Taloustiede

Taloustiede tutkii ihmisten taloudellista toimintaa (liittyi siihen rahaa tai ei), pitkälti kannustinvaikutuksia.

Gregory Mankiwin suositun Principles of Economics -oppikirjan mukaan taloudessa on mm. seuraavat 10 lainalaisuutta:

1. People face tradeoffs
2. The Cost of Something Is What you give up to get it ("vaihtoehtoiskustannukset")
3. Rational people think at the Margin (ks. "rajahyöty" eli hyöty yhdestä lisäkappaleesta)
4. People respond to Incentives (ks. kannustin)
5. Trade can make everyone better off (ks. suhteellinen etu)
6. Markets are usually a good way to organize economic activity (ks. markkinatalous)
7. Governments can sometimes improve market outcomes (ks. sääntely)
8. A country's standard of living depends on its ability to produce goods and services (ks. BKT)
9. Prices rise when the government prints too much money (ks. monetarismi)
10. Society faces a short-run tradeoff between Inflation and Unemployment

Libertaristien mielestä kohdan 7 eli hallituksen sääntelyn epäsuorat haitat ovat suurempia kuin hyödyt tai sitten ihmisten toiminnan sääntely on heistä vain sinänsä väärin. Useimpien taloustieteilijöiden mielestä korkean inflaation (kohta 10) salliminen on pitkällä aikavälillä silti haitallista, mm. monetaristien mielestä myös lyhyellä aikavälillä. Joillain liberaaleilla ei ole tämänkään vertaa muttia.

Finanssikriisin vaikutuksia

Suomen pankin johtaja, entinen kansantaloustieteen professori Seppo Honkapohja arvioi, että finanssikriisin ("toinen suuri taantuma") vaikutuksesta taloustieteeseen tulee muutoksia.

Makrotalousmallit eivät tarpeeksi korostaneet rahan, luotonannon ja velkaantumissyklien merkitystä - joskus taantumien syntyyn vaikuttaa finanssitalous eikä aina reaalitalous.

Hänen mukaansa mikrotalouteen perustuvat makrotalousmallit yksinkertaisimmillaan aliarvioivat palkkojen ja muiden hintojen sopeutumisen hitautta, minkä vuoksi niihin jouduttiin lisäämään arveluttavia viiverakenteita, jotta ne sopisivat yhteen havaintojen kanssa. Malleihin saatetaan joutua tekemään muutoksia, erityisesti toimijoiden rationaalisuusoletus on herättänyt keskustelua.

Rationaaliset odotukset

Rationaalisten odotusten hypoteesin sijalle on finanssikriisin jälkeen tarjottu entistä ahkerammin päätöksentekijöiden rajattua rationaalisuutta, etenkin behaviorismin suuntauksia [joista niistäkin libertaristit ovat saaneet taloustieteen Nobel-palkintoja] sekä oppimista kuvaavia malleja, joissa yksilön vajavaiset käsitykset talouden rakenteista kehittyvät havaintojen myötä. Toisaalta Nobelilla 2011 palkittu Thomas Sargent totesi, että jopa [vasemmistolaiset] Joseph Stiglitz ja Jeffrey Sachs käyttivät rationaalisten odotusten teoriaa perustellessaan Barack Obaman politiikkaa vääräksi.

Keynesiläisyys

Keynesin yleinen teoria on Honkapohjan mukaan hyödytön teorioita rakennettaessa, myös finanssikriisin jälkeen. Vesa Kanniaisen mukaan keskeisissä asiakysymyksissä tosiasiat osoittivat keynesiläisyyden vääräksi ja monetarismin oikeaksi.

Kriisin syyt

Honkapohjan mukaan kriisi oli seuraus vaikeuksista finanssijärjestelmän toiminnassa ja harjoitetun talouspolitiikan epäonnistumisesta, esimerkiksi 2000-luvun alun rahapolitiikkaa ja matalia korkoja on kritisoitu ja Kiinan ja Yhdysvaltain välinen epätasapaino myötävaikutti ongelmaan. Matalat korot kannustivat liialliseen riskinottoon ja hyvän kasvun ja matalan inflaation vuoksi asuntokuplaan ja velkaantumisen voimakkaaseen kasvuun ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Arvopaperistaminen ("subprime") heikensi lainanantajien kannustimia arvioida lainansaajan maksukykyä. Laumakäyttäytyminen, optimismin ja pessimismin aallot, epäsymmetrinen informaatio ja "too-big-to-fail"-ongelman moraalikato vaikeuttivat tilannetta. Honkapohjan mukaan markkinat eivät myöskään itsestään aina pysy tasapainossa. Vain osa ekonomisteista osasi ennakoida kriisin.

Talouspolitiikan arvostelua

Joskus taloustiedettä arvostellaan siitä, että se jättää liiaksi huomiotta epävarmuuksia, epätäydellisyyksiä ja kitkatekijöitä sekä käyttää liian monimutkaista matematiikkaa. Vuonna 2011 Nobel-palkittu professori Thomas Sargentin mukaan noin arvostelevat eivät ymmärrä tai tahallaan salaavat sen, että nykyinen taloustiede nimenomaan huomioi näitä tekijöitä hyvin syvällisesti, ja mitä paremmin ne tekijät halutaan huomioida, sitä monimutkaisempaa matematiikkaa se yleensä vaatii. Siksi tällainen arvostelu osoittaa älyllistä laiskuutta tai typeryyttä, ja jos nämä tekijät haluaa huomioida, pitää yleensä kääriä hihat ja opetella käyttämään matematiikkaa.

Katso myös

• Talous ja taloustiede libertarismissa