Talouselvytys
Talouselvytys tarkoittaa pyrkimystä lisätä kansantalouden kysyntää (kulutusta tai investointeja), yleensä taantuman tai laman kääntämiseksi nousuun.
Taloustieteen vallitsevan uusklassisen katsannon mukaan keskeistä on riittävän alhainen rahan korko. Tällöin vähemmänkin tuottavat investoinnit muuttuvat kannattaviksi, kun niihin saa lainarahaa mainittua tuottoa alemmalla korolla. Siten yritysten ja ihmisten kannattaa investoida enemmän. Ks. rahapolitiikka, monetarismi.
- (Rahan) kysynnän ja tarjonnan laki voi johtaa taantumissa automaattisesti koron laskuun toivotuin tuloksin.
- Monetaristit kannattavat tiukkoja rahan määrään liittyviä sääntöjä, jolloin keskuspankkipolitiikka puoliautomaattisesti vauhdittaa koron laskua rahan määrän laskiessa taantuman vuoksi.
- Moni libertaristi haluaa, että eri rahat voivat kilpailla vapaasti (ks. raha), jolloin kysymys koroista muuttuu valtiopoliittisesta yksityiseksi.
Keynesiläiset ja monetaristit
Keynesiläiset korostavat finanssipoliittista elvytystä, jossa pienennetään julkisen talouden ylijäämää tai kasvatetaan sen alijäämää, siis esimerkiksi valtio ottaa velkaa. Tämä tehdään yleensä keventämällä verotusta ja/tai lisäämällä julkisia menoja, esimerkiksi julkisia investointeja, julkista kulutusta ja tulonsiirtoja, mm. tukiaisia ja sosiaaliturvaa. Tällaisia tukiaisia voivat olla myös pelastuspaketit kaatumassa oleville yrityksille, esimerkiksi useiden autotehtaiden pelastuspaketit lähtien vuoden 2008 finanssikriisistä Yhdysvalloissa.
Monetaristit korostavat sitä, että julkisen talouden velkaantuminen imee rahaa yksityisestä taloudesta ("syrjäyttää yksityisiä investointeja ja kulutusta") ja siksi sen elvyttävä vaikutus jää luultua pienemmäksi ja samalla resurssit kohdentuvat vääriin kohteisiin. Keynesiläiset saattavat katsoa, että tällöin kuitenkin saatetaan saada käyttöön joitain tuotantoresursseja (lähinnä pääomaa ja työttömiä), jotka olisivat muuten olleet täysin käyttämättöminä. Itävaltalaisen koulukunnan edustajat saattavat esittää, että tämä pitkittää taantumaa ja työttömyyttä estämällä markkinoita siirtämästä niitä resursseja siirtymästä aiemmin sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä.
- Vasemmistolainen keynesiläinen koulukunta sai valta-aseman 1930-luvulla. 1970-luvulla empiiriset tosiasiast osoittivat Milton Friedmanin ym. monetarismin olevan oikeammassa. Monetarismin lisäksi valtavirran taloustiede perustuu pitkälti itävaltalaisen koulukunnan edistysaskeliin 1900-luvun alkupuolelle asti, mutta osaa sen jälkeen tehtyä, itävaltalaiseksi kutsuttua taloustiedettä valtavirta pitää liian aksiomaattisena, liian vähän empiirisesti testattuna.
Argumentteja elvytystä vastaan
Kuuluisan itävaltalaisen taloustieteilijän Joseph Schumpeterin mukaan toipuminen kriisistä on kestävä vain, jos se tulee itsestään. Valtion elvytys "lisää vikasäätöön uuden vikasäädön, joka sekin pitää purkaa, mikä uhkaa taloutta uudella kriisillä." Finanssikriisin 2008-2009 syynä olivat liika halpa luotto, liika velkaantuminen ja liiat huonot investoinnit. Elvytys tarkoittaa, että hallitukset yrittävät "parantaa" kriisin "vieläkin halvemmilla luotoilla, suuremmalla velkaantumisella sekä huonojen investointien ja ylituotannon tukemisella ja suojelemisella - asuntosektorilla, autoteollisuudessa ja kaikkialla siltä väliltä".[1]
Veronkevennys elvyttää paremmin kuin menonlisäys
Usein korostetaan, että uskottava talouspolitiikka, joka pitää menot kurissa, saa sijoittajat luottamaan maan tulevaisuuteen ja uskaltamaan investoida. Jos verot ja menot ovat matalia, talouskasvu on yleensä nopeampi ja hätätilanteessa olisi enemmän veronkorotusvaraa.
OECD-maiden elvytystoimien tulokset 1970-2007 osoittivat, että jos valtio kuitenkin päättää elvyttää, parhaiten talouskasvua lisää taantumassa verotuksen keventäminen. Kun nousu alkaa, alijäämää ei tule kuroa umpeen nostamalla verotusta vaan leikkaamalla valtion menoja, jos halutaan varmistaa, ettei tule uutta taantumaa, sama tutkimus osoittaa. [2]
"Veronkevennyksiin perustuva talouselvytys lisää kasvua todennäköisemmin kuin menonlisäyksiin perustuva[3]. Fiskaalinen säätö [ylikuumenemisen/velkaantumisen hillitsemiseksi], joka perustuu menoleikkauksiin, vähentää vajeita ja velan BKT-osuutta todennäköisemmin kuin veronkorotuksiin perustuva."[3] Lisäksi menoleikkaukset eivät yhtä todennäköisesti tuota taantumia kuin veronkorotukset[3]. Pitkällä aikavälillä hyöty lienee tätäkin suurempi, koska hintajoustot ja muut kannustinvaikutukset ovat yleensä suurempia pitkällä aikavälillä, ja verot heikentävät luonnollisia kannustinvaikutuksia.
Alesina: Leikkaukset auttavat taantumassa, eivät estä toipumista
Vuonna 2010 Euroopassa pelättiin, että budjettileikkaukset johtaisivat taantumaan. Harvardin taloustieteen professori Alberto Alesina muistuttaa, ettei talouspolitiikan kiristämisen ja taantuman välillä ole yhteyttä. Päinvastoin, kun budjettimenoja on leikattu tarpeeksi, kasvu on kiihtynyt. [4]
Leikkaava hallitus ei häviäkään vaaleja
Alesinan mukaan tutkimus myös osoittaa, että vanhoissa demokratioissa anteliaan "vaalibudjetin" tekevät hallitukset häviävät vaalit, eivät budjettia tasapainottavat hallitukset. [4]
Korkea veroaste ei vaimennakaan?
Korkean veroasteen on katsottu teoriassa vaimentavan suhdannevaihteluita. Käytännössä näin ei ehkä olekaan, esimerkiksi finanssikriisi levisi nopeasti Eurooppaan vastaavansuuruisena korkeasta veroasteesta huolimatta. [5]
Viro, Latvia ja Irlanti nousivat leikkauksilla
Irlannissa pankkisektori meni konkurssiin samanaikaisesti kuin maa oli taantuman pohjalla. Irlanti myi omaisuuttaan ja leikkasi julkisia menoja rajusti. Vaikka säästöjen on väitetty pahentavan kriisejä leikkaamalla kulutusta, Irlannissa talous päinvastoin jo kasvaa ja maata pidetään jälleen menestystarinana päinvastoin kuin luhistuvaa Kreikkaa, markkinatkin luottavat Irlantiin. Muutenkaan pahasti velkaantuvat maat eivät pääse normaaleille rahamarkkinoille ilman säästökuuria. [6]
Virossa, Latviassa ja Liettuassa oli samanlaiset kokemukset kriisistä.
USA nousi leikaten
Yhdysvalloissakin budjettivaje kutistui vuonna 2013 odottamattoman nopeasti pakkosäästöistä huolimatta. Baltian maidenkin sanotaan onnistuneen samanaikaisesti säästöissä ja kasvussa mutta myös vastaväitteitä on esitetty. [7]
Palkkaleikkaus auttaisi taantumassa
IMF:n tutkijoiden mukaan palkkojen pienentäminen voi tehokkaasti parantaa kilpailukykynsä menettäneen eurovaltion talouskasvua. Vienti kasvaisi ja investoinnit lisääntyisivät, millä on suurempi vaikutus kuin sillä, etät palkkaleikkaukset vähentävät yksityistä kulutusta. Helsingin yliopiston taloustieteilijä Juha Tervala kannattaa tutkimuksen perusteella palkkojen pienentämistä. Se olisi tehokas keino kustannuskilpailukyvyn parantamiseen. Suomessa vaikutus voisi olla vieläkin suurempi kuin Etelä-Euroopassa, koska täällä työpaikat ovat kadonneet erityisesti vientiteollisuudesta. Tervalan mukaan palkkoja pitäisi pienentää se 10 - 15 %, jonka kustannustaso on noussut suhteessa kilpailijoihin. Pyhäpäivistä voi tehdä palkattomia, lomarahoja voi leikata, työaikaa voi pidentää, mutta Tervalan mukaan pitäisi toimia voimakkaammin kuin työmarkkinajärjestöjen sopimusluonnoksessa maaliskuussa 2016.[8]
"Kerroin" on alle yhden
Keynesiläiset vetosivat siihen, että vaikka valtio palkkaisi ihmisiä kaivamaan kuoppia ja täyttämään ne, tämä palkka lisäisi kokonaiskysyntää ja BKT:ta moninkertaisesti, siis "kerroin" olisi paljon yli yhden. Empiirisiä todisteita tälle ei juuri ollut.
Harvardin taloustieteen professori Robert J. Barro ja Charles Redlick laskivat makroekonomisen datan perusteella, että "kerroin" onkin alle yhden (n. 0,4 - 0,7).[9][10] Yhdysvalloissa jopa 12 %:n työttömyydenkin tasolla kerroin olisi vain 1, mutta mediaanityöttömyys on 5,6 % ja työttömyysprosenttiyksikkö nostaa kerrointa 0,05:llä.[10] Marginaalituloveron laskeminen prosenttiyksiköllä lisää talouskasvua arvolla 0,6 %/vuosi,[10] mikä tekee verotuksen kerroinvaikutukseksi 1,1[9].
Siis jos hallitus käyttää (velka)rahaa elvytykseen, kansalaisten ja yritysten kulutus vähenee. Kuuluisaa kerroinvaikutusta ei tulekaan. Sen sijaan veronalennukset lisäsivät BKT:tä tehokkaammin, niiden kerroin vaikutus on 1,1 ja vaikutus näyttäisi tapahtuvan enemmän substituutiovaikutuksen kuin tulovaikutuksen kautta.[9]
Ks. Elvytys syrjäyttää järkevämpää rahankäyttöä - kerroin on alle yhden (Vapaasana.net)
Bushin-Obaman elvytys ei vaikuttane talouteen, vain siirtää veronmaksajien rahoja kapitalisteille
"Taannoin tutkijat John Cogan, John Taylor ja Volker Wieland etsivät todisteita siitä, että Yhdysvaltojen elvytyspaketti [ finanssikriisiin] vaikuttaisi talouteen. He eivät tällaisia todisteita löytäneet."[2]
Kansa ei hyväksy velanottoa
Iltalehden teettämän tutkimuksen mukaan kansa piti sinivihreän hallituksen budjettia liian löysänä, vain 21 % tukee sitä, 61 % ei hyväksy valtiovarainministeri Jyrki Kataisen esittämää velanottoa. 58 % kansasta pitää menonleikkauksia parempana kuin valtion velanottoa (21 %). [11]
Kansan mielestä pitäisi leikata seuraavista: kehitysapu (71 %), puolustusmenot (52 %) ja maatalous (37 %). Vapaamuotoisissa leikkaustoiveissa mainittiin etenkin kuntien byrokratia, kulttuuri, maahanmuutto, eduskunnan kulut ja puoluetuki. [11]
Puolet kansasta vastustaa veronkorotuksia. Jos veroja nostettaisiin, suosituimpia olisivat pääomaverot ja haittaverot kuten karkkivero mutta ansiotuloveroa (16 %) ja polttoaineveroa (16 %) ei juuri haluttu nostaa. [11]
Tuloksista kuullut Jyrki Katainen puolustaa vuoden 2011 budjetin 8,7 miljardin euron velanottoa ja sanoo leikkausten kirpaisevan liikaa sekä vaatii työurien pidentämistä, missä jokainen vuosi säästäisi 2 miljardin euron leikkauksilta. Katainen myös haluaa korottaa pääomaverotusta "oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi" mutta myöntää, ettei se juurikaan tuota lisärahaa. [11]
Sauli Niinistö kiittelee Kataisen tapaan kansan velkatietoisuutta mutta huomauttaa, että 6-7 miljardia velanotosta on budjetin rakenteellista alijäämää, vain 1-2 miljardia elvytystä, joskin seuraava hallitus joutuu jo kiristämään budjetteja. Hänestä nousukauden aikana keksittyjä lisämenoja pitää vähentää. [11]
Suomi
VM:n finanssineuvos Mikko Spolanderin mukaan Suomen talouden nykyaikaisimmat mallit ovat Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä. Niiden laskelmien mukaan edes vuonna 2016 kerroinvaikutus ei juuri poikennut normaalista, pitkästä taantumasta huolimatta.[12]
Katso myös
- Pelastuspaketti
- Kysyntä (mm. ei-suhdanneluontoisen elvytyksen kritiikkiä)
Viitteet
- ↑ Bailouts, Debt Magnify Risk of Future Economic Troubles, Johan Norberg, Richmond Times-Dispatch, 20.9.2009
- ↑ 2,0 2,1 Elvyttää, ei elvytä, elvyttää, ei elvytä..., HS 27.11.2009
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Large Changes in Fiscal Policy: Taxes versus Spending, Alberto F. Alesina & Silvia Ardagna, National Bureau of Economic Research, NBER Working Paper No. 15438, October 2009
- ↑ 4,0 4,1 "Yleisiä totuuksia" kannattaa pohtia, HS pääkirjoitus 20.4.2010
- ↑ [http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/taxation/gen_info/economic_analysis/tax_structures/2009/2009_main_results_en.pdf Taxation trends in the European Union], European Commission - Taxation and customs union, 2009
- ↑ Irlanti nieli talouslääkkeensä, HS pääkirjoitus 9.9.2011
- ↑ Yhdysvallat säästää ja silti kasvaa sekä kutistaa vajeitaan, HS pääkirjoitus 20.5.2013.
- ↑ Palkkojen leikkaus voi vahvistaa Suomen taloutta Helsingin Sanomat. 7.3.2016.
- ↑ 9,0 9,1 9,2 Macroeconomic Effects From Government Purchases and Taxes Robert J. Barro and Charles J. Redlick, Quarterly Journal of Economics, Volume 126, Issue 1, pp. 51-102 (abstract).
- ↑ 10,0 10,1 10,2 Stimulus Spending Doesn't Work, Robert J. Barro and Charles J. Redlick, The Wall Street Journal, October 1, 2009
- ↑ 11,0 11,1 11,2 11,3 11,4 "EI VELKAA!", Iltalehti 07.08.2010, uutissivut, s. 2
- ↑ Spolander, Mikko, finanssineuvos, valtiovarainministeriö: Talouspolitiikan periaatteet tulee sovittaa oloihimme Helsingin Sanomat Mielipide. 26.1.2016.
