Julian Simon

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Julian Lincoln Simon (12. helmikuuta 1932 - 8. helmikuuta 1998)[1] oli Marylandin yliopiston professori, aiemmin Illinoisin yliopiston professori.[2]

Simon tunnetaan myös nimellä Doomslayer[3], koska hän osoitti tuomiopäivän profeettojen ("doomsayer") ennusteet virheellisiksi. Pessimismiä esitetään väestönkasvun, luonnonvarojen ja ympäristön tilan osalta tiedotusvälineissä jatkuvasti, joko täysin todisteitta tai pelkillä anekdoottisilla todisteilla.

Julian Simon kirjoitti monia kirjoja ja artikkeleita, lähinnä taloudesta. Hänet tunnetaan parhaitan väestönkasvua, luonnonvaroja ja maahanmuuttoa koskevista töistään. Simonin mukaan ihmisen nerokkuus, korvikkeiden kehittäminen ja tekninen edistys ovat johtaneet ja johtavat siihen, että väestönkasvusta huolimatta luonnonvaroista saadaan kestävää taloudellista hyötyä.

Sisällysluettelo

Ajatukset

Simonin kirja The Ultimate Resource (1981) kritisoi perinteisiä uskomuksia koskien väestönkasvua (kuten väestönkasvun "haitallisuus"), raaka-aineiden niukkuutta ja resurssien kulutusta. Simonin mukaan nämä uskomukset olivat ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että raaka-aineiden hinnat (niin reaaliset kuin palkkakorjatutkin) olivat laskeneet pitkäaikaisesti. Simonin mukaan vaurauden ja teknologian lisääntyminen saattoivat yhä useampia resursseja ulottuvillemme, siis laajensivat "kasvun rajoja". Vaikka resurssit saattoivat olla fyysisesti rajallisia, talouden näkökulmasta niitä on loputtomasti, koska markkinat pystyvät kierrättämään vanhoja ja kehittämään uusia vaihtoehtoja.

Simon haastoi uskomuksen Malthusin katastrofiin - siihen, että väestönkasvu olisi taloudellisesti haitallista, että luonnonvarat olisivat loppumassa. Simonin mukaan väestön runsaus mahdollistaa niukkuuden ja ympäristöongelmien ratkaisun, koska ihmiset ja markkinat innovoivat. Nobel-palkitut taloustieteilijät Friedrich Hayek[4] ja Milton Friedman ylistivät Simonia, jälkimmäinen esipuheessaan The Ultimate Resource II -kirjalle (1998).

Simon tutki monia raaka-aineita, etenkin metalleja, ja niiden hintoja kautta historian. Hänen analyysinsä mukaan väliaikaisia niukkuuksia lukuunottamatta raaka-aineiden hinnat pysyvät suunnilleen ennallaan tai jopa laskevat. Esimerkiksi alumiini ei ole koskaan ollut niin kallista kuin ennen vuotta 1886 ja keskiaikaisen haarniskan teräs oli paljon kalliimpaa kuin mikään nykyinen.

Simonin kirjassa The Resourceful Earth (1984, toimittajana myös Herman Kahn) on samanlaista aiemman paradigman kritiikkiä.

Simon myös luetteloi lukuisia aiempia ennustettuja ympäristötuhoja, jotka oli hänen mukaansa sittemmin jääneet toteutumatta. Näitä olivat mm. lyijymyrkytyksen vaikutus älykkyyteen, DDT, PCB:t, malathion, Agent Orange ja asbesti.[5]

Vaikutus

Julian Simonin henkilökuva "The Doomslayer"[3] Wired-lehdessä ärsytti tilastotieteilijä-ympäristöaktivisti Bjørn Lomborgin todistamaan Simonin väitteet vääriksi, mutta työssään Lomborg lopulta päätyi toteamaan Simonin olleen oikeassa ja kirjoitti kirjan The Skeptical Environmentalist.

Simon esitti ensimmäisenä, että lentoyhtiöiden pitäisi tarjota palkkioita matkustajille, jotka luopuisivat paikoistaan ylivarauksen sattuessa. Siihen asti yhtiöt olivat ottaneet satunnaisia matkustajia pois koneista, mikä aiheuttaa suuremman inhimillisen tappion matkustajille kuin se, että huutokaupassa paikastaan luopuu se, jonka siitä kannattaa pienimmällä summalla luopua.[4] Vaikka lentöyhtiöt aluksi nauroivat Simonille, myöhemmin hänen suunnitelmansa toteutettiin ja osoittautui valtavaksi menestykseksi, kuten Milton Friedman totesi esipuheessaan kirjassa The Ultimate Resource II. Taloustieteilijä James Heins sanoi vuonna 2009, että käytäntö oli lisännyt 100 biljoonaa dollaria USA:n talouteen viimeisten 30 vuoden aikana.[6] Näin arvokkaan ajatuksensa Simon antoi korvauksetta ihmiskunnan käyttöön.[6]

Vaikka kaikkia Simonin ajatuksia eivät kaikki hyväksyneet, ne tuottivat paradigmanmuutoksen: vanha malthusilainen uskomus väestönkasvun suuresta haitallisuudesta muuttui neutraalimmaksi. Hänen teoreettisemmat ajatuksensa demografinen osinko ja demografinen ikkuna ovat tuottaneet toisen muutoksen pois keskustelusta väestönkasvusta joko hyvänä tai pahana.

Simonin muistelmat A Life Against the Grain julkaistiin vähän hänen kuolemansa jälkeen.

Vedonlyönnit vastustajien kanssa

Paul R. Ehrlich - ensimmäinen veto raaka-aineista

Kun ympäristötaloustieteilijä Paul Ehrlichin väite: "Jos olisin uhkapeluri, löisin vetoa, että Englantia ei ole vuonna 2000" julkaistiin, Julian Simon vaati häntä panemaan likoon rahansa eikä vain suutaan. Koska Simon piti Ehrlichin väitettä liian typerään, hän tarjoutui julkisesti lyömään vetoa 10 000 dollaria niiden raaka-aineiden riittävyydestä, joita hallitukset ei sääntele (kuten vehnää ja öljyä). Simon sanoi antavansa vastapuolen valita minkä tahansa raaka-aineen ja minkä tahansa tulevaisuuden hetken. [3]

Ehrlich otti vedon vastaan väittäen resurssien olevan loppumassa ja siksi varmasti kallistuvan. Hän kutsui vetoa "loistavaksi tarjoukseksi", jonka hän halusi hyväksyä "ennen kuin muut ahneet ihmiset ehtivät ennen minua". [3]

Ehrlich valitsi viisi raaka-ainetta, joiden hinnat varmimmin nousisivat, ja ajanjakson 1980 - 1990 ja pani kahden toverinsa kanssa likoon yhteensä 1000 dollaria. Näidenkin kaikkien raaka-aineiden hinnat laskivat, keskimäärin alle puoleen. [3]

  • Tinan kohdalla syynä oli substituutti (korvike): alumiini, joka oli paljon runsaampi, käyttökelpoisempi ja halvempi.
  • Kaivosteknologian paranemisen ansiosta aivan uudenlaisia nikkelivarantoja saatettiin hyödyntää.
  • Volframin hinta laski, koska keittotarvikkeisiin keksittiin yhä laajempaa käyttöä keramiikalle (korvike).
  • Kromin hinta laski sulatusteknologian paranemisen ansiosta.
  • Kuparin hinta laski, koska keksittiin osittainen korvike, valokuitukaapeli (joka tuotetaan hiekasta).

Kaikissa viidessä tapauksessa siis joko korvikkeiden kehittäminen tai hyödyntämisteknologian kehittyminen paransi kyseisen metallin saatavuutta suhteessa kysyntään ja siten markkinahinta laski.

Paul R. Ehrlich - ehdotettu toinen vedonlyönti

Vuonna 1995 Simon haastoi Ehrlichin uuteen vedonlyöntiin. Ehrlich kieltäytyi ja ehdotti tilalle vedonlyöntiä 15 mittarilla, joiden hän sanoi mittaavan ihmisten hyvinvointia. Ehrlich ei antanut haastetun valita aseita vaan esitti mittareita, kuten typpioksidin määrä ilmakehässä, jotka eivät suoraan kerro ihmisten hyvinvoinnistä, eikä suostunut poistamaan Simonin mielestä vääriä mittareita vedosta, ja siksi Simon ei suostunut vetoon.[7][8]

Monen muun tavoin vuonna 1970 Ehrlich sanoi: "Kuolemat lisääntyvät kunnes ainakin 100-200 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään seuraavien 10 vuoden aikana." "Väestönkasvu väistämättä ja täysin ylittää kaikki ne vähäiset ruoantuotannon lisäykset, joihin pystymme". Nälänhätiä oli kuitenkin paljon vähemmän, Somalian ja Etiopian kaltaisissa maissa sodan ja politiikan seurauksena. [9] Somali ja Etiopia olivat sosialistisia, kapitalistisissa maissa nälänhätiä ei ollut lainkaan.

Lester Brown - Worldwatch-instituutti

Worldwatch Instituutin perustaja Lester Brown kirjoitti vuonna 1981: "Ruoan riittävyyden aika on ohitse. Koska ruoan kysyntä jatkaa kasvuaan, ruoan reaalihinnat nousevat vääjäämättä." Kuitenkin koko 1980-luvun vehnän ja riisin hinnat laskivat historiallisen alas. [3]

Ilmanlaatu

World Future Societyn julkisessa väittelyssä Hazel Henderson väitti ilmanlaadun paranemisen olevan hallitusten lainsäädännön ansiota ja esitti kuvaajalla, miten vuoden 1956 Clean Air Act "oli puhdistanut Lontoon ilmaa". [3]

Simon esitti koko mittaushistorian: saasteiden määrä oli laskenut tasaisesti 1920-luvulta asti, eikä käyrästä voinut huomata, missä kohtaa Clean Air Act oli säädetty. [3]

Elämä

Simonin vaimo oli professori Rita James Simon.[2].

Koulutus


Viitteet ja muita lähteitä

  1. Simon, 65, Optimistic Economist, Dies, NYT 12.2.1998, [1]
  2. 2,0 2,1 Brief Notes
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 3,7 The Doomslayer, Wired Feb 1997
  4. 4,0 4,1 Julian Simon As Economist, Larry Neal
  5. The Ultimate Resource 2, s. 260-265
  6. 6,0 6,1 Airline overbooking policy well known and so, too, should be its creator, Jan Dennis
  7. THE POPULATION EXPLOSION by Paul and Anne Ehrlich
  8. Julian Simon's Bet With Paul Ehrlich
  9. Earth Day, Then and Now, Ronald Bailey, Reason, May 2000

Katso myös

Tietoa muualla

Simonin omia kirjoituksia

Muuta

Henkilökohtaiset työkalut