Luonnonvarat
Liberalismiwiki
Luonnonvarat eivät ole loppumassa, päinvastoin, niiden niukkuus eli (reaali)hinta on pudonnut vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.[1]
Ei pidä sekoittaa keskenään luonnonvarojen kulutusta ja ympäristön saastuttamista. Hintamekanismi hoitaa luonnonvarat ilman valtion puuttumista asiaan, koska luonnonvaroilla on omistaja. Sen sijaan saasteiden sisäistäminen markkinamekanismiin vaatisi joko ilman, vesien ja luonnon yksityistämisen tai haittaverot/päästökiintiöt.
Sekä vanhoilla että tuoreilla ympäristötuomiopäiväennusteilla on niin surkea historia, että niihin tulee suhtautua varauksellisesti. Painostusryhmät, journalistit ja maineentavoittelijat tuottavat ekokatastrofiennusteita yhtenään eri syin. [2]
Sisällysluettelo |
Miksi raaka-aineiden hinnat laskevat ikuisesti tai ainakaan eivät käy liian niukiksi?
Maan sisässä hinta saattaa nousta yleensä vain rajoitetusti
Tunnetun maan sisällä (tai avaruudessa) olevan luonnonvaran hinta nousee perusteoriassa enintään koron tai talouskasvun tahtiin, jolloin siitä allokoituisi optimaalinen osa kullekin sukupolvelle.
Jos näet tulevaisuudessa vuonna N olisi odotettavissa niukkuutta, resurssin hinta nousisi jo nyt, koska koskaan ei kannata myydä halvalla sellaista, mistä vuoden päästä saisi paljon enemmän, ei vuonna N-1, joten ei myöskään vuonna N-2, joten ei myöskään vuonna N-3, ... eikä tänäkään vuonna. Näin odotettavissa olevat, epävarmatkin niukkuudet näkyvät juuri oikealla tavalla jo nykypäivän hinnassa.
Tietysti tämän keskimääräisiin faktoihin perustuvan rationaalisen käyrän ympärille tulee heilahtelua yllättävien tietojen tullen (kysynnästa tai tarjonnasta). Niitä tulee keskimäärin yhtä paljon ylös- kuin alaskinpäin, koska nykyhinta perustuu tulevien muutosten odotusarvoon.
Jotkut ovat epäilleet, että merkittävä osa tällaisista "yllättävistä tiedoista", hintaheilahteluista on irrationaalista markkinapsykologiaa, mutta tälle väitteelle on löydetty heikosti todisteita, ja vaikka se olisikin totta, se ei muuttaisi edellä mainittua keskimääräistä kehitystä tai muutakaan tällä sivulla.
Kaivetun ja valmistetun "raaka-aineen" hinta laskee teknologisen kehityksen vuoksi
Maansisäisen luonnonvaran hinta voi nousta optimaalista, rajoitettua vauhtia, mutta tuon luonnonvaran löytäminen, kaivaminen, jalostaminen, kuljetus ja jatkojalostaminen kaupattavaksi raaka-aineeksi halpenevat jatkuvasti teknologian kehittyessä, joten käytännössä raaka-aineiden hinnat pikemminkin laskevat ikuisesti. Siksi tuo mainittu teoreettinen talouskasvuntahtinen hinnannousu ei koske raaka-aineita vaan maan sisässä olevia luonnonvaroja.
Teknologinen kehitys johtaa näin siihen, että raaka-aineen hyödyntämistä lykätään perusteorian ennustamaa pidempään, kunnes parempi teknologia on käytössä ja voidaan hyödyntää halvalla ennen kalliita tai mahdottomia esiintymiä maan sisässä, merenpohjassa tai avaruudessa.
Jos joskus tulee yllättävää niukkuutta eli hinnannousua, vaikkapa kysynnän yllättävän lisääntymisen tai tarjonnan yllättävän heikentymisen vuoksi, tämä hinnannousu on kannustin kehittää nopeasti parempaa teknologiaa hyödyntämiseen, jalostamiseen, korvikkeisiin, kierrätykseen ja vaihtoehtoisiin toimiin.
Eikö luonnonvara voi mitenkään loppua?
Käytännössä ainahan on yhä kalliimmin hyödynnettäviä lähteitä jäljellä. Jos tehdään pahasti virhearvioita yläkanttiin tarjonnasta ja alakanttiin kysynnästä, jokin luonnonvara voi teoriassa käydä niukaksi ja sen hinta voi tulevaisuudessa olla "tarpeettoman korkea", koska aiemmin käytettiin sitä "epäoptimaalisen paljon", mutta eivät raaka-aineet lopu.
Mitä haitallisempi jokin virhe on, sitä epätodennäköisempi se on, koska sitä isompi taloudellinen kannustin on ennakoida se virhe, säästää luonnonvaraa myytäväksi tuona kalliimpana ajankohtana. Lisäksi samalla tavalla haitallisia virheitä voidaan tehdä toiseenkin suuntaan: kuluttaa helpoimmin hyödynnettäviä luonnonvaroja epäoptimaalisen hitaasti ennen kuin teknologia tekee ne vähemmän tarpeellisiksi. Lisäksi tulevaisuudessa voidaan entistä halvemmalla tuottaa luonnonvaroja muista aineista.
Tulevien sukupolvien elintaso riippuu pitkälti siitä, paljonko pääomia edelliset ovat kerryttäneet, missä kaivamattomatkin luonnonvarat lasketaan mukaan - ja jo käytetyt mutta tulevalla teknologialla kierrätettävissä olevat. Liian hidaskin käyttö voi olla tulevien sukupolvien edun vastaista.
Luonnonvarojen riittävyys
Fyysisessä mielessä maailmankaikkeuden tai ainakin maapallon luonnonvarat ovat rajallisia. Taloudellisessa mielessä luonnonvarojen riittävyys vaikuttaa keskimäärin äärettömältä, ainakin tähän mennessä, vaikka hintamekanismi huomioi tulevaisuudenkin luonnonvarojen tarpeet ikuisuuteen asti.
Luonnonvarojen niukkuus on pitkään vähentynyt: niiden hinnat ovat pudonneet vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.[1]
Luonnonvarojen niukkuutta mittaa parhaiten reaalihinta. Se on laskenut vuodesta 1950 vuoteen 1990 energian osalta 46 %, mineraalien osalta 48 %, puun hinnat 41 %, ruoan hinnat 74 %. U.S. Geological Surveyn Carroll Ann Hodges kirjoitti Science-lehdessä 2.6.1995 (s. 1305-1312): "mitään kestäviä niukkuuksia mineraaleista ei ole ollut. Taloudelle tärkeät mineraalit eivät ole vähissä ja tuskin tulevat olemaankaan useiden seuraavien sukupolvien aikana". Ainoa niukentunut (kallistunut) resurssi on työvoima. [3]
Suhteessa ostovoimaan luonnonvarojen hinta eli todellinen saatavuus on laskenut sitäkin nopeammin.
Virheelliset ennusteet luonnonvarojen loppumisesta
Hiilenkin piti loppua vuonna 1900
1860-luvulla arvioitiin, että hiili loppuu vuoden 1900 tienoilla, öljy ei pysty korvaamaan sitä pitääkseen taloutta yllä. Hinnannousu kuitenkin sai ihmiset etsimään vaihtoehtoja, ja öljyn hyödyntämisteknologiaa kehitettiin, alettiin porata kaivamisen sijaan.[4] Toisin kuin luultiin, talous ei romahtanutkaan.
Öljyn piti loppua vuonna 2000
1970-luvulla moni uskoi öljyn loppuvan vuonna 2000.
Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n ennusteen mukaan öljyn tuotanto nousee lähes 20 % nykyisestä vuoteen 2035, jolloin hinta olisi 113 dollaria barrelilta. Perinteisenkin raakaöljyn tuotanto pysyisi ennallaan. Öljyn hinnan ennustaminen on historiallisesti ollut hyvin vaikeaa. [5]
Vuonna 1914 USA:n kaivosvirasto ennusti maan öljyvarojen ehtyvän 10 vuodessa. Vuosina 1939 ja 1951 se ennusti 13 vuoden aikaa. [2]
Rooman klubi
Rooman klubin raportissakin sanottiin yhteiskuntien todennäköisesti romahtavan 21. vuosisadalla raaka-aineiden loppuessa.[6]
Rooman klubin erittäin vaikutusvaltainen raportti “Limits to Growth” (1972) edustaa yhä monille ympäristöihmisille "tervettä järkeä taloustieteen hullutusten keskellä", vaikka sen ennusteet olivat virheellisiä. [2]
Raportin mukaan maailman öljyvarat olisivat 550 miljardia barrelia, mutta jo vuoteen 1990 mennessä oli käytetty 50 miljardia barrelia enemmän öljyä kuin piti olla olemassa ja silti jäljellä oli 900 miljardia barrelia sekä huomattavat öljyliuskevarannot (ja ei-vielä-tiedossa-olevat varannot). [2]
Klubi väitti myös luonnonkaasun, hopean, tinan, uraanin , alumiinin, kuparin, lyijyn ja sinkin vastaavasti loppuvan ja niiden hinnan nousevan jyrkästi. Kaikkia näitä tinaa lukuunottamatta on jäljellä enemmän kuin tuolloin, joissain tapauksissa nelinkertaisesti. Virheet eivät estäneet klubia julkaisemasta väitteitään muokattuina kirjassa “Beyond the Limits”. [2]
Paul Ehrlich
Kuuluisa ekotuomiopäivänjulistaja Paul Ehrlich löi voitonvarmana vetoa professori Julian Lincoln Simonin kanssa raaka-aineiden ehtymisestä, sai valita itse uhanalaisimmat raaka-aineet ja hävisi silti vedon jok'ikisen kohdalla: niiden hinnat vain laskivat. Ehrlichin olisikin ollut lähes mahdotonta voittaa: 35 mineraalista 33:n hinnat laskivat 1980-luvulla. Simon on monesti tarjoutunut uusimaan vedon mutta kukaan ei ole suostunut. [2]
Myyntimenestyskirjoissaan Ehrlich julisti mm.: "The battle to feed humanity is over. In the 1970s the world will undergo famines—hundreds of millions of people are going to starve to death." [2]
Lester Brown
Worldwatch Instituten Lester Brown on vuodesta 1973 asti ennustanut väestönkasvun ohittavan ruoantuotannon. Brown toistaa ennustuksensa aina vehnän hinnan noustessa. Oltuaan jo 21 vuotta väärässä vuonna 1994 hän ennusti, että 40 vuoden ennätyslisätuotannon jälkeen "tuotanto henkeä kohden on nyt kääntynyt yllättävän nopeaan laskuun". Kaksi satoa myöhemmin vehnän hinta oli ennätysalhainen mutta silti Brownin pessimistiset näkemykset ovat suosittuja lehdissä. [2]
Sen sijaan ihmiset, jotka ennustivat ruoan ja muiden luonnonvarojen riittävyyden paranevan ja hinnan laskevan, vaietaan lehdissä ja ympäristöliike panettelee heitä mm. "oikeistolaisiksi". [2]
Kalorinsaanti henkeä kohden on lisääntynyt kehitysmaissa 27 % vuodesta 1963. Aliravitsemuskuolemia on vähemmän kuin koskaan ennen. Vuodesta 1980 vuoteen 1997 ruoan hinta puoliintui vaikka USA:n presidentin raportin mukaan sen piti nousta 35 - 115 %. [2]
Muita virhellisiä ennusteita
Monet aiemmat ennusteet resurssien loppumisesta ovat osoittautuneet virheellisiksi, esimerkiksi Thomas Malthusin (1798) ennustukset nälänhädistä Euroopassa, [1] The Population Bomb (1968), [2] [3] [4] Limits to Growth (1972), joka mm. harhaanjohtavasti korosti öljyn "nykyresurssien" loppuvan vuonna 1992, [5] [6] [7] [8]. Eräs syy tähän ovat tekniikan ja tieteen edistysaskeleet, jotka ovat jatkuvasti mahdollistaneet aiemmin tavoittamattomien resurssien hyödyntämisen taloudellisemmin. [9] Kirja The Improving State of the World esittää, että ihmiskunnan tila paranee nopeasti.
Katso myös Julian Lincoln Simon.
Uusia luonnonvarojen lähteitä
Teknologian kehittyessä pystytään
- löytämään yhä uusia esiintymiä,
- hyödyntämään sellaisia vanhoja esiintymiä, joiden hyödyntäminen oli aiemmin mahdotonta tai liian kallista,
- jalostamaan luonnosta otetusta materiaalista enemmän ja parempaa raaka-ainetta,
- kierrättämään käytössä olevia luonnonvaroja kenties ikuisesti,
- tekemään samat asiat entistä vähemmällä (esimerkiksi pienemmät puhelimet),
- kehittämään korvikkeita, jolloin tietyt luonnonvarat muuttuvat vähemmän tarpeellisiksi.
- hankkimaan uusia luonnonvaroja maapallon ulkopuolelta, ensi vaiheessa kuusta ja asteroidivyöhykkeeltä.
Vain viimeinen näistä kohdista ei ole vielä merkittävästi parantanut luonnonvarojen niukkuutta ja laskenut niiden hintoja.
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 "More People, Greater Wealth, More Resources, Healthier Environment", professori Julian Simon, Economic Affairs, April, 1994. "Every resource economist knows that all natural resources have been getting more available rather than more scarce, as shown by their falling prices over the decades and centuries."
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 2,9 Plenty of gloom, The Economist, Dec 18th 1997
- ↑ Testimony before the United States Senate, Sheldon Richman, Senior Editor, July 20, 1995
- ↑ Soot, steam, supply and a hole in Pennsylvania, The Economist Dec 23rd 1999
- ↑ "Hinta kiihdytti öljynetsintää" ja "Bensankin hinnassa nousupaineita", Helsingin Sanomat, Talous, 31.3.2011, sivu B5
- ↑ How to feed the world, The Economist, Aug 26th 2010
Tietoa muualla
- Julian Simon - professori, joka osoitti markkinatalouden ratkaisevan luonnonvarojen ja väestönkasvun ongelmat. Ympäristöongelmat kuten saasteet ovat ongelmallisempi asia kuin luonnonvarat, joilla on omistaja, joskin niihinkin on kehitettävissä talteenottoratkaisuja.
- Overpopulation? Not a problem!, Michael Anissimov, 2006-7-12
- Peak Everything? - Forget peak oil. What about peak lithium, peak neodymium, and peak phosphorus?, Ronald Bailey, Reason, April 27, 2010 (monien raaka-aineiden riittävyydestä: litium, neodymium, fosfori, yleisemmin)
