Itävaltalainen taloustiede

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Itävaltalainen taloustiede on uusklassista taloustiedettä lähellä oleva koulukunta, joka nousi 1800-luvulla taloustieteen valtavirran johtoon, mutta erkani siitä 1900-luvulla lähinnä anarkokapitalistisen rothbardilaisen haaran talousajatteluksi. Koulukunta tuotti monta keskeistä taloustieteen oivallusta kuten rajahyödyn (marginal utility) ja siihen pohjautuvan hintamekanismin. Itävaltalainen taloustiede korostaa uusklassismista poiketen hyödyn subjektiivisuutta, markkinoiden toiminnan epävarmuutta, yrittäjyyden riskejä, sääntelyn toimimattomuutta ja rahajärjestelmän epäneutraalisuutta suhteessa kansantalouteen.

Tieteenteoria

Vallitsevan uusklassisen taloustieteen valtavirrasta poiketen itävaltalainen taloustiede nojaa loogiseen rationalismiin empirismin sijaan.[1] Itävaltalaisen käsityksen mukaan matemaattiset mallit ja tilastot ovat epäluotettavia tapoja testata taloudellisia teorioita, ja siksi he kannattavat talousteorian johtamista loogisesti ihmisen käyttäytymistä koskevista aksioomista. Tämän prakseologisen metodinsa ansiosta itävaltalaista taloustiedettä pidetään usein epätieteellisenä, sillä sen hypoteeseja ei ole mahdollista käsitellä tieteellisen falsifioinnin kautta. Itävaltalaisen käsityksen mukaan talousteorioiden testaaminen kokeellisesti on lähes mahdotonta, koska talouden toimijoita ei voida sijoittaa koetilanteeseen muuttamatta heidän toimintaa.

Itävaltalaisen taloustieteen mukaan ihmisen käyttäytymisen monimutkaisuus tekee kehittyvän markkinatilanteen ennustamisesta lähes mahdotonta, ja siksi taloutta pitäisi säännellä mahdollisimman vähän. Vaikka itävaltalainen taloustiede on arvovapaata, suurin osa itävaltalaisista taloustieteilijöistä kannattaa libertaaria tai anarkokapitalista aatetta, jossa valtion rooli rajoittuu lähinnä vapaaehtoisesti sovittujen sopimuksien valvontaan. Mises-instituutin wikisivustolla on luettavissa huomattavan laaja selostus koulukunnasta.[2]

Historia

Itävaltalainen koulukunta tuotti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa huomattavia taloustieteen edistysaskelia, mutta sen jälkeen itseään itävaltalaisiksi kutsuneet ovat eriytyneet taloustieteen valtavirran kehityksestä ja saaneet kritiikkiä monilta tunnetuilta taloustieteilijöiltä kuten opintojensa alussa itävaltalaisia arvostanut libertaristi Bryan Caplan,[3][4] vasemmistolainen Paul Samuelson,[5] Milton Friedman,[6][7] ja Paul Krugman.[8][9]

Koulukunnan aiempia aikaansaannoksia ovat muun muassa neoklassinen arvoteoria ja subjektiivinen arvoteoria sekä osa talouslaskun ongelma -teoriaa, joka käsittelee keskusjohtoisen suunnitelmatalouden ja toisaalta hajautetun vapaan markkinatalouden kykyä kohdentaa resursseja järkevästi.[10]

Yhdysvalloissa sijaitseva Ludwig von Mises -instituutti edustaa itävaltalaista koulukuntaa. Bryan Caplanin George Mason Universityssä on myös joitain itävaltalaisia. [11]

Valuuttakurssit

Uusitävaltalaisen Mises.org:n mukaan "perinteisesti" itävaltalaiset ekonomistit ovat pitäneet joustavia valuuttakursseja virheenä. Hayek arvosteli chicagolaisia taloustieteilijöitä niiden puolustamisesta, koska kiinteä kurssi pakottaa poliitikot ja rahapolitiikan viranomaiset pitämään rahan arvon vakaana (inflaatiottomana).[12]

Arvostelua

Arvostelijoiden mukaan nykyinen itävaltalainen koulukunta ei noudata tieteellistä metodia,[13][14]. Teorioita ei esitetä matemaattisen täsmällisesti[15] vaan lähinnä sanallisesti, nojaten aksioomiin, joita puolustajat väittävät itsestäänselviksi mutta vastustajat vääriksi tai "usein muttei aina oikeansuuntaisiksi". Valtavirran taloustieteilijöiden mukaan tämän vuoksi itävaltalaiset teoriat eivät pysty selittämään eivätkä ennustamaan luotettavasti reaalimaailman tapahtumia.

Itävaltalaisen koulukunnan johtaja Ludwig von Mises on kuvattu "epätieteellisen taloustieteilijän arkkityypiksi".[16] Mises kutsui "prakseologiaksi" tieteellisen metodin vastaista menetelmäänsä, jonka "väittämiä ei johdeta kokemuksesta... Niitä ei osoiteta todeksi tai epätodeksi kokemuksen ja tosiasioiden perusteella."[17] Murray Rothbard myös totesi "empiriansa" olevan niin kaukana modernista empirismistä, että "sitä voidaan yhtä hyvin kutsua termillä a priori".[18] Empiirisen todistusaineiston torjuminen johti siihen, että tieteen valtavirta ei ole ottanut nykyitävaltalaisuutta vakavasti.[5]

Vaikka itävaltalaiset väittävät osoittavansa valtavirran metodien puutteita, he eivät esitä parempia metodeita.[19] Caplanin mukaan itävaltalaiset ovat myös ymmärtäneet väärin valtavirran ja siksi ylikorostavat eroja. Esimerkiksi itävaltalaiset vastustavat kardinaalisen utiliteetin käyttämistä mutta mikrotaloustieteilijät ovat onnistuneet todistamaan tuloksensa tosiksi kaikille ordinaalisille preferensseille.[20][21]

Nobel-palkinnon saanut Milton Friedman totesi tutkittuaan USA:n suhdannevaihtelujen historian: "Todistusaineisto on ristiriidassa Haykin ja Misesin suhdannevaihtelujen selityksen kanssa. Se on - näin uskon - virheellinen."[22][23][24] Uuskeynesiläisen Paul Krugmanin mukaan itävaltalaisen suhdanneteorian perusteella kulutuksen pitäisi lisääntyä taantumissa, eikä teoria pysty selittämään, miksi tällöin kulutus vähenee kaikilla sektoreilla.[25]

Nykyitävaltalaisten vastaus arvosteluun

Itävaltalaiset ovat vastanneet kritiikkiin arvostelemalla eräitä valtavirran taloustieteilijöitä, esimerkiksi näiden kyvyttömyyttä ennustaa finanssikriisiä[26][27] ja keynesiläisen Paul Samuelsonin vuoden 1989 ennustusta, että Neuvostoliitto kukistaisi USA:n.[28][29]

Mark Skousenin mukaan itävaltalaiset epäonnistuivat ennustamaan finanssikriisin ajoitusta ja kuvaamaan sitä, kuten Ludwig von Mises epäonnistui ennustaessaan Britannian punnan romahdusta 1930-luvulla.[30]

Internet-itävaltalaisuus

Professori Scott Sumner sanoo, ettei hän arvostele itävaltalaista taloustiedettä, koska ei tunne sitä, vaan "Internet-itävaltalaisuutta", jota nykyään moni levittää Internetissä itävaltalaisen taloustieteen nimellä. Hän esimerkiksi huomauttaa, että inflaatio ei voinut aiheuttaa vuoden 1929 romahdusta, koska 1920-luku oli 1900-luvun ainoa deflationaarinen vuosikymmen ja vuosien 1927-29 buumi oli ainoa deflatorinen buumi. [31]

Tunnettuja edustajia

Tunnettuja teoksia

Viitteet

  1. ↑ Ludwig von Mises. The Principle of Methodological Individualism. Human Action. Ludwig von Mises Institute. Luettu 2009-04-24.
  2. ↑ Ludwin von Mises Institute Wiki: Austrian School
  3. ↑ What's Wrong With Austrian Business Cycle Theory, Bryan Caplan, Library of Economics, JANUARY 2, 2008
  4. ↑ Why I Am Not an Austrian Economist, Bryan Caplan, George Mason University, 1997
  5. ↑ 5,0 5,1 Samuelson, Paul A. (Sep 1964). "Theory and Realism: A Reply". The American Economic Review: 736–739. American Economic Association. “Well, in connection with the exaggerated claims that used to be made in economics for the power of deduction and a priori reasoning ..... – I tremble for the reputation of my subject. Fortunately, we have left that behind us.” 
  6. ↑ Friedman, Milton. "The Monetary Studies of the National Bureau, 44th Annual Report", The Optimal Quantity of Money and Other Essays. Chicago: Aldine, 261–284. 
  7. ↑ Friedman, Milton. "The 'Plucking Model' of Business Fluctuations Revisited". Economic Inquiry: 171–177. 
  8. ↑ Boettke, Peter J.; Peter T. Leeson (2003). "28A: The Austrian School of Economics 1950-2000", in Warren Samuels, Jeff E. Biddle, and John B. Davis: A Companion to the History of Economic Thought. Blackwell Publishing, 446–452. ISBN 978-0-631-22573-7. 
  9. ↑ Boettke, Peter. Is Austrian Economics Heterodox Economics?. The Austrian Economists. Luettu 2009-02-13.
  10. ↑ Jack Birner & Rudy Van Zijp. Hayek, Co-ordination and Evolution. Routledge, 1994. page 94
  11. ↑ New Thinking for a New Decade
  12. ↑ An Austrian Defense of the Euro, Mises Institute, 06/22/2012. Ks. myös alaviite 4.
  13. ↑ Caplan, Bryan. Why I Am Not an Austrian Economist. George Mason University. Luettu 2008-07-04. “More than anything else, what prevents Austrian economists from getting more publications in mainstream journals is that their papers rarely use mathematics or econometrics, research tools that Austrians reject on principle...Mises and Rothbard however err when they say that economic history can only illustrate economic theory. In particular, empirical evidence is often necessary to determine whether a theoretical factor is quantitatively significant...Austrians reject econometrics on principle because economic theory is true a priori, so statistics or historical study cannot "test" theory.”
  14. ↑ White, Lawrence H. (2008). "The research program of Austrian economics". Advances in Austrian Economics. Emerald Group Publishing Limited. 
  15. ↑ Walker, Deborah L.. Austrian Economics. Library of Economics and Liberty. Luettu 2010-01-23.
  16. ↑ Caldwell, Bruce (2004). Hayek's Challenge. The University of Chicago Press. ISBN 978-0-226-09191-4. 
  17. ↑ von Mises, Ludwig (2008). Human Action: A Treatise on Economics. Laissez Faire Books. ISBN 978-0-930073-18-3. 
  18. ↑ Rothbard, Murray N. (1991). In Defense of “Extreme Apriorism”. Edward Elgar Publishing Limited.
  19. ↑ Klein, B. 1975. "Book review: Competition and entrepreneurship". Journal of Political Economy. 83: 1305–1306.
  20. ↑ Caplan, Bryan. Why I Am Not an Austrian Economist. George Mason University. Luettu 2008-07-04. “According to Rothbard, the mainstream approach credulously accepted the use of cardinal utility, when only the use of ordinal utility is defensible. As Rothbard insists, "Value scales of each individual are purely ordinal, and there is no way whatever of measuring the distance between the rankings; indeed, any concept of such distance is a fallacious one."[3] ...As plausible as Rothbard sounds on this issue, he simply does not understand the position he is attacking. The utility function approach is based as squarely on ordinal utility as Rothbard's is. The modern neoclassical theorists - such as Arrow and Debreau - who developed the utility function approach went out of their way to avoid the use of cardinal utility.[7] ...To sum up, Rothbard falsely accused neoclassical utility theory of assuming cardinality. It does not.”
  21. ↑ Caplan, Bryan (Apr 1999). "The Austrian Search for Realistic Foundations". Southern Economic Journal 65 (4): 823–838. Southern Economic Association. doi:10.2307/1061278. 
  22. ↑ Friedman, Milton. "The Monetary Studies of the National Bureau, 44th Annual Report", The Optimal Quantity of Money and Other Essays. Chicago: Aldine, 261–284. 
  23. ↑ Friedman, Milton. "The 'Plucking Model' of Business Fluctuations Revisited". Economic Inquiry: 171–177. 
  24. ↑ Friedman, Milton. "The Monetary Studies of the National Bureau, 44th Annual Report", The Optimal Quantity of Money and Other Essays. Chicago: Aldine, 261–284. “The Hayek-Mises explanation of the business cycle is contradicted by the evidence. It is, I believe, false.” 
  25. ↑ Krugman, Paul (1998-12-04). The Hangover Theory. Slate. Archived from the original on 2010-11-07. Luettu 2008-06-20.
  26. ↑ You Heard It Here First, Mark Thornton, LRC
  27. ↑ Business Cycles and Prediction, Mark Thornton
  28. ↑ Gene Callahan and Peter Leeson. Sammy's Prediction. Scientism in the Way of Science: Hope for Heterodoxy in Modern Economics. London School of Economics. Luettu 4 February 2011.
  29. ↑ Samuelson, Paul and William Nordhaus (1989) Economics, 13th ed., New York: McGraw Hill
  30. ↑ Skousen, Mark (2001). "The making of modern economics: the lives and ideas of the great thinkers". “In September 1931, Ursula Hicks (wife of John Hicks) was attending Mises’ seminar in Vienna when England suddenly announced it was going off the gold standard. Mises predicted the British pound would be worthless within a week, which never happened. Thereafter, Mises always expressed deep skepticism about the ability of economists to forecast.” 
  31. ↑ The myth at the heart of internet Austrianism, professor Scott Sumner, November 29th, 2011
  32. ↑ http://mises.org/Community/forums/t/2371.aspx
  33. ↑ Was Schumpeter an Austrian?, Dave Prychitko on March 30, 2009
  34. ↑ Joseph Schumpeter and the Austrian School of Economics, David Simpson, (Professor, Fraser of Allander Institute, University of Strathclyde, Glasgow, Scotland), Journal of Economic Studies, Volume 10 issue 4

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Itävaltalainen_taloustiede&oldid=9845”