Sensuuri

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Yleistä

Sensuuri tarkoittaa yleensä julkaisujen ennakkosensuuria, mutta arkikielessä sanalla saatetaan tarkoittaa myös muita painovapauden rajoituksia (jälkikäteissensuuria), ks. painovapaus, tai muita sananvapauden rajoituksia, ks. sananvapaus.

Sensuuri on esivallan, yleensä valtion tai sellaiseen rinnastettavan muun julkisen vallan ylläpitämä tiedonlevityksen kontrollointijärjestelmä. Sensuurin läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle sellaisissa maissa, jotka harjoittavat julkaisujen tarkastusta eli sensuuria. Sensuurille voidaan alistaa esimerkiksi sanomalehdet, elokuvat, televisiosarjat, teatterinäytelmät ja Internet.

Sensuuri voi olla paitsi ennakkosensuuria, niin myös jälkikäteistä sensuuria. Tällöin teos voidaan vetään pois myynnistä, tuottajille tai tuotannosta vastaaville voidaan määrätä sakkoja tai vankeusrangaistuksia, jolloin tavoitteena on tukahduttaa samankaltaisen aineiston julkaisu tulevaisuudessa. Uusimpana ilmiönä sensuuri on laajentunut eräissä maissa Internetiin, jolloin käyttäjältä evätään mahdollisuus nähdä tai saada muuten käsiinsä tietoverkoissa olevaa materiaalia. Sensuuri voidaan jakaa myös mm. kohderyhmäsensuuriin tai painostavaan sensuuriin. Kohderyhmäsensuuri tarkoittaa sitä, että materiaalia sensuroidaan tietyltä ihmisryhmältä, esim. elokuvien ja pelien ikärajojen tavoite on estää liian nuoria ihmisiä, joilla negatiivisen vaikutuksen saamisen riski on suurempi, pääsemästä käsiksi sisältöön. Painostavassa sensuurissa taas on kyse siitä, että esim. lahjoittamalla rahaa pyritään vaikuttamaan jonkin tahon julkaiseman sisällön laatuun.

Itsesensuuri on myös yksi sensuurin muodoista. Itsesensuurissa sisällöntuottajat (tuottajat, kustantamot, painotalot, TV-yhtiöt jne.) sekä käyttäjät itse rajoittavat omaa toimintaansa. Esimerkiksi Suomen huomattavaa itsesensuuria Neuvostoliiton aikana kutsuttiin suomettumiseksi. Tällä sivulla keskitytään lähinnä Suomen tilanteeseen.

Sensuurin historia Suomessa

Vuodesta 1686 perustettiin sensorin virka, jolta kirjojen painajien ja maahantuojien piti saada ennakkolupa. Lisäksi uskonnollisia julkaisuja valvoivat tuomiokapitulit.[1] Sensuuria oli ollut aiemminkin.

Klassinen liberaali Anders Chydenius sai valtiopäivillä läpi merkittävän edistyksellisen painovapauslain 1766, mutta jonkinasteinen sensuuri jäi. Myös Venäjän vallan aikana sensuuri oli merkittävää, ja sortokausilla (1899–1905 ja 1908–1917) se oli erityisen kireää. Sanomalehtiä sensuroitiin ja kiellettiin, toisaalta liberaali perustuslaillisten ryhmittymä ym. painoivat maanalaisia lehtiä.

Nuorsuomalaiset (liberaalit) taiteilijat tukivat tätä työtä - mm. varainkeruujuhliin Jean Sibelius sävelsi Finlandian, jonka Eino Leino tekstitti. Akseli Gallen-Kallela maalasi vastarinnan osana Pariisin maailmannäyttelyä (1900) silmälläpitäen teoksen Ilmarinen kyntää kyisen pellon, mutta joutui sensuurin vuoksi tekemään uuden, jossa kyyt eivät olleet Venäjän lipun väreissä.

Liberaali Leo Mechelin sai johtaa senaattia (Suomen "hallitusta") 1905-1908 ja sääti sananvapauden ja painovapauden, jotka kuitenkin toteutuivat vain osittain. Itsenäisyyden aikana sensuuri keskimäärin väheni, joskin mm. kommunistinen vallankumouspropaganda oli kiellettyä, samoin uskonnollinen sensuuri oli nykyistä paljon voimakkaampaa.

Moskovan välirauhan jälkeen Suomessa kehotettiin kirjastoja poistamaan kokoelmistaan neuvostovastaiset kirjat.

Suomettuminen

(Pääartikkeli: suomettuminen)

"Suomettumisen aikana", etenkin 1970- ja 1980-luvuilla, mm. Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja oppikirjat hyväksyvä kouluhallitus ehkäisivät kielteisten asioiden kertomista Neuvostoliitosta mm. historiankirjoissa[2][3]. Tohtori Janne Holmenin mukaan oppikirjoissa myötäiltiin Neuvostoliittoa erityisen usein antamalla lukijoille seuraavia, muunneltuja käsityksiä:

  • "talvisota vain 'puhkesi'
  • maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja
  • Neuvostoliitossa toteutettiin mittavia luonnonsuojelutoimia
  • keskusjohtoinen suunnitelmatalous toimi kapitalismia paremmin
  • Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ollut juuri nimeksikään
  • Prahan kevät johtui "vastavallankumouksen uhasta" ja Länsi-Saksan uhkaavasta politiikasta".

"Vasta 1990-luvulla todettiin kiertelemättä, että Neuvostoliitto murskasi Itä-Euroopan reformiliikkeet sotilaallisella voimallaan". [4]

Esimerkiksi Historia ja me 8 -oppikirjassa (1977) väitettiin: "Viro, Latvia ja Liettua, jotka puna-armeija vapautti saksalaisten miehityksestä, liittyivät uusina tasavaltoina Neuvostoliittoon", "Tshekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhallisesti"[5].

Lisäksi Neuvostoliiton toisinajattelijoiden ja pakolaisten ym. esiintymisiä sekä kirjoja ja artikkeleita mm. Neuvostoliiton vankileireistä, kidutuksesta, Baltian maiden miehityksestä estettiin [6].

Jumalanpilkka ja uskonrauhan rikkominen

Rikoslain luvun 17 pykälän 10, "Uskonrauhan rikkominen" mukaan (563/1998):

"Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä - - on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Poliittinen sensuuri Itäblokissa

(Tämän osion päälähteenä on [10].)

Itäblokin maissa oli tiukka sensuuri.[7] Kulttuuriministerit pitivät kirjoittajat tiukasti otteissaan.[8] Itäblokin alkuaikoina Puolueen hyväksymät sensorit olivat erityisen tiukkoja.[9] Stalinin aikana jopa sääennusteita muokattiin, jos ne olisivat vihjanneet, että aurinko ei paistaisi vappuna.[9] Nicolae Ceauşescun Romanian sosialistisessa kansantasavallassa sääennusteet muokattiin niin, etteivät lämpötilat ylittäneet eivätkä alittaneet työskentelylle säädettyjä rajoja.[9]

Neuvostoliitossa ei ollut riippumatonta journalismia ennen Mihail Gorbažovin valtakautta. Kaikki raportointi oli kommunistipuolueen tai sen järjestöjen ohjaamaa. Pravda ("totuus") -lehti, oli monopoliasemassa. Ulkomaisista sanomalehdistä oli tarjolla vain neuvostomielisten kommunistipuolueiden tekemiä.

Kopiokoneiden omistaminen ja käyttö oli tiukasti kontrolloitua kirjojen ja lehtien itsenäisen julkaisun ("samizdat") estämiseksi Yhdenkin samizdat-käsikirjoituksen, esimerkiksi Andrei Sinjavskin kirjan, hallussapito oli vakava rikos, josta saattoi seurata KGB:n vierailu. Viranomaisten kieltämiä teoksia painettiin myös ulkomailla - kuten on jouduttu tekemään muualla Euroopassa aiempina vuosisatoina.

Poliittinen sensuuri maailmalla nyt

Venäjän väitetään yhä vääristelevän Neuvostoliiton historiaa[10][11][12].

Kuuban tiedotusvälineet ovat Kuuban kommunistisen puolueen Vallankumouksellisen suuntautumisen osaston kontrollissa. Osasto "kehittää ja koordinoi propagandastrategioita".[13] Yhteyden ottaminen Internetiin on laitonta.[14]

Suomi

Toimittajat ovat alkaneet sensuroida maahanmuuttomyönteisyyttä uhkailujen vuoksi.[15]

Musiikin ja populaarikulttuurin sensurointi

Fidel Castron kommunistidiktatuurin alussa Che Guevara ehdotti jazzin ja rock & rollin kieltämistä "imperialistisena musiikkina".[16]

Elokuvien sensuroinnin syitä ovat olleet mm. porno, kielenkäyttö, väkivalta, rotuasenteiden muuttaminen tai poliittinen korrektius.

Porno

Monia korkeakirjallisuuteen kuuluvia kirjoja ja elokuvia on sensuroitu pornona, toisia jumalanpilkkana. Alkuperäinen levynkansi alastomista Yoko Onosta ja John Lennonista levyllä Unfinished Music No.1: Two Virgins nosti skandaalin, mikä painosti jakelijat myymään levyn pelkässä ruskeassa kuoressa[17].

Facebook poisti vuonna 2008 palvelustaan käyttäjien itsestään laittamia valokuvia, joissa nämä imettivät vauvojaan[18].

Kiina perusti joulukuussa 2009 ilmiantopuhelimen, jonne voi ilmoittaa pornoa sisältävistä verkkosivuista. Maa on aiemminkin pornon sensuroinnin verukkeella perustanut sensuuritoimenpiteitä, jotka on sittemmin ulotettu toisinajattelijoihin.

"Kiinalaisviranomaiset ovat toistuvasti perustelleet internetin tiukempaa sensurointia ja tuhansien sivujen sulkemista pornografian yhteiskunnallisesti vahingollisilla vaikutuksilla. Pornosivujen siivousoperaatiossa on samalla suljettu myös sivuja ja blogeja, joilla on käyty yhteiskunnallista keskustelua. - - viime viikolla pekingiläismies tuomittiin 11 vuoden vankeusrangaistukseen pornosivujen perustamisen vuoksi." Poikkeuksellisesti 4.6.2010 Kiinan pornosivut aukesivat ilmoittamatta, ilmeisesti joko huomion viemiseksi pois Tiananmenin verilöylyn 21-vuotispäivästä tai hillitsemään "kiinalaismiehiä, jotka ovat tänä vuonna syyllistyneet poikkeuksellisen väkivaltaisiin rikoksiin kuten lasten joukkomurhiin". [19]

Yleensäkin totalitarismin oppikirjoissa kerrotaan, miten sensuuri ja vainot tulee aloittaa epäsuosituista kohteista, koska kun niiden aloittamiselle saa hyväksynnän, alan laajentaminen käy melko huomaamatta.

Siksi paras argumentti pornon sensuuria vastaan onkin, että sensuurille ja totalitarismille ei tule antaa pikkusormea. Kaikkea voi toki käyttää väärin kuten kirjoja, pornoa ja leipäveitsiä, mutta ainoastaan väärinkäytökset, pakottaminen, tulee kieltää lailla.

Prostituutio

Turkissa estetään pääsy homosivustoille prostituution sensuurin sallivan lain varjolla[20].

Inhottavan materiaalin sensuuri

Neil Gaiman joutui Ruotsissa oikeuteen käsikirjoittamastaan tarinasta ja vapautui vasta, kun puolustus osoitti tarinan perustuvan Raamatun Tuomareiden kirjan kertomukseen raiskauksesta ja murhasta.[21]

Internet-sensuuri

(Pääartikkeli: Internet-sensuuri)

Suomessa ja Kiinassa suunniteltiin vuonna 2010 nimettömän nettikirjoittelun kieltämistä.

Ns. lapsipornosivujen suodatuslistoilla oli sivuja, joilla ei ollut lapsipornoa, eikä tästä poliisin päätöksestä voinut valittaa.

Lähteet

  1. [1]
  2. Helsingin Sanomat 5.5.2006: "Tutkija Janne Holmén: Neuvostoliittoa käsiteltiin oppikirjoissa myötäsukaisesti" [2]
  3. Turun Sanomat 1.4.2006, "Koulujen historian opetus suomettui 1970- ja 1980-luvuilla - Leninistä tehtiin pyhimys ja yya-sopimuksesta mantra" [3]
  4. VTT Markku Jokisipilä, "Venäläiset ja suomalaiset historiakäsitykset", 29.3.2009 [4]
  5. VTT Markku Jokisipilä, "Venäläiset ja suomalaiset historiakäsitykset", 29.3.2009 [5]
  6. Ilta-Sanomat 5.8.2008, "Näin me miellytimme Neuvostoliittoa - IS listasi!" [6]
  7. Patrick Major & Rana Mitter, Across the Blocs, 2004, s. 6
  8. Patrick Major & Rana Mitter, Across the Blocs, 2004, s. 15
  9. 9,0 9,1 9,2 R. J. Crampton: Eastern Europe in the Twentieth Century--and After, 1997, s. 247
  10. Helsingin Sanomat 12.6.2009 [7]
  11. UPI 29.5.2009 [8]
  12. [9]
  13. 10 most censored countries, The Committee to Protect Journalists, 2006
  14. [Going online in Cuba: Internet under surveillance, Reporters Without Borders, 2006
  15. Vaietut aiheet, Journalisti.fi 11/2011
  16. Hollywood's Sick Love Affair with Che Guevara, Reason
  17. Time magazine on Yoko Ono
  18. http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/45498-facebook-poisti-imetyskuvia-%E2%80%93-kayttajat-raivostuivat US 30.12.2008
  19. "Pornosivut aukesivat Kiinassa yllättäen - tarkoitus oli ehkä vetää huomio Tiananmenin verilöylyltä", Helsingin Sanomat 5.6.2010, s. B1
  20. Yle Radio Puhe, Päivä tunnissa, 5.2.2010 klo 22.05
  21. Why defend freedom of icky speech?, Neil Gaiman, Dec 1, 2008

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut