Degrowth

Liberalismiwiki
Ohjattu sivulta Talouslasku
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Degrowth ("talouslasku") tarkoittaa talouskasvun vähentämistä negatiiviseksi.[1] (Joskus sillä virheellisesti tarkoitetaan talouskasvun kritiikkiä.)

Perusteluna on usein ympäristönsuojelu, joskus myös "raha ei tee onnelliseksi"-tyylinen moralismi. Joskus väitetään, että ikuinen talouskasvu ei ole mahdollista (mikä ei ole totta). Degrowth-liike vastustaa kestävää keshitystä, mikä tarkoittaa ekologisesti kestävää talouskasvua.

Nobel-palkitut taloustieteilijät Robert Solow ja Joseph Stiglitz ovat kommentoineet degrowth-ideologi Georgescu-Roegenin teorioita toteamalla, että pääoma ja työvoima voivat korvata luonnonvaroja suoraan tai epäsuoraan ja näin mahdollistaa kasvun tai kehityksen jatkumisen kestävästi.[2] Stiglitz on nobelistien äärivasemmistoa.

Professori Paul Lillrankin mukaan degrowth perustuu maailman rappion profetioiden tavoin ajatukseen, että ennen oli paremmin (mikä ei myöskään ole totta). Hänen mukaansa degrowth tietäisi köyhyyttä ja raadantaa ja kasvun kuristaminen vähentää ratkaisujen mahdollisuuksia, innostusta, innovaatioita, individualismia ja aineetontakin kasvua. Jos halutaan pohtia hyvinvoinnin lisäämistä ilman uusia resursseja, Lillrankin mukaan olisi kiireisintä miettiä, miten kunnan ja valtion tehtävät hoidettaisiin vähemmillä resursseilla. [3]

Sisällysluettelo

Saasteet

Päästökiintiöiden on väitetty olevan degrowthia (talouskasvun estämistä) tehokkaampi, varmempi ja vähemmän haitallinen keino rajoittaa saasteiden määrä tietylle tasolle.

Arvostetun taloustieteen perusoppikirjan mukaan kasvun pysäyttäminen ("zero-growth proposal") on kiistatta huonompi ratkaisu kuin puuttuminen suoraan saasteisiin kannustimilla (ks. haittavero ja päästökiintiö). Hyvinvointitaloustieteen keskeinen oppi on, että ongelmiin pitää puuttua suoraan, koska epäsuora puuttuminen vääristää muita tuotannon tai kulutuksen aspekteja. Kasvun pysäyttäminen ei erottele haitallista ja haitatonta tuotantoa toisistaan eikä tuota oikeita kannustimia. [4]

Maan ystävien tiedetoimittaja-kansalaisaktivisti Risto Isomäen mukaan degrowth ei edes teoriassa voisi johtaa ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen vaan päinvastoin lämpenemisen hillitseminen vaatii riittävää maailmankauppaa. Kasvihuonepäästöt lämmittävät maata 4 W/m2 mutta ilmasto lämpenee vain 0,5 W/m2, koska ihmisen jatkuvasti tuottamat pienhiukkaset kumoavat pääosin lämpenemisen. Siksi maailmankaupan volyymia ja laivojen rikkipäästöjä olisi hyvin vaarallista vähentää ennen kuin on kehitetty kemiallisia ja biologisia keinoja ja poistettu niillä ilmakehästä hiilidioksidia riittävästi. [5]

Talouslaskun valmistelu

Jos kuitenkin halutaan talouslaskua, pitäisi pystyä säästämään julkisista menoista.[3]

Pelkästään velan korot tulevat hallitsemattomiksi, ellei ennen talouslaskua tai sen yhteydessä leikata julkisia menoja hyvin nopeasti. Nykyinen (2011) valtiontalouden valtava alijäämä tulisi muuttaa niin suureksi ylijäämäksi, että korkojen jälkeenkin ylijäämä/BKT olisi vuosittain suurempi kuin talouslasku/BKT. Myös eläkkeitä ja kuntien menoja pitäisi vuosittain leikata vastaavasti.

Vasemmisto degrowthia vastaan

Sdp:n poliittisen osaston entinen päällikkö, Palvelualojen ammattiliiton hallintopäällikkö Esa Suominen kirjoittaa, että kasvun hidastaminen tai estäminen voi estää investoinnit puhtaampiin teknologioihin, lisäksi se aiheuttaisi lisää työttömyyttä ja eriarvoisuutta. Ekologisesti vastuuttomien tuotteiden osuus lisääntyisi. Degrowth-ajatteluun liittyvä "yhteisöllinen vastuuntunto" holhoavaan ja moralisoivaan mielivaltaiseen yhteiskuntaan eikä lisäisi sosiaalista pääomaa. Yhteiskunnallinen edistys on Suomisen mukaan tapahtunut nopean talouskasvun aikana. Lisäksi nykyään uimakelpoinen Tampereen Pyhäjärvi ja lohijoeksi palannut Turun Aurajoki olivat murheellisessa kunnossa silloin, kun Suomi oli paljon köyhempi. [6]

Tarpeet eivät lopu

Teollisuusmaiden kulutuksen on luultu loppuvan "tarpeiden tultua tyydytetyksi", mutta professori Paul Krugmanin mukaan näin ei ole koskaan käynyt, vaan aina on keksitty uusia tarpeita. Ihmiset vain eivät osaa kuvitella tulevaa taloutta ennalta, mikä on tuottanut harhaluulon tarpeiden loppumisesta. [7]

Talouslaskun haittoja

Talouskasvu ja hyvät ajat lisäävät erilaisuuden suvaitsevaisuutta ja sitoutumista oikeudenmukaisuuteen ja demokratiaan, mahdollisuuksia ja sosiaalista liikkuvuutta. Nykyiset huonot ajat ovat jo heikentäneet kaikkia näitä ja aineellisen elintason kasvun loppuminen tuo ihmisten pahimmat puolet esiin. [8][9]

Vuonna 2008 alkanut talouskriisien sarja muutti vuonna 1991 alkaneen optimismin, vaurastumisen ja eurooppalaisen solidaarisuuden kauden "uuskonservatiivisuuden ja uustraditionaalisuuden ajaksi", professori Laura Kolbe sanoo. Kriisiaikaa olivat myös 1973-1991: öljykriisi, maailmantalouden romahdus, Lähi-itä, terrorismin nousukausi, sosialismin romahdus. Vuodet 1947-1973 olivat jälleenrakennuksen ja vaurastumisen aikaa, 1914-47 katastrofia, 1875-1914 optimismia.[10]

Toisaalta maailma ja ihmiset ovat vaurastuneet kaikkina noina aikoina, tekniikka, tieteet, taiteet ja tasa-arvo menneet eteenpäin, terveys ja elinikä nousseet ym., kuten ylempänä kerrotaan.

Kolben mukaan nykykriisi muistuttaa 1930-luvun lamaa kopisevine marssisaappaineen, vaikka ei olekaan yhtä dramaattinen.[10]

Viitteet

  1. "Vuoden 2010 sanat", Aarre Huhtala, Suomen Kuvalehti 1/2011: "(engl. "ei-kasvu") yhteiskunnallinen liike, joka tähtää tuotannon ja kulutuksen vähentämiseen"
  2. William D. Sunderlin, Ideology, Social Theory, and the Environment, Rowman & Littlefield Publishers, 2002, p. 154-155.
  3. 3,0 3,1 "Maailmanlopun malli", professori Paul Lillrank, Suomen Kuvalehti 40/2010, s. 18
  4. Davig Begg et al., Economics, 4th edition, McGraw-Hill 1994, page 546
  5. "Ilmastonmuokkaus - uhka vai mahdollisuus", Helsingin Sanomat Tiede, sivu B1, 26.7.2011
  6. Degrowth ei ole ratkaisu, Esa Suominen, Vihreä lanka 28.9.2011
  7. Is capitalism too productive?, Foreign Affairs, Sept./Oct. 1997, Paul Krugman
  8. Growth and Society’s Moral Character, International Economy, Fall 2011, pp. 52-55
  9. Obama's white flight problem, professor Will Wilkinson, The Economist, Jun 13th 2012
  10. 10,0 10,1 Onko maailma tullut hulluksi – vai oliko se hullu jo valmiiksi?, Tommi Nieminen, HELSINGIN SANOMAT 24.7.2016.

Katso myös

Aiheesta muualla

  • Degrowth nosti natsit valtaan, Vapaasana.net 20.12.2016: "Suuri lama 24-kertaisti natsien kansanedustajamäärän, vaikka tuloerot olivat koko ajan ennätysalhaalla. Tunnetusti talouden heiketessä syntyy usein kapinoita ja levottomuuksia aina natsien valtaannousua ja arabikevättä myöten - nytkin suuri taantuma on nostanut nationalisteja ympäri maailmaa. Talouslasku tukee yleensä natseja. Hyvinä aikoina ihmiset ovat yleensä tyytyväisiä ja suvaitsevia. Pienten tuloerojen maista ihmiset haluavat suurempien tuloerojen Yhdysvaltoihin, jopa henkensä kaupalla, koska tulot ovat tärkeitä, eivät tuloerot..."
Henkilökohtaiset työkalut