Sosiaaliturva

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Hyväntekeväisyys)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Teemoja

Usein vapaan yhteiskunnan toimivuuteen ei uskota, koska vapaassa yhteiskunnassa ei ole sosiaaliturvaa. Tämä on myytti. Vapaassa yhteiskunnassa olisi tehokas sosiaaliturva, joskin se on varsin erilainen kuin nykyisessä hyvinvointivaltiossa. On myös oleellista pohtia, toimiiko edes nykyisen hyvinvointivaltion sosiaaliturva köyhyyttä tai sosiaalisia ongelmia vähentävällä tavalla. Vaikka julkinen sektori tulonsiirtoineen kuluttaa noin puolet bruttokansantuotteesta ja reguloi miltei jokaista aluetta ihmisten elämissä, niin asunnottomuus, alkoholiongelmat, perheiden hajoamiset, väkivaltarikollisuus tai työttömyys eivät ole hävinneet mihinkään. Jos sosiaalisia ongelmia ei saada poistettua tai vähennettyä merkityksettömiksi edes nykyisillä valtavilla resursseilla, niin tuskin ongelma ainakaan paranisi julkista sektoria kasvattamalla.

Tällä sivulla esitelläänkin monia tärkeimpiä menetelmiä, miten ei-valtiolliset sosiaaliturvaverkostot toimisivat, liberaaleimpia valtiollisia järjestelmiä sekä nykyjärjestelmän ongelmia.

"When the people find they can vote themselves money, that will herald the end of the republic." - Benjamin Franklin

Sosiaaliturvamenot kaksinkertaistuivat 2001-2018

Sosiaaliturva yli kaksinkertaistui 2001-2018 ja julkisten menojen bkt-suhdekin kasvoi 6 prosenttiyksikköä 53,2 prosenttiin. Sosiaaliturvamenot nousivat 19,2 prosentista 24,3 prosenttiin. Eläkkeet yli kaksinkertaistuivat ja muu sosiaaliturva lisääntyi yli puolella, vaikka eläkeläisten osuus väestöstä kasvoi. Terveydenhuoltomenot kaksinkertaistuivat ja hallinto- ja koulutusmenot lisääntyivät puolella. Nämä olivat julkisten menojen suurimmat pääluokat. Pienemmistä luokan "vapaa-aika, kulttuuri ja uskonto" bkt-osuus kasvoi puolella mutta muut jäivät jälkeen bkt-kasvusta: elinkeinoelämän edistäminen, puolustus, turvallisuus, asuminen ja ympäristönsuojelu. Eläkemaksut ovat nousseet 1960-luvun 5 %:sta 24,4 prosenttiin palkasta. Ongelmaan auttaisivat lyhemmät opiskeluajat ja kotihoitojaksot, eläköityminen vanhempana ja työttömyyden alentaminen.[1]

Sosiaaliturva nyky-Suomessa

  • Työttömien elintaso on nelinkertainen 1950-luvun työtätekevien elintasoon nähden, kertoi professori Jouko Ylä-Liedenpohja 1990-luvulla. Sama pätee yhä.
  • Työttömän efektiivinen tulovero on yleensä 70 - 85 % (50 % ansioista vähennetään työmarkkinatuesta, asumistukeakin pienennetään, ja veroakin pitää maksaa). Opiskelijan efektiivinen tulovero on alle 50 %[2]. Siksi opiskelijat tekevät enemmän keikka- ja osa-aikatöitä kuin "työttömät". Ks. myös kannustinloukku.
  • 3562€/kk ilman veroja työttömälle (normaali toimeentulotuki: äiti + 9 lasta; maahanmuuttajien tuessa Suomi sijoittui vertailtujen EU-maiden kärkeen)

Ruotsissa sosiaaliturva on ainakin 20 % alempi työkykyisille

Ruotsissa työkykyisten työikäisten sosiaaliturva on ainakin 20 % alempi kuin Suomessa. Keskituloisen ansiosidonnainen työttömyysturva on lyhyempi ja niukempi. Asumistukea saavat vain nuoret, lapsiperheet ja eläkeläiset. Toimeentulotukea saadakseen pitää myydä auto, mökki ja muu myytävissä oleva omaisuus ja käyttää rahansa. Toimeentulotuen ehtona on, että työtön ottaa vastaan mitä työtä tahansa ja päihdeongelmainen suostuu hoitoon. Työttömät myös osallistuvat velvoitetöihin, kuten Tanskassa ja Britanniassakin. Ruotsissa työllisyys on selvästi parempi.[3]

Kokonaismäärät

  • Työttömyysturvaetuuksia jaettiin 2,3 miljardia euroa vuonna 2008, "sairausvakuutuksen päivärahoja 1,1 miljardia, lapsen kotihoidon tukea 348 miljoonaa ja opintorahoja 473 miljoonaa euroa"[4].

Sosiaaliturva on moninkertaistunut

Suomen sosiaalimenot olivat vuoden 2011 rahassa 17,6 miljardia euroa vuonna 1980, 32 miljardia vuonna 1990, 40 miljardia vuonna 2000 ja 57 miljardia vuonna 2011. Jokaisen pääryhmän menot (sairaus, toimintarajoitteisuus, vanhuus, leski ja omaiset, perhe ja lapset, työttömyys, asuminen, muu, hallinto) ovat moninkertaistuneet paitsi että lesken ja omaisten apu on vain tuplaantunut. Osuudet kansantuotteesta olivat vastaavasti 19 %, 24,7 %, 25,1 % ja 29,9 %. Sairaus- ja terveysmenot ovat nousseet 5 miljardista eurosta (1980) 14 miljardiin euroon (2011). [5]

"Sosiaalimenot olivat noin 30 miljardia euroa vuonna 1990, kun vuonna 2010 ne olivat yli 50 miljardia euroa." (molemmat luvut vuoden 2009 rahana; nimellinen ero on vielä suurempi) [6]

"Vuonna 1990 eläkemenot olivat alle 10 miljardia euroa. Viime vuonna eläkemenot olivat yli 22 miljardia euroa. Sosiaaliturvaan liittyvät menokäyrät ovat kulmakertoimeltaan samantyyppisiä eli ne sojottavat vakaasti yläviistoon." [6]

"Julkiset terveydenhuoltomenot olivat vuonna 1995 noin 5,4 miljardia euroa. Alle viisitoista vuotta myöhemmin ne olivat 11,5 miljardia euroa ja menojen kasvu jatkuu." [6]

Ongelmalasten tuotantotuki

Toimeentulotuella olevia palkitaan lastenhankinnasta sadoilla euroilla kuussa. Näin tätä ryhmää kannustetaan moninkertaisesti hankkimaan lapsia verrattuna työssäkäyvien kannustamiseen. Moniongelmaperheisiin tehdään säännöllisesti lisää lapsia siksi, että sosiaalietuudet elättävät perheen[7].

Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus, toimeentulo-ongelmat, teiniraskaudet ja klamydiatartunnat ovat merkittävästi yleisempiä toimeentulotuen saajien lapsilla kuin muilla. Syynä ovat geeniperimä, kasvuympäristö, yhteiskunta ja sukupolvelta toiselle siirtyvät henkiset, sosiaaliset, aineelliset ja kulttuuriset elämänhallinnan voimavarat. [8]

Köyhyys ja ongelmat periytyvät

Osa köyhyydestä johtuu äidin huonoista elintavoista kuten tupakoinnista ja huonoista ruokatottumuksista, jo lapsen sikiöaikana. Myös pitkään toimeentulotukea saaneiden lapsilla ovat huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat paljon yleisempiä. [9]

Tätä ongelmaperheiden lastentuotantotukea kutsutaan valtion eugeniikkaprojektiksi. Sen epäillään pysäyttäneen pitkään jatkuneen älykkyysosamäärän kasvun. Ongelmaperheissa kasvaa kuitenkin myös älykkäitä, terveitä ja pärjääviä lapsia.

Osa liberaaleista arvelee kärsimyksen minimoituvan, jos ongelmaperheiden lastentuotantotuet asetetaan samalle tasolle kuin muiden, koska silloin niihin hankittaisiin vähemmän ei-haluttuja lapsia. Enemmistö liberaaleista kannattaa lasten perustuloa, lapsilisiä tai muita vastaavia tukia, mutta libertaristit haluaisivat näiden olevan yksityisiä: sosiaaliturvavakuutukset, hyväntekeväisyys, läheisapu jne.

Liberaalien enemmistö siis pitää yllä kuvattuja haittoja pienempänä pahana kuin julkisen sosiaaliturvan hyötyjä. Useimmissa perustulomaisemmissa ratkaisuissa kuitenkin kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden rajavero olisi selvästi nykyistä matalampi ja tästä ja muista syistä liberaalissa valtiossa näistä harvempi kärsisi työttömyydestä ja syrjäytymisestä.

Toimeentulotuki

Lähtökohtaisesti kunta maksaa jokaiselle anovalle kuntalaiselle niin paljon rahaa, että yhdessä kuntalaisen muiden tulojen kanssa summa saavuttaa säädetyn toimeentulomäärän. Tämä määrä koostuu neljästä osasta.

1. Toimeentulotuen perusosa 1.1.2010 alkaen on:[10]

  • Aikuinen 417,45 euroa kuussa, tämän avopuoliso 354,83 ja aikuiset lapset 304,74 euroa kuussa.
  • 10-17-vuotiaat: 250,47 (3. lapsi, 4. lapsi, jne.) - 292,22 (1. lapsi) euroa kuussa kullekin.
  • 0-9-vuotiaat: 221,25 (3. lapsi, 4. lapsi, jne.) - 262,99 (1. lapsi) euroa kuussa kullekin.

2. Perustoimeentulotukeen kuuluvat tämän perusosan lisäksi asumismenot, kotivakuutus, taloussähkö ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot.[11]

3. "Täydentävä toimeentulotuki kattaa erityismenoiksi kutsuttavat menot, joita ovat lasten päivähoitomenot, muut kuin perusmenoiksi katsottavat asumismenot sekä henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisiksi harkitut menot."[11]

4. "Ehkäisevää toimeentulotukea kunta myöntää päättämiensä perusteiden mukaisesti sosiaalisen turvallisuuden ja omatoimisen suoriutumisen edistämiseksi sekä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen toimeentulotukiriippuvuuden ehkäisemiseksi."[11]

Tästä summasta siis vähennetään useimmat asiakkaan tulot kuten lapsilisä (100,40 euroa 1. lapsesta). Kuitenkin työntekoon kannustamiseksi ansiotuloista vähintään 20 % jätetään huomioimatta eli jää asiakkaan hyödyksi, paitsi että hyödyn yläraja on 150 euroa. [11] Siis 750 euron jälkeen lisäansioista ei ole hyötyä, ellei asiakasperheen tulotaso nosta perhettä kokonaan pois tuen piiristä.

Tuloerot eivät huomioi julkispalveluita

Kollektiivisia palveluita ovat mm. hallinto, turvallisuus ja liikenneyhteyksien kunto. Nämä mukaanlukien kotitalouksien oikaistu tulo on noussut jo 35 % suuremmaksi kuin oikaisematon (vuonna 2009; 23 % vuonna 1975).[12] Tämän kasvun vuoksi voi olla, että tuloerot ovat vähentyneet. Lisäksi kuntien koulutus- ja hoitorahat kohdistuvat enemmän köyhiin kuin rikkaisiin; rahaksi muutettuna ne nostaisivat käytettävissä olevia tuloja keskimäärin kolmanneksella, 6 200 euroa vuodessa kotitaloutta kohden, köyhimmillä siis jopa absoluuttisesti enemmän kuin rikkaammilla.[13]

Hyvinvointirahat kohdennetaan köyhimpiin

Tutkijoiden Elina Pylkkänen ja Seppo Sallila tekemän rekisteriselvityksen mukaan hyvinvointipalvelurahat kohdentuvat Suomessa melko hyvin köyhimpiin väestöryhmiin. Rahoista noin puolet menee koulutukseen, lähes 40 % terveyspalveluihin ja 13 % sosiaalipalveluihin kuten päivähoitoon ja vanhuspalveluihin. [13]

Eräissä suurissa kaupungeissa tuetaan enemmän köyhiä kaupunginosia. Lisäksi ammattikouluja tuetaan niiden kalleuden vuoksi enemmän kuin lukioita. Terveyspalveluidenkin tuet osuvat alimpiin tuloluokkiin. Terveyserot kasvavat silti. Lääkärien on vaikea estää sairauksien puhkeamista mutta ihmiset voisivat itse vaikuttaa elintapoihinsa. [13]

Perusturvan tarve

Osmo Soininvaaran mukaan perusturvalla pärjää oikein hyvin, vähemmälläkin, minkä kymmenettuhannet opiskelijat osoittavat.[14] Asumiskulut ja 250 euroa riittää toimeentuloon, paitsi niille, jotka elämäntaitojen puutteiden vuoksi eivät tule toimeen vähemmällä tai joilla on lamauttavia mielenterveys- tai päihdeongelmia.[14] Aiemmin hän esitti isomman summan:

  • 140 euroa kuukaudessa riittää hyvään ja monipuoliseen ruokaan. Osmo Soininvaara laski tämän (ja sisällytti mm. suklaata mukaan). Keskimääräinen alkoholiannos nostaisi tämän 200 euroon.[15] Erittäin pitkiä työpäiviä tekevä joutuisi ostamaan enemmän eineksiä. Yleensä vähävaraisilla on kuitenkin varaa ostaa paljon kalliimpaa ja lihottavampaa ruokaa, ja he ovatkin keskimääräistä ylipainoisempia.
  • 180 euroa/kk on Soininvaaran arvio muista tarvittavista menoista, siis yhteensä 320 euroa/kk, mutta perusturva on 417 euroa/kk, joten säästöön jäisi 100 - 167 euroa kuussa. Päälle tulevat asumismenot ja isot poikkeukselliset menot (nykyperusturva kattaa kummatkin). Joku toinen toki arvioisi perusturvaihmisen ehtivän pyöräillä tai kävellä matkansa. Soininvaara myös huomautti, että monet akateemiset työssäkäyvät asuntovelkaiset perheet elävät samalla elintasolla, jonka saa näin tekemättä töitäkin. (Kuukausikortti 40 € Puhelin 20 € Vaatteet 40 € Televisiolupa 20 €, Hygienia, lääkkeet 30 €, Pientä satunnaista 30 €, Yhteensä 180 €)[16]
  • Soininvaaran mukaan 400 euron perustulo vaatisi veroprosentin yli 40. Kuukausikortin ja 30 euroa pudottamalla päästäisiin 250 euron perustuloon. Mikäli erillinen asumistuki poistettaisiin, perustuloa pitäisi korottaa 100 - 250 euroa/kk riippuen siitä, haluttaisiinko kustantaa asuminen Helsingin keskustassa tai ilman kämppistä sellaisellekin, joka on vuodesta toiseen tekemättä töitä. Muillahan olisi mahdollisuus säästää työtulojaan vuokraan. Realistinen kokonaisperustulo olisi siis arviolta 350 - 500 euroa kuussa ja vaatisi joidenkin uusavuttomien kohdalla talousneuvontaa.

Liberaaleista moni kannattaa perustuloa, libertaristit eivät tietenkään.

Terveellinen ruoka

Hanna-Elina Yli-Kosken mukaan ravitsemussuositusten mukaista ruokaa saa myös edullisesti. Porkkanaa, lanttua ja kaalia saa huokealla ympäri vuoden ja niitä mukavasti maustavaa appelsiinia ja mandariinia saa edullisesti talvella, kurkkua, tomaattia, kukkakaalia ja punajuurta satokaudella. Ruisleipä on runsaskuituista ja kaurapuuro halpaa, margariinistä saa pehmeitä rasvoja. Proteiinia ja vitamiineja saa rasvattomasta maidosta, proteiineja myös kananmunista tai broilerinkoivista, joista nahan voi poistaa. Seiti, silakka, pähkinät, maapähkinät, siemenet, pellavasiemenrouhe ja rypsiöljy antavat hyviä rasvoja.[17]

Ongelmia

Sosiaaliturva kannustaa perheitä muuttamaan erilleen ja uusioperheitä olemaan muuttamatta yhteen, oikeasti tai vilpillisesti[18]. Osa-aikatyötä tekevät jättäytyvät työttömyyspäivärahalle, koska siitä jää enemmän käteen[18].

Osmo Soininvaaran mukaan pulloja keräämällä ja sosiaaliturvalla elää helposti leveämmin kuin menemällä töihin. Näin sosiaaliturva lisää syrjäytymistä. [19]

Työnteko ei kannata

Pienipalkkainen saa käteen usein suunnilleen saman tekemättä töitä. Keikkatöitä ei työttömän kannata juuri lainkaan ottaa vastaan. Toimeentulotuki ja asumistuki ovat erityisen kannustamattomia tukimuotoja. [20]

Työttömyysturva

OECD:n mukaan Suomen työttömyysturva on liian korkea ja pitkäaikaistyöttömien turva OECD-maiden parhaita[21]. Liian hyvät etuudet lisännevät työttömyyttä, passiivisuutta ja riippuvuutta tukijärjestelmästä[21].

Sosiaaliturva ja syrjintä

Järvenpään kaupungin virkamiehet pitkittivät asunnon antamista romaninaiselle, koska tämä ei suostunut pukeutumaan romaniasuun eikä siksi ollut romaniyhteisön hyväksymä. [22]

Sosiaaliturva ei lisää onnellisuutta eikä vähennä eroja

Maailman onnellisuustietokannan ylläpitäjä[23] Ruut Veenhoven totesi tutkimuksessaan, että hyvinvointivaltion laajuudella (sosiaaliturvamenoilla) ei ole mitään yhteyttä kansalaisten terveyden tai hyvinvoinnin määrään tai edes niiden jakautumisen tasaisuuteen.[24]

Sosiaaliturva aiheuttaa yksinhuoltajuutta

Kaikissa Unicefin tutkimuksen maissa perheitä hajotetaan sosiaaliturvalla. Esimerkiksi 90-luvun lopussa tehdyissä laskelmissa Suomessa perhettä palkittiin eroamisesta 8000 markalla - joka kuukausi, lasten täysi-ikäisyyteen asti. Siis nelihenkisen perheen sosiaaliturva saattoi nousta pysyvästi 8000 markalla kuussa, kun toinen vanhemmista muutti erilleen. Asumistukemme on vain osa tätä hajottamistukea.

Muutenkin sosiaaliturvamme palkitsee suurilla summilla siitä, että ihmiset päättävät asua erillään, mieluiten ypöyksin, hankkia lapsia yksin ja mahdollisimman köyhinä, ovat tekemättä töitä, pitävät huonoa huolta terveydestään, hankkivat kalliin asunnon jne. Toimeentulotukiasiakkaita palkitaan lisätukirahalla myös siitä, että he tekevät suuret hankintansa mahdollisimman uusina ja kalliina sen sijaan, että ostaisivat käytettyä ja edullista, kuten töissäkäyvät usein tekevät. Eräskin perheenisä kertoi muuttaneensa isompaan asuntoon jäätyään työttömäksi, kun ei enää tarvinnut itse maksaa asumiskuluja. Hän myös huomasi, ettei kannata ottaa vastaan vanhan työnsä kaltaista työtä, vaikka taas saisi. Lastenvaunuistakin hän sanoi, ettei olisi töissä käydessään ikinä ostanut niin kallitta ja vielä uusia. Hän oli vieläpä niitä, joilla oli sen verran moraalista selkärankaa jäljellä, että hän vastusti tätä järjestelmää.

Ajan mittaan olo pois töistä voi syrjäyttää ja köyhdyttää ja johtaa alhaiseen eläkkeeseen. Lapsistakin tulee todennäköisemmin työttömiä, rikollisia tai muuten veronmaksajille kalliita ja itselleen huonomman elämän saavia. Kannattaisi vähän miettiä, voisiko valtio kannustaa ihmisiä tällaiseen edes hieman nykyistä lievemmin.

YK:n raportin mukaan Britannia on pahin paikka lapsille. Valtio maksaa yksinhuoltajille siitä hyvästä, että nämä eivät tekisi töitä, kunnes nuorin lapsista on 16-vuotias. Ei siis ihme, että maassa on enemmän yksinhuoltajia, työttömiä vanhempia ja köyhiä lapsia kuin muissa maissa. Jopa nyt Tony Blairin ohjelmien nostettua yksinhuoltajien vanhempien työllisyyttä neljänneksellä heidän työllisyytensä on yhä vain 56,5 %.

Unicefin raportissa tutkittiin 21 teollisuusmaata. Vertailumaista mm. Ruotsissa ja Tanskassa sosiaaliturvaa haluavien yksinhuoltajien tulee yleensä olla työmarkkinoiden käytettävissä, ja näissä maissa yksinhuoltajista 80 % on töissä.

Lisäksi Britanniassa kolmannes yksinhuoltajista siirtyy lähes suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle nuorimman lapsen täyttäessä 16 vuotta. Tämä ei ole ihme, kun on ollut 10 - 15 vuotta poissa työmarkkinoilta. "Työttömien yksinhuoltajien lapset elävät köyhyydessä yli 5 kertaa useammin kuin työllisten yksinhuoltajien lapset", Britannian työ- ja eläkeministeri John Hutton totesi.

Lisää: http://www.unicef.org/media/media_38299.html http://vapaasana.net/node/496 http://www.johannorberg.net/?page=displayblog&month=2&year=2007#2160

Sosiaaliturvatili

Sosiaaliturva heikentää kannustimia ansaita itse oma elanto. Monien mielestä vähiten huono kompromissi saavutetaan sosiaaliturvatileillä, joissa sosiaaliturva otetaan omalta sosiaaliturvatililtä, minkä jälkeen "korkeammalla veroprosentilla" paikataan tiliin tullutta aukkoa. Käytännön sovelluksissa valtio hoitaa tarvittavan turvan viime kädessä, mikäli tililtä loppuvat rahat.

Ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ja eläkkeet sekä terveydenhoitomenot rahoitetaan mm. Singaporessa tällaisin tilein.

Vasemmistolaisen talousnobelisti Joseph Stiglitzin mukaan samalla henkilöllä tulisi olla vain yksi sosiaaliturvatili, jolta hänen kaikki erityyppiset sosiaaliturvamenonsa rahoitettaisiin. (Jos erityyppiset menot korreloisivat täydellisesti, tästä yhdistämisestä ei olisi hyötyä eikä haittaa, muuten siitä on hyötyä.) [25]

Rahan antaminen on parempi kuin asuntoapu

Usein köyhyysohjelmia tutkittaessa on vaikea mitata ohjelman hyötyjä luotettavasti [koska niissä ei ole arvottu vertailuryhmää]. Brian Jacob et al. (2014) tutkivat Chicagon köyhille suunnattuja asuntopalvelusetelien arpajaisia ja seurasivat lapsia 14 vuotta. Palvelusetelien vaikutukset olivat yleensä tilastollisesti merkityksettömiä. Ne olivat aina pienempiä kuin parhaiden koulutusinterventioiden hyödyt ja paljon pienempiä kuin vastaavan tulonsiirron hyödyt. [26]

Yleisemminkin rahan antaminen auttaa kohdetta enemmän kuin muut auttamistavat, poikkeuksena ne perheet, joissa rahaa käytetään erityisen typerästi.

"Väärinkäytöksiä"

"So­siaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo arvelee ”Rikkaiden lapsille taskurahaa Kelasta” -otsikoidussa kolumnissaan Etelä-Suomen Sanomissa, että yhä useampi uusista toimeen­tulo­tukea saavista nuorista on hyvin toimeentulevien perheiden kotona asuvia lapsia. Syynä on se, että vanhempien tulot eivät vaikuta kotona asuvan 18-vuotiaan toimeentulotukeen ja 325 euron kuukausitukea on niin helppo hakea netistä."[27]

"HS kertoo, kuinka nuoret käyvät tahallaan epäonnistumassa pääsykokeissa saadakseen työmarkkinatukea mutta välttääkseen opiskelupaikan saamisen."[27]

Erilleen muuttaminen

HS:n mukaan matalatuloiset muuttivat erilleen saadakseen lisää sosiaaliturvaa, "ratkaisivat rahahuolensa".[27] Osmo Soininvaaran mukaan tähän jopa neuvotaan Kelan toimistossa.[28]

Sosiaalityöntekijä Ilkka Paukkusen mukaan sekä yleinen asumistuki että toimeentulotuki suosivat yksin asumista, mikä kannustaa elämään sosiaaliturvalla kalliissa asunnoissa ja näin lisää syrjäytymisen riskiä ja kustannuksia. Toimeentulotuessa ero on 70 euroa verrattuna perhe- tai kimppa-asumiseen mutta yleisen asumistuen voi menettää kokonaan puolison tulojen vuoksi.[29]

Leipäjonot

Professori Juho Saaren mukaan leipäjonot eivät ole köyhyyden tai sosiaaliturvan riittävyyden mitta, vaan niiden tarjonta luo kysyntää. Osa ihmisistä ei nosta toimeentulotukea, jottei heidän tarvitsisi ensin käyttää säästöjään, vaan he käyvät mieluummin leipäjonoissa, vaikka Suomen vähimmäisturva on tasoltaan EU:n parhaimmistoa, yli Ruotsinkin tason. THL:n tutkijat arvioivat perusturvan sijoittuvan EU:n parhaaseen neljännekseen suhteessa paikalliseen hintatasoon. Suurin osa leipäjonojen kävijöistä kuitenkin elää perusturvaetuuksilla ja käyttää paljon sotepalveluja.[30]

Sosiaaliturva libertaristisessa yhteiskunnassa

1. Perhe on usein tärkein osa yksilön sosiaaliturvaa. Jopa sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa perhe on tärkein hyvän tulevaisuuden tae. Sitä eivät korvaa tulonsiirrot eivätkä huostaanotot, vaan ne ovat ainoastaan osa valtion teennäistä sosiaaliturvajärjestelmää. Vapaassa yhteiskunnassa perheen rooli olisi suurempi. Se ei koostuisi pelkistä vanhemmista, vaan myös isovanhemmista, sisaruksista ja serkuista. Tämä ei tarkoita paluuta saman katon alla asuvien suurperheiden aikaan, vaan paluuta parempiin sukulaissuhteisiin. Perhe on erittäin tehokas sosiaaliturvajärjestelmä, koska se perustuu luottamuksen ja luo vahvat kannustimet itsetuhoisen toiminnan (kuten alkoholismin) välttämiselle. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio luo perverssejä kannustimia, jotka kannustavat yksilöitä itsetuhoiseen toimintaan. Esimerkiksi ilmainen terveydenhoito ja sosiaalitoimiston takaama minimitulo kannustavat yksilöitä päihteidenkäyttöön. Elatusmaksut kannustavat avioeroihin ja lapsilisät kannustavat vähätuloisimpia suhteellisesti eniten lasten hankintaan.

2. Tuttavat ovat toisiksi tärkein osa sosiaaliturvaa. Perhepiiri on käytännön syistä rajallinen ja koostuu maksimissaan sadasta yksilöstä. Tuttavapiiri kykenee tarjoamaan tehokkaita palveluverkostoja, mikrolainoja ja halvempia palveluita. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio on myös vähentänyt tuttavapiirin merkitystä erilaisilla sosiaalietuuksilla. Syrjinnänvastainen lainsäädäntö on myös pakottanut yritykset toimimaan samoin kaikkia asiakkaitaan kohtaan, vaikka yrityksillä olisi taloudelliset perusteet "syrjiä" hankaluuksia aiheuttavia tai epätoivottavia asiakkaita.


3. Vakuutusyhtiöiden rooli on säilynyt kutakuinkin samana. Edes sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio ei kykene tarjoamaan suurinta osaa vakuutuksista, koska ilmaiset vakuutukset aikaansaavat niin paljon vastuuntunnotonta toimintaa, ettei niiden tarjoaminen ole taloudellisesti mahdollista. Toki valtion sponsoroimat vakuutukset ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Ilmainen sairasvakuutus kannustaa oman terveyden laiminlyömiseen ja ilmaiset omaisuusvakuutukset tulva-alueilla eläville pahentavat vuosittaisia tulvavaurioita.


4. Ammattiyhdistysten rooli on luultavasti kieroutunut kaikkein eniten sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion korruptoivassa otteessa. Alun perin ammattiyhdistykset tarjosivat tilapäisasuntoja, koulutusta ja työttömyysturvaa vuosittaista jäsenmaksua vastaan. Vakuutusyhtiöt eivät esimerkiksi kykene tarjoamaan työttömyyspäivärahaa, koska yksilö voi itse vaikuttaa omaan työllisyystilaansa, eli ts. yksilö voisi halutessaan tahallaan jättäytyä työttömäksi keräten vakuutusyhtiön työttömyyspäivärahoja. Sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa ammattiyhdistyksistä on muodostunut huono-osaisten kiusaajia ja talouskasvun jäädyttäjiä. Minimipalkoilla ja työehtojen yleissitovuudella ne pakottavat vähemmän tuottavat työntekijät valtion sosiaaliturvaluukulle eväten heiltä työnteon mahdollisuuden ikuisiksi ajoiksi. Raukkamaisesti ammattiyhdistykset eivät kanna itse politiikkansa kustannuksia, vaan sysäävät ne veronmaksajien harteille. Varsinkin SAK:n jäsenten kannattaisi välittömästi erota järjestöstä ja liittyä esimerkiksi Yleiseen työttömyyskassaan.


5. Pankit toimivat yhä kuluttajien luotonantajina. Ilman pankkeja asunnonhankinta olisi valtaosalle mahdottomuus. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole juuri puuttunut lainojen antoon Suomessa. Sen sijaan se on puuttunut pankkien toimintaan keskuspankkien fiat-rahan luomisen ja kassavarantovelvoitteen alentamisen kautta. Jos pankit olisivat sataprosenttisen kassavarantovelvoitteen alla kultakannassa, rahaa ei voisi luoda tyhjästä, jolloin pankkien voitot pysyvät kohtuullisina ja asiakkaiden rahat pysyisivät visusti turvassa. Katteettoman fiat-rahan painamisen ansiosta sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio kykenee kasvattamaan kokoaan vapaan yhteiskunnan kustannuksella. Sataprosenttisen kassavarantovelvoitteen puute puolestaan mahdollistaa laajan luottoekspansion, mikä luo taloussyklejä, jossa talouden lamat ja ylikuumentumiset seuraavat toinen toisiaan luoden ihmisten toiminnalle huomattavia epävarmuuksia ja häiriten vapaan markkinatalouden toimintaa.


6. Hyväntekeväisyysjärjestöt toimivat vapaassa yhteiskunnassa viimeisenä sosiaaliturvan takaajana. Keskeinen syy vapaan yhteiskunnan vastustamiseen piilee siinä, että on yleistä luulla kaiken valtiollisen sosiaaliturvan jäävän hyväntekeväisyysjärjestöjen harteille. Tämä luulo on sinänsä ymmärrettävä, koska sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio on tullessaan tuhonnut suuren osan kaikista sosiaaliturvaverkoista jättäen jäljelle ainoastaan itsensä. Vapaassa yhteiskunnassa yksityisten hyväntekeväisyysjärjestöjen rooli on melko pieni (joskin nykyistä suurempi). Ne turvaavat ainoastaan niiden heikompiosaisten toimeentulon ja terveyden, jotka jäisivät muuten sosiaaliturvaa vaille. Yksityiset hyväntekeväisyysjärjestöt toimivat vapaaehtoisilla lahjoituksilla ja niiden varat riittävät, koska järjestöt voivat voivat harjoittaa subjektiivista tarveharkintaa, ja muutenkin vapaassa yhteiskunnassa yksilöt toimisivat vastuullisemmin. Samalla markkinatalouteen perustuvan yhteiskunnan varat kasvaisivat puolisosialistista sekatalousyhteiskuntaa nopeammin.

Sosiaaliturva liberaalissa yhteiskunnssa

Ne liberaalit, jotka kannattavat libertaristista mallia (ks. yllä) laajempaa sosiaaliturvaa minimivaltion ohella, haluavat toteuttaa sen mahdollisimman markkinaehtoisesti ja mahdollisimman vähän valinnanvapautta rajoittaen. Siksi karkeasti ottaen liberaalit asettavat vaihtoehdot (jos yllä mainittuja vaihtoehtoja ei lasketa) usein seuraavaan järjestykseen.

1. Tulonsiirrot. Mieluiten tarvitseville annetaan rahaa, ei vuokra-alea, tukiasuntoa tms. Lisäksi tulonsiirrot eivät saisi vähetä tulojen kasvaessa niin nopeasti, että työnteko tulee kohtuuttoman kannattamattomaksi. Siksi liberaalit yleensä suosivat perustulon eli negatiivisen tulonveron tapaisia tulonsiirtoja.

2. Palvelusetelit. Jos kokemuksista pelätään vanhemman juovan rahat sen sijaan, että lapset saavat ruokaa ja asunnon, osa tuesta voidaan antaan rahan sijaan palvelusetelinä, jolla saa maksaa vain asumismenoja, sekä palvelusetelinä, jolla saa maksaa vain ruokaa. Tämä kuitenkin vähentää vanhemman mahdollisuutta esim. säästää toisessa toisen hyväksi, joten tämä on vasta viimesijainen keino. Samoin perustein koulutuksen takaava palveluseteli on rahaa yleensä huonompi vaihtoehto vaikka ehkä joissain poikkeustapauksissa parempi. Ongelmana on mm. se, että valtio valitsee, mitkä palveluntarjoajat (esim. mitkä koulut ja ruoat) kelpaavat setelillä maksettaviksi.

3. Kilpailutettu palvelu. Jos palvelusetelikin tulisi väärinkäytettyä ja julkisen sektorin osoittama koulutus tai tukiasunto (esim. vuokra-asunto) on vähiten huono vaihtoehto, se mieluummin ostetaan huutokaupalla vapailta markkinoilta kuin rakennetaan julkisin varoin. Tämä ei kuitenkaan kontrolloi laatua eivätkä huomioi yksilöllisiä tarpeita toisin kuin palvelusetelit (jolloin tarvitsija voi itse valita laadun ja sopivuuden perusteella ja jokaisen yksittäisen tuotteen laatu tulee kontrolloiduksi).

4. Hintasääntely. Esimeksiksi vuokrien säänteleminen lailla markkinatasoa alhaisemmaksi aiheuttaa niin moninaisia haittoja, että edes Vasemmistoliitto ei kannata sitä. Tulee kansantaloudellisesti halvemmaksi antaa köyhille rahaa kuin vääristellä hintaa. Hinnannousu on markkinoiden signaali tuottajille, että hyödykettä kaivataan lisä, ja kuluttajille, että hyödyke on niukka, sitä olisi hyvä käyttää vähemmän, jos voi.

Ks. myös Milton Friedmanin Vapaus valita -kirja, jossa hän perustelee tämänsuuntaista paremmuusjärjestystä (ottamatta kantaa näiden puolesta).

Pyramidihuijaus?

Toisinaan sosiaaliturvan sanotaan olevan pyramidihuijaus, jossa luvataan hyviä tuottoja pieniä maksuja vastaan mutta oikeasti rahat loppuvat kesken. Pasi J. Matilaisen mukaan julkinen sosiaaliturva on pahempi kuin pyramidihuijaukset, koska jälkimmäisiin ihmiset liittyvät vapaaehtoisesti ahneuttaan mutta sosiaaliturvaan valtio pakottaa ihmiset käyttämään rahansa, toisten rahat, lastensa rahat ja lastenlastensa rahat. [31]

Viitteet

  1. ↑ Eläkkeet uhkaavat romuttaa hyvinvointivaltion, väittää tuore arvio – Nämä viisi graafia näyttävät miksi Helsingin Sanomat. 30.10.2020.
  2. ↑ Osatyökykyisten tukeminen(2), Soininvaara 22.1.2010
  3. ↑ Nykyinen sosiaaliturva ei vähennä köyhyyttä vaan pitkittää sitä – edessä on iso keikaus Talouselämä. 8.5.2018.
  4. ↑ Pääomatulot pienenivät neljänneksen vuonna 2008, Tilastokeskus, 25.2.2010
  5. ↑ Sosiaalimenot ja rahoitus 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Suomen virallinen tilasto, sosiaaliturva 2013, Liitetaulukko 3. "Sosiaalimenot pääryhmittäin vuosina 1980–2011 vuoden 2011 hinnoin, milj. €" ja "Liitetaulukko 7. Sosiaalimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen pääryhmittäin vuosina 1980–2011, %" (sivut 22 ja 27).
  6. ↑ 6,0 6,1 6,2 Luvut ovat Kelan tilastollisesta vuosikirjasta 2010 (Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2010). Tekstisitaatit ovat Olli Herralan näkemyksiä 05.01.2011 Kauppalehden blogissa
  7. ↑ "Talousahdinko ajaa perheitä väärinkäyttämään sosiaalietuuksia", Helsingin Sanomat 3.8.2010 s. A8. HS:n haastattelema diakoniatyöntekijä: "Meillä on asiakkaana moniongelmaisia perheitä, joissa on monta lasta. Vanhemmat ovat kertoneet, että he tekevät lisää lapsia sopivin väliajoin vain siksi, että lapsilisät ja muut sosiaalietuudet elättävät perheen."
  8. ↑ Lapsuuden köyhyys heijastuu myöhempään elämään, THL, 14.1.2011
  9. ↑ http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2011/05/29/katso-mista-koyhyys-alkaa/20117584/139 Katso mistä köyhyys alkaa], Taloussanomat 29.5.2011
  10. ↑ TOIMEENTULOTUEN PERUSOSIEN MÄÄRÄT 1.1.2010 LUKIEN, STM, 16.11.2009
  11. ↑ 11,0 11,1 11,2 11,3 Toimeentulotuki - Opas toimeentulotukilain soveltajille, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:11, sivut 56, 81
  12. ↑ Kansalaisten tuloja kuvaa parhaiten kotitalouksien oikaistu tulo, Tilastokeskus 7.3.2011
  13. ↑ 13,0 13,1 13,2 Hyvinvointirahat eivät poista pahoinvointia, HS:n pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg, HS 5.10.2011, sivu A2. Kolumni perustui Tutkijoiden Elina Pylkkänen ja Seppo Sallila tekemään kuntarekisteriaineistoselvitykseen.
  14. ↑ 14,0 14,1 Houkutteleeko pertusturva pummilla elämiseen? 1.7.2011, Osmo Soininvaara
  15. ↑ Paljonko ruoka maksaa, Osmo Soininvaara 10.1.2010
  16. ↑ Riittääkö perusturva?, Soininvaara 12.1.2010
  17. ↑ Terveellinen ruoka ei aina ole kallista Helsingin Sanomat. 14.1.2019.
  18. ↑ 18,0 18,1 "Talousahdinko ajaa perheitä väärinkäyttämään sosiaalietuuksia", Helsingin Sanomat 3.8.2010 s. A8
  19. ↑ Näin pullonkeruulla elää palkkatöitä leveämmin, Taloussanomat.fi 10.11.2010
  20. ↑ Pienipalkkainen saa käteen lähes saman kuin tuilla elävä, HS 11.6.2011
  21. ↑ 21,0 21,1 OECD: Työttömyysturva on liian antelias Suomessa, Taloussanomat 7.4.2010
  22. ↑ Romanipukua hylkivä nainen haastoi kaupungin oikeuteen, Nelonen.fi 16.6.2011
  23. ↑ We're happy about inequality, The Economist, Aug 17th 2007
  24. ↑ WELLBEING IN THE WELFARE STATE: Level not higher, distribution not more equitable, professor Ruut Veenhoven, Journal of Comparative Policy Analysis, 2000, vol 2 pp 91-125
  25. ↑ Integration of Unemployment Insurance with Retirement Insurance, Joseph Stiglitz, Jungyoll Yun, NBER Working Paper No. 9199, September 2002
  26. ↑ Human Capital Effects of Anti-Poverty Programs: Evidence from a Randomized Housing Voucher Lottery, Brian Jacob, Max Kapustin, Jens Ludwig, NBER Working Paper No. 20164, May 2014. appendix.
  27. ↑ 27,0 27,1 27,2 Sosiaaliturva on muuttumassa ”köyhäinavusta” perusoikeudeksi – ja hyvä niin, sanoo Kelan asiantuntija Helsingin Sanomat. 15.5.2017.
  28. ↑ http://www.soininvaara.fi/2017/07/28/miksi-hetemaki-ei-esita-perustuloa-johon-sisaltyy-velvollisuus-ottaa-tyota-vastaan/
  29. ↑ Yksin asuva saa yleensä suurempaa toimeentulotukea kuin kimppakämpässä elävä – kannustaako tukijärjestelmä yksin asumiseen? Helsingin Sanomat. 27.7.2017.
  30. ↑ HS-analyysi: Ajavatko liian pienet sosiaalituet leipäjonoihin? Tilastot kertovat, millaisilla summilla Suomessa pitää tulla toimeen Helsingin Sanomat. 30.12.2020.
  31. ↑ Sosiaaliturva ei ole pyramidihuijaus!, 19.9.2011 Pasi J. Matilainen

Katso myös

Tietoa muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Sosiaaliturva&oldid=13901”