Euro

Liberalismiwiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Euro on 16 EU-maan valuutta.

Sisällysluettelo

Liberaalit: puolesta ja vastaan

Liberaaleista osa vastustaa kaikkea tällaista "vallan keskittämistä", osa taas pitää euroa vähemmän tärkeänä kysymyksenä ja saattaa jopa katsoa sen lievästi hyödylliseksi transaktiokustannuksia vähentävänä, kilpailua lisäävänä ja vallanjakoa lisäävänä tekijänä (entistä itsenäisempi keskuspankki). Ruotsissa voimakkaasti euroa vastaan kampanjoineet nuoret liberaalit olivat ilmeisesti ratkaisevana vaa'ankielenä, kun euro kaadettiin kansanäänestyksessä. Milton Friedman kirjoitti Helsingin Sanomiinkin euroa vastustavan kirjoituksen, koska hänestä eurooppalaiset taloudet ovat niin joustamattomia, etteivät ne voi luopua kelluvan valuuttakurssin kaltaisista hintojen ja palkkojen joustokohdista.

Osmo Soininvaara on spekuloinut sillä, että Suomessa tarvittaisiin syrjäseuduille oma, kelluva valuutta, (ei sanatarkasti:) jotta siellä saisi halutessaan työllistyä edes alemmilla palkoilla.

Professorit: enemmän hyötyä kuin haittaa

Kreikan talouskriisin laajuuden alkaessa paljastua PT:n johtaja Jaakko Kiander (sd?) ja professorit Vesa Kanniainen ja Aki Kangasharju arvioivat, että euron hyödyt ovat silti suurempia kuin haitat sekä Suomelle että koko euroalueelle: "korko- ja inflaatiovaihtelut ovat olleet Suomessa selvästi pienempiä kuin 1990-luvulla - - yksi merkittävä syy euroalueen 2000-luvun vahvan talouskasvun taustalla", kun taas Suomen poliittinen painoarvo on kasvanut eurosta vain "jossain määrin"[1] Nämä ekonomistit eivät ottaneet kantaa vallan hajauttamiseen.

Krugman ja Friedman vastustivat

Paul Krugman pitää euroa virheenä. "Krugman viittaa kirjoituksissaan optimaalisen valuutta-alueen teoriaan, jonka mukaan valuutta-alueen on oltava sopivan kokoinen ja sopivassa määrin samankaltainen siihen kuuluvien maiden kanssa."[2]

Eurovaltioiden velkakriisit 2010 - 2012

Vuonna 2010 Kreikan, Portugalin, Espanjan, Italian ja Irlannin taloudet joutuivat kriisiin maiden velkaannuttua liikaa. Ks. Kreikan kriisi.

Saksan teollisuuden ex-johtaja Hans-Olaf Henkel esitti elokuussa 2011, että Saksa, Suomi, Hollanti ja Itävalta perustaisivat oman euronsa.[3]

Taloustoimittaja Jan Hurrin mukaan johtavat EU-virkamiehet yrittävät siirtää valtionvelkakriisin varjolla valtaa EU:lle ja sitä tehdessään ovat pahentaneet kriisiä ja kävelleet demokratian ylitse[4] ja Suomi joutuu maksamaan suhteessa eniten toisten maiden riskejä ja tappioita, 14-kertaisesti.[5]

Typerä itsepäisyys

Suomen Kuvalehden Jarmo Raivion mukaan "Eurokriisin hoitamiselle tyypillistä on ollut suunnitelmista kiinni pitäminen vielä pitkään sen jälkeen, kun niiden toteuttaminen on osoittautunut toivottomaksi. Näin voi käydä myös EVVR:n tapauksessa."[6]

Korkoerot

14.12.2011 Ruotsi sai lainaa ennätysalhaisella hieman yli prosentin korolla, mitä pidettiin merkkinä siitä, että sijoittajat pitävät Ruotsin valtionvelkakirjoja euromaiden vastaavia parempina. Ruotsin 10 vuoden lainapapereiden korot ovat pitkään olleet Suomen ja Saksan korkoja alempia, tuolloin 1,6 %, euromaista Saksan 2 % ,Suomen 2,5 %, Italian 7 % ja Kreikan 33 %. [7]

Eurobondit

Professori Vesa Kanniainen arvostelee komission suunnitelmia eurobondeista, joilla euromaat saisivat edullista lainaa 60 % BKT:stään. Näin muiden maiden lainanotto nostaisi Suomen velkavastuita. Näin velkaantuville maille tulisi haitalliset kannustimet. Kanniaisen mukaan on virhe maksattaa joidenkin maiden velkoja toisilla ja näin helpottaa velkaantumista. [8]

Kanniainen sanoo, että vakuudettomien joukkovelkakirjojen historia on "aika karmea". "Korko pitäisi hinnoitella markkinoilla eikä viranomaisen toimesta. Markkinat eivät aina hinnoittele oikein, mutta luotan niihin enemmän pitkällä aikavälillä kuin viranomaisiin". [8]

Maiden vaihtotaseen vaje on aiheutunut työmarkkinoiden toimimattomuuden aiheuttamasta palkanmuodostuksesta ja kilpailukyvyn menetyksestä. Velkaantuminen johtuu maiden sisäisestä poliittisesta lobbauksesta. [8]

EVM - Euroopan vakausmekanismi

Joulukuussa 2011 HS laski, että Suomen takaus- ja lainasitoumukset velkakriisissä kasvavat yhteensä 51,6 miljardiin euroon, jos eduskunta hyväksyy EVM-sopimuksen.[9]

Taloustoimittaja Jan Hurrin mukaan EVM:n ja ERVV:n vakuudet ovat näennäisiä: vastuiden koroille ei ole vakuutta, vain nimellisarvolle. Vakuusjärjestely on niin huono, että mikään muu maa ei siihen suostunut ja sille naurettiin. [10]

"Poliitikot tuhosivat EKP:n" 2010

Johan Norbergin mukaan keskuspankin pääoma on sen uskottavuus, ja poliitikot tuhosivat EKP:n uskottavuuden vuonna 2010 pakottamalla sen ostamaan [Kreikan] roskaobligaatioita ja ehkä käynnistämään setelipainotkin. [11]

EMU:n velkakriteerit

Rahaliiton sopimuksen mukaan julkistalouden alijäämä saa olla enintään 3 % BKT:sta. Ylityksestä seuraa rangaistuksia.

Euro otettiin käyttöön 1.1.2002. "Marraskuussa 2003 Saksa ja Ranska ajoivat läpi päätöksen, jonka mukaan ne välttyivät rangaistuksilta, vaikka ne rikkoivat sopimusta jo kolmatta vuotta peräkkäin. - - saksalaislehti Süddeutsche Zeitung ennusti jo tuolloin profeetallisesti, että sääntöjen rikkominen kostautuisi loppujen lopuksi koko rahaliitolle." [kuten 2010 kävikin][12]

SDP:n populismia

HS-pääkirjoitus moitti myös euroalueen vakaussopimuksen vesittämistä, jolla kohtuuton valtioiden velkaantuminen sallittiin ja joka "tasoitti tietä moraalikatoon"[13]. Pääkirjoitustoimittajan mukaan: "Eikös se muuten ollut puoluesihteeri Eero Heinäluoma, joka kiitteli (HS 26.3.2005) EU:n päätöstä vesittää vakaus- ja kasvusopimus samaan aikaan kun euromaiden vajeet kasvoivat ja komissio varoitti Kreikan valtiontalouteen sisältyvän petosta ja riskiä?"[14]

"Federalistit vastaan markkinatalouden kannattajat"

EU:ssa on jakolinja federalistien ja markkinatalouden kannattajien välillä. Federalistit haluavat paljon suurempaa yhteisvastuuta, tulonsiirto- ja velkaunionin. Heidän mielestään pitäisi olla yhteinen verotus ja yhteinen valtiovarainministeriö, valtavia tulonsiirtomekanismeja (EFSF ja ESM valtaviksi), yhteisiä velkakirjoja, EU:n roolia pitäisi kasvattaa paljon jne. Yhteiset velkakirjat poistaisivat markkinakurin, valtioiden kannustimen rajoittaa velkaantumistaan. [15]

Federalistit, heikot pankit ja huonokuntoiset valtiot ovat löytäneet toisensa. Toisella laidalla ovat markkinatalouden kannattajat ja hyväkuntoiset valtiot. Taistelu vallasta EU:ssa ja euroalueella on kiivasta. [15]

Tulevaisuudessa euroalue saattaa hajota. Vaihtoehtoisesti saatetaan siirtyä tulonsiirto- ja velkaunioniin tai tilanne voi parantua ja talouspolitiikan yhteinen ohjailu ja valvonta kiristyä. [15]

Viitteet

  1. "Oliko euro sittenkin suuri virhe?", HS 5.5.2010 s. B7, asiantuntijoina PT:n johtaja Jaakko Kiander (sd?) ja professorit Vesa Kanniainen ja Aki Kangasharju
  2. Krugman: Euro oli virhe, jonka kanssa Euroopan on elettävä, Arvopaperi 13.1.2010
  3. Saksalainen kypsyi euroon: ”Oma raha Suomelle ja Saksalle”, Uusi Suomi, 30.8.2011
  4. http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2011/11/13/eurokraattien-vallankaappaus-paattyy-viela-kyyneliin/201116675/170 Eurokraattien vallankaappaus päättyy vielä kyyneliin], Taloussanomat 13.11.2011
  5. Näin Suomea kupataan entistäkin räikeämmin, Taloussanomat 29.1.2012
  6. "Pahvinen palomuuri", Jarmo Raivio, Suomen Kuvalehti 3/2012, sivu 20
  7. Ruotsi sai lainaa ennätysalhaisella korolla, HS.fi 14.12.2011
  8. 8,0 8,1 8,2 Eurobondit jatkoa "aika karmealle" historialle, TalousSanomat 12.11.2011
  9. Suomen rahoitusvastuut kasvavat yli 50 miljardiin euroon, HS.fi 14.12.2011
  10. Kreikka-vakuudet kuin raaputusarpa: ei voittoa Taloussanomat 18.12.2011
  11. ECB 1998-2010 Johannorberg 18.5.2010
  12. "Markkinat vajepoliiseiksi", Suomen Kuvalehti 18/2010, s. 25
  13. Vahva julkinen talous on valtion paras suoja, HS-pääkirjoitus 6.5.2010, s. A2
  14. Petkuhuiputusta!, HS-pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio, HS 6.5.2010, s. A2
  15. 15,0 15,1 15,2 Euroopan velkakriisi, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikkö, VTT Pentti Pikkarainen. Luento Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun kurssilla 31C00300 Suomen talous ja talouspolitiikka, 16.11.2011. Sivut 10 – 14 ja 17.

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut