Venäjä

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Vladimir Putin)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Venäjä syntyi 800-luvulla ja oli (kommunistisen) Neuvostoliiton hallitsevana osana 1922 - 1991.

Pohjalainen-lehden mukaan Venäjä on roistovaltio, mitä todistavat myös Salisburyn myrkkyisku ("2018"), väitetysti useat Venäjän murhat Britanniassa ja Itä-Ukrainassa pudotetun matkustajakoneen 298 kuollutta uhria.[1][2]

Maa on ollut eurooppalaisittain aina hyvin epävapaa, lievinä poikkeuksina vuoden 1905 vallankumouksen ja etenkin vuoden 1917 helmikuun (liberaalin) vallankumouksen jälkeiset lyhyet ajat sekä jossain määrin Boris Jeltsinin aika. Vuoden 1917 lokakuun vallankumous pudotti vapauden paljon tsaarin aikaakin alemmaksi, mitattiin sitä sitten kuolemantuomioilla, sananvapauden rajoituksilla, vankileirien koolla, omaisuuden suojalla tai muilla ihmisoikeusmittareilla. Putinin suosio johtuu öljyn hinnannoususta 2000-luvulla.

Dosentti Markku Salomaan mukaan öljyn korkea hinta nosti 2000-luvulla Venäjän talouden ja asevoimat vahvoiksi.[3] Apulaisvaltiovarainministerin (2015) mukaan Venäjän vararahastot tyhjenevät parissa vuodessa, ellei öljyn hinta jälleen nouse.[4] Vaihtoehtona ovat säästöt, ja jo nyt kuudennes väestöstä elää toimeentulorajan alapuolella (alle 135 euroa kuussa).[4]

Sananvapaus

Tutkijat eivät voi enää käydä kriittistä keskustelua ilman että Putinin hallinto leimaa heidät liberaaleiksi, lännen kätyreiksi ja "liberasteiksi" (liberaalin ja pedrastin eli homoseksuaalin risteytys), kertoo dosentti Arto Luukkanen.[5]

Lehdistönvapaus on Venäjällä maailman huonoimpia, 180 maasta sijalla 148.[6] Vuonna 2014 viimeinenkin riippumaton tv-kanava saatettiin vaikeuksiin ja Internet-sensuuria kiristettiin.[7]

Valtio puuttuu sananvapauteen monin keinoin. Esimerkiksi toistakymmentä eri viranomaista kuten verotarkastajat, paloturvallisuustarkastajat sekä terveys- ja turvallisuustarkastajat ovat varoittamatta tehneet tarkastusiskuja satoihin ryhmiin. Tv-asemaverkosto on valtion hallussa ja myös valtalehdistö on sen kontrolloima. Joulukuussa Putin lakkautti RIA Novosti -uutistoimiston. [8]

Venäjän valtio omistaa suoraan tai bulvaaniensa kuten valtionyhtiöiden kautta kaikki viisi suurta televisioverkkoa sekä yli 60 % lehdistöstä. Useimmat muutkin tiedotusvälineet ovat valtion tukiaisten, painojen, jakelun ja välittämisen varassa. [8]

Putinia arvostelevien mielipiteiden esittäminen on Venäjällä hengenvaarallista. "Venäjän johto harjoittaa tarkkaan harkittua väkivaltaa sekä kotimaassa että ulkomailla, eikä tälle kehitykselle näy loppua", Iltalehti pääkirjoittaa. Boris Nemtsovin murhan (2015) takana uskotaan olevan Venäjän johdon. [9]

Historia

Venäjä vapautui osittain vuoden 1905 vallankumouksessa ja liberalisoitui ja demokratisoitui lähes täysin helmikuun vallankumouksessa 1917. Epäsuositun maailmansodan jatkaminen Saksaa vastaan vei myös väliaikaisen hallituksen kannatuksen, ja kesällä liberaalipuolueet jättivät sen, jolloin pääministeriyden otti sosialistivallankumouksellisten Aleksandr Kerenski, aiemmin hallituksen ainoa ei-liberaali ministeri.

Bolshevikit (sittemmin "kommunistit") kaappasivat pienehköllä joukolla vallan lähes ilman vastarintaa 7.11.1917 lokakuun vallankumouksessa. He muodostivat Neuvosto-Venäjästä ja muista kaappaamistaan alueista Neuvostoliiton vuonna 1922. Sosialistinen järjestelmä osoittautui tehottomaksi ja rappeutui. Mihail Gorbatshov yritti taloutta ja kansaa vapauttamalla tuottaa lisää elinvoimaa, mutta se ei riittänyt. Kun hän yritti erottaa puolustusministerin (Dmitri Jazov) ja KGB:n mahtavan päällikön (Vladimir Krjutškov) (nykyisiä Putinin tukijoita kumpikin[10]), nämä kaappasivat 18.8.1991 vallan juntalle, jonka keulakuva oli varapresidentti Janajev. Juntan kovat otteet eivät saaneet kansojen eivätkä edes kunnolla armeijan tukea, joten juntta luovutti kolme päivää myöhemmin. Sankariksi noussut Venäjän presidentti Boris Jeltsin johti tämän jälkeen Neuvostoliiton alasajoa; 8.12. tasavaltojen johtajat sopivat Neuvostoliiton lakkauttamisesta vuodenvaihteessa. [11][12]

1990-luvun Venäjä

Jeltsinin politiikka oli hyvin ailahtelevaa. Välillä hän antoi liberaalien uudistajien (mm. Jegor Gaidar ja Anatoli Tsubais) vapauttaa taloutta, välillä hän harjoitti toisenlaisia otteita. Suuryritykset ehdittiin kuitenkin pitkälti yksityistää, joskin Putinin aikana niitä on jälleen sosialisoitu, ja muuten talouden vapaus jäi lievähköksi, joskin paljon Neuvosto-aikoja paremmaksi. 90-luvun lopulla Jeltsin nosti ensin pääministeriksi ja sitten presidentiksi FSB:n Vladimir Putinin saaden vastineeksi FSB:ltä turvallisuustakeet ja syytesuojan eläkepäivilleen, itselleen ja läheisilleen.

Vuonna 1991 Putin esimiehineen katsoi katkerasti vallankaappauksen kukistumista ja KGB:n arvovallan rappiota, jota on sittemmin paikattu. Nykyisellään Putinilla on selvä johtoasema, ja FSB:ssäkään ei liene mahtia uhmata häntä kunnolla.

Epärehellisiksi väitetyt vuoden 1996 vaalit olivat merkittävimpiä käännekohtia Jeltsinin uralla liberalismista putinismiin[13].

Antikapitalistinen talouspolitiikka

Venäjä on aina ollut maailman vähiten kapitalistisia maita. Vuonna 2009 sen sijoitus oli 146/179 (41/43 Euroopassa). Valtion rooli taloudessa ja ulkomaankaupan esteet on huomattavia. Inflaatio on korkea, hallituksen hintasääntely raskasta. Ulkomaisille investoinneille on asetettu korkeita esteitä, monilla alueilla myös kotimaisille. Omaisuudensuoja on heikko. Sääntely on raskasta ja epäjohdonmukaista, sopimusten pätevyys epäluotettavaa. Työmarkkinalait ovat jäykkiä, mikä lannistaa työllistämästä ja heikentää tuottavuuden kasvua. Työntekijän palkkaamisen ei-palkkakulut ovat korkeita ja erottaminen vaikeaa. Työtuntien sääntely on jäykkää.[14]

Venäjän nykyisestä talouspolitiikasta on käytetty mm. luonnehdintoja sosialismi ja uusmerkantilismi.

Omistusoikeus ja kapitalismi vaikeuttaisivat mielivaltaa ja autoritarismia

Tohtori Sergei Prozorovin mukaan nykyään hallitus, aiemmin oligarkit, "käyttää valtiokoneistoa yksityisten etujen ajamiseen". "Putin ei ole halunnut vakiinnuttaa omistusoikeuksia, koska epämääräisyys mahdollistaa sen, että ketä tahansa voidaan tarvittaessa syyttää rikoksesta." "Kontrollista irtautuminen on pahinta, mitä voi tapahtua", ja siksi Mihail Hodorkovski piti tuomita vankilaan toisin kuin monet muut vastaavat oligarkit: hänestä oli tulossa "liian rikas" ja siten "liian itsenäinen", valtion kontrollin ulkopuolella oleva. [15]

"Venäjä on nyt rikollisvaltio"

"Tässä on joukko lainvalvojaväkeä, jotka ovat oikeastaan organisoituja rikollisia ja heillä on rajaton valta tuhota elämiä, viedä omaisuus ja tehdä, mitä heitä huvittaa. Tämäon paljon pahempaa kuin mitä olen koskaan aiemmin nähnyt Venäjällä. Venäjä on nyt olennaisesti rikollisvaltio", toteaa Bill Browder, jonka juristi siepattiin ja tapettiin; aiemmin hän oli ollut innostunut Putinin ajatuksesta panna oligarkit kuriin, mutta sitten Browder sai nähdä sen tarkoittavan valtion rajatonta valtaa.[16]

Ihmisoikeusjärjestöjen Venäjä-raportit eivät tästä paljon poikkea.

Putinin Venäjä ja Neuvostoliitto

"Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi", julisti Venäjän presidentti Vladimir Putin keväällä 2005. "Hänen mielestään se oli siis suurempi katastrofi kuin Hitlerin valtaannousu, suurempi kuin toinen maailmansota kokonaisuudessaan, suurempi kuin samaisen Neuvostoliiton perustaminen" (Markku Salomaa, Aamulehti 3.10.2008) [17]

"Venäjällä on arvaamaton menneisyys" - jatkuvan historian uudelleenkirjoittelun tuottama sanonta[18]

Venäjä: "Nyky-Venäjä on sama kuin Neuvostoliitto"

Venäjän puolustusministeriö julkaisi joulukuussa 2009 kirjoituksen: "Kuitenkin nykyään monet suomalaiset poliitikot - - unohtaa menneen sodan opetukset. He ajattelevat, että nyky-Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Tämä on varsin vaarallinen harhaluulo. Venäjä on aina Venäjä, millä nimellä sitä sitten kutsutaankin."[19][20][21]

Putin ja muut KGB:läiset pettyivät 1991, kun vallankaappaus epäonnistui ja Venäjä vapautui Neuvostoliitosta. Putin on osa KGB:n (nyk. FSB) onnistunutta projektia kaapata valta takaisin Venäjällä, kuten mm. The Economist on kirjoittanut.

Putinistit kuitenkin ymmärtävät, että valtavista luonnonvaroista huolimatta sosialismia ei voi viedä yhtä pitkälle kuin Neuvostoliitossa, jos halutaan talouden toimivan edes jotenkuten. Melko pitkälle se on kuitenkin jo nyt viety, mikä heikentää talouskasvua, joka pörrää lähinnä öljyn hinnan varassa.

Putin ja Medvedev

Putinin katsotaan tehneen Medvedevin kanssa populistisen työnjaon: pääministeri Putin harrastaa kansan syviin riveihin vetoavaa retoriikkaa, presidentti Medvedev koulutettuihin nuoriin kaupunkilaisiin vetoavaa[22]. Tästä syystä Medvedev tuomitsee Stalinin, mutta hänen katsotaan olevan Putinin talutusnuorassa.

Stalin

Suurin osa venäläisistä pitää Josif Stalinia Venäjän ja Neuvostoliiton kaikkien aikojen parhaana johtajana.[23] Suurin venäläinen äänestyksen (2008) virallinen kolmonen oli Josif Stalin[24], mutta tuloksen on kerrottu olleen vääristelty alaspäin. Muutama vuosi sitten 50 % venäläisistä oli samaa mieltä väitteestä "nyt maahan tarvittaisiin Stalinin kaltainen vahva johtaja".

"Moskovan Kurskajan metroasemalle palautettu Stalinia ylistävä iskulause", "Venäjä palauttaa Stalinin 'kunniaa' röyhkeillä historiatulkinnoillaan, joilla yritetään oikeuttaa uutta etupiirijakoa naapurimaissa", kirjoittaa Iivi Masso. Analyytikko Irina Pavlova "puhuu jo suoraan stalinistisesta hallintotyylistä, joka perustuu pelkoon ja vahvaan viholliskuvaan. Siihen ei hänen mukaansa enää tarvita Gulagin kaltaista massasortoa: nykyteknologia moninkertaistaa propagandan tehon ja kohdistetut murhat ylläpitävät yleistä pelon ilmapiiriä."[25]

Toisaalta Kreml välillä ratsastaa Stalinin maineella kotimaahan suunnatuissa lausunnoissa, välillä tuomitsee Stalinin tekoja ulkomaille suunnatuissa lausunnoissa.

Stalin on aina ollut Putinin edellä historian merkittävimmän ihmisen kyselyissä Venäjällä. Vuonna 2017 he olivat ykkönen ja kakkonen. Sosiologi Lev Gudkovin mukaan Stalin onkin keino protestoida, kun järjestelmä ei muuta protestia salli, ja oikeasti Neuvostoliittoa kaipaisi vain ehkä 8-10 % väestöstä. Tyttärensä menetyksestä järjestelmälle katkeroitunut äiti kaipaa Stalinia takaisin siksi, että Stalin ammutti maan johtajia, tosin "liian vähän".[18]

Toinen maailmansota

Neuvostoliitto ja natsi-Saksa aloittivat toisen maailmansodan jakamalla Euroopan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisella lisäpöytäkirjalla 23.8.1939 ja sitten hyökkäämällä molemmat sen mukaisesti jakamaansa Puolaan 1.9. ja 17.9. Neuvostoliitto oli saanut 15.9. solmittua rauhan Japanin kanssa.

Mihail Gorbatšovin Neuvostoliitto tunnusti ja tuomitsi virallisesti 23.8.1939 solmitun Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaiset lisäpöytäkirjat, joissa Neuvostoliitto ja Saksa sopivat etupiirirajastaan siten, että mm. Suomi, Baltian maat ja osa Puolaa kuuluivat Neuvostoliitolle. Kaksi viikkoa tämän jälkeen Saksa hyökkäsi Puolaan ja pari viikkoa myöhemmin Neuvostoliitto valtasi oman osuutensa. [26]

Elokuussa 2009 Putin kuitenkin kutsui Molotov - Ribbentrop-sopimusta "moraalittomaksi" mutta silti virheellisesti rinnasti sen vuoden 1938 Münchenin sopimukseen, jossa länsivallat eivät omineet itselleen mitään oikeutta valloituksiin. Putin "ei ole tunnustanut Baltian maiden miehitystä eikä Stalinin ihmisyyden vastaisia rikoksia", ja presidentti Medvedev tuomitsi "puheet Stalinin osallisuudesta sodan syttymiseen "valheina". Hän arvosteli myös EU:n ja Etyjin päätöksiä rinnastaa stalinismi natsismiin".[25]

Venäjän puolustusministeriö julkaisi kesäkuussa 2009 verkkosivuillaan tutkijansa eversti Sergei Kovalevin esseen "Valheita ja väärennöksiä", jonka mukaan Puola aloitti toisen maailmansodan kieltäytymällä Hitlerin kansallissosialistisen Saksan aluevaatimuksista. Essee tulkitsi, ettei puolustusministeriön mielestä Hitlerillä ollut taka-ajatuksia Puolan valloittamisesta ennen Puolan kieltäytymistä.[27] Vastaavalla aluevaatimuskaavalla Neuvostoliitto otti haltuunsa Baltian maat ja yritti ottaa Suomen - kieltäytyminen johti talvisotaan. Kovalevin mukaan "Saksan 1939 Puolalle esittämät vaatimukset olivat "kohtuullisia" ja "oikeutettuja", joten syylliseksi sodan syttymiseen jääkin Puola, joka ei vaatimuksiin suostunut"[25].

Nashi (meikäläiset) eli "Putin-nuoret"[28]

"Nashi" on Vladimir Putinin vuonna 2005 luoma, "virallista" antifasismia edustava liike. "Johtolinja on antifasismi, jossa korostuu sekä natsi-Saksan voittaminen sodassa että rasististen rikosten torjunta." "- - isoissa tapahtumissa jopa 100 000 osallistujaa, joista osalle maksetaan osallistumisesta". [28]

Nashi on profiloitunut Viron-vastaiseksi, ja nashi-nuoria tuli Helsinkiinkin osoittamaan mieltään "Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittamaa kirjaa vastaan, joka käsitteli virolaisten kokemuksia neuvostomiehityksen aikana. Juuri Nashi-nuoret lamauttivat Viron hallituksen verkkoyhteydet Tallinnan pronssisoturikiistan yhteydessä toukokuussa 2007"[28]. Tunnetaan myös nimellä Putin-jugend[29].

"Putin-nuorten" leirillä "fasisteiksi leimattujen läntisten poliitikkojen nukkepäät killuivat kepin nokassa"[5].

Sotilaallinen uhka

Venäjä saattaa esittää tahallaan "mahdottomia vaatimuksia saadakseen itselleen tekosyyn hyökätä Ukrainaan."[30]

Venäläisvähemmistöt hyökkäilyn verukkeena

Itä-Euroopan tutkimuksen seuran ICCEES:n kongressissa Tukholmassa 2010 puhuttiin siitä, miten Venäjä käyttää naapurimaiden venäläisvähemmistöjä "ulkopolitiikan välineenä"[5]. "Venäjä on naamioinut aggressiivisen vähenmmistöpolitiikkansa ihmisoikeuskysymykseksi", toteaa dosentti Arto Luukkainen, jonka mukaan "Venäjän johto on omaksunut entisen stalinistisen käsityksen maailmasta, jossa paha länsi piirittää sitä ja yrittää tuhota sen" [5].

Elokuun 2008 Georgian sota ja sitä edeltäneet lukuisat provokaatiot ja ammuskelut Georgiaan oikeutettiin venäläisvähemmistöjen suojelulla, ja kriisin yllyttyä Venäjä alkoi jaella avokätisesti maansa passeja eteläossetialaisille.

"Putin haluaa valloittaa Suomen ja Baltian"

Putinin entinen talouspääavustaja Andrej Illarionov sanoi maaliskuussa 2014, että Putin pyrkii palauttamaan Venäjälle Suomen, Baltian ja Valko-Venäjän korjatakseen vuoden 1917 jälkeiset aluemenetykset. [32]

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Putin pyrkisi siihen mihin hintaan tahansa, vaikka Ukrainaan viitaten Illarionov väittää, että Putin jatkaa siihen asti ekspansiivista politiikkaa.

Opportunistiset kokeilut

HS:n siteeraaman asiantuntijan mukaan Putinilla ei ole suurta suunnitelmaa vaan hän opportunistisesti kokeilee ja yrittää siellä, missä on etuja ja tilaa toimia. Itä-Ukrainan kokeilu (2014) oli epäonnistuminen, joka ei kannusta kokeilemaan samaa toisaalla, koska sieltä ei juuri löytynyt halukkaita "venäläiseen maailmaan", jota Putin on uhannut "suojella" kaikkialla. Esimerkiksi Narvassa halukkaita olisi vieläkin vähemmän. "Kaikki tietävät, kummalla puolella rajaa koulut, terveydenhoito ja julkinen liikenne toimivat. Kaikki ovat nähneet Venäjän televisiossa, millaista Donetskissa on," Kari Huhta kirjoittaa.[33]

Samasta kirjoitti laajemmin VS pari päivää aiemmin: Ks. myös http://vapaasana.net/artikkelit/2016/05/putin-ottaa-vaikka-koko-maailman-kunnes-asetamme-rajan

FSB

Vuonna 1994 FSB-eversti Mihail Trepaškinin sisäisen tarkastuksen tutkijaryhmä löysi Moskovasta suuren asekätkin ja pidätytti 30 ihmistä: GRU:n ja FSB:n väki, poliisit ja poliitikot olivat sotkeutuneet asekauppaan Tšetšeniaan ensimmäisen Tšetšenian sodan aikana. Trepaškinin mukaan tšetšeenit jaettiin meikäläisiin, joiden kanssa mm. käytiin kauppaa, ja muukalaisiin, joita saattoi ryöstää ja tappaa. Putinin kumppani antoi Trepaškinille potkut ja vuonna 1998 Aleksandr Litvinenko ja seitsemän muuta FSB:n 1990-luvulla perustetun "tappohallinto" Urpon miestä kertoi saaneensa tehtäväkseen surmata Trepaškinin. Paljastuksen uutisoinut ORT-kanava otettiin ensimmäisenä Kremlin komentoon, pian muutkin keskeiset tiedotusvälineet. Urpo lakkautettiin mutta vuonna 2006 laillistettiin terroriepäiltyjen murhat ulkomaillakin. Litvinenkon mukaan FSB myös kerrostaloja syyskuussa 1999 [FSB väitti niitä tšetšeenien räjäyttämiksi, millä verukkeella] Venäjä aloitti toisen Tšetšenian sodan. [34]

Venäjän tuki äärinationalisteille ja äärivasemmistolle

Venäjä tukee eri tavoin monia äärinationalistisia ja äärivasemmistolaisia puolueita, myös Euroopassa. Kreikassakin sen liittolaisiin ovat kuuluneet niin Syriza kuin sen äärinationalistinen hallituskumppani (2015). Näiden monet edustajat vastustavat europarlamentissa Venäjän hyökkäysten ja kansanvainojen tuomitsemista Krimillä ja muualla.

Helmikuussa 2016 Marine Le Penin johtama Ranskan Kansallinen rintama pyysi Venäjältä 27 miljoonen euron lainaa vaalityöhön. Le Pen on julkisesti puolustanut sitä, että Venäjä valtasi Krimin.[35]

Venäjän yhteisiä arvoja äärinationalistien ja eräiden muiden äärivasemmistolaisten kanssa ovat suurpääoman ja markkinatalouden vastustus, valtion suuren roolin korostaminen, nationalismi, ihmisoikeusvastaisuus ja vanhoilliset arvot. Jo Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus ja monenlainen erilaisuus ja suostuvaisten aikuisten keskinäinen taloudellinen ja muu vuorovaikutus olivat kiellettyjä.

Lähinnä laitanationalistiset, laitavasemmistolaiset ja euroskeptiset ryhmät vastustivat europarlamentin päätöslauselmaa Krimin tataarien ihmisoikeustilanteesta. Lauselman mukaan Venäjä liitti Krimin ja Sevastopolin itseensä kansainvälisen oikeuden vastaisesti.[36]

Expressen-lehden pääkirjoituksen mukaan äärivasemmiston ja "äärioikeiston" läheinen yhteistyö muistuttaa natsien ja kommunistien Molotov-Ribbentropp-sopimuksesta vuodelta 1939.[37] Siinä Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan ja aloittivat toisen maailmansodan, ensin hyökkäämällä molemmat Puolaan.

Kirjailija Jan Myrdal on puolustellut (kommunistisia) Stalinin diktatuuria, Kambodžan kansanmurhia, Taivaallisen rauhan aukion joukkomurhia. Vuonna 2017 hän osallistui kommunistien, fasistien ja venäläisnationalistin kanssa Venäjä-mielisen Moldovan diktatuurin konferenssiin.[37]

Putinin propagandamyytit ovat yleisiä paitsi äärivasemmistossa ja "äärioikeistossa", myös salaliittoteoreetikoiden, rokoteskeptikkojen, kemikaalivanapiirien ja sähköallergisten keskuudessa.[37] Ylipäänsä tahojen, jotka torjuvat tieteelliset käsitykset.

Ruotsalaiset lääkärit ihmisoikeuksien puolesta -järjestön Ruotsin johtaja, professori emeritus Marcello Ferrada de Noli, oli marxilais-leniniläinen vallankumouksellinen Chilessä ja nyt esiintyy Venäjän propagandakanava RT:llä. Järjestö väitti, että Syyrian sariinikaasuhyökkäys ei olisikaan hallituksen vaan opposition tekemä, päinvastoin kuin YK on todennut. "Äärioikeistolaiset" Venäjän tukijat ovat auttaneet näitäkin kommunisteja.[37]

Ruotsin kommunistisen puolueen esiasteen (Kommunistiska Förbundet Marxist-Leninisterna) Gnistan-lehden päätoimittajana toiminut kommunisti Stefan Lindgren esittää myös Venäjän propagandaa. Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue kelpuuttivat Lindgrenin puhujaksi.[37]

Venäjän tuki terroristeille

Venäjä on myös salamurhannut ihmisiä länsimaissa Neuvostoliiton tapaan, esimerkiksi britti, ex-FSB-eversti Aleksandr Litvinenkon vuonna 2006. Ukrainassa Venäjä harjoittaa terrorismia sekä Krimillä että Itä-Ukrainassa. Peitellymmin se on valloittanut alueita muista ex-neuvostotasavalloista: Moldova, Georgia ja Azerbaidžan. Venäjä tukee ja rahoittaa salaa äärinationalisteja ja äärivasemmistoa Euroopassakin ja hybridisodankäynti suuntautuu laajemmin.

Venäjän tuki jihadisteille ja Assadille

Lähi-idän analyytikko Kyle Ortonin mukaan Venäjä on yli sata vuotta tukenut terroristeja ja vapautusliikkeitä asiansa ajamiseksi. 1960-luvulla ei Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Lähi-idässä suunnilleen kaikki vapautusliikkeet olivat Neuvostoliiton tukemia, Orton kirjoittaa, esimerkiksi Assadin Syyria, Saddamin Irak, ajatollahien Iran ja Egyptin sotilasjohto. PLO:sta tuli merkittävä vasta, kun Neuvostoliitto nosti sen johtoon KGB-mies Jasser Arafatin. Kun 1980-luvun lopulla sallittiin muut puolueet, KGB solutti ne ja teki "variksenpelätinpuolueita" tehdäkseen kommunistipuolueesta "järkevimmän vaihtoehdon".[38]

Daily Beastin artikkeli kertoo, miten Venäjä lähettää tshetsheenijihadisteja Syyriaan ja Irakiin pyhään sotaan.[39]

Reuters raportoi, kuinka lainsuojaton kaukasialainen pyhää sotaa käynyt islamisti Saadu Sharapudinov kertoi saaneensa Venäjän tiedustelulta tarjouksen, että jos hän lähtee maasta, häntä ei pidätetä. Hänelle annettiin uusi passi, nimi ja lentolippu Istanbuliin, josta hän pääsi Syyriaan taistelemaan Daeshin riveissä. Yhteyshenkilönä toiminut venäläisvirkamies vahvistaa kertomuksen. Sukulaiset ja viranomaiset ovat raportoineet Reutersille myös viidestä muusta Venäjän radikaalista, jotka ovat viranomaisten avulla päässeet Syyriaan. Tätä on jatkunut ainakin vuoteen 2014 asti. Venäjää ehkä motivoi pääsy eroon terroristeista Sotshin olympialaisten ajaksi. FSB:n mukaan ainakin 2 900 venäläistä on mennyt Syyriaan taistelemaan ja heistä yli 90 % aikaisintaan vuoden 2013 lopulla. Venäjä kieltää auttaneensa heitä mutta myöntää lähdön helpottaneen tilannetta.[40]

Orton kirjoittaa, miten Venäjä tukee Assadia ja auttaa Daeshia (Isis) ja muita salafisteja loatakseen opposition mainetta. Samalla tavalla Venäjä nujersi Tshetshenian ekstremismin soluttamalla sen ja ajamalla sen äärimmäisyyksiin sekä auttamalla al-Qaidan ekstremistejä korvaamaan tshetsheeninationalistit. Venäjä auttaa Assadia esiintymään ainoana esteenä sille, että terroristit ottavat vallan ja suorittavat kansanmurhia.[38]

Ortonin mukaan vastaavasti Tshetshenian salafisti-jihadisteja johtanut Shamil Basajev ja hänen veljensä olivat GRU:n agentteja. He johtivat vuonna 1992 hyökkäystä Abhaasiaan ja karkottivat tästä Georgian maakunnasta Georgian joukot, minkä jälkeen Venäjän "rauhanturvajoukot" ottivat Abhaasian hallintaansa ja ovat siellä yhä (vastoin Georgian hallituksen tahtoa). Elokuussa 1999 Basajevin joukot hyökkäsivät Dagestaniin GRU:n aseilla. Sitten Basajevia syytettiin 300 ihmista tappaneista Moskovan kerrostalopommituksista, joita lukuisat analyytikot, journalistit ja kaksi FSB:n agenttia sanovat Venäjän hallituksen lavastamiksi. Hallitus tiesi niistä ennalta ja neljännestä yrityksestä FSB näyttää jääneen kiinni. Näillä verukkeilla pääministeri Putin käynnisti toisen Tshetshenian sodan 1.10.1999 ja sementoi diktatuurinsa.[38]

Al-Qaida -johtaja Aiman al-Zawahirin Venäjä pidätti joulukuussa 1996 ja vapautti toukokuussa 1997. Ortonin mukaan Venäjän väite, ettei se tunnistanut al-Zawahiria eikä avannut tämän tietokoneen viestejä, on naurettava. Jevgeni Novikovin mukaan al-Zawahiri sopi yhteistyöstä FSB:n kanssa. Samalla al-Zawahiri vaihtoi ideologiansa Egyptin sisäisestä vaikuttamisesta kansainvälisyyteen.[38]

Venäjä tuki liittolaistaan Syyriaa kansannousua vastaan

Venäjä esti YK:ssa päätöslauselman Syyrian siviilien puolustamisesta Libyan (2011) tapaan. Syyria on Venäjän vanha liittolainen.[41]

Kansainvälisessä Syyria-kokouksessa 30.6.2012 Venäjä esti päätöslauselman, jonka mukaan al-Assadin olisi luovuttava vallasta, ja vaati, että Syyrian johtoa ei pakoteta. Helsingin Sanomien mielestä tämä tulkittiin perustellusti al-Assadille luvaksi jatkaa tappamista sekä viestiksi, että YK ei tule estämään sitä, Venäjä ja Kiina pitävät siitä huolen. [42]

Sairaaloiden pommittaminen

Venäjän 2015 käynnistämien laajojen ilmapommitusten tavoitteena oli toiseksi suurimman kaupungin Aleppon kapinallisten kukistaminen. Pommittamalla sairaaloita osoitettiin siviileille, että kapinallisten tukemisesta "peritään hirveä hinta". Unescon suojelukohteista kuulusta kaupungista tehtiin "rikki pommitettu inhimillisen kärsimyksen tyyssija". Silti yhdistyneet kapinallisjoukot mursivat saarron elokuussa 2016. Venäjä pommittaa myös Yhdysvaltojen tukemia kapinallisryhmiä.[43]

Eurooppa

Venäjä on murhannut ihmisiä pommeilla, myrkyillä ja ampumalla mm. Lontoossa, Wienissä, Istanbulissa, esimerkiksi britti, ex-FSB-eversti Aleksandr Litvinenkon vuonna 2006. Ukrainassa Venäjä harjoittaa terrorismia sekä Krimillä että Itä-Ukrainassa. Peitellymmin se on valloittanut alueita muista ex-neuvostotasavalloista: Moldova, Georgia ja Azerbaidžan. Venäjä tukee ja rahoittaa salaa äärinationalisteja ja äärivasemmistoa Euroopassakin ja hybridisodankäýnti suuntautuu laajemmin.

Toimittaja, Focus-lehden entinen Moskovan-johtaja Boris Reitschuster kirjoittaa, että läntisten tiedusteluraporttien mukaan Venäjä on sijoittanut länteen erikoisjoukkojensa taisteilijoita. Heihin pidettäisiin yhteyttä Kremlin rahoittamien systema-taistelukoulujen kautta, jotka toimivat soluttautujaverkoston peitteenä. Soluttautujat voisivat sabotoida tärkeitä kohteita, organisoida kansalaislevottomuuksia ja häiritä poliittisia prosesseja. Toimittajan mukaan Putin kerää painostuskeinoja.[44]

Saksassa katsotaan Venäjän epävakauttavan maata eri keinoin. Esimerkiksi 13-vuotias venäläistyttö valehteli joutuneensa maahanmuuttajien raiskaamaksi, mihin Saksan venäläisväestö reagoi voimakkaasti ja Venäjä syytti Saksan poliisia salailusta.[44]

Osittainen tai epävarma osuus

Venäjän tukema Hizbollah iski Bulgariassa israelilaista bussia vastaan. Venäjä tuskin oli suoraan osana tekoa.

Euroopan monesta terrori-iskusta vastuun ottanut Daesh (ISIS) on suurelta osin Venäjän tuote. ISIS:n kapasiteetin on tuottanut Venäjä agentteineen (Irakin ja Syyrian arabisosialististen Baath-hallintojen tiedustelupalvelut). Venäjän oligarkit harjoittavat tuottoisaa liiketoimintaa ISIS:n alueilla, joita vastaan Venäjä liittolaisineen ei taistele ja jonka vastustajia Venäjä on pommittanut.

Bostonin maratoniskun tekijät olivat tshetsheeniveljekset ja heidän agitaattorinsa oli armenialainen. Venäjän epäillään edesauttaneen iskua, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa.

Vaalivilppi

Venäjällä laaja vaalivilppi hallituksen hyväksi on lähes kiistatonta. Silti tiedotusvälineiden kontrollin, opposition vainon ja öljyhinnan kaksinkertaistumisen (1999-2016) ansiosta Putin voisi ehkä niukasti voittaa ilman suoraa vilppiäkin.

Jo helmikuussa 2018 Venäjän Tulan alueen vaalilautakunnan sivulle ilmestyi virallinen tilasto vaalialueiden äänestysaktiivisuuksista maaliskuun presidentinvaaleissa. Luvut katosivat pian. Puheenjohtajan mukaan kyse oli "harjoituksista".[45]

Vuoden 2016 parlamenttivaaleissa Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolue sai tilastoarvioiden perusteella miljoonia väärennettyjä ääniä ja äänestysaktiivisuudeksi väitettiin 47 %, vaikka erittäin todennäköisesti se oli vain 37 %.[45]

“YouTubessa levinneet yksittäiset videot tekaistujen äänestyslippujen lisäämisestä uurnaan ... Datajournalismin keinoin on kuitenkin pystytty – pelkästään virallisiin lähteisiin tukeutuen – osoittamaan se, mitä vaalitarkkailijat ja muut yksittäiset havainnoijat ovat vain ounastelleet. Mitä ilmeisimmin vaalivilppi oli systemaattista ja selittää ison osan Yhtenäisen Venäjän kannatuksesta. Helsingin yliopistossa taloustiedettä opiskeleva Anton Nikolenko popularisoi suomenkielisellä blogillaan nykyään vaalitarkkailijana toimivan venäläisen fyysikon Sergei Shylkinin tekemää data-analyysiä, jonka yhdysvaltalainen Esquire-lehti on julkaissut venäläisessä versiossaan. Toinen Nikolenkon käyttämä lähde on Moskovan teknillisessä yliopistossa opiskelleen matemaatikko Evgeni Bogerin blogi.” “Joko äänestäjät usealla äänestyspaikalla järjestäytyvät pyrkiäkseen tiettyyn tasalukuäänestysprosenttiin’, Nikolenko piruilee. ”Tai sitten viranomaiset manipuloivat äänestystuloksia päästäkseen tiettyyn tavoitteeseen. On kuitenkin selvä, ettei vapaissa vaaleissa kuvaaja käyttäytyisi tuolla tavalla.”[46]

Linkki: http://antonnikolenko.blogspot.fi/2011/12/venajan-vaalit-kusetuksen-tilastollinen.html

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen laski Jamalin äänestyspaikan 406 äänestäjät vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Äänestämässä kävi vain 1 514 ihmistä, vaikka äänestäneiksi ilmoitettiin 2 249 ihmistä. Konttinen on varma, että siinä oli ainakin kolmannes liikaa. Konttisen ovensuukyselyn perusteella Putinin vastustajilta myös varastettiin ääniä. Vaikka vain runsas yhdeksäsosa "äänestäneistä" vastasi kyselyyn ja heissä Putinin äänestäjät olivat ilmeisesti yliedustettuja, Ksenia Sobtshakia kertoi äänestäneensä 11, vaikka tuloksen mukaan heitä oli vain 8, ja Pavel Grudinia kannatti 17 %, virallisesti 5 %.[47]

Muitakin todisteita on yllin kyllin. Tiedotusvälineet ovat kuitenkin tiukasti Putinin kontrollissa ja parhaat vastustajat on surmattu, vangittu tai muuten eliminoitu, minkä senkin pitäisi jo riittää "voittoon".

USA:n suhtautuminen Venäjään

Toimittaja Saska Saarikosken mukaan yhdysvaltalaiset valtalehdet kirjoittavat Putinista paljon kritiikittömämmin kuin esimerkiksi vasemmistolainen brittilehti The Guardian, ja yhdysvaltalaisilla on presidenttejä George W. Bush ja Barack Obama myöten tapana suhtautua Venäjään sinisilmäisesti tai aliarvioiden. Etenkin konservatiivit Ted Cruzia myöten ovat ymmärtäneet ja kehuneet Putinia.[48]

Republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump ihailee presidentti Putinia. Hän on luvannut: "Meillä tulee olemaan loistava suhde Putiniin ja Venäjään." Trump onkin uhannut lopettaa liittolaisten puolustamisen ja demokratian edistämisen maailmassa. Myös Putin on ylistänyt Trumpia, mihin tämä vastasi: "On aina suuri kunnia saada noin hienoja kohteliaisuuksia mieheltä, joka on niin korkeasti arvostettu omassa maassaan ja muuallakin."[48]

Putinin strategian epäonnistuminen

Euro­pean Council on Foreign Relations -tutkimuslaitoksen Kadri Liikin mukaan asiat eivät ole sujuneet Venäjän toiveiden mukaisesti: "Länsi reagoi Krimin miehitykseen odotettua jyrkemmin, eikä pakoterintama ole murtunut. Kiinan investointien piti paikata läntisten yritysten jättämä aukko, mutta toisin kävi.

"Donald Trumpista odotettiin Venäjä-myönteistä presidenttiä, mutta välit Yhdysvaltoihin ovat vain viilenneet presidentistä huolimatta."

"EU:n piti kompastua velkakriisin jälkeen brexitiin, mutta unioni ­onkin jälleen löytämässä tarkoitustaan. Edes Ukraina ei ole kaatunut, vaikka korruptio ja surkea talous ovat huonoja perustuksia, joille maata pitäisi rakentaa."[49]

Venäjän uhriutuminen

Chatham Housen kansainvälisen politiikan tutkija Keir Giles sanoo, että Venäjä aina esittää uhria, kohteli sitä miten tahansa. Esimerkiksi 1990-luvulla länsi tuki Venäjää kaikin keinoin, jopa antoi sille runsaasti rahaa ja apua sekä Neuvostoliiton paikat YK:n turvallisuusneuvostossa ja G7-järjestössä, mutta silti Venäjä väittää lännen riistäneen sitä tuolloin.[50]

Suomen puolueiden kantoja

Vasemmiston kannat

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd) mukaan Nato on "demaripuolueiden ja demarihallitusten vapautta ja demokratiaa puolustamaan perustama liittokunta" ja Sosialistinen internationaali on tukenut Naton toimintaa. Naton johdossa on ollut huomattavia demareita, kuten nyt norjalainen sosialidemokraatti Jens Stoltenberg.[51]

Vasemmistoliiton ja SKDL:n Kansan Uutisten pitkäaikainen päätoimittaja Yrjö Rautio kääntyi Ukrainan kriisin myötä Naton kannattajaksi. Raution mukaan Nato-jäsenyys takaisi, että Venäjälle ei tulisi mieleenkään koetella Suomen itsenäisyyden rajoja, ja Naton jäsenmaat ovat "demokraattisia läntisiä hyvinvointivaltioita."[52]

Rautio oli Kansan Uutisten päätoimittaja 1988-2004, mutta riitauduttuaan Suvi-Anne Siimeksen kanssa hän erosi ja syytti puoluettaan marxilaisuuden unohtamisesta.

Muut puolueet

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kannattaa Nato-jäsenyyttä. Hänen mielestään perussuomalaiset on puolueista johdonmukaisimmin arvostellut Venäjän ulkopoliittisia toimia ja sisäistä kehitystä. "Venäjä on sotilaallienn uhka kaikille naapurelleen. Se on käytännössä nähty moneen kertaan."[53]

"DDR-lupaus" 1990

Putin on väittänyt Naton luvanneen 9.2.1990 Neuvostoliitolle James Bakerin suulla, ettei se laajennu itään. Historioitsija Mary Elise Sarotten mukaan Nato ei ole pettänyt Venäjää.[54]

Saksan Helmut Kohl sanoi vuonna 1990 Mihail Gorbatshoville, että Naton joukkoja ei sijoiteta itäiseen Saksaan. USA:n ulkominister James Baker kysyi Gorbatshovilta, voiko Nato sijoittaa joukkoja sinne, kun DDR yhdistyy muuhun Saksaan, mutta ei antanut lupauksia, ja USA:n presidentti George H. W. Bush ei hyväksynyt rajoituksia, joten Gorbatshovin syyskuussa 1990 allekirjoittama sopimus käsitteli vain Saksaa ja mahdollisti Naton laajenemisen DDR:ään vastineena talousavusta Venäjälle.[54]

Putin vakuutti vuonna 2002, että jokainen maa saa valita turvallisuusratkaisunsa. Baltian maiden Nato-liitos oli tuolloin ajankohtainen. Tämä WSJ:n haastattelu on yhä esillä Kremlin nettisivuilla.[54]

Tutkija Mark Kramerin mukaan Bakerin keskustelu koski vain Saksaa, ei tietenkään Varsovan liiton maita, koska Varsovan liitto ja Neuvostoliitto olivat vielä olemassa. USA:n hallinto ei suostunut minkäänlaiseen toimivallan rajaamiseen Itä-Saksassakaan, eikä sitä siksi kirjattu edes sopimusluonnoksiin. Saksa vain lupasi Neuvostoliitolle, että se lähettää sinne vain saksalaisia Nato-sotilaita.[55]

Viitteet

  1. ↑ https://www.pohjalainen.fi/mielipide/p%C3%A4%C3%A4kirjoitus/p%C3%A4%C3%A4kirjoitus-putinin-ven%C3%A4j%C3%A4-on-roistomainen-mysteeri-1.2570660
  2. ↑ https://www.hs.fi/paivanlehti/19032018/art-2000005609139.html
  3. ↑ Sotilasvoima - Neljäs valtakunta, dosentti Markku Salomaa, Aamulehti 3.10.2008.
  4. ↑ 4,0 4,1 Venäjän säästöpossu tyhjenee vauhdilla, Helsingin Sanomat, PÄÄKIRJOITUS 19.10.2015.
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 "Epäluulon ilmapiiri kalvaa Venäjän ja lännen välejä", Helsingin Sanomat 1.8.2010, dosentti, Venäjäntutkija Arto Luukkanen
  6. ↑ http://yle.fi/uutiset/lehdistonvapaus-indeksi_suomi_karjessa__usa_putosi/7083224
  7. ↑ http://yle.fi/uutiset/sananvapaus_heikkenee_entisestaan_venajalla/7152092
  8. ↑ 8,0 8,1 Russia, Freedom of the press 2014, Freedom House.
  9. ↑ Nemtsovin murhalla on arvaamattomat seuraukset, Iltalehti pääkirjoitus 2.3.2015 (Helsingin Sanomat 3.3.2015).
  10. ↑ Missä he ovat nyt?, HS 3.11.2007
  11. ↑ 1991: Venäjä nousi Neuvostoliiton raunioille, HS 3.11.2007
  12. ↑ Vuoden 1991 tapahtumia, HS 3.11.2007
  13. ↑ ARVIO: Lännessä oltiin sinisilmäisiä Venäjän demokratiasta, Yle 22.1.2010
  14. ↑ Russia (2009 Index of Economic Freedom)
  15. ↑ Maa vailla politiikkaa, Yliopisto 9/2009, s. 36-37
  16. ↑ Russia 'is now a criminal state', says Bill Browder, BBC, 23.11.2009
  17. ↑ Sotilasvoima - Neljäs valtakunta (Aamulehti 3.10.2008 / Markku Salomaa)
  18. ↑ 18,0 18,1 Pekka Hakala: Neuvosto­ihmisen katkera evoluutio Helsingin Sanomat. 26.7.2021.
  19. ↑ HS 11.12.2009: "Venäjän ministeriö: Suomi unohti sodan opetukset"
  20. ↑ Suomelle terveisiä Venäjältä: ”Natsien liittolaiset!”, US 10.12.2009
  21. ↑ Lehti: Venäjän puolustusministeriön sivuilla uhkaillaan Suomea, IL 11.12.2009
  22. ↑ HS 14.5.2010 s. A2
  23. ↑ Helsingin Sanomat 3.10.2009, s. A2
  24. ↑ Iivi Anna Masso: Kolmanneksi suurin venäläinen (Uusi Suomi 7.1.2009)
  25. ↑ 25,0 25,1 25,2 Moskova oikeuttaa uusia etupiirejään, 11.09.2009, Iivi Masso, Aamulehti
  26. ↑ Molotov–Ribbentrop-sopimus (Wikipedia 5.9.2009)
  27. ↑ Russia accuses Poland of starting Second World War (Telegraph 4.6.2009)
  28. ↑ 28,0 28,1 28,2 "Rakkaat naapurit", HS Kuukausiliite 1/2010, s. 38-51
  29. ↑ The Putin Jugend, Weekly Standard, 30.7.2007
  30. ↑ pääkirjoitustoimittaja Jussi Niemeläinen HS: Yrittääkö Putin palauttaa Neuvostoliiton? Ei, hän vain ehostaa Nikolain kasarmeja Helsingin Sanomat. 30.12.2021.
  31. ↑ http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi
  32. ↑ Vladimir Putin ‘wants to regain Finland’ for Russia, adviser says, The Independent, 30 March 2014.
  33. ↑ Narva ei ole Venäjän seuraava iskukohde, Kari Huhta HS, ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja, HELSINGIN SANOMAT, 22.5.2016.
  34. ↑ Tappolistalle joutunut agentti HS:lle: "Putinin lähipiiri – mahtavia satusetiä!", Helsingin Sanomat 14.12.2014.
  35. ↑ Vaalirahaa Venäjältä (sivu 8) Suomen Kuvalehti. 26.2.2016.
  36. ↑ http://www.interpretermag.com/human-rights-situation-in-crimea-a-brief-analysis-of-the-ep-vote/
  37. ↑ 37,0 37,1 37,2 37,3 37,4 Putins lakejer finns både till höger och vänster Expressen. 30.12.2017.
  38. ↑ 38,0 38,1 38,2 38,3 How Russia Manipulates Islamic Terrorism, Kyle Orton, Middle East analyst at Henry Jackson Society, 8.9.2015.
  39. ↑ Russia Is Sending Jihadis to Join ISIS, Daily Beast, 23.8.2015.
  40. ↑ Special Report: How Russia allowed homegrown radicals to go and fight in Syria, Reuters, World, May 13, 2016.
  41. ↑ Jakautunut YK on voimaton Syyriassa, HS pääkirjoitus 2.2.2012
  42. ↑ Väärä viesti Genevestä, HS pääkirjoitus 2.7.2012
  43. ↑ Syyrian epätoivo tiivistyy Aleppossa Helsingin Sanomat. 10.8.2016.
  44. ↑ 44,0 44,1 Kirjaväite: Putinin taistelujoukkoja solutettu länteen – valmistautuvat sabotaasiin, lietsontaan ja sotaan, Iltasanomat 14.4.2016.
  45. ↑ 45,0 45,1 Venäjän presidentinvaalien äänestyslukuja lipsahti julki – vaaleihin aikaa vielä kuukausi Verkkouutiset. 25.2.2018.
  46. ↑ http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/vaalivilppi/
  47. ↑ HS:n toimittaja Jussi Konttinen vietti viime sunnuntain siperialaisen äänestyspaikan tuulikaapissa ja vertasi presidentinvaalien virallisia tuloksia näkemäänsä – ”Järkytyin”, hän kirjoittaa Helsingin Sanomat. 25.3.2018.
  48. ↑ 48,0 48,1 Saska Saarikoski: Älä huoli Halonen, Putin ei ole Yhdysvalloissa piru – Presidenttiehdokas Donald Trump ihailee avoimesti Venäjän presidenttiä HELSINGIN SANOMAT.
  49. ↑ Arvaamattomuus on ollut Venäjän tavaramerkki, mutta Trump vei senkin kilpailuedun Helsingin Sanomat. 22.3.2018.
  50. ↑ Venäjä on looginen valtio ja sitä on helppo ymmärtää, kunhan ei kuvittele siitä liikaa hyvää, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 26.4.2019.
  51. ↑ Nato on historiallisesti sosialidemokraattinen projekti, Liisa Jaakonsaari, Demokraatti-lehti, 5.5.2016.
  52. ↑ Saatan taas uskoa Venäjän uhkaan, Yrjö Rautio, Helsingin Sanomat 21.3.2014.
  53. ↑ Populistien perintöriita (10/2019, sivut 26-27) Suomen Kuvalehti. 8.3.2019.
  54. ↑ 54,0 54,1 54,2 Putinin suuri suunnitelma (3/2022, sivu 21: kainalojuttu "Pettikö Nato Venäjän?") Suomen Kuvalehti. 18.1.2022.
  55. ↑ Lupasiko Yhdysvallat vuonna 1990, että Nato ei laajene? Näin Venäjä tulkitsee kohtalokkaita sanoja väärin: ”Ei tuumaakaan” Iltasanomat. 12.1.2021.

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Venäjä&oldid=14000”