Väestönkasvu

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väestönkasvu on pääsääntöisesti ollut talouskasvun lähde, koska se on tuottanut tieteelle, teknologialle, taiteelle ja taloudelle mittakaavaetuja ja kriittistä massaa. Tiedeyhteisön mukaan väestönkasvu ei nytkään ole ihmiskunnalle pahaksi[1].

Väestötaloustieteilijä Julian Lincoln Simonin työn tuloksena nykyään taloustieteilijät suhtautuvat väestönkasvuun neutraalimmin ja pitävät sitä paikoin haitallisena, toisaalla hyödyllisenä, mutta ainakin historiallisesti se on ollut voittopuolisesti hyödyllistä.

Raaka-aineiden niukkuus on vähentynyt vuosikymmenten, peräti vuosisatojen ajan, reaalihinnoilla mitattuna[2] parantuneen hankinta- ja hyödyntämisteknologian ansiosta.

Toisaalta yhteiskuntien vaurastuessa väestönkasvu on yleensä hidastunut - kaikissa vapaissa yhteiskunnissa.

Silti vielä vuonna 2007 Tiede-lehti viittasi Paul ja Anne Ehrlichin toistuvasti virheellisiksi osoittautuneisiin väitteisiin. Vuonna 2013 se sentään toi esiin näiden virheet otsikolla: "Katastrofi on peruutettu. Maailman väestönkasvu pysähtyy tällä vuosisadalla."

Sisällysluettelo

Ruoantuotanto

Viljelyalaa on saatavissa lisää jo nykymaasta. Lisäksi pystysuora viljely tuottaisi riittävästi ruokaa yli biljoonalle ihmiselle. Merillä voisi tuottaa esimerkiksi levistä valtavasti ruokaa halvalla. Lähiplaneettojen viljely ei ole tarpeen. [3].

Taloudellinen vapaus ja talouskasvu ovat jo nyt vähentänyt nälänhätiä huomattavasti, vaikka sosialistisimmissa maissa niitä onkin yhä.

Tiheä väestö vähentää nälänhätiä

Peter Bauer on osoittanut, että nälänhätiä ei tapahdu tiheästi asutuissa maissa. Tyypillisesti ne tapahtuvat harvaan asutuissa maissa, joissa on paljon käyttämätöntä maata. Malthusin teoria väestönkasvun tuottamasta jatkuvasta nälänhädästä on 200 vuotta vanha ja yhtä kauan sitä vastaan on kertynyt todisteita, mutta yhä moni uskoo siihen. Ei ole yhtäkään maata, jossa elintaso olisi ollut korkeampi, kun siellä oli puolet vähemmän asukkaita. Elintason noustessa luonnolliset taloudelliset kannustimet saavat ihmiset itsestään vähentämään lapsilukujaan ja väestömäärän asettumaan tasapainoon. [4]

Tiheä väestö mahdollistaa erikoistumisen ja tehokkaamman talouden. Tiheimmin asutuilla alueilla on vähemmän nälänhätiä kuin harvimmin asutuilla. Vuonna 1981 harvaan asuttuja nälänhätäalueita olivat mm. Etiopia, Uganda, Zaire ja Tansania, tiheään asuttuja ja nälänhädättömiä, joskin vielä tuolloin melko köyhiä Taiwan, Hongkong, Singapore, Malesia ja osa Länsi-Afrikkaa. [5]

Koska talouskasvu lisää väestönkasvua tiettyyn rajaan asti, väestönkasvun tuoma positiivinen lisävaikutus talouskasvuun ei välttämättä ole niin suuri kuin miltä tilastollinen korrelaatio näyttää.

Afrikka on harvaanasuttu

Hongkong, Singapore, Etelä-Korea ja Alankomaat ovat maailman tiheimmin asuttujen maiden joukossa, kun taas Afrikassa väestöntiheys on kaikkein alhaisin. Suurempi väestö tuottaa enemmän ideoita ja työtä ja mahdollistaa paremmin markkinoiden, erikoistumisen ja luovuuden kehittymisen. [6]

Maapallon kantokyky

YK:n mukaan vuonna 2050 ihmisiä olisi 9,2 miljardia ja sitten väkimäärä alkaisi laskea. Jopa pelkän 1960-luvun teknologian avulla maapallo elättäisi Harvardin yliopiston Roger Revellen mukaan 40 miljardia ihmistä, Colin Clarkin mukaan 157 miljardia, mutta arvioita on monenlaisia eikä 1960-luvun teknologiaan tarvitse rajoittua. Michael Lindin mukaan teknologian kehitys on monesti tehnyt virheellisiksi esitetyt arviot maapallon kantokyvystä. Nälänhädät ovat tyypillisesti johtuneet omavaraisuuteen pyrkivästä politiikasta. [7]

Lind huomauttaa, että mm. libertarismeissa, marxilaisissa ja Lindin kaltaisessa liberaalissa vasemmistossa on vahva antimalthusilainen traditio, jonka mukaan maapallon kantokyky ei ole tulossa vastaan. Lindin mukaan köyhyys ei pääsääntöisesti johdu väestönkasvusta ja ympäristöongelmienkin ratkaisemissa on kyse teknologiasta eikä väestönmäärästä. [7]

Vielä vuonna 1962 asiantuntijat kiistelivät YK:ssa siitä, pystytäänkö ikinä tuottamaan ruokaa 3 miljardille ihmiselle (silloinen väkiluku). Puolet maailman väestöstä näki tuolloin nälkää. [8]

Stanfordin yliopiston kuuluisa professori Paul Ehrlich väitti, että globaalit nälänhädät tappaisivat miljardeja 1970- ja 1980-luvuilla. Silti vuodesta 1960 kehitysmaissa ruoan määrä henkeä kohden on kasvanut 38 % ja aliravittujen määrä on pudonnut 35 %:sta 18 %:iin ja putoaminen näyttäisi jatkuvan huomattavana. Ruoan hinta on 2/3 alhaisempi kuin 1960-luvulla. Kehitysmaiden farmien sato on paljon alhaisempi kuin se jo nykyisillä tekniikoilla voisi olla, edes ilman tulevaa kehitystä. [9]

Historia

Ruoan- ja energiantuotantoa on pystytty lisäämään nopeammin kuin väestömäärä on kasvanut ja raaka-aineiden niukkuuskin on vähentynyt (reaalihinnoilla mitattuna). Väestön 6-kertaistuessa 1776-1975 maailman reaalinen kansantuote 80-kertaistui. [10]

Sheldon Richmanin mukaan liikakansoituksen mittarit kuten nälänhädät, lisääntyvä köyhyys, sairaudet, ympäristön laatu ja resurssien riittävyys todistavat kaikki liikakansoitusta vastaan: kussakin niistä pitkän aikavälin trendi on ollut paranevaan eikä pahentuvaan suuntaan. YK:n mukaan vuodesta 1948 ruoantuotannon kasvu on ylittänyt väestönkasvun. Kuolleisuus on selvästi vähenemään päin. Richmanin mukaan kehitysmaidenkin pidentyvä elinikä osoittaa, ettei väestönkasvu lisää köyhyyttä.[10]

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maailman tiheimmin asutut seudut ovat rikkaimmat. Tämä selittyy Richmanin mukaan sillä, että ideoiden yhdistelyn mahdollisuudet lisääntyvät geometrisesti väestön kasvaessa. Nobelisti Simon Kuznetsin mukaan "lisää väestöä tarkoittaa lisää luojia ja tuottajia". Suurempi ihmismäärä mahdollistaa tehokkaamman työnjaon.[10]

Vuoden 1985 jälkeen suuria nälänhätiä on ollut Etiopiassa, Sudanissa ja Somaliassa, jotka ovat maailman harvimmin asuttujen alueiden joukossa, eikä 1900-luvulla ole enää ollut nälänhätiä kuin poliittisina kostoina, sisällissodan seurauksena tai irrationaalisen talouspolitiikan tuloksena. Lisäksi nälänhädistä kärsivien määrä on laskenut 1800-luvun lopulta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti.[10]

Tämä ei tarkoita, että kaikki lisääntyminen olisi aina ihmiskunnalle hyväksi, mutta keskimäärin niin on ollut.

Lasten hankkiminen yksilötasolla

Professori Steven E. Landsburgin mukaan ihmiset hankkivat liian vähän lapsia, koska lapset nettovievät resursseja lähinnä vain vanhemmilta ja heidän olemassa olevilta lapsiltaan mutta lapsista koituu suuria hyötyjä ulkopuolisille (tekniikan, tieteen ja taiteen edistäminen, ilon tuottaminen kanssakäymisessä ym.).[11]

Energiantuotanto

Fuusiovoima saattaa tulla käyttöön lähivuosikymmeninä, ja sillä voisi tuottaa suunnattomasti energiaa tavallisesta merivedestä. Kuusta saatava Helium-3 tarjoaisi vieläkin enemmän energiaa. Thorium-sarjan energiantuotanto on lähiaikojen mahdollisuus. [3]

Energian- ja ruoantuotannossa tietysti keksitään vielä paljon nyt tuntemattomiakin ratkaisuja.

Jätteet

Mikrobit tai nanoteknologia ovat eräitä ratkaisuja jätteiden muokkaamiseen käyttökelpoiseksi. [3]

Luonnovarat

Luonnonvarojen niukkuutta mittaa parhaiten reaalihinta. Se on laskenut vuodesta 1950 vuoteen 1990 energian osalta 46 %, mineraalien osalta 48 %, puun hinnat 41 %, ruoan hinnat 74 %. U.S. Geological Surveyn Carroll Ann Hodges kirjoitti Science-lehdessä 2.6.1995 (s. 1305-1312): "mitään kestäviä niukkuuksia mineraaleista ei ole ollut. Taloudelle tärkeät mineraalit eivät ole vähissä ja tuskin tulevat olemaankaan useiden seuraavien sukupolvien aikana". Ainoa niukentunut (kallistunut) resurssi on työvoima. [10]

Lisäksi resurssit eivät ole taloudellisessa mielessä välttämättä olennaisen rajallisia, vaan kierrätystä ja/tai korvikkeita saattaa olla mahdollista kehittää ja uutta hankkia muualta, ensi vaiheessa kuusta ja asteroidivyöhykkeeltä.

Ympäristö

Myös ympäristö on parantunut talouskasvun myötä. USA:ssa rikkidioksidin määrä on pudonnut 80 % vuodesta 1962, hiilimonoksidin 75 % vuodesta 1970, typpioksidien 38 % vuodesta 1970. Samanlainen trendi on muuallakin kehittyneessä maailmassa ja kehitysmaat voivat käyttää samaa teknologiaa. Tosin metsän määrä maailmassa on pudonnut 0,44 % vuodesta 1961 mutta mm. Brasiliassa hakkuut ovat vähenemässä talouskasvun myötä. [9]

Valtiot

Suomi

Suomessa 0-14-vuotiaita on 16,6 % väestöstä, vuonna 1950 vielä 30 %. Eläkeläisten määrät 2009 ja 1950 olivat 17 % ja 6,7 % (26 % vuonna 2030). Syntyvyys on 60 000, kuolleisuus 50 000 ja nettomuutto 15 000 henkeä vuodessa. Venäläisiä on 28 000, virolaisia 26 000, ruotsalaisia 8500 ja somalialaisia 5600 vuonna 2009, yhteensä 156 000 ulkomaalaista. [12]

Kiinassa väestönkasvu on liian vähäistä

Vuonna 2011 valmistunut väestönlasku osoittaa, että Kiina kärsii liian alhaisesta syntyvyydestä, enää 0,57 % 2000 - 2010 (1,07 % kymmenen vuotta aiemmin). Tämä uhkaa aiheuttaa vakavan huoltosuhdeongelman. Lisäksi poikia syntyy 18 % enemmän kuin tyttöjä, mikä voi lähivuosikymmeninä aiheuttaa vakavaa epävakautta. [13]

Pessimismi

The Economist -lehden mukaan ylipessimistinen asenne väestönkasvuun ja ympäristöön luo pessimismiä ja fatalismia sen sijaan, että se rohkaisisi toimimaan ongelmien pienentämiseksi. Alarmismi on synnyttänyt fasistista vapaudenvastaisuutta, jopa lisääntymisvapauden vastustamista.[14]

Paul Ehrlich on vaatinut väestönkasvun rajoittamista pakkokeinoin.[14]

Ennusteiden muutokset

1900-luvun lopulla ensin väestön väitettiin räjähtävän, sitten ennuste pudotettiin 15 miljardiin, sitten 12 miljardiin, sitten 10 miljardiin. Muissakin tuomiopäivänennusteissa on ensin esitetty aivan perustelemattoman liioiteltuja väitteitä, joita on sittemmin vaivihkaa pienennettä myöntämättä virhettä. [14]

YK:n vuoden 2010 ennusteen mukaan vuonna 2100 maailmassa on 10,1 miljardia ihmistä, ja sen jälkeen väkiluku alkaa laskea.[15] Eräs tutkijaryhmä arvioi, että 2100 ihmisiä olisikin 10,9 miljardia ja kasvu jatkuisi yhä.[16] Eräiden asiantuntijoiden mukaan väkiluku on 9 miljardia vuonna 2050, minkä jälkeen se alkaa laskea.[17]

Tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan hedelmällisyysluku on ongelmallisen korkea enää vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa esimerkiksi hiilipäästöt ovat muutenkin vähäisiä, joten väestönkasvu ei ole keskeistä ilmastonmuutokselle. Muualla väestön ikärakenne alkaa olla suurempi ongelma. Vielä 1970-luvulla peloteltiin maailman väkiluvun kasvavan 20-30 miljardiin, vaikka tällaista ei ole näköpiirissä.[18]

Myös Osmo Soininvaara toteaa hedelmällisyyslukujen laskeneen kestävälle tasolle muualla kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa sielläkin ne ovat laskeneet seitsemästä viiteen. Siksi hän puolustaa YK:n väestöohjelman rahoitusta.[19]

Viitteet

  1. Rational Readings on Environmental Concerns, Jay H. Lehr, s. 557: "Scientific Establishment Now Agrees: Population Growth is Not Bad for Humanity"
  2. "More People, Greater Wealth, More Resources, Healthier Environment", professori Julian Simon, Economic Affairs, April, 1994. "Every resource economist knows that all natural resources have been getting more available rather than more scarce, as shown by their falling prices over the decades and centuries."
  3. 3,0 3,1 3,2 Overpopulation? Not a problem!, Michael Anissimov, 2006-7-12
  4. REFLECTIONS ON PETER BAUER’S CONTRIBUTIONS TO DEVELOPMENT ECONOMICS, Milton Friedman ja Thomas Sowell, Princeton University, “How Does Development Happen? A Conference in Tribute to Peter Bauer” May 6–8, 2004. Page 445
  5. [http://www.cato.org/pubs/journal/cj5n1/cj5n1-5.pdf RESOURCES, PEOPLE, AND THE NEOMALTHUSIAN FALLACY], David Osterfeld, Cato Journal, s. 70-71
  6. Vi blir fler på jorden – men får det bättre, Metro 2011-10-05
  7. 7,0 7,1 Too many people?, Michael Lind, Policy Director, Economic Growth/Next Social Contract Programme, New America Foundation, The Economist, Aug 21st 2009
  8. "Paul G. Hoffman: Väestön ja ravintomäärän kilpajuoksu maapallollamme", Helsingin Sanomat 18.12.2012, sivu C8.
  9. 9,0 9,1 Dire Predictions?, Ronald Bailey, Reason, October 2, 2001
  10. 10,0 10,1 10,2 10,3 10,4 Testimony before the United States Senate, Sheldon Richman, Senior Editor, July 20, 1995
  11. Be Fruitful and Multiply - Do the world a favor: Have more children, Slate Magazine, Steven E. Landsburg, April 13, 1997
  12. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html
  13. The most surprising demographic crisis, The Economist, May 5th 2011
  14. 14,0 14,1 14,2 Plenty of gloom, The Economist, Dec 18th 1997
  15. World Population Prospects - Population Division - United Nations.
  16. Malline:Cite doi/10.1126.2Fscience.1257469
  17. Sanjeev Sanyal. Sanjeev Sanyal on The End of Population Growth - Project Syndicate. Project Syndicate.
  18. Väestöräjähdys ei ole ongelma, Marko Hamilo, tiede.fi, 21.12.2009.
  19. Väestöräjähdys, Osmo Soininvaara, 16.11.2015.

Tietoa muualla

  • [value[year]=2011&category=76985 Feeding the world The 9 billion-people question], The Economist, February 26th 2011 (artikkelikokoelma)

Katso myös

  • Luonnonvarat: riittävyys vain paranee
  • Talouskasvu: vauraus on kymmenkertaistunut henkeä kohden parissa vuosisadassa, kapitalistisissa maissa kuten Suomessa vielä paljon enemmän
  • Syntyvyys
  • Nälänhätä: katoaa vapaissa markkinatalouksissa, vähenee keskimäärinkin maailmassa kaikissa maanosissa
  • Optimismi: lähes kaikki mittarit osoittavat maailman paranevan jatkuvasti

Aihesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut