Markkinamonetarismi
Markkinamonetarismi (market monetarism) on rahapolitiikan koulukunta, jonka mukaan keskuspankkien tavoitteena tulee olla tietty nimellisen BKT:n (NBKT) kasvu eikä esimerkiksi tietty inflaatio, myös kriisiaikoina. [1]
Termi keksittiin elokuussa 2011 ja levisi nopeasti. Professori Scott Sumner on ollut markkinamonetarismin merkittävin puolestapuhuja. Toisaalta Irving Fisherin 1930-luvun laman aikainen "compensated dollar plan" on myös nähty samana ajatuksena.[2]
Markkinamonetaristit katsovat tällaisen politiikan elvyttävän huonoina aikoina ja hillitsevän ylikuumenemista hyvinä aikoina sekä reagoivan ulkoisiin shokkeihin paremmin. Esimerkiksi vuonna 2011 EKP turhaan kiristi politiikkaansa öljyn hinnan nousun vuoksi, mikä katkaisi alkaneen heikon elpymisen tarpeettomasti. Markkinamonetaristit korostavat myös rationaalisten odotusten merkitystä ja NBKT-sääntöpohjaisen rahapolitiikan uskottavuutta verrattuna nykyiseen "harkinnanvaraiseen" reagoimiseen shokkeihin ja taantumiin.
Sisällysluettelo |
Kannattajia
Vuonna 2011 NBKT-tavoitteen taakse asettuivat Goldman Sachs[3] ja Northern Trust[4] sekä Paul Krugman, joka vaati keskuspankkia omaksumaan "expectations-based monetary policy" ja kehui markkinamonetarismin NBKT-tavoitetta.[5] Milken Institute julkaisi loppuvuodesta Clark Johnsonin tutkimuksen, joka puolsi markkinamonetarismia.[6] Talousneuvonantajien neuvoston entinen puheenjohtaja Christina D. Romer vaati lokakuun 2010 lopulla New York Timesin pääkirjoitussivulla Fediä siirtymään NBKT-tavoitteeseen.[7]
Marraskuussa 2011 Fedin puheenjohtaja Ben Bernanke piti lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoi, että Fedin johtokunta harkitsee NBKT:n lisäämistä tärkeiden talousindikaattoriensa joukkoon.[7]
29.11.2011 Keskuspankin kansainvälisen osaston johtajan tehtävät elokuussa Citigroupin vastaaviin tehtäviin vaihtanut Nathan Sheets vaati keskuspankkia asettamaan tavoitteekseen tietyn nimellisen kulutuksen. Sheets arvioi, että Fed ei tee näin ennen uutta käännettä huonompaan. [8]
Käytännön toteutus
Markkinamonetaristit kannattavat sääntöpohjaista politiikkaa talouden vakauden lisäämiseksi. Heidän mielestään harkinnanvarainen rahapolitiikka on ongelmallista.[9]
Markkinamonetaristien mukaan keskuspankin tulisi ilmaista selkeästi NBKT-tavoitteensa ja käyttää rahapolitiikan työkaluja kunnes NBKT-futuurimarkkinat ennustavat tavoitteen mukaista NBKT-kasvua. Eräissä vaihtoehtoisissa ehdotuksissa keskuspankki vain mekaanisesti ostaisi ja myisi NBKT-futuureja rajattomasti tai rajoitetummin hinnalla, joka kasvaa tavoitevauhdilla.
Nimellinen BKT
Sumner korostaa, että tavoitteena pitäisi olla tietty NBKT:n kasvu-ura, siis nyt periaatteessa palaaminen vuotta 2008 edeltäneelle uralle. Käytännössä hän ehdottaa maltillisempaa linjaa: esimerkiksi kaksi vuotta 7 %:n kasvua ja sitten pysyvästi 5 %:n kasvu-uralla. Jos uralta poiketaan, on palattava vanhalle uralle eikä jatkettava uudella yhtä jyrkällä uralla. [10]
Markkinamonetaristien mukaan inflaatio kertoo menneestä, ei nykyisestä rahapolitiikasta. Rahan määrän mittarit taas ovat epäluotettavia kokonaiskysynnän mittareita siksi, että rahan kiertonopeus on hyvin vaihteleva. Sen sijaan nimellinen BKT huomioi sekä rahan määrän eli kiertonopeuden eli mittaa Fisherin yhtälön MV=PT (rahan määrä kertaa kiertonopeus = hintataso kertaa reaalinen BKT) oikeaa puolta suoraan.
Koska palkat eivät jousta alaspäin, huonoina aikoina työllisyys joustaa: monen työn arvo putoaa heidän palkkojaan alemmalle tasolle, mutta ay-liike ei anna laskea palkkoja. Jos keskuspankki asettaa nimellisen BKT:n kasvamaan vakiovauhdilla, tämä ongelma vältetään ja inflaatio sopeuttaa palkkatasoa työllisyyden sijaan. Tämä reaalipalkan lasku ei estä maksamasta takaisin omassa valuutassa otettuja asuntolainoja, kun nimellistulot eivät laske ja korko peräti laskee.
Likviditeettiansa
Markkinamonetaristien mukaan likviditeettiansat voidaan välttää: keskuspankki voi aina lisätä inflaatiota, laskea korkoja, ostaa arvopapereita tai jopa maksaa negatiivista korkoa pankin ylimääräisille varannoille, kuten Ruotsi teki nykyisessä kriisissä, ja keskuspankin avoin sitoutuminen NBKT-tavoitteeseen voi jo sinänsä estää deflaation.
Kuplat
Sumnerin mukaan pitäisi tuottaa pysyvä kasvukausi. Hän muistuttaa, että rahapolitiikan parantuessa kasvukaudet ovat pidentyneet, Australiassa kasvu jatkui juuri 17 vuotta yhteen menoon. [11]
Sumnerin mukaan keskuspankki ei voi vaikuttaa kupliin suoraan, vain BKT:n kautta. Esimerkiksi vuosina 1928-29 Yhdysvaltain keskuspankki Fed yritti monesti turhaan puhkaista osakekuplaa nostamalla korkoa kunnes se nosti korkoja niin paljon, että sai vedettyä talouden taantumaan. [11]
Vuosina 1936-37 Fed kiristi reservivaatimuksia hillitäkseen raaka-ainehintakuplaa mutta onnistui vasta kun veti talouden uuteen taantumaan. Tämän jälkeen Fed on ymmärrettävästi vältellyt varallisuuskuplien hienosäätöä. [11]
Suomalaisten kantoja
Tutkija Mikko Särelän mukaan EKP alkoi keväällä 2011 kiristää rahapolitiikkaa arabikevään aiheuttaman öljyn hinnannousun vuoksi ja tämä pysäytti euroalueen kasvun ja levitti velkakriisin Italiaan ja Espanjaan. [12]
Särelän mukaan inflaatiotavoitteen (nyt "alle 2 %") sijaan keskuspankin pitäisi tavoitella nimellisen BKT:n (NBKT) pitämistä esimerkiksi 5 %:n vuosikasvun vakiouralla. Näin NBKT kasvoikin aiemmin mutta vuonna 2008 se romahti 10 % kasvu-uraltaan ja on sittemmin kasvanut alle 3 % vuodessa, kevään 2011 kiristämisen jälkeen ei lainkaan. [12]
"Nimellisen bruttokansantuotteen lasku tarkoittaa sitä, että jonkun yhteiskunnassa on pakko saada vähemmän tuloja. Käytännössä länsimaissa palkat eivät laske, joten kansatuotteen lasku näkyy kasvavana työttömyytenä (esim. Espanjassa nyt 22%) ja kutistuvina verotuloina." [12]
Viitteet
- ↑ Christensen, Lars (September 13, 2011). Market Monetarism:The Second Monetarist Counterrevolution. Luettu October 19, 2011.
- ↑ Evans-Pritchard, Ambrose. "Should the Fed save Europe from disaster?", The Telegraph, 2011-11-27. Luettu 2011-12-01.
- ↑ The Case for a Nominal GDP Level Target. Goldman Sachs (October 14, 2011). Luettu October 18, 2011.
- ↑ Goldman Advises The Fed To Go Nuclear, And Set A Target For Nominal GDP
- ↑ Krugman, Paul (October 19, 2011). Getting Nominal. The New York Times. Luettu October 19, 2011.
- ↑ Johnson, Clark (Fourth Quarter 2011). Monetary Policy and the Great Recession. Luettu October 22, 2011.
- ↑ 7,0 7,1 Wong, Yue Chim Richard. Easy Money, Tight Money, and Market Monetarism. Luettu 2011-12-02.
- ↑ Harding, Robin (2011-11-29). "Nominal Consumption, not nominal GDP?". Financial Times. Viitattu 2011-11-30.</cite></li>
- ↑ Lee, Timothy. "The Politics of Market Monetarism", Forbes, 2011-11-05. Luettu 2011-11-10. </li>
- ↑ Reply to Kevin Drum, Scott Sumner, Oct 23, 2011</li>
- ↑ 11,0 11,1 11,2 The Fed should create the mother of all stock bubbles, permanently, Scott Sumner, 14.7.2009</li>
- ↑ 12,0 12,1 12,2 Euron raunioilla?, Mikko Särelä 28.11.2011</li></ol>
- http://en.wikipedia.org/wiki/Market_monetarism (tämän sivun tärkeä lähde)
- http://www.themoneyillusion.com/ (Scott Sumnerin blogi)
- http://www.themoneyillusion.com/?p=10475 Scott Sumner
- http://www.soininvaara.fi/2010/05/09/setelirahoitusta-2/ Mikko Särelä ja Artturi puolustavat NBKT:ta ja nimenomaan tietyllä kasvu-uralla pysyttelyä, jossa siis kasvu-uralta putoaminen korjataan sen sijaan, että yritettäisiin uudella uralla pitää vanha kasvuvauhti.
- Keynesiläisyys oikeuttaa korruption, markkinamonetarismi poistaa lamat ja sääntelyhimon (Vapaasana.net 2011-12-06)
