Talous ja taloustiede libertarismissa

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Usein kysytyt kysymykset

Libertarismi on klassisen liberalismin perillinen, ja aivan kuten siinä, libertarismissakin käytetään paljon taloudellisia perusteita. Varsinkin ne jotka lähtevät utilitaristisista perusperiaatteista joutuvat pureutumaan talouden yksityiskohtiin. Ja kun nyt libertarismia kutsutaan myös markkinaliberalismiksi, on joka tapauksessa aiheellista kuvailla sitä miten markkinat, talous ja markkinatalous toimivat.

Sisällysluettelo

Miksi puhutte niin paljon taloudesta ja taloustieteestä?

  • Jotkut puhuvat, toiset eivät.
  • Joitain libertaristeja kiinnostavat eniten muunlaiset vapaudenrajoitukset.
  • Toisaalta taloudellisen vapauden rajoitukset rajoittavat epäsuorasti ihmisen muutakin valinnanvapautta, ja taloustiede antaa välineitä tämän ymmärtämiseen.

Länsimaissa taloudellisen vapauden rajoitukset ovat nykyään monien näkökulmasta paljon pahempia kuin muun yksilönvapauden. Kolmannen tien politiikka on johtanut varsin pitkällemenevään sosialismiin, kuten kokonaisveroasteista voidaan lukea. Myös paine kaikenlaisten erikoisetuisuuksien myöntämiseen on uskomattoman kova. Niinpä taloudellinen vapaus kaipaa nykyään periaatteellista puolustusta.

Libertarismi ei myöskään erota taloutta muusta elämästä samalla tavalla kuin muut ideologiat. Libertaareille taloudellinen yhteistoiminta ei missään olennaisessa mielessä eroa seurustelusta, talkoista tai hyväntekeväisyydestä. Ihanteellisesti nämä kaikki olisivat vapaaehtoisia sosiaalisuuden ilmentymiä, ja yhtä tärkeitä. Niinpä on helppo nähdä minkä takia vapaa kauppa on libertaareille haudanvakava asia.

Samoin talouden ja yksilöiden muun toiminnan yhtäläinen käsittely mahdollistaa sen, että taloustieteen työkaluja käytetään analysoimaan kaikkea inhimillistä toimintaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki yhteistoiminta olisi täsmälleen idealisoitujen markkinoiden näköistä—paremminkin päinvastoin—mutta taloustiede on kyllä äärimmäisen vahva työkalu erinäisten yhteiskunnallisten ilmiöiden analyysissä. Ehkä tunnetuimpana esimerkkinä periaatteesta toimii julkisen valinnan teoria, joka tuo taloustieteen koneiston politiikan tutkimukseen.

Viimein, taloustieteen ja liberalismin kehitys ovat kulkeneet käsi kädessä. Luultavasti näin on tapahtunut siksi, että kun ihmisjoukkojen toimintaa mallinnetaan tieteelliset kriteerit täyttävällä tavalla, niiden koostuminen yksilöistä joilla on erilliset halunsa on fakta joka on pakko ottaa huomioon. Taloustiede rakentuu metodologiselle individualismille ja on tämän takia laajin (tai ehkä jopa ainoa) yhteiskuntatiede jota libertarismi voi käyttää hyväkseen.


Mitä tarkoitatte vapaalla markkinataloudella? Eikö se ole sama asia kuin kapitalismi?

Vapaa markkinatalous ihanteena tarkoittaa täysimittaisen yksilönvapauden varassa toimivaa taloutta, minkä näköinen se sitten onkaan. Oletettavasti se näyttäisi pitkälti siltä kuin nykyinenkin talous, mutta sitä ei ohjattaisi poliittisesti eikä varsinaista julkista sektoria olisi. Nykyinen talous on monessa suhteessa vapaampi kuin esimerkiksi merkantilismin aikana, mutta toisaalta veroasteet, ulkomaankaupan esteet ja sisämarkkinasääntely ovat joissakin suhteissa myös raskaampia kuin aiemmin. Oikea termi nykyiselle länsimaiselle talousjärjestelmälle on sekatalous.

"Kapitalismi" puolestaan on Werner Sombartin Modern Capitalism -teoksen popularisoima termi käytännön markkinataloudelle. Sombartin analyysi oli pohjimmiltaan sosialistinen, joten ei ole yllätys että kapitalismi on alusta asti ollut haukkumasana.

Nykyään kapitalismia terminä käytetään vastaavasti kahtalaisessa merkityksessä. Toisaalta se on vasemmistopropagandan käyttämä termi nykytaloudesta sääntelyineen kaikkineen. Toisaalta termiä käytetään neutraalina synonyyminä markkinataloudelle, oli se vapaata tai ei.

Libertaarit kannattavat vapaata markkinataloutta, ja suhtautuvat kriittisesti moniin nykyisen talousjärjestelmän piirteisiin, kuten yritystukiaisiin, vientiluototukseen, uusprotektionismiin, siltarumpupolitiikkaan, keskitettyyn työmarkkinapolitiikkaan, diskriminatiiviseen verotukseen ja tulleihin. Vaikka siis onkin oikein kutsua libertaareja kapitalisteiksi, termi pitää ensin ymmärtää oikein. Me kannatamme vapaata markkinataloutta, mutta vastustamme samalla kaikkia ei-vapaan talouden muotoja.


Mikä on talouslaskun ongelma? Mikä ihmeen hintajärjestelmä?

Kts. artikkeli.


Mitenkäs libertarismi, ulkoisvaikutukset ja julkishyödykkeet? Entä vapaamatkustajan ongelma?

Kts. artikkeli.


Mitä on polkuriippuvuus? Mitä tapahtuu kun kvartaalikapitalistit rakentavat teitä?

Polkuriippuvuudella viitataan taloudellisiin mekanismeihin, joissa lopputulos riippuu siitä miten siihen päästiin. Sitä käytetään silloin tällöin esimerkkinä ongelmasta jota libertarismi ja sen sisältämä vapaa markkinatalous ei oletettavasti kykene ratkaisemaan. Käytännön esimerkkinä voisi toimia vaikkapa sillanrakennus, jossa jo rakennettua siltaa ei enää pystytä muuntamaan takaisin rakennustarvikkeiksi, ja siksi virheet rakennuspäätöksessä tuottavat pysyviä epäoptimaalisuuksia ympäröivään talouteen. Esimerkiksi jälkikäteen katsoen huonoon paikkaan rakennettu silta saattaa aiheuttaa jatkuvaa ruuhkautumista jonka korjaaminen rakentamalla toinen silta on kalliimpaa kuin ensimmäisen sillan järkevämpi sijoittelu olisi ollut. Ratkaisuksi ehdotetaan julkisvallan kokonaisvaltaista, keskitettyä suunnittelua, jossa ideaalitilanteessa kaikki tällaiset seuraamusvaikutukset otettaisiin jo etukäteen huomioon, eikä hävikkiä siksi syntyisi.

Libertaarit ovat kuitenkin sitä mieltä että polkuriippuvuus on näennäinen ongelma. Jos mahdolliset ongelmat pystytään näkemään etukäteen, hyvin toimiva vapaa talous palkitsee niiden ratkaisemisesta optimaalisesti jolloin kaikki huomionarvoiset tekijät otetaan odotusarvoisesti huomioon. Tai päin vastoin, se mitä yksityisyrittäjä ei osaa ennalta ottaa huomioon ei ole keskussuunnittelijankaan nähtävissä, eikä suunnittelijalla ole edes yhtä hyvää syytä ottaa epätodennäköisiä seuraamusvaikutuksia huomioon kuin rahallisen kannustimen ohjaamalla yrittäjällä. Polkuriippuvuuden ongelmat vältetään siis libertarismissa aina kun niiden välttäminen ylipäänsä on mahdollista ja hyödyllistä, eikä sen parempaan lopputulokseen ole mahdollista päästä. Jälkiviisaus ei ole tästä näkökulmasta käypää kritiikkiä yrittäjän tekemisille, eivätkä vasta jälkikäteen huomatut, teoriassa paremmat vaihtoehdot siis käypä vertailukohta josta poikkeaminen pitäisi tulkita taloudelliseksi tehottomuudeksi, yhteiskunnalliseksi ongelmaksi tai sääntelyn aiheeksi.


Mitä tarkoittaa "naiivi hintateoria"? Onko se loukkaava termi?

Naiivi hintateoria tarkoittaa taloudellista analyysiä, jossa vakio- eli ceteris paribus oletuksen käyttö viedään liian pitkälle. Tyypillisesti markkinaolosuhteiden muutokset ja valtion interventiot käsitellään silloin niin, että ainakin yhden markkinaosapuolen reaktiot muutokseen jätetään huomiotta. Useimmiten termiä käytetään nimenomaan yliolkaisesta mikrotaloudellisesta analyysistä, mutta sitä voidaan soveltaa myös makrotaloudellisissa ja institutionaalisissa tarkasteluissa mikäli hintajärjestelmän toiminnasta unohtuu olennaisia piirteitä. Käsite on hieman hankala ja lähtee samanlaisesta intuitiosta kuin vaikkapa matematiikassa usein käytetty termi "eleganssi"; se lienee helpointa ymmärtää esimerkkien kautta.

Yksi tyypillisimmistä naiivin hintateorian sovelluksista on verojen kohtaantoon liittyvä politikointi. Usein esimerkiksi katsotaan, että työnantajapuolen verotus on tulonjakaumaan liittyviltä vaikutuksiltaan suotuisampi kuin vaikkapa tuloverotus. Työnantajallahan usein näyttäisi olevan enemmän varaa maksaa. Tässä kuitenkin unohtuu, että työmarkkinat myös reagoivat alaan kohdistuvaan verotukseen. Todellisuudessa työnantaja tietysti työntää osan verojen myötä kohonneista työn kustannuksista työntekijän maksettavaksi. Tämä näkyy alan laskevana bruttopalkkatasona. Vastaavasti jos verotamme työntekijäpuolta, se työntää kustannuksia työnantajalle kohonneena työn hintana. Lyhyen analyysin jälkeen huomaamme, että standardioletusten valossa on täysin yhdentekevää kumpaa markkinaosapuolta me verotamme. Veron todellinen kohtaanto määräytyy puhtaasti markkinoiden rakenteesta, eli tarkemmin sanoen kysynnän ja tarjonnan suhteellisista hintaelastisuuksista palkkatason muutoksen yli. Naiivi hintateoria jättää huomiotta markkina-automatiikan, ja tuottaa siksi veromuotojen välille näennäisen eron jota todellinen talous ei tunne.

Toisena esimerkkinä voisi toimia vaikkapa kulutuskysyntälaman käsite. Usein ajatellaan, että lama syntyy suoraan kysynnän laskusta, joka aiheuttaa kumuloituvan työllisyysvajeen kun tuotteet jäävät varastoon pölyttymään, työntekijöitä sanotaan irti ja ostovoiman väheneminen kanavoi ongelman yhä uusille aloille. Mekanismista päätellään, että valtion pitäisi stimuloida kysyntää—"elvyttää" taloutta—jotta markkinat pääsisivät entisen tasoiseen tuottavuuteensa. Tässäkin kuitenkin pitäisi kysyä miten hinnat reagoivat kysynnän laskuun ennen kuin vedämme lisäjohtopäätöksiä. Hyvin toimivilla markkinoilla hinnat nimittäin laskevat kunnes kaikki tuotteet jälleen menevät kaupaksi ja näin tasapaino lopulta palautuu. (Tämä on yksi muoto Sayn laista, joka tavallisesti kulkee muodossa "tuotanto luo oman kysyntänsä".) Osoittautuu, että lama seuraa vähintään yhtä paljon jäykistä hinnoista kuin kysynnän muutoksista. Tästä usein seuraa täysin toisenlaisia poliittisia suosituksia kuin alkuperäisestä, naiivista analyysistä.

Syytös naiivin hintateorian käytöstä ei ole suoranainen loukkaus, mutta jos se pitää kutinsa, se on hyvin vakava. Pohjimmiltaan termiä nimittäin käytetään, kun taloustieteellisen ajattelun olennaisin, tasapainopäättelyihin, hintamekanismin välittävään rooliin ja rationaalisiin toimijoihin perustuva sisältö unohdetaan, ja talous oletetaan tuntuvasti yksinkertaisemmaksi ja koneellisemmaksi rakenteeksi kuin se todellisuudessa on. Naiivin hintateorian käyttäminen on taloustieteessä hieman samanlainen kömmähdys kuin fysiikassa olisi vaikkapa termodynamiikan pääsääntöjen unohtaminen ikiliikkujaväittelyssä.

Taloustieteellisiä suuntauksia

Libertaristien piirissä on kunkin kannattajia. Ei ole mitään "valtavirran taloustieteestä" poikkeavaa libertaristista taloustiedettä, mutta joissain suuntauksissa on enemmän libertaristeja kuin toisissa.

Mahdollista lisättävää

  • Mittaatteko kaiken rahassa?
  • Mitä haittaa kaupanesteistä on? Mitä hyötyä on deregulaatiosta?
  • Mitä on keynesiläisyys? Vastustavatko libertaarit sitä?
  • Mitä on suhteellinen etu?
  • Mitä ovat kannustimet? Miksi ne ovat olennaisia?
  • Mitä ovat varjohinnat? Miksi niistä pitäisi välittää?
  • Mitä ovat monopolit, oligopolit ja epätäydellinen kilpailu? Eivätkö ne ole ongelmia?
  • Mikä on yhteislaitumen ongelma?
  • Mitä on naiivi ulkoishaitta-analyysi? Coasen teoreema?
  • Mitä ovat koordinaatio-ongelmat? Kuka suunnittelee standardit ja liikennesäännöt?
  • Mikä on tilaaja-tuottaja -malli? Mitä iloa siitä on?
  • Mitä ovat palvelusetelit? Miksi kannattaisin niitä?
  • Eikö peliteoria kumoa libertarismin?

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut