Työttömyys

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Työttömyysaste)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Teemoja

Työttömyys tarkoittaa työttömien työnhakijoiden määrää tai osuutta työvoimasta. Sitä voi manipuloida pienemmäksi myös siirtämällä työttömiä koulutukseen, mikä ei silti kasvata "työllisyyttä"

Työllisyys tarkoittaa työllisten määrää tai heidän osuuttaan kaikista työikäisistä. Sitä on siis vaikeampi manipuloida. Työvoima = työlliset + työttömät.

Katso myös: Työttömyyden syyt

1800-luvulta alkaen sekä työn tuottavuus että työvoiman määrä ovat moninkertaistuneet mutta silti työllisyys ei ole romahtanut vaan on kasvanut suunnilleen väestönkasvun tahdissa. Tuottavuuden kasvu on nostanut palkkoja huikeasti ja vähentänyt työaikaa. Taloustieteilijät arvioivat saman jatkuvan, elleivät aivan muut tekijät heikennä työllisyyttä, esimerkiksi erilaiset rajoitukset ja kannustinloukut.

Köyhyys johtuu työttömyydestä

Pienituloisista (alle 60 % mediaanituloista) vain 14 % oli töissä. [1]

Työttömyys on monikymmenkertaistunut Suomessa

Kun työttömyys nousi 1970-luvulla 3 %:iin, presidentti Kekkonen asetti hätätilahallituksen.[2] Nousu aiemmasta 0-1 %:sta johtui sosiaaliturvan korotuksista ja mm. työmarkkinoiden sääntelyn kiristämisestä, yleissitovuuslaistakin (1970).

1940- ja 50-luvuilla työttömyys kävi pahimpina taloustaantumina 58 000 - 99 000 hengessä[3] mutta laski aina nopeasti. Työttömyys oli työministeriön mukaan vuonna 1961 tuskin 10 000, 1964-67 noin 25 000, 1968-1975 noin 50 000, 1977 - 1988 n. 150 000, 1989-90 n. 100 000 (buumi), 1994 noin 500 000 (laman loppuhuippu) ja 2007 n. 220 000[4] ennen finanssikriisin tuomaa nousua (266 500 vuonna 2010[5]). Tämä työttömyyden yli parikymmenkertaistuminen johtuu etenkin työttömyystukien mutta myös alakohtaisten minimipalkkojen noususta sekä muusta sääntelystä, joka on kohottanut työllistämiskynnystä. Väestönkasvun ym. vaikutus on näiden rinnalla pientä. Pitkäaikaistyöttömiä oli vuonna 1990 vähimmillään 3000 henkeä[6]

1990-luvun lama

1980-luvun lopussa luotiin ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä ja palkkoja ja muita työehtoja nostettiin tasolle, jolla ihmisiä ei enää kannattanut työllistää huonommissa suhdanteissa. Päälle tuli taantuma, idänkaupan katastrofaalinen romantaminen ja se, että valuuttakurssia ei vapautettu vapautettaessa ulkomaiset lainat, mikä johti huomattaviin lainariskeihin, jotka realisoituivat lamassa. Ammattiliitot kieltäytyivät Kalevi Sorsan (sd) pyytämistä palkanalennuksista: " Markan kurssin vapautus vuoden 1992 lopulla johti nousuun lamasta ja poikkeuksellisen pitkään ja nopeaan kasvuvaiheeseen.

Vuonna 2016 työllisyysaste oli 68,7 % eli 2 448 000 henkeä, työttömyysaste oli 8,8 % eli 237 000 henkeä.[7]

Todellinen työttömyys

Vuonna 2002 virallinen työttömyysaste oli Suomessa 9,1 % mutta todellinen työttömyys oli 17,1 % eli 445 000 henkeä, kun mukaan lasketaan töihin haluavat mutta työnhaussaan passivoituneet.[8]

Työllisyys

Pedersören kunnassa työllisyysaste oli 82,3 % vuonna 2017[9] ja työttömyys 2,1 % marraskuussa 2018, naapurikunnassa Luodossa 2,0 %.[10] Samantasoinen työllisyysaste tarvittaisiin koko Suomeen vuonna 2025, jotta julkinen talous olisi kestävää, valtiovarainministeriö laski vuonna 2019.[11]

Työllisyysaste (15-64 v.) 2013: Islanti 81,1 %, Sveitsi 79,6 %, Norja 75,4 %, Ruotsi 74,4 %, Hollanti 74,3 %, Saksa 73,3 %, Tanska 72,5 %, Itävalta 72,3 %, UK 70,8 %, Suomi 68,9 %, Viro 68,5 %, ...[12]

20-64-vuotiaista töissä oli Islannissa 87 % (miehistä 90 %), Sveitsissä 83 % (87 %), Ruotsissa 81 % (83 %) ja Suomessa 73 % (74 %) vuonna 2015.[13] Naisten luvut heijastavat enemmän eroja kulttuurissa ja kotihoidontuissa, miesten luvut puhtaammin työmarkkinoiden toimivuutta.

Vuonna 2009 työllisyysaste oli 15-64-vuotiaiden keskuudessa[14]

  • Suomi 68,7 % (työehtosopimusten yleissitovuus, muutenkin kovin jäykät työmarkkinat, sosiaaliturva lannistaa) (miehet 69,5 %)
  • Tanska 75,7 % (melko vapaat työmarkkinat) (miehet 78,3 %)
  • Ruotsi 72,2 %
  • Islanti 78,3 % (miehet 80,0 %)
  • Sveitsi 79,2 % (miehet 84,5 %)
  • Hollanti 77,0 % (korkea kannustavuus matalan perustulon avulla) (miehet 82,4 %)
  • Viro 63,5 % (miehet 64,1 %) (osa harmaalla sektorilla tai ulkomailla?)
  • Britannia 69,9 % (miehet 74,8 %)
  • Saksa 70,9 % (korkeaa sääntelyä vähennetty)
  • Ranska 64,2 % (miehet 68,5 %) (jäykät työmarkkinat)
  • Espanja 59,8 % (miehet 66,6 %) (kovin jäykät työmarkkinat)
  • EU27 64,6 % (miehet 70,7 %)

Suomessa (13,3 %) ja Espanjassa osa-aikatyö oli huomattavan vähäistä (vs. Hollannin 47,7 %, Tanskan 25,2 %), joskin Itä-Euroopassa vielä selvästi vähäisempää[14]. (Maakohtaisesti kirjatut selitykset eivät ole lähteestä, joskin sieltä ehkä löytyisi selityksiä. Kirjatut selitykset eivät ole täysin verrattavissa toisiinsa.) Vuoden 2010 työllisyysasteissa yhä Tanska, Hollanti, Sveitsi, Norja ja Islanti olivat korkealla.

Ne, jotka eivät ole työllisiä eivätkä työttömiä, eivät ole työnhakijoita vaan esimerkiksi opiskelijoita, kotiäitejä, sapattivuotta pitäviä, sairaseläkkeellä tms. Osa näistä on piilotyöttömiä, jotka tekisivät töitä, jos niitä olisi paremmin saatavilla ja/tai sosiaaliturva ei rankaisisi liikaa työnteosta.

Työttömyyden kustannukset: 46 000 euroa/työtön/vuosi eli 1,2 mrd/%

Työttömyys maksoi 10,8 miljardia euroa vuonna 2016, PTT arvioi tutkimuksessaan. Työttömyysturva ja työvoimapalvelut maksoivat 5,6 miljardia, työttömien toimeentulotuki ja asumistuki 1,1 miljardia ja veroja ja työttömyysvakuutusmaksuja menetettiin työttömyyden vuoksi 4,1 miljardia euroa.[15] Jos yksi työtön työllistyisi työttömyytensä keston ajaksi, säästö olisi keskimäärin yli 12 000 euroa.[16] Työttömyyden hinta työtöntä kohden oli siis 10,8 miljardia euroa / 237 000 eli 46 000 euroa vuodessa ja työttömyysprosenttiyksikköä (8,8) kohden 1,2 miljardia euroa vuodessa. Tutkimusta tarkemmin lukematta ei ole selvää, oliko kustannuksissa mukana muita kuin tilastokeskuksen työttömät, vai olisivatko oikeat luvut hieman pienemmät. Luvut ovat vain PTT:n parhaita arvioita.

Helsingin Sanomien selvityksen mukaan vuonna 2015 työttömyyden ja työvoimahallinnon menot olivat 7,6 miljardia euroa ja työttömyysetuuksia maksettiin melkein 700 000 suomalaiselle. Työllistyminen tuottaisi tästä koituvien säästöjen lisäksi mm. ansiotuloveroja ja työttömyysvakuutusmaksuja julkisen talouden rahoitukseen. Suurimmat työttömyysmenoerät olivat

  • ansioturva 3 miljardia euroa
  • perusturva 2,1 miljardia euroa
  • ansioturvan työeläkemaksut 0,8 miljardia euroa
  • asumistuki työttömille 0,6 miljardia euroa
  • Toimeentuloturva työttömille 0,34 miljardia euroa
  • työvoima- ja yrittäjyyspalvelut 0,6 miljardia euroa.[17]

Ennätysvuonna 2008 ansio- ja perusturva olivat yhteensä vain 2,5 miljardia euroa 5,1 miljardin (2015) sijaan. Vuoden 2015 etuuksista ehkä 1,3 miljardia palautui erilaisina veroina.[17]

"Tarvitaan 78 %:n työllisyys"

Eduskunnan tilaama kuuden tohtorin selvitys osoitti, että julkiset palvelut pystytään kattamaan vain tehokkaalla talouskasvulla, joka tuo "täystyöllisyyden" (77-78 %), ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander varoittaa. Tämä vaatisi 25 000 uutta työpaikkaa joka vuosi 2010-2020. Tällöinkin julkisten menojen kasvua pitää hillitä, työuria tulee pidentää ja palvelujen tuottaminen pitää avata muillekin kuin julkiselle sektorille. Muussa tapauksessa Suomi joutuu Kreikan-tielle ja hyvinvointivaltio pitää ajaa alas. Työn verotusta ei pidä kiristää. Työryhmässä olivat myös mm. Pentti Arajärvi (sd) ja Heikki Hiilamo. [18]

Kansanedustaja Arto Satosen mukaan Etlan laskelmien perusteella työllisyysasteen nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi varotuloja 1,2 miljardilla eurolla ja vähentäisi sosiaalimenoja 0,4 miljardilla eurolla, yhteensä valtiontalous kohenisi noin 1,5 miljardin euron verran (2005).[19]

Jos tässä tosiaan ei ole huomioitu vaikutusta kuntiin ja eläkerahastoihin, niiksi voinee hyvin karkeasti arvioida miljardin verran, siis yhteensä suuruusluokkaa 2,5 miljardia euroa vuodessa jokaista prosenttiyksikköä kohden. Tällöin työttömyysasteen nostaminen 10 - 15 %-yksiköllä saattaisi tuottaa 25 - 38 miljardin euron hyödyn valtiontalouteen.

Täystyöllisyys

Täystyöllisyydellä tarkoitettiin Suomessa aiemmin 2 - 2,5 %:n työttömyyttä (50 - 60 000), joka olisi lisäksi lyhytaikaista.[20] Nyt kuitenkin työttömiä on 257 000 ja pitkäaikaistyöttömiä 57 000 (vähintään vuoden työttömänä)[20] (piilotyöttömyys mukaanlukien luvut olisivat ehkä kaksinkertaisia). Jaakko Kianderin mukaan "täystyöllisyys" olisi 77 - 78 %[18].

Työvoima

Työikäinen väestö oli 40-luvulla 2,5 miljoonaa, 2,8 miljoonaa vuonna 1960, 3 miljoonaa 1970, 3,2 miljoonaa 1980, 3,4 miljoonaa 1995, 3,5 miljoonaa 2010 ja arviolta 3,1 miljoonaa 2030. [21]

Työllisyys oli karkeasti 1 miljoona henkeä vuonna 1900, sodan kuopan jälkeen 1,2 M 1920, 1,4 M 1930, 1,6 M 1940, 1,8 M 1950, 2,15 M 1960, 2,25 M 1970, 2,35 M 1980, 2,5 M 1989, 2,05 M 1993, 2,3 M 2000, 2,45 M 2010, 2,5 M 2050. Työvoima (= työlliset + työttömät työnhakijat) oli suunnilleen sama kuin työllisyys paitsi että vuoden 1929 jälkeisenä pula-aikana tuli kymmenientuhansien työttömyys ja vuoden 1960 jälkeen tuli jälleen työttömyyttä. Työvoima oli 2,47 M vuonna 1980, 2,59 M 1985 & 1990, 2,48 M 1995, 2,59 M 2000, 2,62 M 2005, 2,67 M 2010[22]. [23]

Pitkäaikaistyöttömyys

Suurin osa (150 000) Suomen pitkäaikaistyöttömistä ei palaa työelämään vaan kiertää työttömyyden ja erilaisten työllistämistoimenpiteiden kehää. [24]

Riku pystyy liikuttamaan vain silmiään, työskentelee

Riku Mattila aloitti vuonna 2023 työt vanhempana ydinturvallisuusasiantuntijana, vaikka ALS-taudin vuoksi menetti puhe- ja liikuntakykynsä vuosia aiemmin ja joutui hengityskoneeseen.[25]

Vasemmistoliittolaisen kanta

Kansanedustaja Anna Kontulan mielestä ansiotyötä pitäisi mieluummin vähentää kuin lisätä. Työllisyysasteen nostamiseen pyrkiminen motivoi luomaan matalapalkkaisia osa-aikatöitä.[26]

Viitteet

  1. ↑ Pienituloisten väliset tuloerot suurentuvat Tilastokeskus "Vain 14 prosenttia pienituloisista oli työelämässä vuonna 2008. ".
  2. ↑ Jos tuleekin potkut Suomen Kuvalehti. 5.5.2017.
  3. ↑ Työnvälitystilastoa laadittu jo 100 vuotta, Oiva Lönnberg, Työvoimaministeriö, s. 24. (Myös: vuonna 1968 työttömyys kävi huipussaan 61 000 hengessä, 1969: 77 000, mutta nämä ovat eri tavalla laskettuja lukuja? 1972: 60 000, 1974: 40 000, 1976: yli 60 000, jolloin Miettusen "hätätilahallitus", vuoden 1979 huippu 198 000, 1986: 151 000 (1980-luvun huippu), 1980-luvun lopulla reilut 100 000, lamahuipussa joulukuussa 1993: 537 000, s. 25-31)
  4. ↑ Työnvälitystilastoa laadittu jo 100 vuott, Työvoimaministeriö, kuvio 3 (ja kuvio 6)
  5. ↑ Työttömyys oli vuonna 2010 edellisen vuoden tasolla, Työministeriö, 25.1.2011.
  6. ↑ Työnvälitystilastoa laadittu jo 100 vuott, Työvoimaministeriö, s. 30
  7. ↑ Joulukuun työttömyysaste 7,9 prosenttia Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.
  8. ↑ "Paljonko Suomessa on työttömiä?", tutkija Samu Kurri, Euro & Talous 4/2003, Suomen Pankki 14.11.2003
  9. ↑ https://www.verkkouutiset.fi/hiljaiseksi-vetaa-kartta-nayttaa-totuuden-tyollisyydesta/
  10. ↑ https://www.pedersore.fi/ajankohtaista/arbetsloesheten-sjoenk-ytterligare-fi-fi/
  11. ↑ Täystyöllisyyden resepti Helsingin Sanomat. 7.4.2019.
  12. ↑ http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php/File:Employment_rate,_age_group_15%E2%80%9364,_2003%E2%80%9313_(%25)_YB15.png
  13. ↑ http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/refreshTableAction.do?tab=table&plugin=1&pcode=t2020_10&language=en
  14. ↑ 14,0 14,1 Employment rate in the EU27 fell to 64.6% in 2009, Labour Force Survey, Eurostat 117/2010, 4 Aug 2010
  15. ↑ Valtioneuvosto: Jokaisen työttömän työllistyminen tuottaa valtiolle vuodessa 7 000 euron hyödyt Taloussanomat. 21.1.2019.
  16. ↑ Juho Alasalmi ym.: Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle Valtioneuvoston kanslia.
  17. ↑ 17,0 17,1 Lähes 700 000 suomalaista sai viime vuonna työttömyysetuuksia – HS selvitti, paljonko työttömyys maksaa julkiselle taloudelle Helsingin Sanomat. 28.8.2016.
  18. ↑ 18,0 18,1 "Hyvinvointivaltio vaarassa", Helsingin Sanomat 30.9.2010, s. A5.
  19. ↑ Eduskunnan pöytäkirja 141/2005 vp (sivu 84) 19.12.2005.
  20. ↑ 20,0 20,1 "Työttömille ei ole sopivia töitä", Helsingin Sanomat 25.10.2010, s. A5
  21. ↑ Työvoimapula vai työttömyys vai molemmat?, stat.fi
  22. ↑ http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2010/04/tyti_2010_04_2010-05-25_tie_001_fi.html
  23. ↑ Työvoima 2025, Työministeriö. Sivu 241 kuvio 6.5; sivun 220 kuvio 5.13.
  24. ↑ "Huippu-ura ulkomailla", HS - Uutisetusivu (s. A3) 25.10.2010 ("tuoreen tutkimuksen mukaan", Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama tutkimus)
  25. ↑ https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/8f0f3530-f1f0-48d9-b3ed-c756a2532a7e
  26. ↑ Vasemmistoliiton edustaja: Vieraannuttavaa ansiotyötä vähennettävä Verkkouutiset. 24.7.2021.

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Työttömyys&oldid=14572”