 2018. Amnesty International.
  19. ↑ Kilgour, David; David Matas. ”BLOODY HARVEST: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China”. “Based on our further research, we are reinforced in our original conclusion that the allegations are true. We believe that there has been and continues today to be large scale organ seizures from unwilling Falun Gong practitioners.” 
  20. ↑ Hyvinkäällä asuvien Harrin ja Tiinan vanhemmat katosivat ”isän­maalliselle koulutus­leirille”, joka on suunnattu Kiinan muslimi­vähemmistölle Helsingin Sanomat. 1.7.2018.
  21. ↑ China’s mass indoctrination camps evoke Cultural Revolution AP News. 18.5.2018.
  22. ↑ What China Badly Needs Is Market Taoism, Cato.org 8.12.1999
  23. ↑ The Ancient Chinese Libertarian Tradition, Mises Daily: Monday, December 05, 2005 by Murray N. Rothbard, mises.org
  24. ↑ Lao Tsu, Liberal International
  25. ↑ Don't Discount Chinese Liberalism, WSJ JULY 6, 2011, LIU JUNNING
  26. ↑ Taoism, Hansen, Chad, The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Spring 2012 Edition), Edward N. Zalta (ed.)
  27. ↑ 27,0 27,1 27,2 27,3 A Short History Of Confucian Philosophy, LIU WU-CHI (Wuji Liu), PH.D., Yale University, Penguin Books, Great Britain, First published 1955
  28. ↑ 28,0 28,1 Don't Discount Chinese Liberalism, Liu Junning, Wall Street Journal, July 6, 2011
  29. ↑ "Bränditahra" – Kiina-tuntijoiden mielestä Helsingin yliopiston sisällä toimiva Konfutse-instituutti on mainehaitta, eikä sen toiminta kuulu enää huippuyliopistoon Yle Uutiset. 16.3.2020.
  30. ↑ 30,0 30,1 "Kiina kutsuu", Anu Kantola, Suomen Kuvalehti 9/2012, sivu 58
  31. ↑ 31,0 31,1 Kiinan "taika-ase" tähtää Suomeenkin Yle Uutiset. 17.3.2020.
  32. ↑ Kokoomus erotti Kiinan kontrolliverkostoon sotkeutuneen kaupunginvaltuutettunsa Vantaalla – "Päätös oli yksimielinen" Yle Uutiset. 23.3.2020.
  33. ↑ 33,0 33,1 33,2 Australia heräsi Kiinan ”hiljaiseen maahan­tunkeutumiseen” liian myöhään – Nyt tutkija varoittaa Suomea: ”Euroopassa harva ymmärtää tätä” Helsingin Sanomat. 15.9.2020.
  34. ↑ HS:n Silkkitien kirjeenvaihtaja Ville Similä: Suomettumisen sanakirja kertoo nyt Kiinasta Helsingin sanomat. 15.9.2020.
  35. ↑ Oikeus: Kiinan aluevaatimukset Etelä-Kiinan merellä ovat laittomia Yle Uutiset. 12.7.2016.
  36. ↑ 500 years ago, China destroyed its world-dominating navy because its political elite was afraid of free trade Business Insider. 26.2.2017.
  37. ↑ 37,0 37,1 37,2 37,3 37,4 Keisarin kruunajaiset Suomen Kuvalehti. 13.10.2022.
  38. ↑ https://yle.fi/a/74-20006673
Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Kiina&oldid=14376#Taivaallisen_rauhan_aukion_veril.C3.B6yly_1989”